Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

"Mulla oli lyhyen aikaa lääkitys, jonka myötä kaikki tällaiset kuvitelmat lensivät romukoppaan. Minulla oli aivan kammottava nälkä ja kylmyys luissa ja ytimissä, tunsin luitteni kolisevan kuin tuulikello, tunsin nääntyväni nälkään. Se, että järjellä tiesin syöneeni kylliksi ei auttanut tunteeseen. Lihoin lyhyessä ajassa 10 kg. Onneksi lääkitys ei ollut elintärkeä ja saatoin lopettaa sen. Olo ja paino normalisoitui täysin lääkityksen loputtua. "

Aikanaan söin serotoniini-lääkettä. Olin käyttänyt sitä samaa jo useamman vuoden. Kerran se vaihdettiin korvaavaan tuotteeseen. Alkoi ihan järkyttävä ruuan himo. Ja se himo kohdistui nimenomaan kebabeihin ja kiinalaiseen. Kävin pari kertaa kiinalaisen puffassa ja hetkeksi se himo talttui. Hetkeksi. Kahden päivän päästä olin taas sen vallassa. Se täytti kaikki ajatukset yötä päivää. Aika nopeasti ymmärsin, ettei ole normaalia ja osasin liittää sen siihen lääkkeeseen. Lopetin lääkkeen ja ruokahimot hävisi. Tätä koko prosessia kesti max kolme viikkoa. Ja se antoi jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä on elää addiktina.

Lääkäri sanoi, ettei ole koskaan kuullut tällaisesta ennen, mutta että kaikki on mahdollista, kun lääkkeistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

"Mulla oli lyhyen aikaa lääkitys, jonka myötä kaikki tällaiset kuvitelmat lensivät romukoppaan. Minulla oli aivan kammottava nälkä ja kylmyys luissa ja ytimissä, tunsin luitteni kolisevan kuin tuulikello, tunsin nääntyväni nälkään. Se, että järjellä tiesin syöneeni kylliksi ei auttanut tunteeseen. Lihoin lyhyessä ajassa 10 kg. Onneksi lääkitys ei ollut elintärkeä ja saatoin lopettaa sen. Olo ja paino normalisoitui täysin lääkityksen loputtua. "

 

Aikanaan söin serotoniini-lääkettä. Olin käyttänyt sitä samaa jo useamman vuoden. Kerran se vaihdettiin korvaavaan tuotteeseen. Alkoi ihan järkyttävä ruuan himo. Ja se himo kohdistui nimenomaan kebabeihin ja kiinalaiseen. Kävin pari kertaa kiinalaisen puffassa ja hetkeksi se himo talttui. Hetkeksi. Kahden päivän päästä olin taas sen vallassa. Se täytti kaikki ajatukset yötä päivää. Aika nopeasti ymmärsin, ettei ole normaalia ja osasin liittää sen siihen lääkkeese

Niinpä. Helppo niiden on ihmetellä, jotka eivät ole kokeneet. En minäkään omakohtaisesti ymmärrä, miksi narkkari haluaa pilata elämänsä, mutta tajuan sen verran, että jotain on oleellisesti eri tavalla omassa ja hänen elimistössään/psyykessä. 

Myös minä lihoin Seronililla 15 kg, vaikka sen selosteen mukaan pitäisi vaikuttaa pikemmin ruokahalua hillitsevästi. 

Ehkä nämä ihmettelijät ovat niitä, joiden omasta omakuvasta ja itsetunnosta suuri osa painottuu kehon koostumuksen hallintaan. 

Ystäväni on sellainen ja nyt, kun keski-ikäisenä alkaa hänellekin muodostua mahaa ja painoa kertyä, kriisi on valtava. Siltikään ei pysty tekemään asialle mitään. 

Ruumiinrakenteeni on todella roteva ja painoa kertyy helposti. Jotenkin sain painon pidettyä kurissa kun liikuin paljon, söin säännöllisesti ja terveellisesti ja elämä oli melko tasaista.

