Olenko kohtuuton deittimiestä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

"Minä olen oikea henkilö vastaamaan tähän.



Tasoteoria ei väitä, että samantasoiset rakastuisivat aina toisiinsa.



Tasoteoria on kuin kerrostalo. Kaikki naapurit eivät miellytä, mutta kukaan alemmista kerroksista ei miellytä, ja ylempien kerrosten naapurit vaikuttavat kovasti kiinnostavammilta, vaikkei kaikista heistä pitäisikään.



Suuri osa ihmisistä ymmärtää lopulta tasonsa joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Mutta esimerkiksi Tinder voi hämätä, koska naiset saavat niin paljon enemmän kiinnostusta osakseen. 7/10 nainen voi treffailla 8,5/10 miehiä ja ihmetellä miksi kevyt deittailu käy, mutta lopulta miehet feidaavat. Miehillä ei ole tätä ongelmaa koska naisilla se on enemmänkin toisin päin; jos mies tarjoaa pelkkää seksiä ja hauskanpitoa, mieheltä enemmänkin vaaditaan kovempaa tasoa.



Mitä kuuluu tasoon?



Pääsääntöisesti miehellä pituus, komeus, raha, status.

Et selvästikään kykene hahmottamaan asiaa.

Kerrot, että vetovoima ja yhteensopivuus ratkaisevat.

Selitin jo, miksi jälkimmäinen ei ole ristiriidassa tasoteorian kanssa. Yhteensopivaa haetaan riittävän tasokkaista. Ja vetovoiman ratkaisee riittävä taso. Tätä ei muuta miksikään se, tiedostatko asiaa vai et - lopputulos ratkaisee. Vai tunnetko montakin huippukaunista ja hyvätuloista naista jotka kokivat vetovoimaa ruman ja köyhän miehen kanssa? Yhteensopivuus ei ole peruste tässä tulojen osalta, koska on paljonkin pareja joissa mies on kovatuloinen ja nainen ei ole. Kummasti se ei sitten olekaan este yhteensopivuudelle.

Onko mielestäsi sattumaa, että kauniilla naisella on lähes poikkeuksetta komea ja/tai hyvätuloinen mies?

Luettavaa:

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"Researchers asked young women (ages 15 to 29) to choose potential dates from a series of photographs and descriptions, while the women's mothers (ages 37 to 61) were asked to select possible boyfriends for their daughters using the same information. Results showed that a man's looks influenced both groups of women more strongly than his personality profile."

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The study suggests that if a man is considered at least moderately attractive, then his personality matters to women, Fugère said. If a man is viewed as less than moderately attractive, it doesn't seem to matter as much to women what his personality is like, Fugère explained." (= ellei taso ole riittävä, ei luonteella tai yhteensopivuudella ole merkitystä - 121212).



Palstaväite siitä, että nämä asiat muka eivät pätisi Suomeen, on täysin naurettava. Yhtä lailla Suomessa hyvätuloiset miehet ovat lähes kaikki parisuhteissa, kun taas pienituloisista parisuhteissa on alle puolet. Eikä ole minkäänlaista näyttöä siitä, että suomalaiset naiset katsoisivat vähemmän pituutta tai komeutta kuin amerikkalaiset tai afrikkalaiset.



