Päälle 60v äiti ei halua enää poistua juuri kotoa?
Muistan kun hän vielä oli 50-58v niin kävimme esim yhdessä kirpputoreilla, kahviloissa, hän lähti myös joskus reissuun. Nyt ei lähde enää edes kahvilaan vaikka sanon että maksan. Eikä kirpputoreille. Olen huomannut, että hänen mieliala on alkanut alentua, on säikky ja vaikuttaa yksinäiseltä. Hänellä ei ole juuri läheisiä ystäviä, ainoastaan naapureita ja neki vaihtuu vähän väliä. Onko normaalia, että vähän päälle 60v ei halua käydä enää uusissa paikoissa?
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Onko äitiäs ahdistellut joku mies/uhkaillut, kysy häneltä ? Ellei, alkava muistsairaus voi tehdä tuota
HULLU.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaa säästää rahaa? Aiemmin, nelikymppisenä, poikkesin useinkin kahvilaan kupilliselle ja leivonnaiselle. Anoppi motkotti, että tuhlaan rahaa. Nyt kuusikymppisenä en raaski ja ajattelen kuten anoppini silloin. Siihen aikaan ostelin kivoja postikorttejakin ja muuta turhaa.
Ei minusta, on kiva saada postikortti ja jopa kirje.
Vierailija kirjoitti:
Onko äitiäs ahdistellut joku mies/uhkaillut, kysy häneltä ? Ellei, alkava muistsairaus voi tehdä tuota
Kuule luulotautinen; äitin ei tartte lähteä pölyisiin kirppareille, eikä meluisiin kuppiloihin.
Se ei ole muistisairaus.
Äskenhän tää sama juttu oli täällä, eikö tullut tarpeeksi vertaistukea?
Kun tykkäät kirjoitella, niin vaihda välillä levyä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet ? Paniikkioireet, hikoilua ym niistä :(
Nyt lähtee laukalle🤪
..naurattaa tää juttu. Yks haluu olla rauhassa ja siitä tulee tällanen show.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänellä on jokin terveysongelma joka hävettää eikä kehtaa myöntää sinullekaan.
Sinulla on ehkä luulosairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vie äiti luontoretkelle kahvit termarissa, niin ei tarvitse kärvistellä ihmisten keskellä hälinässä, eikä maksa paljoa.
50-60v se vessahätä, pyllyyn käy viima kun pusikkoon kyykistyy...
Vierailija kirjoitti:
Perkele! Kai sitä kotonaan saa olla katselemassa leffoja! Nautin olemisestani. t. Mummeli, 68.
Juuri näin.
Ihme kirjoituksia joukossa. On hienoa Ap, että mietit äitisi jaksamista ja välität. Yritä edelleen keskustella äitisi kanssa. Itselleni kävi niin, että eron jälkeen kovasti ensin kärsin yksinäisyydestä, mutta lopulta turruin siihen ja nykyään kaikki ylimääräinen hälinä ahdistaa. Joskus olisin ollut onnellinen kahvi- ja kirppis-seurasta, mutta kun ei ollut ketään joka lähtisi mukaan. Jonkin verran kävin yksin leffassa yms, mutta yksintekeminen korosti yksinäisyyden tunnetta. Olen vielä työelämässä, mutta työt teen etänä. Nykyään minua on vaikea saada ovesta ulos, toki käyn pitkiä kävelylenkkejä, mutta siinä kaikki. Olin joskus kovin sosiaalinen, mutta yksinäisyys teki minusta täysin erakon.
Vierailija kirjoitti:
Jos käy muutoin kaupassa ja hitaaa taloutensa niin ei pitäisi olla lapsilla aihetta puuttua, ikääntyminen voi tehdä sen ettei enää jaksa esittää äidin tai isän roolia.
Asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eristäytyminen ja aloitekyvyttömyys ovat muistisairauden oireita
Ne on myös esim. perussuomalaisuuden ja miessukupuolisuuden oireita.
