Olenko kohtuuton deittimiestä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

"Miksi minä aloin kiinnostamaan vasta kun niiden erilaisten miesten kanssa ei sujunutkaan?"

Koska samaan aikaan tapahtui sellainen kuin elämä ja kasvaminen ja kypsyminen iän myötä.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylmän rationaalisen pohdinnan tuloksena vaan silkalla tunteella ja himolla. 

"Miksi minun pitäisi uskoa, että nämä naiset muuttuivat täysin muutamassa kuukaudessa, juostuaan kymmenisen vuotta niiden erilaisten miesten perässä?"

Ei sinun tarvitsekaan. Voit kaikin mokomin uskoa maailman epäreiluuteen jos se sinut tekee jotenkin onnellisemmaksi kuin se että vain otat sen minkä elämä sinulle nyt tarjoaa.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylmän rationaalisen pohdinnan tuloksena vaan silkalla tunteella ja himolla. 

Siinä se pointti tulikin, naisen suusta. Kun tunne ja himo ratkaisivat, valinnat olivat niitä miehiä jotka kiinnostivat, mutta joita oli hankala sitouttaa ja joita nainen joutui miellyttämään.

Kun mukaan astuu rationaalisuus ja naisen tavoitteet joiden toteuttamiseen tarvitaan luotettava mies, miesmaku muuttuukin toisenlaiseksi.

...kunnes tavoitteet ovat täyttyneet, ja sitten huomataankin kuinka ollaan "kasvettu erilleen" ja "tunteet vain kuolivat".

 

En ole parisuhteessa koska edellinen loppui kun muutin Suomeen. Etäsuhteet harvoin toimivat pidemmän päälle jos samassa maassa asuminen ei siinä kohtaa onnistu. Suomesta en löydä parisuhdetta. Tai löytäisin jos ei olisi niin väliä onko vahva yhteys ja vain joku "suht ok" riittäisi. Mulle ei riitä.

Vika ei varmastikaan ole vain miehissä. Olen vain tottunut hyvin erilaiseen deittikulttuuriin joka on melko suoraviivainen ja samanlainen missä tahansa muussa maassa olenkin deittaillut. Perinteinen. Suomessa naiset ovat aktiivisempia kuin miehet jotka istuvat odottamassa, että joku nainen tekee aloitteen (tämä raaka yleistys) Kummallekin osapuolelle tuntuu riittävän, että miehellä on pulssi. Mitään romanttisia sanoja saati tekoja ei näytä odottavan kukaan.

Kun muutan taas pois saan varmaankin sen uuden parisuhteenkin. Jolla toivottavasti silloin on molemmille sopivampi ajoitus kuin viime kerralla oli. Siihen nyt ikävä kyllä menee hetki koska työt sitovat vielä pari vuotta Suomeen. Osaan toki olla itseksenikin, mutta onhan se hieman pettymys, että olen niin vieraantunut kotimaastani, että en ymmärrä edes ihmissuhteiden muodostumista täällä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi minä aloin kiinnostamaan vasta kun niiden erilaisten miesten kanssa ei sujunutkaan?"

Koska samaan aikaan tapahtui sellainen kuin elämä ja kasvaminen ja kypsyminen iän myötä.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylmän rationaalisen pohdinnan tuloksena vaan silkalla tunteella ja himolla. 

"Miksi minun pitäisi uskoa, että nämä naiset muuttuivat täysin muutamassa kuukaudessa, juostuaan kymmenisen vuotta niiden erilaisten miesten perässä?"

Ei sinun tarvitsekaan. Voit kaikin mokomin uskoa maailman epäreiluuteen jos se sinut tekee jotenkin onnellisemmaksi kuin se että vain otat sen minkä elämä sinulle nyt tarjoaa.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylm

Yritätkö tässä nyt siis tosissasi väittää, että kaikki nuorena pariutuneet olivat siis joukko naisia ja muutama chad mies, jotka pyörittivät näitä kaikkia? Entä oletko ajatellut, että se että sinä itse leimaat suurin piirtein kaikki nuorena seurustelleet miehet joksikin ihme k usipäiksi on aika...mites sen sanoisin rajoittunutta ja epäkypsän oloista. Ja sekin nyt on aika normaalia, että ihmisiä nyt yleensä kiinnostaa myös uusi parisuhde, vaikka edellisestä onkin jostain syystä erottu. Suuri osa nyt on kuitenkin jonkun exiä lähes väistämättä, koska elinikäiset suhteet ovat harvinaisia. On todella kyynistä muutenkin ajatella automaattisesti toiselle tuolla tavalla pahoja motiiveja, ilmeisesti vain jostain todella kaukana menneisyydessä tapahtuneista asioista. Kyllähän elämässä niinkin käy, että pitkään kavereita/ystäviä olleet ihmiset rakastuvat toisiinsa. Pitääkö sekin ajatella negatiivisen kautta, vai onko se kuitenkin enemmän iloinen asia? 