121212

Itse en ainakaan jaksa enää uskoa mihinkään penturakkauteen yli nelikymppisenä eronneena miehenä. Minulla on vielä alaikäisiä lapsia, joten en halua sokkona muuttaa kenenkään kanssa heti yhteen. En jaksa enää uskoa mihinkään sielunkumppanuuteen ja päivittäiseen puhelimessa lässyttämiseen tai viestien vaihtoon. Jos asutaan erillään niin voidaan vaihtaa kuulumiset pääosin silloin kun tavataan. Joskus jos elämässä tapahtuu jotain merkittävää, on hiljainen hetki tai oikein kaipaa toista niin miksei silloin voisi pitää yhteyksiä. Mutta että päivittäin hampaat irvessä keksiä jotain viestiteltävää...eieiei. Esimerksi työni on sellaista etten sitä voi juurikaan kertoa muuta kuin ympäripyöreästi yleisellä tasolla, niin sitäkään ei mitään jutun juurta saa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan jaksa enää uskoa mihinkään penturakkauteen yli nelikymppisenä eronneena miehenä. Minulla on vielä alaikäisiä lapsia, joten en halua sokkona muuttaa kenenkään kanssa heti yhteen. En jaksa enää uskoa mihinkään sielunkumppanuuteen ja päivittäiseen puhelimessa lässyttämiseen tai viestien vaihtoon. Jos asutaan erillään niin voidaan vaihtaa kuulumiset pääosin silloin kun tavataan. Joskus jos elämässä tapahtuu jotain merkittävää, on hiljainen hetki tai oikein kaipaa toista niin miksei silloin voisi pitää yhteyksiä. Mutta että päivittäin hampaat irvessä keksiä jotain viestiteltävää...eieiei. Esimerksi työni on sellaista etten sitä voi juurikaan kertoa muuta kuin ympäripyöreästi yleisellä tasolla, niin sitäkään ei mitään jutun juurta saa.

Pysyttäydy siis vain ystävyys/tuttavuus-suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan jaksa enää uskoa mihinkään penturakkauteen yli nelikymppisenä eronneena miehenä. Minulla on vielä alaikäisiä lapsia, joten en halua sokkona muuttaa kenenkään kanssa heti yhteen. En jaksa enää uskoa mihinkään sielunkumppanuuteen ja päivittäiseen puhelimessa lässyttämiseen tai viestien vaihtoon. Jos asutaan erillään niin voidaan vaihtaa kuulumiset pääosin silloin kun tavataan. Joskus jos elämässä tapahtuu jotain merkittävää, on hiljainen hetki tai oikein kaipaa toista niin miksei silloin voisi pitää yhteyksiä. Mutta että päivittäin hampaat irvessä keksiä jotain viestiteltävää...eieiei. Esimerksi työni on sellaista etten sitä voi juurikaan kertoa muuta kuin ympäripyöreästi yleisellä tasolla, niin sitäkään ei mitään jutun juurta saa.

No jos sulla ei riitä mitään sanottavaa edes päivittäiseen viestiin naisystävälle niin mitä varten sitten tavata? Vai onko tapaamisten aikanakin pääasia vaan päästä naisen kanssa sänkyyn?  Eli suhde tarkoittaa sinulle ilmaista panoa silloin kun nähdään? 

Vierailija kirjoitti:

Seuraava viesti, jonka tuolta mieheltä saat, on "Voitaisiinko olla vain kavereita?"

Jos radiohiljaisuus on jo kerran aiemminkin tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan uudestaan lukuisia kertoja, jos tapailu siis jatkuisi. Kyseessä tyyppi, joka ei osaa päättää mitä haluaa vaan pallottelee muita omien mielenmuutostensa mukaisesti. Sitä jatkuu ikuisuuksiin ja koittaa välttää vastuuta ja keskustelua aiheesta, koska yyh epämukavaa nyyh. Erittäin itsekäs henkilö. 

Laita viesti ja kysy suoraan, haluaako hän enää jatkaa vai laitetaanko kirjan kannet kiinni. 

Tyyppi voi olla helpottunut että "Jes, nyt mun ei tartte tehdä mitään enkä näytä pahikselta, kun tuo toinen otti suhteen lopettamisen esille". Tämä on hyvin yleinen skenaario. Saat suoran vastauksen.

Toinen vaihtoehto on draamailu ja uhriutuminen "enkö mä saa yhtään rauhaa, heti ollaan erolla uhkailemassa, sä et välitä musta jos en saa olla oma itteni". T

Näinpä juuri kävi! Lähetin eilen lyhyen mutta asiallisen viestin jossa sanoin että olen huomannut kontaktin olleen vähäisempää ja tunteneeni että yhteisen tekemisen suunnittelu on ollut vastahakoista.

