Lue keskustelun säännöt.
Päälle 60v äiti ei halua enää poistua juuri kotoa?
06.02.2025 |
Muistan kun hän vielä oli 50-58v niin kävimme esim yhdessä kirpputoreilla, kahviloissa, hän lähti myös joskus reissuun. Nyt ei lähde enää edes kahvilaan vaikka sanon että maksan. Eikä kirpputoreille. Olen huomannut, että hänen mieliala on alkanut alentua, on säikky ja vaikuttaa yksinäiseltä. Hänellä ei ole juuri läheisiä ystäviä, ainoastaan naapureita ja neki vaihtuu vähän väliä. Onko normaalia, että vähän päälle 60v ei halua käydä enää uusissa paikoissa?
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Mää oon 57 v. enkä todellakaan poistu kotoa muutakun osa-aikatyöhön, kauppaan tai postilaatikolle. Ei jaksa eikä kiinnosta. Veetäkö se kelleen kuuluu?
Kohta joku ap tulee ja tekee sinusta huoli-ilmoituksen! Heräsi Huoli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on hieman masentunut .Itselläni aika lailla samoin .
Suomessa en käy kahviloissa- se ainoastaa ahdistaa- itsepalvelu, kalliit hinnat, kirkkaa valot jne hälyä, ei rentoitua, ei kiinnosta. Lomilla tulee käytöä, siellä se täyttää tarpeen syödän jotain pientä ja istua katsomassa paikallista hälinää. Kotona tosi mielelläni ostan Lidlin paistopisteestä korvapuustin ja syön sen omassa rauhassa, vielä parempi yksin.
Tädilleni kävi noin kun miehensä kuoli ennenaikaisesti. Lapsensa sitten ohjasi häntä vanhojen harrastustensa pariin ja sitä kautta löysi uudelleen elämänilon. Tämä tosin vaati vuosien suostuttelua sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Uskomaton ketju 😂 Haen popparit! Mitkä juonenkäänteet!
Sama. Pitäis viikata pyykit, laittaa ruokaa, mennä vessaan, mutta eihän täältä malta olla pois :)
Laitatko mullekin poppareita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole käynyt 1,5 vuoteen kuin kaupassa ja lääkärissä, pari kertaa kahvilla. Sairastuin vakavasti ja haluan olla itsekseni, en vastailla kenenkään kysymyksiin. Kesällä kyllä uin joka päivä viime kesänä ja nytkin odotan sitä. Ei ole mieli maassa, haluan vaan "märehtiä" asian yksin. Kun sain diagnoosin soitin kyllä pari kertaa kriisipuhelimeen.
Minä olen 64-v. enkä voisi kuvitellakaan jämähtäväni kotiin, vaikken työelämässä olekaan. Missään kirppareilla tai shoppailemassa en käy, koska en tarvitse mitään ylimääräistä kotiani täyttämään. Ostan vähän ja vain kun on tarve ja silloin ei tarvitse hintaa katsoa.
Sen sijaan matkustan paljon ulkomailla, useita kertoja vuodessa. Tykkään käydä ravintoloissa ja kahviloissa, taidenäyttelyissä ja museoissa tai vaikka ihan vaan puistoissa ja kaduilla kävelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona on viihtyisää. Jumppaan paljon. Rauhallista on, tykkään!
Vierailija kirjoitti:
Kotona on viihtyisää. Jumppaan paljon. Rauhallista on, tykkään!
Olen 67-vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan on kommentteja, muutamia täyspäisiä onneksi joukossa.
Apn äidin käytös ja tila on muuttuneet, siitä huoli. Jokin lääkitys jo olemassa, näin sivusta tulee mieleen masennus. Lääkäri olisi nyt oikea osoite!4
Voi olla masennustakin, mutta tuli mieleen sekin, että ehkä hän on vaan tajunnut, ettei ne kahvilat ja kirpputorit ole mikään elämään sisältöä tuova asia. Varsinkin, jos on elämänsä aikana ehtinyt istuskella kahviloissa ja kierrellä kirpputoreilla jo ihan riittävästi. Mä tajusin itse korona-aikaan, että olin ravannut siellä sun täällä ihan vain siksi, että niin oli ollut tapana. Kun halusi tavata kavereita, niin tosiaan jonnekin kahvilaan, ravintolaan tai tapahtumaan. Mutta kun koronarajoitukset päättyi, tajusin, että paljon mieluummin tapaan kavereita omassa tai kaverin kodissa. Hälisevä ympäristö ei tosiaankaan ole paikka, missä viihtyisin. En ole koskaan viihtynyt, mutta lähtenyt mukaan vain siksi, että joku muu on halunnut. Kun ikää tulee lisää, voi alkaa elämään kuten itse haluaa. Mulla on hyvä ystävä, joka yrittää houkutella mua jatkuvasti K50 discoihin. Olen sanonut, että enköhän mä jo 30 vuotta sitten pyörinyt diskoissa ihan riittävästi. Eli ei kiinnosta enää.
