Lue keskustelun säännöt.
Te jotka haikailette jonnekin 70-luvulle ette kestäisi hetkeäkään sitä tupakansavua, sovinismia ja ankeutta
Kommentit (755)
Työpaikkoja ainakin oli , jos yhdessä ei viihtynyt niin sen kun vain otti loparit ja hommasi uuden .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jos vuonna 2075 kysyttäisiin sen hetken ihmisiltä, että voisitko kuvitella eläväsi vuonna 2025, olisi ajatukset samat. Sitä kaipaa jotain somea ja av:ta tasan vain siksi, että niille on itsensä opettanut. Ei vuoden -75 ihminen haikaillut tulevaisuuteen sen enempää mitä sinä nyt haikailet vuoteen 2075.
Vuonna -75 ei ollut interwebsiä ja sähköautossa netflixiä, mutta oliko se se "sovinismin" aikakausi jotenkin huonoa aikaa? No ei ollut ei. Sä tunnet ahdistusta nykyisistä sukupuolirooleista käytännössä siksi, että nyt niistä on vouhotettu viime vuodet. Ei silloin puskar*iskattu niin paljon mitä nykyisin. Ei silloin tarvinnut pelätä Hki rautatieasemalla tummehipiäisiä ryöstäjäporukoita. Ei silloin hakattu lapsia ja videoitu niitä koko koululle. Ei silloin kouluammuskeltu. Kenelläkään ei ollut paha mieli tuhmista puheista interwebsissä ja niin edelleen. Silloin nuoret kokoontui karvanoppamazdoillaan yhteen, jotkut joi lasipulloista vähän keskikaljaa, poltti tupakkia ja pusutteli isältä ja äidiltä salaa. Ei silloin vietetty perjantai-iltaa naama kiinni instagramissa ja odotettu jos mielitietty sattuisi tykkäämään omasta pyllykuvasta. Aidompaa se silloin oli.
Höpöhöpö. 1970-luvulla tehtiin selvästi enemmän rikoksia kuin nykyään, etenkin kun ottaa huomioon, että 1970-luvulla laki salli monia rikoksia, jotka ovat nykyään kiellettyjä. Raiskauksia oli ehkä tilastoissa vähemmän, mutta vain siksi, että iso osa raiskauksista ei ollut lain näkökulmasta raiskauksia ollenkaan. Ei tarvinnut pelätä tummahipiäisiä ryöstäjiä, kun kaupungeissa oli ihan kantasuomalaisia syrjäytyneitä. Pankkiryöstöjä tehtiin, aseilla uhkailtiin. Monellakin oli paha mieli toisten puheista ihan oikeassa maailmassa, eikä pelkästään netissä. Yllättävän moni piti ihan asiallisena, että tyttöjä vähän kopeloitiin ilman lupaa vaikka ravintolassa tai jopa kouluissa.
Jokainen, joka kaipaa takaisin 1970-luvulle on jotakuinkin tyhmä, typerä ja tietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkoja ainakin oli , jos yhdessä ei viihtynyt niin sen kun vain otti loparit ja hommasi uuden .
Huvikseenko suomalaiset Ruotsiin muutti eivätkä jääneet kotiseudulle töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodankäyneet miehet olivat 1970 vähintään 44-vuotiaita, kähmimisikä vielä jos sen tyyppinen oli.
Mutta kyllä nuoremmatkin osasivat, kaupan pullakuskit ja maitokuskit kähmivät ja puhuivat tuhmia myyjätytöille, työkaverien jutut melko lailla alapään tasoisia kuin sen ajan vitsikirjatkin.
En tiennytkään, että kähmivät miehet olivat suurin ongelma 70-luvulla.
Naisia kohdeltiin hyvin esineellistävästi 70 -luvulla. Kähminnästä ei oikein saanut edes suuttua, koska se oli huumoria.
Turha " muistella" ,jos et elänyt silloin. Ei kähmitty niin kuin luulet. Kyllä tuli sanallinen kommentti tai poski-isku,jos käyttäydyit törkeästi. Jäi kuin nalli kalliolle,kun tyttö äänesti jaloillaan.
Ei siinä kähminnässä tainnut olla kyse potentiaalisista tyttöystävistä, vaan vaikka koulukavereista, työkavereista tai vaikka alaisista. Mihin valitit, jos työpaikalla työkaveri tai pomo kähmi ja halusit kuitenkin pitää työpaikkasi? Et mihinkään.
Ei ollut asumistukia eikä sossusta saanut perustoimeentuloa. Kaupan ruokavalikoima oli yksitoikkoista, ei ollut ulkomaisia hedelmiä eikä kirjolohta. MIkään ei ollut kiellettyä, paitsi se mikä oli kiellettyä, yhteiskunta oli paljon vapaampi, mutta myös säädyllisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi että vihasin niitä pitkiä harmaita sunnuntaipäiviä.
Harmaiksi ne teit vain sinä.