Sain takaisin pitkän selittelyviestin miten mies ei ole valmis romanttiseen kanssakäymiseen (no hittojako sitten varaat yhteisen loman, ostat joululahjoja, kirjoitat siirappisen joulukortin, suunnittelet tulevaa tekemistä, vinkkaat haluavasi tavata ystäviäni jne jne jne???) mutta toivoo kaikkea hyvää ja haluaisi jatkaa tutustumista ystävänä.

Sanoin takaisin etten etsi mitään häilyvää fwb-säätöä tai halua käyttää aikaani epämääräisiin suhdeviritelmiin.

Olen iloinen että tähän ei tullut tuhlattua tämän enempää aikaa. Otan opiksi että jo ekasta katoamistempusta menee tämän jälkeen numerot poistoon. Ihan uskomatonta että jouluna oli vielä harvinaisen kivaa yhdessä, ja sitten menee näin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan jaksa enää uskoa mihinkään penturakkauteen yli nelikymppisenä eronneena miehenä. Minulla on vielä alaikäisiä lapsia, joten en halua sokkona muuttaa kenenkään kanssa heti yhteen. En jaksa enää uskoa mihinkään sielunkumppanuuteen ja päivittäiseen puhelimessa lässyttämiseen tai viestien vaihtoon. Jos asutaan erillään niin voidaan vaihtaa kuulumiset pääosin silloin kun tavataan. Joskus jos elämässä tapahtuu jotain merkittävää, on hiljainen hetki tai oikein kaipaa toista niin miksei silloin voisi pitää yhteyksiä. Mutta että päivittäin hampaat irvessä keksiä jotain viestiteltävää...eieiei. Esimerksi työni on sellaista etten sitä voi juurikaan kertoa muuta kuin ympäripyöreästi yleisellä tasolla, niin sitäkään ei mitään jutun juurta saa.

Pysyttäydy siis vain ystävyys/tuttavuus-suhteissa.

Ystävien kanssa ei yleensä harrasteta seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan jaksa enää uskoa mihinkään penturakkauteen yli nelikymppisenä eronneena miehenä. Minulla on vielä alaikäisiä lapsia, joten en halua sokkona muuttaa kenenkään kanssa heti yhteen. En jaksa enää uskoa mihinkään sielunkumppanuuteen ja päivittäiseen puhelimessa lässyttämiseen tai viestien vaihtoon. Jos asutaan erillään niin voidaan vaihtaa kuulumiset pääosin silloin kun tavataan. Joskus jos elämässä tapahtuu jotain merkittävää, on hiljainen hetki tai oikein kaipaa toista niin miksei silloin voisi pitää yhteyksiä. Mutta että päivittäin hampaat irvessä keksiä jotain viestiteltävää...eieiei. Esimerksi työni on sellaista etten sitä voi juurikaan kertoa muuta kuin ympäripyöreästi yleisellä tasolla, niin sitäkään ei mitään jutun juurta saa.

No jos sulla ei riitä mitään sanottavaa edes päivittäiseen viestiin naisystävälle niin mitä varten sitte

En ole koskaan uskonut välilliseen kommunikaatioon, koska niissä ei yleensä näe toisen reaktioita ja virhetulkintojen mahdollisuus on suuri. Lisäksi nykyään viestien lähettäminen on turhan helppoa, joku jolla ei ole itsesääntelyä saattaa paukutella niitä roppakaupalla ennen kuin toinen ehtii edes reagoida.

Jos vaikka tavataan muutaman päivän välein niin onhan sitä puhuttavaakin enemmän eikä tarvitse väkisin tiristää joka päivä jotain teennäistä mitä sinulle kuuluu jutustelua.