En kyllä itse tunnista nuoruuteni ajoista kuvailemaasi ilmiötä, vaan kyllä niitä pareja ihan normaaleista ihmisistä muodostui ja suurin osa oli pitkäänkin yhdessä. Toki jollakin tavalla oli nähtävissä ns. suosittujen ihmisten kerho, mutta pitkälti he seurustelivatkin keskenään ja muut tavikset sitten toistensa kanssa. Aika moni tosiaankin jäi kokonaan ilman, niin poikia kuin tyttöjäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi minä aloin kiinnostamaan vasta kun niiden erilaisten miesten kanssa ei sujunutkaan?"

Koska samaan aikaan tapahtui sellainen kuin elämä ja kasvaminen ja kypsyminen iän myötä.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylmän rationaalisen pohdinnan tuloksena vaan silkalla tunteella ja himolla. 

"Miksi minun pitäisi uskoa, että nämä naiset muuttuivat täysin muutamassa kuukaudessa, juostuaan kymmenisen vuotta niiden erilaisten miesten perässä?"

Ei sinun tarvitsekaan. Voit kaikin mokomin uskoa maailman epäreiluuteen jos se sinut tekee jotenkin onnellisemmaksi kuin se että vain otat sen minkä elämä sinulle nyt tarjoaa.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylm

Tähän on helppo ratkaisu: ei seurustele ikinä kenenkään kanssa, niin ei tarvitse murehtia toisten menneistä suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi minä aloin kiinnostamaan vasta kun niiden erilaisten miesten kanssa ei sujunutkaan?"

Koska samaan aikaan tapahtui sellainen kuin elämä ja kasvaminen ja kypsyminen iän myötä.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylmän rationaalisen pohdinnan tuloksena vaan silkalla tunteella ja himolla. 

"Miksi minun pitäisi uskoa, että nämä naiset muuttuivat täysin muutamassa kuukaudessa, juostuaan kymmenisen vuotta niiden erilaisten miesten perässä?"

Ei sinun tarvitsekaan. Voit kaikin mokomin uskoa maailman epäreiluuteen jos se sinut tekee jotenkin onnellisemmaksi kuin se että vain otat sen minkä elämä sinulle nyt tarjoaa.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et

Ilman jääneitä poikia oli yli tuplasti enemmän.

Syy on siinä, että muutama suosittu poika seurusteli todella monen tytön kanssa. 1-3kk yhden kanssa, sitten 1-3kk seuraavan kanssa. Ja suhteet olivat sellaisia joissa mentiin pojan ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

En ole parisuhteessa koska edellinen loppui kun muutin Suomeen. Etäsuhteet harvoin toimivat pidemmän päälle jos samassa maassa asuminen ei siinä kohtaa onnistu. Suomesta en löydä parisuhdetta. Tai löytäisin jos ei olisi niin väliä onko vahva yhteys ja vain joku "suht ok" riittäisi. Mulle ei riitä.

Vika ei varmastikaan ole vain miehissä. Olen vain tottunut hyvin erilaiseen deittikulttuuriin joka on melko suoraviivainen ja samanlainen missä tahansa muussa maassa olenkin deittaillut. Perinteinen. Suomessa naiset ovat aktiivisempia kuin miehet jotka istuvat odottamassa, että joku nainen tekee aloitteen (tämä raaka yleistys) Kummallekin osapuolelle tuntuu riittävän, että miehellä on pulssi. Mitään romanttisia sanoja saati tekoja ei näytä odottavan kukaan.