Jaksaapa tämän yhden puolueen kannattajat pyöriä mielessäsi. Ahdistaako vai haluatko mukaan? :D
Ei, iihlamiin uskova kärttää tietoja persuista :D
Vierailija kirjoitti:
Ihme kirjoituksia joukossa. On hienoa Ap, että mietit äitisi jaksamista ja välität. Yritä edelleen keskustella äitisi kanssa. Itselleni kävi niin, että eron jälkeen kovasti ensin kärsin yksinäisyydestä, mutta lopulta turruin siihen ja nykyään kaikki ylimääräinen hälinä ahdistaa. Joskus olisin ollut onnellinen kahvi- ja kirppis-seurasta, mutta kun ei ollut ketään joka lähtisi mukaan. Jonkin verran kävin yksin leffassa yms, mutta yksintekeminen korosti yksinäisyyden tunnetta. Olen vielä työelämässä, mutta työt teen etänä. Nykyään minua on vaikea saada ovesta ulos, toki käyn pitkiä kävelylenkkejä, mutta siinä kaikki. Olin joskus kovin sosiaalinen, mutta yksinäisyys teki minusta täysin erakon.
Ihmiset on ERILAISIA, tajuatko!
Vierailija kirjoitti:
Johan on kommentteja, muutamia täyspäisiä onneksi joukossa.
Apn äidin käytös ja tila on muuttuneet, siitä huoli. Jokin lääkitys jo olemassa, näin sivusta tulee mieleen masennus. Lääkäri olisi nyt oikea osoite!4
Ei sitä ole ennenkään lääkäriin menty sen takia, että kirppistely ei enää kiinnosta ja kuppilat ei nappaa.
Lääkäri nauraa tuollaisesta ulos se tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kirjoituksia joukossa. On hienoa Ap, että mietit äitisi jaksamista ja välität. Yritä edelleen keskustella äitisi kanssa. Itselleni kävi niin, että eron jälkeen kovasti ensin kärsin yksinäisyydestä, mutta lopulta turruin siihen ja nykyään kaikki ylimääräinen hälinä ahdistaa. Joskus olisin ollut onnellinen kahvi- ja kirppis-seurasta, mutta kun ei ollut ketään joka lähtisi mukaan. Jonkin verran kävin yksin leffassa yms, mutta yksintekeminen korosti yksinäisyyden tunnetta. Olen vielä työelämässä, mutta työt teen etänä. Nykyään minua on vaikea saada ovesta ulos, toki käyn pitkiä kävelylenkkejä, mutta siinä kaikki. Olin joskus kovin sosiaalinen, mutta yksinäisyys teki minusta täysin erakon.
Ihmiset on ERILAISIA, tajuatko!
Ei ymmärrä. Tämä korostuu meillä Suomessa. Jos kuuluu laumaan, joka sanoo mää mää, on siitä poikkeava _sairas_, herättää _huolen_! Etenkin tuo pakotettu sosiaalisuus saa minut voimaan pahoin. Vihaan noita ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää, jospa häntä on kohdeltu huonosti kirppareilla, kaupoissa ja kahviloissa. Ei halua mennä paikkoihin joissa kohtelu ollut esim loukkaavaa. Lähtekää pikkulenkeille ulos raittiiseen ilmaan säännöllisesti. Luonto antaa olla juuri sellainen kuin on, eli voit mennä juuri sellaisena kuin olet.
Anna sen mutsis olla niinkuin haluaa. Oon vanha ja rakastan olla kotona. Askareita riittää. Mitään tyhjänpäiväistä höpöhöpöseuraa en halua.
Pikkulenkki sul on housuissas! Jätä ihmiset rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äitiäs ahdistellut joku mies/uhkaillut, kysy häneltä ? Ellei, alkava muistsairaus voi tehdä tuota
HULLU.
Hullun jankkaaja iski tännekin, luultavasti teini tai mt
Ehkä hänellä on jokin terveysongelma joka hävettää eikä kehtaa myöntää sinullekaan.