Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin vaikeaa että lounasravintoloissa ei lue annosten kaloripitoisuuksia. Terveelliseltä vaikuttava iso annos voi olla 1500kcal.

Monen naisen, joka ei paljoa liiku, päivän koko potti olisi tuossa.

1500kcal on vähän, kun yrittää jakaa sitä koko päivälle. Ei ole mikään ihme että tulee syötyä joka päivän yli tuon. Ei tietysti silloin haittaa jos joka päivälle olisi myös jotain liikuntaa.

Monen vuoden sairastelun jälkeen aloin kuntouttaa itseäni. Olin tietty lihonnut myös, mutta mitään hajua ei ollut siitä, paljon söin. Tarkkojen laskelmien jälkeen selvis, et söin liian vähän! Sen ravinnon lisääminen oli hemmetin vaikeaa. Kun piti lisätä kaloreita 500/päivä, mutta ei vain rasvalla.  Suolaa ja sokeria ei myöskään saa määräänsä enempää.

Laihtuminen siis alkoi, kun lisäsin ruokaa ja ruokailukertoja. Tämä ei riittänyt lääkärille. Hyvin alkanut laihtuminen (hidas, mikä oli tarkoituskin, mutta oli jo näkyvä muutos) tyssääntyi, kun lääkäri halusi, että alan syödä myös orlistaattia. Toista vuotta söin, sitten lopetin. Ja taas alkoi hidas laihtuminen. 

Alkoholuaddiktio on aivotasolla oleva ja siksi eri kuin sokeruriippuvuus ja ahminta, joka on toiminnallinen ongelma. Mutta kyllä todellakin tiedän, miltä ne tuntuvat. Aiemmin saattoi kulua monta suklaalevyä kerralla. Mitään rajaa ei ollut, jos piti saada makeaa. Ja sitähän piti sada jatkuvasti.

***

Yllä oleva on lainaus, oma teksti alla. Lue ja sivisty.

Naltreksonia on käytetty alkoholiriippuvuuden hoidossa 90-luvun lopusta alkaen. Naltreksoni on reseptilääke (esimerkiksi Naltrexon Vitaflo 50 mg), joka vaikuttaa elimistön opioidijärjestelmän välityksellä. Opioidijärjestelmä on kytköksissä elimistön dopamiinijärjestelmään, joka liittyy mielihyvän kokemiseen. Käytännössä naltreksoni vähentää alkoholin nauttimisen tuottamaa mielihyvää estämällä opioidijärjestelmän toimintaa. 

Naltreksoni lisää raittiiden päivien määrää ja vähentää retkahduksia sekä pienentää riskiä hallitsemattomaan juomiseen pienenkin nautitun alkoholimäärän jälkeen. Myös käytetyt alkoholimäärät pienenevät. Juominen on kuitenkin mahdollista eikä yhteiskäyttö alkoholin kanssa aiheuta vaaraa. Naltreksonihoito auttaa etenkin sellaisissa hoitomalleissa, joissa ei edellytetä täydellistä raittiutta. Hoidon onnistumisen kannalta keskeistä on myös lääkehoidon rinnalla annettava tukihoito. 

Naltreksonia voidaan käyttää alkoholiriippuvuuden hoitamisen hoidon lisäksi myös muihin käyttötarkoituksiin kuten painonhallintaan tai opioidiriippuvuuden hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

"Kuulostaa todella erikoiselta, myös se, että sinulla on omassa päässäsi ehdottomia senttirajoja. Näistä tulee sellaiset uskovaisuusvibat, monissa uskonnoissa on tarkat rajat siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Samoin huolestutaan niiden puolesta, jotka rikkovat niitä rajoja ja ovat siten matkalla helvettiin. Ylipäätään lihavuuskeskustelussa on samaa kuin uskonnoissa siinä, että rajoitukset halutaan  kohdistaa nimenomaan naisiin, vaikka miehistä pitäisi olla vähintään yhtä paljon huolissaan.

Mutta olet ehkä omenavartaloinen, kun minä olen päärynä. Tunnen omenavartaloisia, joilla ei ole ylipainoa, mutta vatsaa on. Samalla kaikki metabolisen oireyhtymän terveysongelmat. Jos on geenilotossa saanut omenavartalon, niin ehkä silloin tosiaan joutuu olemaan tarkempi, että välttyy terveysongelmilta."