Kun muutan taas pois saan varmaankin sen uuden parisuhteenkin. Jolla toivottavasti silloin on molemmille sopivampi ajoitus kuin viime kerralla oli. Siihen nyt ikävä kyllä menee hetki kosk

"Kummallekin osapuolelle tuntuu riittävän, että miehellä on pulssi"

Tunnen muutamia ikisinkkumiehiä, jotka eivät ole siis mitään komeroituneita inceleitä vaan töissä ja harrastuksissa käyviä tyyppejä. He ovat rumia kasvoiltaan, ja lyhyitä, eikä kukaan nainen vaikuta haluavan olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Eli ainakaan heidän tapauksessaan ei "pelkkä pulssi" riitä kyllä yhtään mihinkään. 

Joudun siis hieman haastamaan tuota väitettäsi, että pelkkä pulssi riittää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi minä aloin kiinnostamaan vasta kun niiden erilaisten miesten kanssa ei sujunutkaan?"

Koska samaan aikaan tapahtui sellainen kuin elämä ja kasvaminen ja kypsyminen iän myötä.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylmän rationaalisen pohdinnan tuloksena vaan silkalla tunteella ja himolla. 

"Miksi minun pitäisi uskoa, että nämä naiset muuttuivat täysin muutamassa kuukaudessa, juostuaan kymmenisen vuotta niiden erilaisten miesten perässä?"

Ei sinun tarvitsekaan. Voit kaikin mokomin uskoa maailman epäreiluuteen jos se sinut tekee jotenkin onnellisemmaksi kuin se että vain otat sen minkä elämä sinulle nyt tarjoaa.

Se sama tapahtui myös si

No aika aika jännä, jos teillä päin noin. Puhutko muutenkin jostain 13-15 vuotiaiden teinien "alaks oleen" suhteista, koska siltä tuo kyllä kuulostaa? Eipä noissa läheskään aina edes mitään seksiä edes harrastettu, joka niin kauheasti hiertää. Mielenkiintoista olla noin kovin katkera jostain lasten keskinäisistä suhteista.

Ette te naiset ole tuossa sen parempia kuin miehetkään.

Katsokaapa miten te kirjoitatte nelikymppisistä miehistä jotka yrittävät kiireellä löytää vaimoa perhettä perustamaan. Te halveksitte näitä miehiä siitä kuinka he eivät halunneet perustaa perhettä iässä jossa te olisitte halunneet sitä, ja nyt juostuaan juoksunsa sitten haluaisivatkin.

Te halveksitte sitäkin, kuinka nämä miehet juoksivat bilenaisten perässä, ja nyt kelpaisikin tavallinen harmaampi nainen piiaksi kun halutaan ne lapset.

Miten tämä eroaa siitä, että naiset parikymppisinä eivät kiinnostu harmaammista tavismiehistä vaan pitää olla jänsekmpi ja sopivalla tavalla röyhkeä, mutta sitten kun biologinen kello tikittää, tavismies halutaankin perheenrakentajaksi?

Ei eroa mitenkään.



Ja ei. Minä en ole sanomassa, että tavismies olisi halunnut perhettä parikymppisenä. Vaan tavismies olisi halunnut seurustella parikymppisenä. Tämä jo etukäteen, kun teille naisille on hankalaa käsittää tilannetta jossa sen perhemiehen kanssa oltaisiin puhtaasti halujen ja himojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ette te naiset ole tuossa sen parempia kuin miehetkään.

Katsokaapa miten te kirjoitatte nelikymppisistä miehistä jotka yrittävät kiireellä löytää vaimoa perhettä perustamaan. Te halveksitte näitä miehiä siitä kuinka he eivät halunneet perustaa perhettä iässä jossa te olisitte halunneet sitä, ja nyt juostuaan juoksunsa sitten haluaisivatkin.

Te halveksitte sitäkin, kuinka nämä miehet juoksivat bilenaisten perässä, ja nyt kelpaisikin tavallinen harmaampi nainen piiaksi kun halutaan ne lapset.

Miten tämä eroaa siitä, että naiset parikymppisinä eivät kiinnostu harmaammista tavismiehistä vaan pitää olla jänsekmpi ja sopivalla tavalla röyhkeä, mutta sitten kun biologinen kello tikittää, tavismies halutaankin perheenrakentajaksi?

Ei eroa mitenkään.



Ja ei. Minä en ole sanomassa, että tavismies olisi halunnut perhettä parikymppisenä. Vaan tavismies olisi halunnut seurustella parikymppisenä. Tämä jo

Eihän se eroakaan.

