Te jotka haikailette jonnekin 70-luvulle ette kestäisi hetkeäkään sitä tupakansavua, sovinismia ja ankeutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astut johonkin kahvilaan, se on aivan täynnä tuoankansavua ja ukkoja jotka huutelee että Mitäs tyttö tuli täältä hakemaan, jotain isoa ja kivaa vai. 

Eipä ole kohdalle moista sattunut, mutta en koskaan missään räkälässä käynytkään.

Ihan normimeininkiä oli joka kylän baareissa/kahviloissa. Yleensä bensa-asemia.

Ei meillä, minun kotipaikkakuntani missään baarissa tai kahvilassa huudellut kukaan äijä mitään, nuoret heippaili toisilleen, mitkään ukot ei mitään.  

Ehkä ollaan sitten vähän sivistyneemmällä seudulla kasvaneita.  

Aika hyvin me kestettiin.

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin me kestettiin.

Saattoi johtua siitä, ettei paremmasta tiedetty. Omaa aikaa pidetään usein edistyksellisenä, koska sitä verrataan menneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luku oli elämäni ehdottomasti parasta aikaa. Silloin eli lapsuuteni viimeiset vuodet ja nuoruuteni. Silloin ei ollut turhia härpäkkeitä, vaan silloin oli vielä yhteisöllisyys arvossaan. Kavereiden kanssa tehtiin kaikkee kivaa ja ulkona oltiin paljon. Musakin oli silloin tuhat kertaa laadukkaampaa kuin nykypäivän sonta

Se oli mahtavaa aikaa se.

Hyvää musaa tehtiin ja radio oikeasti panosti monenlaisen musan soittoon, tyhjänpäiväisen lätinän sijaan. Hartaita säveliäkin päivittäin niille, joita hengellinen musiikki elähdytti. Mielestäni reilua.

Radiossa soi kerran viikossa Nuorten sävellahja. Radio Luxemburgista kuunneltiin rätiseviä hittejä. Ei suomessa soinut mikään kevyt pop/rock ennen Ettania, RadioCitya tai Rock-radiota.

Äläs nyt höpötä!!!!

Jo 60-luvulla oli radiossa joka viikko kaksi nuorten musiikkiohjelmaa, Kahdeksan kärjessä ja Kaleidoskooppi.  Lauantai-iltana Lauantain toivotut ja yleensäkin radio kyllä lähetti viihdemusiikkia laidasta laitaan pitkin päivää.  70-luvulla oli sunnuntaisin Lista -ohjelma joka soitti sen viikon suosituimmat kappaleet.  Myös televisiossa oli jo musiikkiohjelmia. 60-kuvulla oli jo Markku Veijalaisen luotsaama musiikkiohjelma, valitettavasti en vaan muista sen nimeä enää.  Siinä oli aina ne viimeisimmät sen ajan hitit, niin koti-kuin ulkomaisetkin.  Beatlesit esiintyi melkein joka lähetyksessä, nauhalta tietysti mutta pysyttiinpä ajan hermolla.

Ja meillähän oli jo mankat ja kasetit, joille äänitettiin itse suoraan kasettiradiosta.  Valmiita äänikasetteja myytiin jo joka paikassa ja LP-levyt oli myös vielä silloin suuressa suosiossa.  Mulla on vieläkin paljon älppäreitä tuolta ajalta tallessa ja vintissä levysoitinkin, neuloista en tiedä saisiko enää helposti.  

Itse asiassa kasetti-levysoitin-radio -yhdistelmiä oli jo myynnissä 70-luvulla ja kaksipesäiset kasettiradiot oli suuressa suosiossa.  Niillä pystyi äänittämään suoraan radiosta tai kasetilta toiselle.  70-luvulla tehtiin hyvää musiikkia.  Vieläkin sydän sykähtää, kun Rubettesin Sugar Baby loven alkutahdit kuulee.

Me ei todellakaan eletty missään musiikkityhjiössä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä muistelot täällä muistuttaa ostalgiaa. Onko tämä oikeasti yleistä just konservatiivien (ps) keskuudessa, et nähdään joku entinen aika hienona aikana verrattuna siihen, mitä meillä on nyt? Jos näin, hassun ristiriitaista, kun liittyy kuitenkin kommunistien kaihoon.

Tämäkin aika on joskus mennyttä. Näinköhän viidenkymmenen vuoden kuluttua jotkut haikailee tätä aikaa?

Sinä tulet haikailemaan tätä aikaa silloin. Liberalismia, globalisaatiota, wokea jne.