Ei tuo 80 senttiä ole mikään oma keksintöni, vaan ihan virallinen suositus on se, että naisten vyötärönympärys saisi olla kork

Käypä hoidon suositusten mukaan naisilla 90 ja miehillä 100. 60-luvun lapsena näyttää siltä, että pääsen eläkkeelle ennen kuin ne kaikille povatut ylipainon terveysongelmat realisoituvat. Oikeasti niitä ei kaikille koskaan tule, riippuu paljon geeneistä. Suositusten mukaan se mikä työikäisellä on lievää ylipainoa, on eläkeikäisellä terveyden kannalta normaalipaino. Tästä voidaan päätellä se, että loputon hoikkuuden tavoittelu ei olekaan terveellistä. 

Vierailija kirjoitti:

On luksusta, kun elämä on sellaisessa jamassa, että voi priorisoida painonhallintansa. Silloin on työkykyinen, ei väkivalllan lähellä, ei mitään taloudellista, juridista tms. katastrofia, ei kuolemanvaaraa itsellä tai läheisellä, ei vammaista/muistisairasta/syöpäsairasta tms. hoidettavana tai itse potilaana, ei lamaavaa masennusta. Jne jne. 

 Älä viitsi. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä vakavan mielenterveyshäiriö vuoksi. Viimeksi olin osastolla pakkohoidossa syksyllä. Olen menettänyt useita läheisiä. Rahaa ei ole ollut liikaa. Fyysisiäkun sairauksia on.

Silti, tai juuri siksi, haluan huolehtia painonhallinnasta. En kaipaa yhtään lisää ongelmia, jotka vaikeuttaisivat elämää. On paljon helpompi pitää yllä edes jonkinlaista arkurutmiä, kun jaksaa kantaa kehonsa. Ja on se tärkeää myös hoitotasapainolle.

Olen itse lihonut psykoosilääkkeen takia aiemmin ja tiedän silti, ettei lihomista aina voi estää. Lihomisen vaikutus elämänlaatuun pitäisi ottaa huomioon noita lääkkeitä määrättäessä, koska niillä on melkein mahdoton olla lihomatta ja niille on vaihtoehtoja. Esim. +30 kg vuodessa on jo sellainen määrä, että hyöty-haittasuhde on koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mulla oli lyhyen aikaa lääkitys, jonka myötä kaikki tällaiset kuvitelmat lensivät romukoppaan. Minulla oli aivan kammottava nälkä ja kylmyys luissa ja ytimissä, tunsin luitteni kolisevan kuin tuulikello, tunsin nääntyväni nälkään. Se, että järjellä tiesin syöneeni kylliksi ei auttanut tunteeseen. Lihoin lyhyessä ajassa 10 kg. Onneksi lääkitys ei ollut elintärkeä ja saatoin lopettaa sen. Olo ja paino normalisoitui täysin lääkityksen loputtua. "

 

Aikanaan söin serotoniini-lääkettä. Olin käyttänyt sitä samaa jo useamman vuoden. Kerran se vaihdettiin korvaavaan tuotteeseen. Alkoi ihan järkyttävä ruuan himo. Ja se himo kohdistui nimenomaan kebabeihin ja kiinalaiseen. Kävin pari kertaa kiinalaisen puffassa ja hetkeksi se himo talttui. Hetkeksi. Kahden päivän päästä olin taas sen vallassa. Se täytti kaikki ajatukset yötä päivää. Aika nopeasti ymmärsin, ettei ole

Edelleenkin. Se painonnousu johtuu niistä kebabeista ynnä muista, ei mistään hormoneista. Lääkitys toki voi vaikuttaa siten, että niitä mättöjä tekee mieli suorastaan pakottavan paljon. Ihminen siis syö liikaa ja lihoo. Edelleen on täyttä puppua, että ikääntyessä aiemmin normaalipainossa pitänyt energiamäärä yhtäkkiä salaperäisesti alkaisi holtittomasti lihottaa. Ketjun luettuani olen vielä aiempaakin vakuuttuneempi siitä.