Ei ole kohtuutonta heittää tapailu romukoppaan mutta olisi kohtuutonta vaatia miestä muuttamaan toimintansa sellaiseksi kuin sinä haluat. Te haluatte nyt tapailulta eri asioita, ja teidän kannattaa tapailla muita ihmisiä kuin toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan jaksa enää uskoa mihinkään penturakkauteen yli nelikymppisenä eronneena miehenä. Minulla on vielä alaikäisiä lapsia, joten en halua sokkona muuttaa kenenkään kanssa heti yhteen. En jaksa enää uskoa mihinkään sielunkumppanuuteen ja päivittäiseen puhelimessa lässyttämiseen tai viestien vaihtoon. Jos asutaan erillään niin voidaan vaihtaa kuulumiset pääosin silloin kun tavataan. Joskus jos elämässä tapahtuu jotain merkittävää, on hiljainen hetki tai oikein kaipaa toista niin miksei silloin voisi pitää yhteyksiä. Mutta että päivittäin hampaat irvessä keksiä jotain viestiteltävää...eieiei. Esimerksi työni on sellaista etten sitä voi juurikaan kertoa muuta kuin ympäripyöreästi yleisellä tasolla, niin sitäkään ei mitään jutun juurta saa.

Pysyttäydy siis vain ystävyys/tuttavuus-suhteissa.

Ystävien kanssa ei yleensä harrasteta seksiä.

Kyl voi jos se on friends with benefits.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava viesti, jonka tuolta mieheltä saat, on "Voitaisiinko olla vain kavereita?"

Jos radiohiljaisuus on jo kerran aiemminkin tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan uudestaan lukuisia kertoja, jos tapailu siis jatkuisi. Kyseessä tyyppi, joka ei osaa päättää mitä haluaa vaan pallottelee muita omien mielenmuutostensa mukaisesti. Sitä jatkuu ikuisuuksiin ja koittaa välttää vastuuta ja keskustelua aiheesta, koska yyh epämukavaa nyyh. Erittäin itsekäs henkilö. 

Laita viesti ja kysy suoraan, haluaako hän enää jatkaa vai laitetaanko kirjan kannet kiinni. 

Tyyppi voi olla helpottunut että "Jes, nyt mun ei tartte tehdä mitään enkä näytä pahikselta, kun tuo toinen otti suhteen lopettamisen esille". Tämä on hyvin yleinen skenaario. Saat suoran vastauksen.

Toinen vaihtoehto on draamailu ja uhriutuminen "enkö mä saa yhtään rauhaa, heti ollaan erolla uhkailemassa,

Teit oikean valinnan. Toivottavasti mies jatkossa kertoo suoraan, että haluaa vain säätää, eikä sitoutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava viesti, jonka tuolta mieheltä saat, on "Voitaisiinko olla vain kavereita?"

Jos radiohiljaisuus on jo kerran aiemminkin tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan uudestaan lukuisia kertoja, jos tapailu siis jatkuisi. Kyseessä tyyppi, joka ei osaa päättää mitä haluaa vaan pallottelee muita omien mielenmuutostensa mukaisesti. Sitä jatkuu ikuisuuksiin ja koittaa välttää vastuuta ja keskustelua aiheesta, koska yyh epämukavaa nyyh. Erittäin itsekäs henkilö. 

Laita viesti ja kysy suoraan, haluaako hän enää jatkaa vai laitetaanko kirjan kannet kiinni. 

Tyyppi voi olla helpottunut että "Jes, nyt mun ei tartte tehdä mitään enkä näytä pahikselta, kun tuo toinen otti suhteen lopettamisen esille". Tämä on hyvin yleinen skenaario. Saat suoran vastauksen.

Toinen vaihtoehto on draamailu ja uhriutuminen "enkö mä s

 

Olen todella iloinen että kysyin suoraan. Kysyin siis onko mies vielä kiinnostunut tutustumaan ja viettämään aikaa yhdessä, kun yhteydenpito tuntui laimenneen. Häilyvyys ja vuoronperään kivat suunnitelmat ja eleet ja sitten ignooraus ja kylmyys on mielestäni emotionaalisesti tosi kuormittavaa, kun koko ajan on oudossa epävarmuudessa ja sensorit pystyssä.