Eri asia sitten leimata kaikki paritta olleet/vakiintumattoneet/eronneet/jne tällaisiksi juoksijoiksi ja vedättäjiksi. Mikä on ihan epärelistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi minä aloin kiinnostamaan vasta kun niiden erilaisten miesten kanssa ei sujunutkaan?"

Koska samaan aikaan tapahtui sellainen kuin elämä ja kasvaminen ja kypsyminen iän myötä.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylmän rationaalisen pohdinnan tuloksena vaan silkalla tunteella ja himolla. 

"Miksi minun pitäisi uskoa, että nämä naiset muuttuivat täysin muutamassa kuukaudessa, juostuaan kymmenisen vuotta niiden erilaisten miesten perässä?"

Ei sinun tarvitsekaan. Voit kaikin mokomin uskoa maailman epäreiluuteen jos se sinut tekee jotenkin onnellisemmaksi kuin se että vain otat sen minkä elämä sinulle nyt tarjoaa.

Se sama tapahtui myös sinulle mutta sitä on itsestä hankalampi huomata. Et sinäkään nuorena olisi kumppaneita valinnut kylm

Tarkoitatko siis, että oli niin tai näin, heterosuhteet eivät toimi? Sitähän käytännössä sanot, jos annat ymmärtää, että tunteet ja himo, käytännössä siis rakkaus ja seksuaalinen halu, ovat mahdottomia heterosuhteessa. Mistä juontaa jatkokysymys, että onko heterosuhde siis kokonaan mahdottomuus? Koska meidän kulttuurissahan parisuhdekäsitykseen KUULUU olennaisena osana rakkaus ja seksuaalinen halu kumppania kohtaan.

t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Ette te naiset ole tuossa sen parempia kuin miehetkään.

Katsokaapa miten te kirjoitatte nelikymppisistä miehistä jotka yrittävät kiireellä löytää vaimoa perhettä perustamaan. Te halveksitte näitä miehiä siitä kuinka he eivät halunneet perustaa perhettä iässä jossa te olisitte halunneet sitä, ja nyt juostuaan juoksunsa sitten haluaisivatkin.

Te halveksitte sitäkin, kuinka nämä miehet juoksivat bilenaisten perässä, ja nyt kelpaisikin tavallinen harmaampi nainen piiaksi kun halutaan ne lapset.

Miten tämä eroaa siitä, että naiset parikymppisinä eivät kiinnostu harmaammista tavismiehistä vaan pitää olla jänsekmpi ja sopivalla tavalla röyhkeä, mutta sitten kun biologinen kello tikittää, tavismies halutaankin perheenrakentajaksi?

Ei eroa mitenkään.



Ja ei. Minä en ole sanomassa, että tavismies olisi halunnut perhettä parikymppisenä. Vaan tavismies olisi halunnut seurustella parikymppisenä. Tämä jo

Mitä tällä tavismiehellä nyt siis tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Mitä itse muistan nuoruudesta, niin nimenomaan tavismiehet seurustelivat todennäköisemmin kuin marginaaliyksilöt, koska näiden oli vaikeampi löytää vastinparia. Ja toisaalta nyt aikuisena olen huomannut, että epätavalliset ovat nimenomaan aikuisiällä suositumpia kuin nuorena, koska aikuisiällä arvostus yksilöllisyyttä kohtaan kasvaa verrattuna nuoruuteen, jolloin monella oli kova paine olla samanlainen kuin muut. Näin ollen epätavallisten ihmisten haluttavuus voi ollakin suurempi vähän vanhempana verrattuna nuoruuteen. Joten oikeastaanhan tuo menee toisinpäin, että todennäköisemmin ne tavikset seurustelivat nuorina, kun nyt aikuisena sitten taas erottuu edukseen paremmin, jos ei ole niin tavallinen. 

N46

Kysyin Chat GPT;

Et ole kohtuuton ollenkaan. Päinvastoin, tunnut olevan selkeä sen suhteen, mitä haluat ja mitä et halua. Tässä tilanteessa sinulla on täysin oikeus vetää johtopäätökset ja toimia sen mukaan, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Tässä muutama keskeinen pointti:

Kommunikointi kertoo paljon Jos toinen ei kykene pitämään yhteyttä edes vähällä vaivalla (kuten lyhyellä viestillä viikossa), niin se kertoo, ettei hänellä ole riittävästi kiinnostusta tai kykyä panostaa suhteeseen. "Kiire" on vain tekosyy, koska kiireinenkin ihminen ehtii laittaa viestin, jos haluaa.