Vierailija kirjoitti:

On luksusta, kun elämä on sellaisessa jamassa, että voi priorisoida painonhallintansa. Silloin on työkykyinen, ei väkivalllan lähellä, ei mitään taloudellista, juridista tms. katastrofia, ei kuolemanvaaraa itsellä tai läheisellä, ei vammaista/muistisairasta/syöpäsairasta tms. hoidettavana tai itse potilaana, ei lamaavaa masennusta. Jne jne. 

Suurimmalla osalla maailman ihmisistä elämä ei ole tuossa jamassa ja silti he onnistuvat "priorisoimaan painonhallintansa". Jännä, että kaikista asioista juuri painonhallinta, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja hyvinvointiin, on sinusta niin turha, että mikä tahansa asia ajaa aina edelle. Tuolla logiikalla kukaan ei koskaan voi onnistua, koska aina on jotain tärkeämpää.

"Edelleenkin. Se painonnousu johtuu niistä kebabeista ynnä muista, ei mistään hormoneista. Lääkitys toki voi vaikuttaa siten, että niitä mättöjä tekee mieli suorastaan pakottavan paljon. Ihminen siis syö liikaa ja lihoo. Edelleen on täyttä puppua, että ikääntyessä aiemmin normaalipainossa pitänyt energiamäärä yhtäkkiä salaperäisesti alkaisi holtittomasti lihottaa. Ketjun luettuani olen vielä aiempaakin vakuuttuneempi siitä."

Älä sitten usko, jos kerran haluat olla itsepäisesti tyhmä. Energian tarpeen väheneminen iän myötä on kiistaton fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se meille kaikille vain ole niin helppoa. Minulla on lääkitys pysyvään sairauteen (eli lääkityskin on pysyvä), joka sotkee aineenvaihduntani täysin. Syön laskennallisesti noin 1500-1800 kaloria päivässä ja liikun siten, että kulutukseni on laskennallisesti noin 3000 kaloria. Kyllä, urheilen 1000+ kaloria päivässä, eli liikun keskimäärin 4-5 tuntia päivittäin. Ja tiedän, mitä syön, sillä teen kaiken ruokani itse tuoreista ja perus raaka-aineista, en käytä edes valmiita liemikuutioita tms. Tällä kombinaatiolla olen onnistunut PYSÄYTTÄMÄÄN lihomisen, en edelleenkään laihdu. En ole vielä edes 30, niin hieman kauhistuttaa, mitä käy vanhetessani. Olen siis 165cm/100kg (joskin näillä liikuntamäärillä osa tuosta on lihasta enkä näytä ihan niin isolta) ja elänyt näin jo vuosia, että ei ole itsekurista kiinni. Toki lääkäri on sanonut, ettei minun pidä olla ylipainostani huolissani, kosk

"Tuota nyt ei usko Erkkikään."

Niin, tässä tulee tämän ilmiön ongelma. Kun se ei ole kiinni siitä, että laskennallisesti pitäis laihtua. Elimistöt eivät toimi niin suorasukaisesti. Mm. lääkitys voi muuttaa täysin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

 

"Varmasti noin, jos päällä on akuutti kriisi, syöpä tai vastaava. Mutta muuten en käsitä, mikä olisi tärkeämpää kuin oma terveys, jolle painonhallinta muodostaa perustan samalla tavalla kuin vaikka hammashoitokin. Toki aina voi selitellä, että on tärkeämpiä asioita mielessä, mutta aika usein se on tekosyy."

-

Selvä, et siis käsitä ja koet kaiken asian avaamisen selittelynä ja tekosyinä. Hedelmällinen keskustelutapa, ei voi muuta sanoa.

Jos tuo on mielestäsi" asioiden avaamista" ja hedelmällistä keskustelua, niin olet kyllä itse harvinaisen ylimielinen.