Ei fasismia voi haikailla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitsi että vihasin niitä pitkiä harmaita sunnuntaipäiviä.

Vappupäivänä radiostakin tuli pelkkää taistolaislaulujen kiljuntaa. Pääsiäisenä vakavahenkistä möllötystä ja kaikki paikat kiinni päiväkaudet. 

Ja vappuna oli ihan kansanhuvi mennä katsomaan vappumarssia! Kouluissa irvailtiin heille jotka olivat joutuneet marssille mukaan vanhempiensa kanssa.

Muistan suunnilleen saman. Katseltiin pelokkaina marssijoita. Ja jotenkin ihan lapsina aavistimme hillittömän valheellisuuden ja kostonhimoisuuden. Jopa verenhimoisuuden.

 

Olisko vanhempanne vähän värittäneet puheillaan tuota kokemusta?<

Luokkakaveri pläjäytti hissantunnilla. " SKDL = Suomen kansan dramaattinen loppu". Opekin hieroi viiksiään ja nauroi kämmenensä suojassa. Nuorille kerrottakoon: SKDL oli kommaripuolue, Suomen kansan demokraattinen liitto  (sic!!!) Miten politisoitunutta aika olikaan kouluissakin. Lapset hokivat mitään ymmärtämättöminä poliittisia iskulauseita. Hävettää, vtuttaakin edelleen.

70-luvulla meidän perheessä herättiin tekemään pizzaa. Ensimmäiset yritelmät olivat paksupohjaisia kuivia känttyjä. Sittemmin opittiin tekemään mehevää jauhelihapizzaa, joka oli oikeasti jauhelihapiirakkaa. Mutta hyvää se oli, samapa tuo millä nimellä sitä kutsuttiin. Oli juhlaa kun paikkakunnalle tuli ensimmäinen pizzeria. Siellä päästiin ohutpohjaisen kansainvälisemmän :) pizzan makuun. Päälle ripoteltiin tabascoa. Rahavarat eivät kuitenkaan riittäneet siellä usein käymään. 

No joo tuosta politikoinnista...  mehän yritettiin tietenkin kovasti olla aikuismaisia ja tiedostavia nuoria.

Tosiasiassa ei oikein ymmärretty kaikkea eikä se niin kauheasti kiinnostanutkaan.  Mutta kyllähän niistä 70-luvunkin nuorista ihan oikeita poliitikkojakin tuli. Niin kuin kaikkea muutakin mahdollista.  

Joku tuolla kirjoitti, että vappumarssit oli pelottavia.  Ei minusta kyllä yhtään, eikä mun kavereistakaan, ei siis edes pienenä.  Nehän oli vaan jotenkin hauskoja.  Joskus teininä mentiin huvikseen itsekin sinne jonon perään muka marssimaan. Olihan se jotenkin juhlallista. Jotkut äijät oli ihan vappusimoissaankin niin tärkeinä marssimassa.  Se oli sen ajan aatemaailmaa, osa marssi ja osa ei kirveelläkään.  

Se mikä mua oikeasti jo silloinkin huvitti, oli se kouluneuvostojen tulo oppikouluihin, mutta se taisi olla jo 60-luvulla.  Siinä hommassa ei kyllä ollut päätä eikä häntää.  

Vierailija kirjoitti:

Vappu oli sitä, että puhallettiin ilmapalloja, koristeltiin koti serpentiinillä, äiti osti teekkarien vappulehden ja söimme tippaleipiä. Tv:stä näki, kun ihmiset marssivat vappumarssilla.

Me käytiin vappulounaalla Laulumiehissä tai Kaivohuoneella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astut johonkin kahvilaan, se on aivan täynnä tuoankansavua ja ukkoja jotka huutelee että Mitäs tyttö tuli täältä hakemaan, jotain isoa ja kivaa vai. 

Eipä ole kohdalle moista sattunut, mutta en koskaan missään räkälässä käynytkään.

Ihan normimeininkiä oli joka kylän baareissa/kahviloissa. Yleensä bensa-asemia.

Ei meillä, minun kotipaikkakuntani missään baarissa tai kahvilassa huudellut kukaan äijä mitään, nuoret heippaili toisilleen, mitkään ukot ei mitään.  

Ehkä ollaan sitten vähän sivistyneemmällä seudulla kasvaneita.  

 

No kyllä, juttusi perusteella kuulostat todella sivistyneeltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astut johonkin kahvilaan, se on aivan täynnä tuoankansavua ja ukkoja jotka huutelee että Mitäs tyttö tuli täältä hakemaan, jotain isoa ja kivaa vai. 