En halua kumppania joka tekee oloni epämukavaksi, surulliseksi ja epävarmaksi.

-ap

Mies teeskenteli suhdetta saadakseen seksisuhteen, joka hänen tavoitteenaan nähtävästi oli.

Jos roikkuu yhä exässä? Oma ex otti heti laastarin, mutta kun se loppui, niin yritti ottaa yhteyttä. Ei kiinnostanut pätkääkään.

Kuulostaa siltä, että mies on chad ja sinä tavallinen. 

Tai mies tavallinen ja sinulla esim. huomattava obesiteetti. 

Eli tasot ei kohtaa. Miestä ei kiinnosta. Toki syy voi olla muukin. 

LouLou kirjoitti:

Minulla oli samantyyppinen juttu loppuvuonna. Tapailin miestä parin kuukauden ajan n. Joka toinen viikko (oltaisiin tavattu useamminkin, mutta hänellä oli sairastumisia ja työmatkoja) ja sen jälkeen kun oltiin yhden yön kylpylälomalla, alkoi yhteydenpito hänen puoleltaan hiljentyä. Minä olin se, joka aina kyseli kuulumisia ja ehdotin tapaamisia. Sitten kun minä otin puheeksi sen, että olen poistanut Tinderin ja annoin ymmärtää, että olen oikeasti kiinnostunut hänestä, niin hän ilmoitti, että hänellä ei ole muodostunut tunteita minua kohtaan, ja haluaa jatkaa tapaamisia ihan vaan kavereina. Eli yht. 2,5kk kesti se tapailu kunnes hän ilmoitti, että on vain kaverillisia fiiliksiä.

Näin ne nykyisin tekee. Kyllä sen jo aivan alussa tietää, onko "kaverifiilis" vai oikeasti ihastunut. Mutta miehet pitkittää touhuilua, tiedetään kyllä miksi, kunnes nainen ilmaisee selkeästi haluavansa sitoutua. Silloin lyödään kaverifiilis-kortti pöytään. Jis nainen pahoittaa mielensä, hän saa kuulla olevansa draamahakuinen.

Miehet sananmukaisesti kusettavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava viesti, jonka tuolta mieheltä saat, on "Voitaisiinko olla vain kavereita?"

Jos radiohiljaisuus on jo kerran aiemminkin tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan uudestaan lukuisia kertoja, jos tapailu siis jatkuisi. Kyseessä tyyppi, joka ei osaa päättää mitä haluaa vaan pallottelee muita omien mielenmuutostensa mukaisesti. Sitä jatkuu ikuisuuksiin ja koittaa välttää vastuuta ja keskustelua aiheesta, koska yyh epämukavaa nyyh. Erittäin itsekäs henkilö. 

Laita viesti ja kysy suoraan, haluaako hän enää jatkaa vai laitetaanko kirjan kannet kiinni. 

Tyyppi voi olla helpottunut että "Jes, nyt mun ei tartte tehdä mitään enkä näytä pahikselta, kun tuo toinen otti suhteen lopettamisen esille". Tämä on hyvin yleinen skenaario. Saat suoran vastauksen.

Toinen v

Vastasiko mies enää tähän mitään?

Anna vielä viimeinen mahdollisuus. Mainitset asiasta, että jos ei tilanne muutu, niin sitten juttu on ohi.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, toistan, että tuo kuullostaa aivan siltä, miten (vakavasti) välttelevän kiintymyssuhdemallin omaava henkilö toimii; katoaa heti sen jälkeen, kun on ollut erityisen kivaa ja läheistä. Instassa on paljon materiaalia tästä, kannataa etsiä esim. avoidant -hakusanalla. Olen itsekin törmännyt pari kertaa tuollaiseen deittaillessani, ja opin kiertämään kaukaa ensimmäisestä merkistä.

Eikö nämä välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavat henkilöt sitten kykene parisuhteeseen ?

Mitä vahvemmin välttelevä, sitä heikommin kykenee. Suhde voi olla on-off, tai ainakin he vuoroin vetäytyvät ja sitten taas tulevat lähemmäksi.