Moni lääke, muukin kuin insuliini muuttaa aineenvaihduntaa ja siten samasta energiasta saattaa alkaa varastoitua rasvaa tai vapautua rasvavarastoista pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se meille kaikille vain ole niin helppoa. Minulla on lääkitys pysyvään sairauteen (eli lääkityskin on pysyvä), joka sotkee aineenvaihduntani täysin. Syön laskennallisesti noin 1500-1800 kaloria päivässä ja liikun siten, että kulutukseni on laskennallisesti noin 3000 kaloria. Kyllä, urheilen 1000+ kaloria päivässä, eli liikun keskimäärin 4-5 tuntia päivittäin. Ja tiedän, mitä syön, sillä teen kaiken ruokani itse tuoreista ja perus raaka-aineista, en käytä edes valmiita liemikuutioita tms. Tällä kombinaatiolla olen onnistunut PYSÄYTTÄMÄÄN lihomisen, en edelleenkään laihdu. En ole vielä edes 30, niin hieman kauhistuttaa, mitä käy vanhetessani. Olen siis 165cm/100kg (joskin näillä liikuntamäärillä osa tuosta on lihasta enkä näytä ihan niin isolta) ja elänyt näin jo vuosia, että ei ole itsekurista kiinni. Toki lääkäri on sanonut, ettei minun pidä olla ylipainostani huolissani, kosk

"Miksi lihavat AINA kertovat että lääkärillä on juuri käyty, kaikki arvot mitattu ja ne ovat todella hyviä? Itse en hoikkana todellakaan käy lääkärissä kysymässä miten kroppani voi vaan kuuntelen itse miltä kropassa tuntuu. Ja sitten kun lihava on pudottanut painoa niin aina tulee huomio että vointi on parempi ja energiaa on enemmän kuin aikaisemmin. Yllätyskö? "

Eikö lihavat siis saisi kertoa, että ovat käyneet lääkärissä ja kaikki on tutkittu? Jos näin on kuitenkin tapahtunut. Vai mitä tässä yrität vänkää?

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, että näissä ketjuissa ylipainoisilla on aina lääkitys, joka aiheuttaa lihomista, tai sitten he ovat vaan ihan helv*tin hermona ja haukkuvat kaiken, joka liikkuu. Aina on kaikki arvot kunnossa painista huolimatta. 

Selityksiä selityksiä.

Hmmm jos on lääkitys, joka aiheuttaa muutoksia, olisko sillä lääkityksellä joku yhteys siihen painonnousuun? Mitäpä luulet? 

Nää on ihan parhaita nää palstan neropatit. Kun kaiken tietävät, ihan kaiken. Miksi, oi miksi ette ole merkittävässä asemassa maailmalla. Saisitte kaiken kuntoon, lihavatkin!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luksusta, kun elämä on sellaisessa jamassa, että voi priorisoida painonhallintansa. Silloin on työkykyinen, ei väkivalllan lähellä, ei mitään taloudellista, juridista tms. katastrofia, ei kuolemanvaaraa itsellä tai läheisellä, ei vammaista/muistisairasta/syöpäsairasta tms. hoidettavana tai itse potilaana, ei lamaavaa masennusta. Jne jne. 

 

 

Suurimmalla osalla maailman ihmisistä elämä ei ole tuossa jamassa ja silti he onnistuvat "priorisoimaan painonhallintansa". Jännä, että kaikista asioista juuri painonhallinta, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja hyvinvointiin, on sinusta niin turha, että mikä tahansa asia ajaa aina edelle. Tuolla logiikalla kukaan ei koskaan voi onnistua, koska aina on jotain tärkeämpää.

Kyllähän minä sitä hallitsen, mutten priorisoi, koska se olisi tässä elämäntilanteessa todella huono idea. Tarkoittaa sitä, että pyrin pitämään painon pienessä ylipainossa, missä se pysyy ilman päivittäistä ajankäyttöä aiheen suhteen. Ja katson, etten rupea syöpöttelemään niin, että paino lähtisi hiipimään ylös. 

Näistä viesteistä saa kuitenkin sen käsityksen, että pitäisi pystyä pitämään itsensä jos ei hoikkana niin vähintään normaalipainoisena. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sekä laihtunut että lihonut sairauksien ja lääkkeiden vuoksi. Niiden vaikutusta ei kannata aliarvioida. Siksi olen alkanut suhtautua neutraalimmin laihdutuslääkkeisiin. Ne saattavat ehkä olla ihan oikea lääke. 

Kaverini kokeili sitä diapeteslääkettä laihtuakseen. Kyllä hän laihtuikin, mutta kärsi päivittäin pahaa oloa eikä siis kyennyt syömään. Kaikki maistui pahalta. Kuulostaa sairaalta tuokin.

