Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
07.02.2025 |
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ymmärtäminen toimii kahteen suuntaan. Toista ihmistä ei voi yliymmärtää. Empatia molemmin puolin tuottaa parempia ihmissuhteita työssä ja vapaa-ajala ja vaikuttaa pelkästään positiivisesti yhteiskuntaan.
Ajattelusi AP on on omituista.
No sitten on tämä variantti, että pystyy ymmärtämään esim rajatonta lasta, mutta ei koe (kokemuksella), että lapsi hyötyisi taas kerran periksi antamisesta. Eli tarkoituksenmukainen toisin toimiminen, vaikka ymmärtäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan mahtavaa ja todella tärkeää että lapsia ja nuoria kuullaan ja ymmärretään.
Mielestäni koulu on jumittunut niin et huutaa valtaisaa muutosta.
Järkyttävää tämä ilmiö et tämänpäivän lapsia mollataan aivan rankalla moodilla.
Aikamme lapset ja nuoret ovat varttuneet aivan erilaisessa maailmassa kuin vaikkapa vielä ysärin lapset.
Opetusala ei ole pysynyt tässä vauhdissa mukana, siksipä koulun tulee avata ovet kasvatuskumppaneille.
Sydämeni on aina lasten ja nuorten puolella, he ovat meidän tulevaisuus.
Tuohon esiintymiskammoon voin sanoa näin 35-vuotiaana, että se oli aivan hirveääkouluaikoina. Olen sosiaalinen ihminen, tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa, mutta varsinkin silloin ala- ja yläasteikäisenä se esiintyminen (puhuminen) yksin oli aivan kamalaa. Eikä siihen esiintymisjännitykseen saanut mitään erityistä apua. Toisaalta urheilusuorituksia tein vailla pelkoa tai pienessä ryhmässä uskalsin olla äänessä.
Olen pärjännyt koulussa ja työelämässä erittäin hyvin. Olen hyvässä virassa, jossa ei tarvitse esiintyä erityisesti.
Työtehtäväni hoidan hyvin ja palkankorotuksen olen saanut vuosittain. Työttömänä en ole ollut. Koulutuksia olen vapaaehtoisesti pitänyt omalle tutulle työtiimille oman erityisosaamiseni vuoksi, vaikka ne jännittää ja ahdistaakin aivan helvetisti. Mutta oma tiimi on niin ihana ja he kyllä tietää, että en ole mikään esiintyjäihminen. Eli turvallinen ympäristö niin sanotusti.
Jos mut pakotettaisiin esiintymään isolle yleisölle niin voin sanoa, että siinä kohtaa tulisi seinä vastaan.
Ennen erityistä tukea tarvitsevat oppilaat olivat lähes poikkeuksetta omissa ryhmissään. Nykyään heitä laitetaan yhä useammin tavallisiin luokkiin.
Luen suu auki aloitusviestiä. 😦 Voiko olla tottakaan? On aikoihin eletty. Tähän lisäksi se kaikenlainen merkillinen uusavuttomuus, kuten se, ettei osata mm. juosta metsässä (!) tai käyttää oikeaa tietokonetta edes perustoimintoihin.
Sitten näillä on katsokaas se, että saavat somesta ihan väärän kuvan. Kun Asmongoldikin vaan pelaa ja kommentoi muiden videoita päivät pitkät, ja elää sillä, niin miksi Lari-Tessukin?
Onko jo liian myöhäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Tämä ulina on vain uusi versio vanhasta "Miten ainoat lapset voisivat pärjätä elämänkoulussa" valituksesta.
Suomalaisten kannattaa nyt vaan hankkia lapsia enemmän, niin voivottelu vähenee ja saadaan aikaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja valitettava tosiasia on se että kun suomalaisten talous ja ostovoima tuhottiin pysyvästi 2020-2025 niin tilanne on se että koskaan enää töihin ei pääse CV:n tai koulutuksen avulla vaan vanhempien pitää kuulua hyvä-veli-sisko-kerhoon muuten ei ole mitään toiveita enää saada töitä Suomessa, tämä taas auttaa jo ennestään hemmoteltuja rikkaan eliitin lapsia saamaan töitä, valitettavasti todellakin näin
Erityisherkkyys yms uudet "diagnoosit" tuppaavat myös muovaamaan ihmisen itsensä minä-käsitystä. "Emmä pysty kuoon erityisherkkä"
Meillä on hirveän paljon voimavaroja kun vaan uskalletaan hypätä epämukavuuden puolelle. Aina on sitten joitain jotka eivät työelämän haasteisiin totu, mutta useampi tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on turhaa sanoa lapsille/nuorille, että teistä voi tulla ihan mitä tahansa vain omalla omia itsejänne. Kyllä moniin ammatteihin/yhteiskunnallisiin asemiin pääseminen vaatii paljon opiskelua ja vaivannäköä. Se pitäisi sanoa nuorille ihan suoraan. Että jos haluaa 5000 e/kk-liksan, niin ei se tule sillä, että jättää läksyt tekemättä, saa huonoja arvosanoja ja v_ttuilee muille.
Mä tein just tota kaikkea, ja nykynen palkka vähän yli 6000/kk kuussa. Kunhan vaan tuntee oikeat ihmiset
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkomaan tai ottamn asioista selvää. Kaikkeen täytyisi olla tarkka ohje.