Viimeiset vuodet olen joutunut tekemään vuorotyötä ja pahimmillaan kahta osa-aikatyötä. Nukkuminen on vaikeaa, kun vuorokausirytmi vaihtelee. Olen jatkuvasti väsynyt eikä energiaa ole. Pahimmillaan joudun ryntäämään töistä toiseen ja molemmissa aikaa vain lyhyelle kahvitauolle kun on sen verran lyhyet päivät. Kuitenkin työmatkoineen päivän kokonaispitus voi olla 13-14h. Syön lähinnä, mitä saa syötyä helposti ja nopeasti. En syö säännöllisesti, koska en voi valita taukojeni ajankohtaa tai paljoakaan vaikuttaa työvuoroihini. Vapaa-aikana yritän saada tehtyä asioita, joita työpäivinä ei ehdi. Olen lihonut noin 20 kiloa. Voin huonosti, olen uupunut, treeni on älyttömän tukkoista ja syön milloin sattuu. 

Olen yrittänyt saada jälleen normaalia päivätyötä ja säännöllistä rytmiä, joka auttaa painonhallinnassa, mutta tällä hetkellä kaikkiin paikkoihin on valtava määrä hakijoita. 

Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.

Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. Minä olen normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en siksi, että se olisi minulle helppoa, vaan siksi, että arvostan kehoani ja tahdon nähdä mieluummin vaivaa kuin nauttia hetkellisestä mielihyvästä joka kostautuisi joka päivä.

Toki hetkellisestä mielihyvästäkin voi joskus nauttia runsaskalirisilla ruoilla, mutta vain harvoin tai pikku määriä. Ehkä niistä silloin osaa nauttiakin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nämä ihmettelijät ovat niitä, joiden omasta omakuvasta ja itsetunnosta suuri osa painottuu kehon koostumuksen hallintaan. 

Ystäväni on sellainen ja nyt, kun keski-ikäisenä alkaa hänellekin muodostua mahaa ja painoa kertyä, kriisi on valtava. Siltikään ei pysty tekemään asialle mitään. 

Kyllä pystyy. Oikeesti ärsyttää niin paljon nämä "ei voi mitään" -kommentit. Kansa on alkanut lihoa holtittomasti kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Nytkö yhtäkkiä ne geenit on muuttuneet niin radikaalisti, että lihomista ei vaan voi estää? Jos sieltä kaupasta ei vaan osta niitä sipsejä, limua, kaljaa ja karkkia, niin niitä ei sitten syö. Jos peruskulutus on lähes nollissa, niin rakentaa niitä lihaksia ja liikkuu arjessa vähän enemmän, niin kyllä sitten sa taas syödäkin. Raovostuttavan yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä täysin ap:n pointin. Olen ollut aina normaalipainoinen, ja itselleni lihominen ja se että ruokaa käyttäisi "yli rajojen" on samalla tavalla outoa kuin uhkapelaaminen useimmille. En vaan ymmärrä miten siitä saa niin paljon irti että käyttäisi kaikki rahansa siihen, kun tietää että ei siitä saa kuitenkaan mitään hyvää. Jos täällä ihmeteltäisiin uhkapelaamista syömisen sijaan, vastaanotto ei olisi näin negatiivinen.

harva lihoo vaan normaalia terveellistä ruokaa liikaa syömällä

ylensä mässätään tyhjiä kaloreita jotka vaan ruokkii sitä "nälkää"/himoa mitä enemmän niitä syö. usein ei edes tajuta syövän, mässätään jotain juustonaksuja samalla kun katsotaan telkkaria tai selataan somea

pahemmanlaatuinen addiktio. ja näitä tuotteita ei pelkästään myydä vaan markkinoidaan en

"Kysymys onkin siinä, miksi osa "ravitsee" itseään noilla tuotteilla. Ihminen on eläin ja eläimillä on tapana tupata pysymään lähtökohtaisesti normaalipainoisina. Prosessoitu ruoka sotkee signaalit ja syöjä ei tajua siinä "sumussa", että ruokavalio pitäisi vaihtaa."

Eläin ei voi lihoa, koska se ei saa saaliseläintä kiinni tai pääse petoa karkuun pullukkana. Ravintoketjun huipulla olevat lihovat kyllä esim panda, virtahepo, suuret merinisäkkäät jne joiden ei tarvitse juuri petoja pelätä eikä ruokaa saalistaa. Evoluutio ei ole mitenkään valmistanut ihmistä kuitenkaan nykyiseen yltäkylläisyyteen ja loputtomiin hyvänolon lähteisiin.