Eipä ole kohdalle moista sattunut, mutta en koskaan missään räkälässä käynytkään.

Ihan normimeininkiä oli joka kylän baareissa/kahviloissa. Yleensä bensa-asemia.

Ei meillä, minun kotipaikkakuntani missään baarissa tai kahvilassa huudellut kukaan äijä mitään, nuoret heippaili toisilleen, mitkään ukot ei mitään.  

Ehkä ollaan sitten vähän sivistyneemmällä seudulla kasvaneita.  

Toiset myös reissas eri paikoissa, ei vain siinä oman kylän sivustysbaarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin me kestettiin.

Saattoi johtua siitä, ettei paremmasta tiedetty. Omaa aikaa pidetään usein edistyksellisenä, koska sitä verrataan menneeseen.

 

Niin, ja se oli silloin nykyaikaa. Nykyaika usein myös tuntuu epävarmalta monessakin mielessä. Jos nyt pelätään sotaa, pelättiin sitä tuolloinkin. Saasteista ja luonnosta olimme jo tuolloin huolissamme. Sotatraumat värittivät monen perheen elämää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luku oli elämäni ehdottomasti parasta aikaa. Silloin eli lapsuuteni viimeiset vuodet ja nuoruuteni. Silloin ei ollut turhia härpäkkeitä, vaan silloin oli vielä yhteisöllisyys arvossaan. Kavereiden kanssa tehtiin kaikkee kivaa ja ulkona oltiin paljon. Musakin oli silloin tuhat kertaa laadukkaampaa kuin nykypäivän sonta

Se oli mahtavaa aikaa se.

Hyvää musaa tehtiin ja radio oikeasti panosti monenlaisen musan soittoon, tyhjänpäiväisen lätinän sijaan. Hartaita säveliäkin päivittäin niille, joita hengellinen musiikki elähdytti. Mielestäni reilua.

Radiossa soi kerran viikossa Nuorten sävellahja. Radio Luxemburgista kuunneltiin rätiseviä hittejä. Ei suomessa soinut mikään kevyt pop/rock ennen Ettania, RadioCitya tai Rock-radiota.

"Yleisradio alkoi varovasti kasvattaa pop- ja rockohjelmistoaan 1970-luvun alkupuolella. Kysyntä olikin kovaa: Jake Nymanin mukaan esim. Pop eilen tänään ja Nuorten sävellahja keräsivät kumpikin parhaimmillaan miljoona kuulijaa. Radion rockjournalismi oli erittelevää ja arvottavaa: toimittajat (samoin kuin kollegansa alan lehdissä) halusivat tarjota kuultavaksi ennen kaikkea kehittyvää, kokeilevaa ja luovaa musiikkia. Ohjelma-aika pysyi kuitenkin vielä hyvin rajallisena siihen asti, kun Rockradio vuonna 1980 perustettiin. 1970-luvun puolivälissä rockmusiikkia kuultiin viikottain vain seitsemisen tuntia. Ohjelmat oli lisäksi jaettu ohjelmakaavioon hujan hajan, ja musiikkilähetysten välissä kuultiin milloin mitäkin ohjelmia. Usein sattui, että ohjelma jäi väliin jonkin pienemmänkin urheilukilpailun takia. (Lähde: Seppo Bruun ym., Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia, WSOY 2002.)"

Vanhempi väki ei 70-luvulla uskonut turvavyön hyödyllisyyteen. Kaikenlaisia vastaanväittämiä kuultiin, mm jos ajaa lossilta puomin läpi järveen ei pääse irti vöistä. Käyttöpakko tuli -75 etupenkeille ja taakse joskus 80-luvulla. Appivanhemmat eivät käyttäneet vöitä koska ne olivat epämukavia. Isäni piti vyötä kädellä lähellä lukitussalpaa niin että se näytti ulkoa kiinni olevalta.

Me käytimme vöitä aina ja lapsemme heti kun siirtyivät kopasta korokkeen avulla vöihin.

Sekä appivanhempani ,isäni ja monet sukulaiset ihmetteli turvavöittemme käyttöä.

Useampikin kertoo joidenkin tuotteiden maun muuttuneen ja huonontuneen sitten 70-luvun, mm tomaatti ja paprika ovat lähes mauttomia, suklaatakin taisi joku haukkua.

Väärin menee, se on vanhuutta. Kun me ihmiset vanhenemme (70-luvusta on 45-55 vuotta eli kirjoittajat on yli 50'siä) niin makuaistimme huononee, ruuat alkavat maistua huonoilta tai jopa mauttomilta.