Täytyy kyllä ihmetellä miten tämä kehitys tai pikemminkin näin nopea romahdus on edes mahdollista. Pahinta on, että kyseessä on kuitenkin ikäluokan kerma ja silti tilanne on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelijat jumittuvat liiaksi tuohon esiintymisasiaan ja omiin kokemuksiin siitä. Se on kuulkaa nykykoulussa jäävuoren huippu. Nykyään joka iikka on vaatimassa jotain erikoisjärjestelyjä, jotka sitten eivät yleensä auta yhtään mitään mihinkään. Tietty istumapaikka, tietyt kaverit ryhmään, kuulokkeet ja oikeus kuunnella musiikkia, lisäaikaa kokeeseen, oikeus poistua kesken tunnin käytävään, oikeus mennä kesken päivän terveydenhoitajan lepohuoneeseen, oikeus syödä muualla kuin ruokalassa, oikeus supistettuun koealueeseen jne.
Esimerkiksi jos oppilaan työpäivä lyhennetään (voidaan tehdä hoitavan tahon suosituksesta), noin 99 prosenttia oppilaista ei tule silloinkaan kouluun sovitusti vaan ihan omalla aikataululla. Ne, joille vingutaan lisäaikaa kokeeseen, ovat lähes aina ensimmäisinä pyrkimässä ulos. Ne, jotka voisivat mennä terveydenhoitajan luo lepäämään, eivät mene, jos ei saa olla siellä kännykällä. Ne, jotka saavat läksyksi opiskella vain 5 sanaa, kun muut saavat 30, eivät edes yritä opiskella niitä. Ne, jotka saavat pitää kuulokkeet korvissa, eivät todellakaan keskity sen paremmin. The list goes on.
Vanhemmilta tulee Wilmaan itkuvirsiä siitä, miten on niin kohtuutonta, kun koulu voi alkaa jo kasilta, eikä se romaani käynyt tehtävään, jossa piti lukea tietokirja ja miten on kamalaa, kun puututaan jokatuntiseen vessassa ravaamiseen, kun eihän 15-vuotias pysty käymään vessassa tauoilla tai pidättämään 10 minuuttia.
Suoraan sanottuna mieltä lämmittää, kun yhteiskunta laittaa näille rajoja edes mopokokeessa. Siihen ei saa helpotuksia puhuttua ja sitten sitä tehdään monta kertaa, ennen kuin uskotaan, että asiat on pakko oppia.
Minunkin on äärettömän vaikea uskoa, että nämä oppilaat voivat ikinä pärjätä työelämässä. Kova koulu on edessä, kun pitäisi olla ajoissa, tavarat mukana, osata sanoa kiitos ja anteeksi ja pelata yhteisillä säännöillä ja ajatella muutakin kuin itseä tai toisaalta sanoa ääneen asiat. Monelle ihan normaali keskustelu aikuisen tai luokkakaverin kanssa on hyvin haastavaa.
Onneksi on vielä niitäkin oppilaita, jotka ovat jotenkin normaaleja. Heitä vain on koko ajan vähemmän. Olen ollut yläkoulun opettajana yli 20 vuotta ja kehitys on todella pelottava.
Työntekijälle annettiin kaksi näyttöä, kun tarvi kahdesta ohjelmasta tarkistaa tietoja. Ihan normi juttu.
Nuoriso käytti tätä asetelmaa niin, että toisella ruudulla pyöri jatkuvasti joku pelistriimi. Ei auttanut, vaikka työkaveri sanoi, ei auttanut vaikka esimies vähän jopa ärähti asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus ketjun otsikkoon: yliymmärretyt lapset ja nuoret eivät tule pärjäämään työelämässä. He ahdistuvat. Syynä tähän on se, että heiltä puuttuu sinnikkyys.
Lapsilta ja nuorilta pitää vaatia enemmän niin kotona kuin koulussakin.
Opettajana ymmärrän ujoja, mutta en huonosti käyttäytyvää, ilkeää, väkivaltaista lasta. Hänelle pitäisi olla jokin muu paikka kuin tavallinen koululuokka. Jos takana on kaltoinkohtelua, jonkun muun tahon apua tarvitaan kuin koulun. Muut oppilaat eivät voi olla sijaiskärsijöitä.
Diagnooseista huolimatta normaaleja käytöstapoja pitäisi edellyttää kaikilta. Vain rangaistukset toimivat osaan lapsista, ei yliymmärtäminen ja palkitseminen.
Olin järkyttävän kova jännittäjä ja esiintymispelkoinen peruskoulussa ja lukiossa. Siihen aikaan ei ollut tapana, että vanhemmat puuttuisivat koulunkäyntiin liittyviin asioihin. Niinpä hoidin hommani, kuten asiaan kuului.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Esiintymispelkoni ei minua saanut hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Teen yhteistyötä koulujen kanssa. Jos ennen saattoi luokassa olla 1-2 oppilasta, joilla oli jotakin isompaa haastetta, niin nykyisin on tavallista, että hyvin haastavia tapauksia on jopa 20 % luokan oppilaista.
Ei käy kateeksi nykykoulua, jossa opettajilta on viety kaikki oikeus pitää järjestystä luokassa.
Mitäs luokkakoot ovat nykyään? Montako oppilasta on 20% luokasta?
Itsekin ujona kärsin välillä töissä, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia erityiskohtelua.
Välillä kyllä tuntuu, että kaikkien muiden etuja ajetaan kuin ujojen. Kaikkia muita ymmärretään ja tuetaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkomaan tai ottamn asioista selvää. Kaikkeen täytyisi
Eikö viime vuosikymmenellä ole kouluissa nimenomaan opetettu omatoimisuuteen paljon painokkaammin kuin vaikka kasarilla ja ysärillä? Me puhuttiin ylä-asteella vieraita kieliäkin kielistudiossa papukaijana eikä keskustellen ihminen ihmiselle.
Fiksu kirjoitus, kiutos sinulle!