Lue keskustelun säännöt.
Millainen on hyvä resilienssi?
09.02.2025 |
Ajatteletko että sinulla on hyvä resilienssi?
Itse koen resilienssini olevan ihan hyvä. Yritän ajatella positiivisesti, mutta toisaalta tiedostan ettei kaiken tarvitse aina olla pelkästään positiivista. Ehkä joskus stressaan aika helposti, mutta perusasiat on ok kuitenkin.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi viisi miljoonaa tilillä resilinienssini olisi loistava.
On totta, että taloudellinen turva saattaa vaikuttaa myös resilienssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi viisi miljoonaa tilillä resilinienssini olisi loistava.
On totta, että taloudellinen turva saattaa vaikuttaa myös resilienssiin.
Raha ei ehkä tee onnelliseksi mutta rauhoittaa kummasti.
Että selviytyy raskaista kokemuksista, esim vanhempien ennenaikaisesta kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Että selviytyy raskaista kokemuksista, esim vanhempien ennenaikaisesta kuolemasta.
Ihan mielenkiinnosta, mikä tämän niin sanotun selviytymisen vaihtoehto olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resilienssiä on fyysistä ja psyykkistä. Psykologinen resilienssi on minulla ihan hyvä nykyään, ja stressiä hoidan liikkumisen avulla. Fyysinen resilienssi on minulla heikentynyt, en kestä kipua yhtä hyvin kuin nuorempana.
Jokaisen pitäisikin opetella suuntaamaan stressinsä ja muun pahan olonsa liikkumiseen
Se, että fyysinen kipukynnys on laskenut on pelkästään hyvä asia, sillä ehkäistään sairauksia
Vierailija kirjoitti:
Että selviytyy raskaista kokemuksista, esim vanhempien ennenaikaisesta kuolemasta.
Vanhempien ennenaikainen kuolema? ja miksi vain jotkut jäävät märehtimään jokaisen sukulaisen kuolemaa, eivätkä osaa kulkea surusta huolimatta eteenpäin, toisen tarpoessa orpona nokka pystyssä kohti elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Resilienssi on sietokyky ja haasteet on vaikeudet tai hankaluudet. Puhutaan suomea, kun meillä oma kieli on.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken kestävä vahva ihminen
Ihan kaikkea ei tule kuitenkaan sietää eli saa tuntea ja sanoakin. Liian monet ajattelevat virheellisesti että täytyy aina olla kuin jokin patsas joka ei tunne eikä puhua pukahda. Se ei ole pysyvää koskaan ja siitä voi aiheutua pahojakin tunnetason ongelmia sekä impulsiivisuutta joten sellainen työ on turhaa että ruvetaan patsaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviämistä elämästä ilman tunteiden ja asioiden patoamista sisäänsä.
Ihmettelen, miksi käytätte vierasperäisiä sanoja, kuten tässäkin osiossa sanaa "resilienssi"? Onko se jotenkin sivistyneempää tai halutaanko vain erottautua massasta?? Miksi? Suomalaisilta kysytään suomeksi, yleensä ainakin. Elämän hallinta, (k)riisinsietokyky...
Puhun nyt vain työelämästäni, eli 1/3 ajasta...
Itse täytän kesällä 75 ja entisessä työelämässäni näin monenlaista koheltajaa. Aikatauluista hermostuneita, toisten tekemien töiden vahtimista, työkavereiden töiden hiekottamista, valehtelua, omaan pussiin pelaamista, arvostelua, perseen nuolentaa jne, jne
Olin todella arvostetussa ja vaativassa työssä. Monesti ihmettelin, miten pystyn olemaan hermostumatta juuri mistään työtehtäviin kuuluvissa asiassa. Esimerkiksi en ole, kuin parikertaa nähnyt töihini liittyviä unia. Pystyin aina unohtamaan keskenjääneet työt heti työpäivän jälkeen. Sairaslomia / poissaoloja kertyi työhistoriani aikana vain sormissa laskettavat päivät. Monet työkaverit saavuttivat saman määrän yhdessä työvuodessa. Ihan kuvavaa työasenteestani oli se, että eräänkin kesäloman jälkeen pomo soitteli minulle ja sanoi kesälomani jo loppuneen päiviä aiemmin ja kaikki odottelevat minua jo töihin. Toisinsanoen en hermoillut lomillakaan ajatellen töitä, siinähän olisi palanut jo viikko lomastakin hermoilla moisesta. Niinpä tein työtäni seitsämänkymppiseksi saakka, ja ihan mielelläni.
