Lue keskustelun säännöt.
Te jotka haikailette jonnekin 70-luvulle ette kestäisi hetkeäkään sitä tupakansavua, sovinismia ja ankeutta
Kommentit (755)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.
Sielun sivistys on arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin marxilainen kirjaviisaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnot oli jotenkin pimeitä. Se yks ainoa heikko kattolamppu olkkarissa, 40 w.
70-luvulla asuntojen ikkunat olivat suurimmillaan. Vasta vuosikymmenen lopussa, kun energiakriisi iski, alettiin rakentamaan niitä pimeitä loukkoja, joita sitten rakennettiin 2000-luvun alkuun asti.
Nimimerkillä, ei enää ikinä ahdistaviin mörköluoliin, nytkin asun avarassa 70-luvun asunnossa.
Energia- (silloin öljykriisi) alkoi 1973 (Yom Kippur-sota).
Juu, 70-luvun kerrostaloissa oli jo pienet ikkunat, ja ylipäätään Suomessa on aika lyhyt se aika kun luonnonvalo riittää valaistukseen. Valotehoa ei sen ajan lampuissa ollut lähellekään sitä mitä nykyään ja valaisimia ei ollut monta per huone. 70-luvulla oli sitä paitsi sitäkin väkeä vielä jotka oli eläneet oman lapsuutensa kokonaan ilman sähkövaloa, ei ne mitään loisteputkia haikailleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.
Sielun sivistys on arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin marxilainen kirjaviisaus.
En puhunut mitään Marxista, ihan oma olkiukkosi.
Väkivaltaa oli ihan älyttömästi. Väkivaltakuolemiakin moninkertaisesti nykypäivään verrattuna. Lapsiakin sai laillisesti hakata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
Eikö muka nyt ole politisoitunutta aikaa? Nykyään on Elokapina ja Greta, Woke, Pride, Dei, mm-porukka ja vihervasemmisto...
Nämä ovat nostaneet itsensä kansakunnan kaapin päälle.
Tuo on lasten politiikkaa. 70 -luvulla puhuttiin vähän järeämmistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli parasta aikaa. Ei nykyajan ankeata ja näköalatonta tylsää aikaa. Onneksi eli sen ajan nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.
Sielun sivistys on arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin marxilainen kirjaviisaus.
En puhunut mitään Marxista, i
Jaa. Mitäs se vasemmisto sitten luki, jos ei Marxia tai Maon Punaista Kirjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.
Oppimisen ylistyslaulu oli ihan ok. Vaikka en ollut vasemmistolainen arvostin vasemmiston opiskeluhaluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
Eikö muka nyt ole politisoitunutta aikaa? Nykyään on Elokapina ja Greta, Woke, Pride, Dei, mm-porukka ja vihervasemmisto...
Nämä ovat nostaneet itsensä kansakunnan kaapin päälle.
Tuo on lasten politiikkaa. 70 -luvulla puhuttiin vähän järeämmistä asioista.
Lapsista tulee joskus aikuisia, joten varuillaan kannattaa olla, eikä uskoa kaikkia, saatikka hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.
Oppimisen ylistyslaulu oli ihan ok. Vaikka en ollut vasemmistolainen arvostin vasemmiston opiskeluhaluja.
Riippuu siitä, mitä opiskelee tai oppii.
Jaa. Mitäs se vasemmisto sitten luki, jos ei Marxia tai Maon Punaista Kirjaa?
Väinö Linnaa, Lassi Sinkkosta, Pirkko Saisiota, Arvo Salon runoja. Noin muutamia mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihreät sitä haikailee.
Kyllä haikailee. Matkailu pitää kuulemma palauttaa 70-luvun tasolle kuten muukin elintaso. Paitsi Vihreillä itsellään.
Silloin ei kuulemma syöty näin paljon lihaa. Jostain ihmeen syystä meillä oli kotona viitenä päivänä jauhelihakastiketta ja perunoita. Ja koulussa sianlihakastiketta ja perunoita.
Tilastot näyttävät ihan selkeästi, että lihaa syödään nyt paljon enemmän kuin tuolloin. Lihankulutus kääntyi laskuun vasta muutama vuosi sitten ja kehitys on hyvin hidasta.
Minäkin olen aikanani syönyt niitä 70-luvun kastikkeita. Yhdessä annoksessa tuskin oli lihaa edes 50 grammaa. Siellä soosin ja perunan seassa lihanmurunen etsi toistaan. Ihmiset elivät käytännössä hiilareilla eli puurolla, perunoilla ja ruisleivällä.