Meillä ne teki uskovainen äiti. Sunnuntaina ei saanut tehdä muuta kuin koulutehtäviä tai miettiä jeesusta. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut koronaa 70-luvulla, eikä muitakaan kulkutauteja, sillä tupakansavu tappoi virukset pinnoilta ja keuhkoista.
Kyllä niitä kulkutauteja on ollut aina. Korona vaan levisi niin nopeasti maailmanlaajuisesti, koska ihmisten piti välttämättä matkustaa - itsekkäästi - ympäri maailmaa.
Aivan vastaavasti levisi 1918-1920 riehunut espanjantauti, vaikka silloin ei matkusteltu ympäri maailmaa. Ainoa ihmetyksen aihe covid-pandemissa oli, että terveysviranomaiset yrittivät taklata sitä täsmälleen samoilla ohjeilla kuin espanjantautia sata vuotta aikaisemmin.
Millä muullakaan tavalla pandemiaa torjutaan? Oleellista on vähentää kaikkia kontakteja muihin ihmisiin, jotta tartunnat leviävät hitaammin ja sairaalat eivät ylikuormitu. Mitä muuta olisi voitu tehdä? Nykyaikana pelastus oli se, että rokote pystyttiin kehittämään nopeasti ja sen avulla saatiin tartunnat kuriin ja pandemia hiipumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan 1970-luvun aikana, jolloin oltiin paljon kavereiden kanssa yhdessä. Pidettiin kotibileitä ja litkittiin omenaviiniä, mutta myös ulkoiltiin ja viihdyttiin tuntikausia jossain luistinradalla tai urheilukentällä. Välillä pelattiin tuntikausia korttia, mieluiten kasinoa ja sitä myös laistona. Samoin koronan tai pingiksen peluu jaksoi viehättää.
Joka paikkaan fillaroitiin talvellakin ellei pakkasta ollut liikaa. Toki myös liftattiin tanssilavoille. Jossain vaiheessa vanhemmilla kavereilla alkoi olla autoja käytössää. Kuvaan tulivat mukaan "maakuntakierrokset" eli huvikseen ajeltiin sadan kilometrinkin päähän lähinnä kääntymään.
Kotona tehtiin kotiruokaa ja eineksiä syötiin todella harvoin. Sain kasettimankan joskus 70-luvun alussa ja oli se yhtä metsästämistä, jos halusi radiosta jotain nauhalle saada. Nuorten sävellahja palaa mieleen samoin kuin Smultronstället. Tärkeämpää olikin äänittää kavereiden älppäreitä. Mu
Sulla on ollut vapaamieliset ja varakkaat vanhemmat, oikea kermapersenuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Tupakansavua ja sovinismia ei ollut meillä kotona, joten oli hyvää lapsuusaikaa. Pihaleikit ja taloyhtiön grillijuhlat, leikkipuistoruokailut ja viikot kesämökillä, jokavuotiset ulkomaanmatkat ja aikuisten juhlat, joissa lapsetkin saivat valvoa myöhään. Kivoja muistoja. Toki yleinen ilmapiiri oli ahtaampi, oli Kekkonen ja sovinistiukot baareissa, mutta mitäpä lapsi niistä tiesi. Kyllä voisin elää uudelleen.
Minäkin voisin elää sinun lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin 1970-luvulla ja hyvin kestäisin siellä. Se, mitä nykynuoret ei tajua, on se, että 1970-luvulla sai topakasti sanoa ihmisille vastaan ja vaikka käskeä tupakoitsijaa menemään muualle sauhutelemaan ja sovinsteille sai sanoa jotain ikävää takaisin, jolla ihan vain oli tarkoitus iskeä takaisin samalla mitalla mitä sovinisti jakeli ympäristölleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkoja ainakin oli , jos yhdessä ei viihtynyt niin sen kun vain otti loparit ja hommasi uuden .
Huvikseenko suomalaiset Ruotsiin muutti eivätkä jääneet kotiseudulle töihin?
Se oli 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa että lentokoneessa sai polttaa. Vaikea ymmärtää nykyään.
Pankeissa sai polttaa, linja-autoissa sai polttaa oli penkeissä tuhkakupit jne
Vierailija kirjoitti:
Elin 1970-luvulla ja hyvin kestäisin siellä. Se, mitä nykynuoret ei tajua, on se, että 1970-luvulla sai topakasti sanoa ihmisille vastaan ja vaikka käskeä tupakoitsijaa menemään muualle sauhutelemaan ja sovinsteille sai sanoa jotain ikävää takaisin, jolla ihan vain oli tarkoitus iskeä takaisin samalla mitalla mitä sovinisti jakeli ympäristölleen.
No ei tosiaan nuoret saaneet sanoa vanhemmille ihmisille vastaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Totta. Osa oli vielä 2000-luvun alussa sovinistisia oikein kunnolla ja ehkä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodankäyneet miehet olivat 1970 vähintään 44-vuotiaita, kähmimisikä vielä jos sen tyyppinen oli.