Vierailija kirjoitti:

"Mulla oli lyhyen aikaa lääkitys, jonka myötä kaikki tällaiset kuvitelmat lensivät romukoppaan. Minulla oli aivan kammottava nälkä ja kylmyys luissa ja ytimissä, tunsin luitteni kolisevan kuin tuulikello, tunsin nääntyväni nälkään. Se, että järjellä tiesin syöneeni kylliksi ei auttanut tunteeseen. Lihoin lyhyessä ajassa 10 kg. Onneksi lääkitys ei ollut elintärkeä ja saatoin lopettaa sen. Olo ja paino normalisoitui täysin lääkityksen loputtua. "

 

Aikanaan söin serotoniini-lääkettä. Olin käyttänyt sitä samaa jo useamman vuoden. Kerran se vaihdettiin korvaavaan tuotteeseen. Alkoi ihan järkyttävä ruuan himo. Ja se himo kohdistui nimenomaan kebabeihin ja kiinalaiseen. Kävin pari kertaa kiinalaisen puffassa ja hetkeksi se himo talttui. Hetkeksi. Kahden päivän päästä olin taas sen vallassa. Se täytti kaikki ajatukset yötä päivää. Aika nopeasti ymmärsin, ettei ole normaalia ja osasin liittää sen siihen lääkkeese

Bingo. Täällä yhdistelmänä venlafaksiini masennukseen ja mirtazapiini nukahtamiseen. Venla nosti jo muutenkin ruokahalua niin päivisin tuli syötyä liikaa, myös epäterveellisiä herkkuja. Sitten illalla nukahtamista odotellessa hereillä, sinänsä tietoisessa tilassa mutta ilman itsehillintää vedin kaapeista ihan mitä sattui olemaan. Kerran havahduin siihen, että lusikoin kylmää maito-ruisjauhovelliä. Soisin tällaisen tilan jokaiselle ap:n kaltaiselle. Voin vain kuvitella, millaista silloin olisi ollut jos kotona olisi ollut nykyinen kotivara...

Vierailija kirjoitti:

Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.

 

Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. Minä olen normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en s

Siksi, että todella monilla ihmisillä on TÄRKEÄMPIÄ asioita, jotka vievät päivän käytettävissä olevista resursseista niin paljon, ettei sitä jää painonhallinnalle, jos se ei ole "helppoa". 

Lääkärit ovat jopa sanoneet suoraan, että älä nyt vaan stressaa itseäsi painonhallinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.

 

Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. Minä olen normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en s

Veikkaan, ettet tiedä yhtään miltä se homma addiktista tuntuu ja mitä se vaatii. 

Vähän kuin että katson juomisteni perään, juon maksimissaan viinipullollisen kuukaudessa, vaikka joskus tekisi mieli juoda useammin versus alkoholisti, joka aivot kiertävät kehää seuraavan annoksen parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.

 

Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. Minä olen normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en s

Entä jos elämässä on monta, ei niin helppoa asiaa päällekkäin ja peräkkäin? Haluaako silloin vaikeuttaa elämäänsä vielä lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.

 

Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. M

Varmasti noin, jos päällä on akuutti kriisi, syöpä tai vastaava. Mutta muuten en käsitä, mikä olisi tärkeämpää kuin oma terveys, jolle painonhallinta muodostaa perustan samalla tavalla kuin vaikka hammashoitokin. Toki aina voi selitellä, että on tärkeämpiä asioita mielessä, mutta aika usein se on tekosyy.

On luksusta, kun elämä on sellaisessa jamassa, että voi priorisoida painonhallintansa. Silloin on työkykyinen, ei väkivalllan lähellä, ei mitään taloudellista, juridista tms. katastrofia, ei kuolemanvaaraa itsellä tai läheisellä, ei vammaista/muistisairasta/syöpäsairasta tms. hoidettavana tai itse potilaana, ei lamaavaa masennusta. Jne jne. 

Lihavuus on oma valinta. Lihavat pitävät enemmän syömisestä, kuin normaalipainoisena olosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.