Nyt jos tehdään liharuoka, siinä on lihaa vähintään 150 grammaa annoksessa. Lauantaimakkara, joka oli lähinnä jauhoa, on vaihtunut kokolihaleikkeleeseen jne. Vaikka ruuat olivat ennen aina liharuokia nimeltään, lihaa oli usein tosiaan vain nimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.
Sielun sivistys on arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin marxilainen kirjaviisaus.
Työläiskirjailijoiden teoksia luettiin innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunstinen puolue sai silloin 30% vaaleissa, ja demarit toiset 30%
Jotkut taistolaiset ehkä lukivat jotain Marxia, loput lukivat ihan tavallisia kirjoja, romaaneita yms.
Porvarit olivat silloin "se". Vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihreät sitä haikailee.
Kyllä haikailee. Matkailu pitää kuulemma palauttaa 70-luvun tasolle kuten muukin elintaso. Paitsi Vihreillä itsellään.
Silloin ei kuulemma syöty näin paljon lihaa. Jostain ihmeen syystä meillä oli kotona viitenä päivänä jauhelihakastiketta ja perunoita. Ja koulussa sianlihakastiketta ja perunoita.
Tilastot näyttävät ihan selkeästi, että lihaa syödään nyt paljon enemmän kuin tuolloin. Lihankulutus kääntyi laskuun vasta muutama vuosi sitten ja kehitys on hyvin hidasta.
Minäkin olen aikanani syönyt niitä 70-luvun kastikkeita. Yhdessä annoksessa tuskin oli lihaa edes 50 grammaa. Siellä soosin ja perunan seassa lihanmurunen etsi tois
Juuri näin! Nykyään syödään paljon enemmän lihaa.
Se oli lapsen näkökulmasta ainakin yksinkertaista aikaa, missä oli hyvät puolensa. Toisaalta ruoka oli tylsää, harrastusmahdollisuudet vähäisiä, mistään ulkomaanmatkoista ei osannut edes haaveilla.
Onneksi ei osunut kohdalle kolari, koska heiluimme autossa aina ilman turvavöitä. Tai syöpä, koska siihen olisin todennäköisesti kuollut, koska lääketiede ei ollut lainkaan niin kehittynyttä kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa että lentokoneessa sai polttaa. Vaikea ymmärtää nykyään.
Taksinkuljettaja sai polttaa. Ja poltti.
Nykyään ne polttaa synteettisiä huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 _luku oli läpeensä politisoitunutta aikaa. Eri leirien kesken ei ollut mitään toimintaa. Jopa lasten harrastukset olivat erillisiä, vasemmalla oli pioneerit, oikealla partio, urheiluseuratkin olivat erilliset ja teatterit. Toisaalta työväenkulttuuri kukoisti, oli omaa kirjallisuutta runoutta. Vanhemmat miehet soittivat kännipäissään grammarilla taistelulauluja kansalaissodan ajoilta. Yliopistonuorisokin eli parasta stalinismiaikaansa.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.
Oppimisen ylistyslaulu oli ihan ok. Vaikka en ollut vasemmistolainen arvostin vasemmiston opiskeluhaluja.
Ei tästä niin kovin kauan ole, kun opeopiskelijoiden lähipäivän aamun aluksi saatiin kuunnella Oppimisen ylistys. Sanatkin jaettiin monisteina. Tuli nostalginen olo. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodankäyneet miehet olivat 1970 vähintään 44-vuotiaita, kähmimisikä vielä jos sen tyyppinen oli.
Mutta kyllä nuoremmatkin osasivat, kaupan pullakuskit ja maitokuskit kähmivät ja puhuivat tuhmia myyjätytöille, työkaverien jutut melko lailla alapään tasoisia kuin sen ajan vitsikirjatkin.
En tiennytkään, että kähmivät miehet olivat suurin ongelma 70-luvulla.
Naisia kohdeltiin hyvin esineellistävästi 70 -luvulla. Kähminnästä ei oikein saanut edes suuttua, koska se oli huumoria.
Turha " muistella" ,jos et elänyt silloin. Ei kähmitty niin kuin luulet. Kyllä tuli sanallinen kommentti tai poski-isku,jos käyttäydyit törkeästi. Jäi kuin nalli kalliolle,kun tyttö äänesti jaloillaan.
70-luvun vasemmistolaisuudessa oli paljon hyvää. Mun muassa se, että sivistystä arvostettiin. Ei siis koulutusta, vaan sivistystä. Sitä, että luki paljon ja tiesi maailmasta.