Ignorointi on jo vastaus Vaikka puhuitte asiasta kerran aiemmin, hän on palannut samaan käytökseen. Tämä kertoo siitä, että hän joko ei pysty tai ei halua tarjota sellaista suhdetta, jota sinä toivot.

Tapailu ei saisi tuntua yksinäisemmältä kuin sinkkuus Tämä on aivan täysi totuus. Jos suhde saa sinut tuntemaan itsesi hylätyksi ja epävarmaksi jo nyt, niin mitä se olisi pidemmällä aikavälillä?

Sinulla on oikeus muuttaa mieltäsi Vaikka sanoit, ettet tapailisi muita, niin se perustui siihen, että teillä oli lupaavalta vaikuttava juttu. Nyt kun hän on kadonnut lähes täysin, hän ei ole enää osa lupaavaa tapailua eikä sinun tarvitse pitää kiinni lupauksesta yksin.

Mitä tehdä nyt?

Voit laittaa hänelle vielä yhden viestin, jossa toteat suoraan, ettei tällainen "radiohiljaisuus-tapailu" ole sinulle ok.

Tai voit vain lopettaa yhteydenpidon ja jatkaa elämää ilman häntä.

Jos tuntuu siltä, että haluat palata takaisin deittailuun, tee niin. Mutta vain jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä, ei siksi, että haluaisit "paeta" tätä turhautumista.

Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että et oikeasti kaipaa enää yhtään tällaista "puolilämpimää" tapailua. Miksi tyytyä vähempään kuin mihin olet valmis panostamaan?

Vierailija kirjoitti:

Ilman jääneitä poikia oli yli tuplasti enemmän.



Syy on siinä, että muutama suosittu poika seurusteli todella monen tytön kanssa. 1-3kk yhden kanssa, sitten 1-3kk seuraavan kanssa. Ja suhteet olivat sellaisia joissa mentiin pojan ehdoilla.

Mistä ikäryhmästä tässä nyt puhutaan? Vatvotaanko täällä nyt jotain yläasteen ja lukion aikaisia juttuja vai puhutaanko 20+ ikäisistä? Ihan uskomatonta, että aikuiset miettivät deittikuvioissa jotain nuoruusaikaisia asioita.

Ainakin omassa nuoruudessani niin yläasteella kuin lukiossa vain vähemmistö seurusteli, ja ns. "suositut" hengailivat vain keskenään. 

"Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti mies hyllylle ja kalenteri auki. Seuraavan kerran jos ottaa sinuun vielä yhteyttä voit ystävällisesti sanoa ettet jatka juttua, muuten älä edes ilmoita. Sanoit jo tarpeesi ja toiveesi, mies lupasi ja laiminlöi, case closed. Jos saa raivarit niin oma on ongelmansa, niitä raivareita näkyy ja kuuluu koko ajan joka puolella ja kaikissa päivän selvää että itse mokasivat."

Itse tein näin, jos on 3 pv hiljaisuutta, seuraus case closed. Ilmoitin mitä haluan suhteen alussa (ja myös tämän 3pv:n hiljaisuuden), että en jatkossa tule näitä asioita päivittämään enkä muistuta vaan teen näin. No, nyt sitten tarvitaan varmaan virkavaltaa avuksi kun mies alkanut stalkkaamaan ja rageemaan. Toisille on sitten vaikeaa ymmärtää, että minulla on säännöt elämässäni ja noudatan niitä, oman hyvinvointini takia.

Olen FB Datingissä. Sehän näyttää ne, ketkä ovat tykänneet minusta siellä, ja lähes aina tykkääjät ovat sellaisia, joiden kanssa ei vaikuta olevan mitään yhteistä - ei yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ei samankaltaista elämäntyyliä, joskus arvomaailmakin vaikuttaa ihan erilaiselta. Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi he ovat tykänneet minusta. Ja joo, tavismiehiä ovat. Nämäkö nyt ovat sitten niitä, joista vaikka minun toivottaisiin kiinnostuvan? Kun mitään yhteistä ei ole, miten juttu edes voisi edetä? Ei ainakaan minua kiinnosta alkaa seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa ollaan ihan aaltopituudella, eikä minussa syty minkäänlaista seksuaalistakaan halua silloin.