 

Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. M

Ainakin minun kokemukseni on se, että pitkällä aikavälillä painonhallinta helpottaa elämää, ei suinkaan vaikeuta. Tarkoitin ettei se ole helppoa sillä lailla kuin ap:lle, jolle se tulee luonnostaan ja itsestäänselvästi ja joka ei oikeastaan edes tarvitse sitä. Mutta yhtä hyvin voi ajatella, että kannattaako vaikka hampaiden harjauksella vaikeuttaa elämäänsä. Kyllähän se helpottaa hetkellisesti, kun sitä ei tee, ja säästää aikaa, mutta pitkässä juoksussa se kannattaa. Painonhallinnan kanssa sama.

"Varmasti noin, jos päällä on akuutti kriisi, syöpä tai vastaava. Mutta muuten en käsitä, mikä olisi tärkeämpää kuin oma terveys, jolle painonhallinta muodostaa perustan samalla tavalla kuin vaikka hammashoitokin. Toki aina voi selitellä, että on tärkeämpiä asioita mielessä, mutta aika usein se on tekosyy."

-

Selvä, et siis käsitä ja koet kaiken asian avaamisen selittelynä ja tekosyinä. Hedelmällinen keskustelutapa, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on minulle vaikeaa, koska olen aina lihonut helposti. Osin varmaan johtuu siitä, että pidän herkuista ja osin varmaan suolistoon, rasvasoluihin ym liittyvistä syistä. Aiemmin söin paljon mitä mieli teki ja lihoinkin. Olin kyllä terve, mutta olo oli tukala, ja tajysin, että koko loppuelämää ei olisi kiva olla siinä tilassa, vaan tahtoisin viihtyä kehossani. Piti laihduttaa. Aluksi siinä auttoi kuuri, koska se motivoi, kun näki nopeasti tuloksia. Pikku hiljaa piti tehdä pysyvämpiä muutoksia, mutta oikeastaan se tuli itsestään, kun kuurin myötä jatkuva napostelu jäi pois ja opin seuraamaan kaloreita.

 

Mutta kysynkin, miksi painonhallinta pitäisi olla helppoa? Ei tässä elämässä moni asia ole helppoa, mutta silti niitä tehdään, koska se kannattaa tai koska on pakko. No, painonhallintaa ei ole pakko, mutta useimmilla se kyllä kannattaa ja itse pidän sitä vaivan arvoisena. M

Alkoholuaddiktio on aivotasolla oleva ja siksi eri kuin sokeruriippuvuus ja ahminta, joka on toiminnallinen ongelma. Mutta kyllä todellakin tiedän, miltä ne tuntuvat. Aiemmin saattoi kulua monta suklaalevyä kerralla. Mitään rajaa ei ollut, jos piti saada makeaa. Ja sitähän piti sada jatkuvasti.

Mulle painonhallinta oli helppoa ennen kilpirauhasen vajaatoimintaa, nivelkipuja ja pikkulapsiaikaa. Milloin on jalka liikuntakyvytön ja milloin en pääse kodin ulkopuolelle treenaamaan ja milloin on haastetta painon kanssa kun se levisi kilpparisairauden kanssa ja raskaana.

Vaikka olen laihduttanut sekä sairauden että raskauden tuomat kilot pariin kertaan on vaikea pysyä edes normaalipainossa. Miten pysyy kun jalan koko malli muuttui täysin raskaudessa eikä enää tiedä edes miten voi liikkua loukkaamatta itseään?

Mäkin nuorena urheilin lähes joka päivä tehden fyysisiä töitä ja lenkkeillen. Olin hoikka ja huippukunnossa. Veikkaan ap:n olevan löysä löllykkä siihen kuntoon verrattuna. Se kun ei merkitse kunnon suhteen mitään, että pysyy itsestään hoikkana. Meni mullakin kroppa silti pilalle, sellaista sattuu.

Käsitättekö te, että ruokaan voi olla samanlainen addiktio kuin alkoholiin? Alkoholisti voi lopettaa juomisen, mutta syömistä ei voi lopettaa.

No, joskus itsellä hammaslääkäri venyi vuodella, silmälääkäri kahdella, auton huolto puolella vuodella jne. Ja lääkärin siunauksella, oikeastaan määräyksellä (olisi saanut tehdä, jos olisi kokenut ihmeparantumisen, muttei puskemalla).