Ihan turha yrittää selittää miehen käytöstä kiintymyssuhdemalleilla. Mies etsii ilmaista patjaa tai ainakin rutkasti halvempaa kohdetta kuin alan ammattilainen. Onhan ap myös vähemmän kulutettu ja saa tilauksesta suoraan kotiin. Tälläiset miehet vaihtavat kohdetta, kun ei voi enää poimia rusinoita pullasta. Olet miehelle kuin salikäynti. Tyydytään treenaamaan kämäisellä salilla silloin kun ollaan puutteessa kunnes löytää jostain premium-salin. Sen eteen mennään joka aamu jonottamaan jo ennen kuin ovet aukeavat.

Miehet tietävät, että panomiehiltä vaaditaan virheetöntä ulkonäköä. Kun siihen ei yllä, valehdellaan motiiveista, jotta saa vaivattomammin panoja.

Vierailija kirjoitti: En ole eri mieltä kanssasi, mutta kiinnostaa tuo, että miten suhteen käytännössä voi asettaa työn edelle - eikö työajat suurimmalla osalla kuitenkin ole ne, mitkä on, eikä töistä voi jäädä pois vain sen takia, että kumppani haluaisi nähdä? Aika harva peruspalkansaaja kuitenkaan pitää omaa työtään lähisuhteita tärkeämpänä, vaikka joutuukin työn asettamien aikataulujen mukaan elämään. Tällaista aikuisten elämää vaan useimmiten on, ei se ole oma valinta. Harvalla on niin vapaa työ, että sen voi tehdä siinä sivussa omien tärkeämpien juttujen jälkeen.

Mulla oli mies jota vuorotyöni häiritsi, selitti sillä että emme ehdi kunnolla näkemään. Kaiken sen syyllistämisen jälkeen pyysin sitten töistä saada tehdä työtäni osa-aikaisena, jotta sain enemmän vapaapäiviä. Yllätyksekseni mikään ei muuttunut, vaan noinakaan vapaapäivinä miehelle ei sen kummemmin sopinut nähdä. Sarjassamme kantapään kautta opitut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä noihin uskoisi. Kyllä se vältteleväkin tyyppi kykenee olemaan suhteessa kunhan on itselle mieluisa kumppani, jota ei halua menettää. Harva on niin ihmeellinen.

Niin haluaakin. Kyllä vältteleväkin ihastuu ja rakastuu. Ongelma on vain se, että sitä välttelevää alkaa aina "ahdistaa". Hänelle mieluisa kumppani on sellainen, joka "ei tule liian lähelle" ja jonka kanssa on sopivan epävarmaa. Näin välttelevä kehittää ongelmia tyhjästä sitä enemmän, mitä parempi suhde hänelle olisi tarjolla. Välttelevien suhteetkin voivat kestää, mutta niissä on aina tietynlaista dynamiikkaa ja tietynlaisia ongelmia, jotka tuntuvat välttelevän mielestä tutuilta ja turvallisilta.

Minusta tulee suorastaan takertuva, kun saan suhteeseen sellaiseen jonka todella haluan. Mutta suhteet ovat yhtä vuoristorataa ja draamaa, koska hylätyksi tulemisen pelko on taustalla koko ajan, eikä mikään riitä kunnolla vakuuttamaan minua siitä, että toinen tahtoo olla kanssani. Hyvin monta "normaalia" ja turvallista, aidosti kiinnostunutta miestä olen torjunut, koska heistä minulle tulee heti olo, että ovat varmasti jotenkin epätoivoisia ja viallisia, koska tykkäävät minusta. Se aito välittäminen tekee heistä vastenmielisiä. Hullaannunkin etäisistä miehistä, jotka kohtelevat huonosti ja joiden kanssa kelpaamattomuus ja hylätyksi tulemisen pelko on ihan aiheellista, ja roikun heissä itse epätoivoisesti kun minua kohdellaan kuumaa-kylmää -metodilla.