Täydellisyyden tavoittelijat ja suuren kilpailuvietin omaavat ovat varmaan suurimpia kriisinsietokyvyn syöjiä, niin itseltään kuin työyhteisössä. Huumori, leikkimielisyys toisten ymmärtäminen sillä pääsee jo aika pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi on sietokyky ja haasteet on vaikeudet tai hankaluudet. Puhutaan suomea, kun meillä oma kieli on.
Haasteet on kyllä ihan suomea, samoin resilienssi.
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi on sietokykyä. Kuinka siedät koko elämää kaikkinensa?
Paineensietokykyä kannattaa myös kehittää.
Minulla on loistava resilienssi koko elämän kannalta.
Suhtaudun hyvin, teen kaiken oman osuuteni mukisematta ja tunnen rajani, en oikeastaan asettele edes sellaisia vaan pyrin toimimaan hyvin luonnollisesti. Tämä sopii parhaiten minulle.
Pitääkö hyvän resilienssin omaavan tehdä oma osuus mukisematta jos kokee sen olevan epäoikeuden mukaista?
En minä ainakaan koe noin, tiedän sopeutuvani ja elelevän kohta tyytyväisenä lopulta vaikka koen tällä hetkellä että syyt miksi minun on sopeuduttava ovat ihan peestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että selviytyy raskaista kokemuksista, esim vanhempien ennenaikaisesta kuolemasta.
Vanhempien ennenaikainen kuolema? ja miksi vain jotkut jäävät märehtimään jokaisen sukulaisen kuolemaa, eivätkä osaa kulkea surusta huolimatta eteenpäin, toisen tarpoessa orpona nokka pystyssä kohti elämää?
On vähän eri asia menettää vanhemmat 10-vuotiaana kuin 60-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Että selviytyy raskaista kokemuksista, esim vanhempien ennenaikaisesta kuolemasta.
Minusta on aika erikoista sanoa että selviytyy. Totta kai kaikesta "selviytyy", elämä kun jatkuu joka tapauksessa, miten muutenkaan? Eikä kukaan kuole vain siksi että vanhemmat kuolee ja jää orvoksi, elämä jatkuu muiden huoltajien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että selviytyy raskaista kokemuksista, esim vanhempien ennenaikaisesta kuolemasta.
Vanhempien ennenaikainen kuolema? ja miksi vain jotkut jäävät märehtimään jokaisen sukulaisen kuolemaa, eivätkä osaa kulkea surusta huolimatta eteenpäin, toisen tarpoessa orpona nokka pystyssä kohti elämää?
On vähän eri asia menettää vanhemmat 10-vuotiaana kuin 60-vuotiaana.
Mitä eroa sillä oikeastaan on? 10v takuulla saa uuden huoltajan tai huolehtijan, sosiaaliviranomaiset järjestää. Yleensä lähes kaikki orvoksi jääneet menee sukulaisten luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että selviytyy raskaista kokemuksista, esim vanhempien ennenaikaisesta kuolemasta.
Vanhempien ennenaikainen kuolema? ja miksi vain jotkut jäävät märehtimään jokaisen sukulaisen kuolemaa, eivätkä osaa kulkea surusta huolimatta eteenpäin, toisen tarpoessa orpona nokka pystyssä kohti elämää?
On vähän eri asia menettää vanhemmat 10-vuotiaana kuin 60-vuotiaana.
Enpä tiedä. Jokainen kokemus on yksilöllinen, eikä mielestäni asioita kannata vertailla tuolla tavalla. Itse olen menettänyt vanhempani lapsuudessa, mutta en tiedä, miksi sitä pitäisi verrata johonkin, vaikka siihen että joku on menettänyt vanhempansa 60v.
Se minkälaista vanhemman kuolema on ja miten se vaikuttaa, riippuu aina olosuhteista. Minulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus kaikesta huolimatta, se oli varmasti merkittävintä.
Kun ei tarvihe nousta keskellä yötä vessaan.
T: Urpo
Hyvä resilienssi tarkoittaa sitä että on jaksamista tukevia tekijöitä elämässä ja että niiden avulla on mahdollista elää mielekästä elämää vaikka olisikin vastoinkäymisiä.
Resilienssi ei tarkoita omien vastoinkäymisten korostamista tai muiden ihmisten vastoinkäymisten vähättelyä. Se ei ole resilienssiä, vaan katkeruutta ja ymmärtämättömyyttä.
Jos minulla olisi viisi miljoonaa tilillä resilinienssini olisi loistava.