Sinuna koittaisin jutella äitisi kanssa asioista, jotka häntä kiinnostaa, jotka saavat hänet hyvälle tuulelle, joista hän nauttii jne. Jos et tiedä, mitä nuo asiat ovat, kysy häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
110 eli sairastunut jatkaa, että olen apn äidin ikäinen siksi vastasin. Ja unohdin, että teen koirani kanssa lenkkiä ja jumppaan kotona, ne riittää mulle "harrastuksiksi". Kai 60v ihminen saa olla kuten tykkää?
Vierailija kirjoitti:
eristäytyminen ja aloitekyvyttömyys ovat muistisairauden oireita
Mutta läheskään aina ne eivät ole muistisairauden oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulon aleneminen voi vaikuttaa usein ensimmäisenä että vaikea kuulla hälyssä (minullakin jo N52). Se voi kanssa tehdä ettei halua lähteä esim kahvilaan kun siellä voi olla vaikea kuulla mitä toinen puhuu.
Kysy ap äidiltäsi haluaisiko tehdä sinun kanssasi jotain yhdessä? Ehkä hän haluaisi käydä yhdessä pesemässä mattonsa itsepalvelupesulassa tai käydä vaikka kävelyllä tai taidenäyttelyssä.
Minulla on paniikkihäiriö ja on vaikeaa olla ihmisten joukossa ja kun harvoin käyn on kynnys aina vaan korkeampi lähteä Minulla on myös kaksisuuntainen mieliala häiriö Jotkut kyllä ihan vaan nauttii eniten kotona olosta Minä olen laiska lähtemään lasten tai sisaruksen luokse yö kylään
Minulla on paniikkihäiriö ja on vaikeaa olla ihmisten joukossa ja kun harvoin käyn on kynnys aina vaan korkeampi lähteä Minulla on myös kaksisuuntainen mieliala häiriö Jotkut kyllä ihan vaan nauttii eniten kotona olosta Minä olen laiska lähtemään lasten tai sisaruksen luokse yö kylään
Vierailija kirjoitti:
Johan on kommentteja, muutamia täyspäisiä onneksi joukossa.
Apn äidin käytös ja tila on muuttuneet, siitä huoli. Jokin lääkitys jo olemassa, näin sivusta tulee mieleen masennus. Lääkäri olisi nyt oikea osoite!4
Samaa mieltä. Itse olin vaikeasti masentunut, en 'osannut olla ulkona', avaimet hukassa... olin ihan saamaton, kunnes lääkkeet tepsi. Siis jos on masennus, ei ole näköalaa tulevaan, mikään ei tunnu miltään, vain mustalta. Itsellä ei ollut mitään syytä masennukseen, olin onnellinen, just mennyt naimisiin, oli työ, ystäviä. Ja niin vaan vajosin syvälle suohon, mistä ei päässyt ylös, lopulta ei tahtonutkaan... vakavan masennuksen voi ymmärtää vain toinen kokenut, se ei ole mitään alakuloa, se on helvetti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele suoraan äitisi kanssa. Kai teillä puheyhteys on?
No olen kysynyt suoraan, miksei voisi lähteä esim kahvilaan jos tarjoan, niin syy on aina "ei jaksa, ei viihdy sellaisissa, ei tykkää".
Ja miksi hänen vastauksensa ei sinulle käy? Sä draamailet nyt aiheetta. Hän sanoi jo syyn miksi ei lähde.
Sun vaan pitää yrittää keksiä joku sairaus tuohon. Sinä se sairas olet.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia. Yleensä 60-vuotiaat on vielä työelämässä ja harrastavat asioita. Itse olen 61, ja hyvin aktiivinen. Matkustan yksin ulkomailla usean kerran vuodessa, käyn kulttuuritapahtumissa ja tapaan ihmisiä.
Kuka helvetti viitsii matkustaa yksin ulkomaille!?
No sulla työ. Eri asia