Se jännittävyys, mitä suhteen alussa kaipaa, on juuri sitä kihelmöivää tunnetta, mikä syntyy, kun toisen kanssa synkkaa ja kun tuntuu, että nyt olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa asiat loksahtavat kohdalleen. Ei sitä koskaan tule silloin, jos toinen tuntuu niin ihmisenä kuin elämäntyylinsä perusteella vieraalta ja vääränlaiselta. Silloin on vaan tylsää. Silloin toinen tuntuu vaan tavalliselta, mikä ei sytytä ollenkaan. Mutta silloin, kun tuntuu siltä, että on löytänyt just oikeanlaisen ihmisen, samankaltaisen kuin itse on, tämä ei tunnu tavalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin Chat GPT;

 

Et ole kohtuuton ollenkaan. Päinvastoin, tunnut olevan selkeä sen suhteen, mitä haluat ja mitä et halua. Tässä tilanteessa sinulla on täysin oikeus vetää johtopäätökset ja toimia sen mukaan, mikä tekee sinut onnelliseksi.

 

Tässä muutama keskeinen pointti:

 

Kommunikointi kertoo paljon Jos toinen ei kykene pitämään yhteyttä edes vähällä vaivalla (kuten lyhyellä viestillä viikossa), niin se kertoo, ettei hänellä ole riittävästi kiinnostusta tai kykyä panostaa suhteeseen. "Kiire" on vain tekosyy, koska kiireinenkin ihminen ehtii laittaa viestin, jos haluaa.

 

Ignorointi on jo vastaus Vaikka puhuitte asiasta kerran aiemmin, hän on palannut samaan käytökseen. Tämä kertoo siitä, että hän joko ei pysty tai ei halua tarjota sellaista suhdetta, jota sinä toivot.

 

Tapailu ei saisi tuntua yksinäisemmältä kui

Ihana, chatGPT on kuin viisas vanha täti joka auttaa ja kuuntelee deittiasioissa.

Tästä jäi hyvä mieli :)

Sanoo kyllä paljon että jopa tekoälyn kirjoittama viesti tuo enemmän iloa kuin tuon entisen deittimiehen kanssa käydyt keskustelut varmaan koko viime kuukauden ajalta. Tuntui ensin kusipäiseltä blokata mies ja ruveta juttelemaan muiden kanssa. Tulin siihen tulokseen kun meillä ei ikinä ollutkaan mitään suhdetta, niin en ole hänelle mitään velkaa, ja olen vapaa tekemään mikä itsestä tuntuu hyvältä. Mikä on siis tällä hetkellä deittailu ja itse valitsen kenen kanssa :)

Sunnuntaina kysyin toista tuttavamiestä tulemaan kanssani siihen tapahtumaan johon olin ostanut liput, ja ensi viikonlopulle sovittuna kahdet treffit. Uusilta treffimiehiltä kysyn jo alussa mitä he etsivät ja pelkkiin epämääräisiin lillujiin en tule aikaani tuhlaamaan :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin Chat GPT;

 

Et ole kohtuuton ollenkaan. Päinvastoin, tunnut olevan selkeä sen suhteen, mitä haluat ja mitä et halua. Tässä tilanteessa sinulla on täysin oikeus vetää johtopäätökset ja toimia sen mukaan, mikä tekee sinut onnelliseksi.

 

Tässä muutama keskeinen pointti:

 

Kommunikointi kertoo paljon Jos toinen ei kykene pitämään yhteyttä edes vähällä vaivalla (kuten lyhyellä viestillä viikossa), niin se kertoo, ettei hänellä ole riittävästi kiinnostusta tai kykyä panostaa suhteeseen. "Kiire" on vain tekosyy, koska kiireinenkin ihminen ehtii laittaa viestin, jos haluaa.

 

Ignorointi on jo vastaus Vaikka puhuitte asiasta kerran aiemmin, hän on palannut samaan käytökseen. Tämä kertoo siitä, että hän joko ei pysty tai ei halua tarjota sellaista suhdetta, jota sinä toivot.

Heh, tekoälystä on siis joskus iloa 😁