Mutta kyllä nuoremmatkin osasivat, kaupan pullakuskit ja maitokuskit kähmivät ja puhuivat tuhmia myyjätytöille, työkaverien jutut melko lailla alapään tasoisia kuin sen ajan vitsikirjatkin.
En tiennytkään, että kähmivät miehet olivat suurin ongelma 70-luvulla.
Naisia kohdeltiin hyvin esineellistävästi 70 -luvulla. Kähminnästä ei oikein saanut edes suuttua, koska se oli huumoria.
Turha " muistella" ,jos et elänyt silloin. Ei kähmitty niin kuin luulet. Kyllä tuli sanallinen kommentti tai poski-isku,jos käyttäydyit törkeästi. Jäi k
Muistan kun seisoin teollisuuden ruokalan ruokajonossa, miehet rääpivät nuorempien naisten takamukset, kilot ja tissit isoon ääneen.
Ei siihen kukaan puuttunut, pikkupomot oli niitä duunarista nostettuja ja inssit taas herroja ja omissa ruokaloissaan. Ja yhtä lailla saattoivat pyöriä hemaisevan teollisuuden työntekijän ympärillä.
Yhessäkin paikassa yrityksen omistajan vävyllä oli suhde nättiin ja kyllä fiksuunkin teollisuusompelijaan, työpaikan lentopallokerhon tiimoilta. Tyttö pääsi konttoriin töihin yt-neuvottelujen jälkeen.
Onneksi aika on muuttunut, työsuojelu voi puuttua rivoihin juttuihin ja taputteluun, " herrojenkin" on pakko ottaa kantaa jos aikovat firman maineesta pitää kiinni.
Vielä 15 vuotta sitten poikani, di, ensimmäisessä työpaikassaan oli pöyristynyt miten yrityksen perustaja, yli 70, puhui naisille ja naisista löhenteli ja silitteli.
70-luvulla ollut siis , laskinko oiken, n 50 v.
Synnyin 70-luvun puolivälissä ja silläkin kokemuksella sain aika ankean mielikuvan ruskeasta, alkeellisesta ja synkästä 70-luvusta.
80-luku oli sitten huippuhyvä, pirteä, optimistinen, kirkkaan värikäs ja eloisa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut asumistukia eikä sossusta saanut perustoimeentuloa. Kaupan ruokavalikoima oli yksitoikkoista, ei ollut ulkomaisia hedelmiä eikä kirjolohta. MIkään ei ollut kiellettyä, paitsi se mikä oli kiellettyä, yhteiskunta oli paljon vapaampi, mutta myös säädyllisempi.
Tammikuussa appelsiineja ei muulloin. Kirjolohta oli kyllä, mätiä on tuotu Suomeen jo 1800 luvun lopulla.
Mahtavaa aikaa. Sai olla ulkona, tehdä mitä haluaa. Kukaan ei kuvannut tai miettinyt miltä näyttää somessa. Hyvät selviytymistaidot saatiin. Mahtavaa aikaa!
Silloin tupakoitsijat olivat vielä pääsääntöisesti kohteliasta ja muut ihmiset huomioon ottavaa väkeä ja kysyivät vaikka sitten sen bussipysäkin ihmisiltä, että "sopiiko, että poltan savukkeen". Ainoastaan työpaikoilla saattoi olla toisenlainen meno. Isäni kertoi aikoinaan, että 1970-luvulla kun tiedettiin jo tupakan myrkyllisyydestä ja sen yhteydestä syöpiin, niin ihmiset alkoivat enemmän sitten pyytää tupakoistijoita siirtymään muualle - etenkin, jos lapsia oli lähistöllä. 1980-luvulla tuli suurimpiin yrityksiin kaikenlaisia tupakasta vieroitusohjelmia ja isä kertoi, että häntä huvitti, että tupakoitsijoiden määrä yrityksessä nousi välittömästi sen jälkeen, kun yritys kertoi tupakasta vierottautusmiohjelmasta. tupakoitsijat kun saivat joitain etuja tupaksta eroon pääsemiseen. En muista tarkkaan mitä ne olivat, mutta palkallisia sairaslomia alkuun pahimpaan vieroitusoireaikaan ja sitten korotettua palkkaa sen jälkeen, kun oli tupakan jättänyt. Niinpä tupakoimattomatkin ihmiset ilmoittautuivat halukkaaksi päästä tupakanhimostaan eroon.
jotkut söivät 1970 luvulla viiliä! ja sitten sitä kauheeta sianliha-kastiketta perunoilla. ja hernekeittoa. jotkut jopa verilettuja joita oli KOULUSSAKIN! ja perunamaitoa tai makaroonivelliä! oli kyllä kulinaarisest kauheaa aikaa, onneksi äiti teki aina viikonloppuisin naudanfilepihvejä ja kalaa sekä makaroonilaatikkoa ja leipoi pizzaa ja sämpylöitä. Äiti oli ihana.