""Käypä hoidon suositusten mukaan naisilla 90 ja miehillä 100. 60-luvun lapsena näyttää siltä, että pääsen eläkkeelle ennen kuin ne kaikille povatut ylipainon terveysongelmat realisoituvat. Oikeasti niitä ei kaikille koskaan tule, riippuu paljon geeneistä. Suositusten mukaan se mikä työikäisellä on lievää ylipainoa, on eläkeikäisellä terveyden kannalta normaalipaino. Tästä voidaan päätellä se, että loputon hoikkuuden tavoittelu ei olekaan terveellistä."

Luepa tarkemmin tuo sivu:

https://www.kaypahoito.fi/nix00163

Lievä terveyshaitta on naisille, jos vyötärönympärys on välillä 80-87 cm, siitä ylöspäin se on jo vakava terveyshaitta.

Hyvä jos pääset eläkkeelle ilman ylipainoon liittyviä terveyshaittoja. Itse tähtään mahdollisimman terveeseen ja itsenäiseen vanhuuteen. Ero liikunnallisten ja normaalipainoisten ja toisaalta liikuntaa vähän harrastavien ja ylipainoisten vanhusten välillä on valtava. 

Vierailija kirjoitti:

""Käypä hoidon suositusten mukaan naisilla 90 ja miehillä 100. 60-luvun lapsena näyttää siltä, että pääsen eläkkeelle ennen kuin ne kaikille povatut ylipainon terveysongelmat realisoituvat. Oikeasti niitä ei kaikille koskaan tule, riippuu paljon geeneistä. Suositusten mukaan se mikä työikäisellä on lievää ylipainoa, on eläkeikäisellä terveyden kannalta normaalipaino. Tästä voidaan päätellä se, että loputon hoikkuuden tavoittelu ei olekaan terveellistä."

Luepa tarkemmin tuo sivu:

https://www.kaypahoito.fi/nix00163

Lievä terveyshaitta on naisille, jos vyötärönympärys on välillä 80-87 cm, siitä ylöspäin se on jo vakava terveyshaitta.

Hyvä jos pääset eläkkeelle ilman ylipainoon liittyviä terveyshaittoja. Itse tähtään mahdollisimman terveeseen ja itsenäiseen vanhuuteen. Ero liikunnallisten ja normaalipainoisten ja toisaalta liikuntaa vähän harrastavien ja ylipainoisten vanhusten välillä on valtava

Olen ylipainoinen, en lihava. Liikun joka ainoa päivä ulkona. Minulla on useampi normaalipainoinen ystävä, jotka saattavat olla montakin päivää putkeen pistämättä nenäänsä ulkoilmaan. Ihan vaan mietin, että siihen normaalipainoon tosiaan pitäisi liittää se liikunnallisuus myös. 

Taas kerran on pakko todeta, että mitä ihmettä ne lihavuustutkijat oikein tutkivat, kun se suurin viisaus ja ainoa oikea tieto lihavuudesta on täällä 🤔

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran on pakko todeta, että mitä ihmettä ne lihavuustutkijat oikein tutkivat, kun se suurin viisaus ja ainoa oikea tieto lihavuudesta on täällä 🤔

No muutama viikko sitten oli lehdessä juttua tutkijasta, joka tutkii juurikin normaalipainoisia ihmisiä. Hänen tutkimustuloksensa oli suunnilleen samanlaisia kuin mitä täällä on tarjottu toimivan painonhallinnan keinoiksi. Voitte googlata Anu Joki.

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran on pakko todeta, että mitä ihmettä ne lihavuustutkijat oikein tutkivat, kun se suurin viisaus ja ainoa oikea tieto lihavuudesta on täällä 🤔

Se on aina mielenkiintoista, kun joku pätee kovasti asiasta, mistä itsellään ei ole mitään käsitystä tyyliin painonhallinta, lastenkasvatus, parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran on pakko todeta, että mitä ihmettä ne lihavuustutkijat oikein tutkivat, kun se suurin viisaus ja ainoa oikea tieto lihavuudesta on täällä 🤔

Se on aina mielenkiintoista, kun joku pätee kovasti asiasta, mistä itsellään ei ole mitään käsitystä tyyliin painonhallinta, lastenkasvatus, parisuhde. 

Normaalipainoisilla on aika hyvä käsitys painonhallinnasta, ylipainoisilla todistetusti ei ole. Että kenenköhän kannattaisi kuunnella ketä?