Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?

Oli se helppoa ennen antipsykootteja ja vaihdevuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.

Olen eri. Olin jo lapsena pyöreä ja olen koko aikuisikäni joutunut tarkkailemaan painoani, ja todellakin tehnyt asialle jotain, kun paino alkaa nousta. Silti se aina välillä nousee, ja taas joutuu tekemään asialle jotain. Syön muutenkin aina erittäin terveellisesti. Se on ihan pakko monelle meistä, joiden paino muuten nousee helposti. Sinä voit olla onnellinen, että sinulla ei ole tätä ongelmaa. 

Seuraavaksi voidaankin alkaa syyttämään siitä, että jatkuvasti yrität laihduttaa. "Etkö tiedä, että tuollainen jojo-laihduttaminen ei ole terveellistä ja pilaa koko säätelyjärjestelmän, jolloin paino nousee aina vain helpommin entistä suurempiin lukuihin? Että ihan itseäsi voit syyttää, että olet noin ylipainoinen." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joiden nälänsäätely toimii normaalisti, eli joille on mahdollista ylläpitää normaalipainoa ilman jatkuvaa nälkää eivät kykene koskaan ymmärtämään ihmisiä, joilla näin ei ole. Ihan turha edes yrittää. Sama kuin selittäisi sokealle värejä.

Se mikä on nälkä ja mikä ei, se on vain tottumis kysymys, ei länsimaissa asu yhtään ihmistä joka edes tietää, mikä ihan oikea näläntunne on!

Tietysti oikea vajaaravitsemustila on eri asia. Mutta kyllä sekin on vaikeasti siedettävä olotila, että jatkuvasti on vähän nälkä vaikka ruokaa olisi tarjolla. Siihen väsyy.

Jos ei sinulla ole painonhallintaongelmia niin hienoa, kiitän onneasi. En tiedä miksi koet tarvetta märistä niille joilla on.

Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia.  Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet. 

Taidat olla pikkasen yksinkertainen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ovat koko elämänsä kusipäitä eikä luonne muutu paremmaksi millään? Tämä on ihan aito kysymys.

Mikä tässä painoasiassa on niin kummallista, että siitä ei saa keskustella? Olenko haukkunut ketään? Sinusta on ok kutsua ihmisiä k-pääksi?

En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.

Ap

Luulisi, että juuri syömättä jättäminen olisi helppoa, kun silloin ei tarvitse tehdä mitään, pitäisi onnistua työttömältäkin, mutta päin vastoin tuntuu menevän???????

Mulla oli lyhyen aikaa lääkitys, jonka myötä kaikki tällaiset kuvitelmat lensivät romukoppaan. Minulla oli aivan kammottava nälkä ja kylmyys luissa ja ytimissä, tunsin luitteni kolisevan kuin tuulikello, tunsin nääntyväni nälkään. Se, että järjellä tiesin syöneeni kylliksi ei auttanut tunteeseen. Lihoin lyhyessä ajassa 10 kg. Onneksi lääkitys ei ollut elintärkeä ja saatoin lopettaa sen. Olo ja paino normalisoitui täysin lääkityksen loputtua. 

Ruoka on niin hyvää. Minä en ole lihonut herkuilla, vaan liian hyvällä kotiruoalla ja voileivillä. Ihan tuskaa on yrittää saada painoa alas, kun on nälkä tai sanotaanko paremmin, että jokin mieliteko on koko ajan mielessä. Se on aivan järkyttävää. 

Nyt olen saanut painoa alas Rybelsuksen avulla. Ihan eri meininki. Syön lähinnä siksi, että on pakko syödä, en siksi, että tekee mieli. Annoskoot ovat järkevöityneet ja mitään makeaa ei tee edes mieli.

Mikä siinä itse ajattelussa on niin vaikeaa? Tai googlettamisessa? Mäkin olen ollut aina hoikka, mutta ymmärrän hyvin, ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan. 

Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.

Ap

Itselläsikään ei ole itsekuria, siis. Helppo se on sillon pellosta huudella ja koittaa päteä, kun et itse joudu aktiivisesti rajoittamaan syömiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Näin on, mutta kun ihmisen elämä on aika pitkä, niin ihan pienilläkin valinnoilla saa vaikka kahdessa kymmenessä tai ihan vaan kymmenessäkin vuodessa suuria muutoksia aikaan. 

Itse elän kuin pellossa ja syön ihan tasan tarkkaan sitä, mitä itse haluan. Pidän vaan jonkinlaista tasapainoa yllä pitkällä tähtäimellä. Siinä ei tarvita itsekuria oikein nimeksikään.

Ap

Onneksi olkoon vaan, jos pystyt elämään kuin pellossa ja syömään mitä vaan. Lihomatta.

Kyllä minäkin tunnen ihmisiä, jotka mättävät naamaansa surutta mitä vaan, eivät harrasta edes liikuntaa ja ovat langanlaihoja.

Toisilla tuntuu vähäisetkin syömiset näkyvän heti, vaikka esim.työ on fyysistä ja yrittävät vielä niiden päälle jotain harrastaakin.

Onko tullut mieleen, että tälläisellä ihmisellä voi sitten mennä se motivaatio, kun painoa vain tulee ja katsoa vierestä kun toisella ei samat ja isommat määrät näy missään?

Kun on ikänsä pysynyt samoissa mitoissa, ei ehkä ole paras ihminen ihmettelemään, miksi joku ei laihdu tai lihoo. 

Alkoholi on monilla lihomisen syy. Täysraittius taas tylsintä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.

Jep pitää olla asioista tietoinen jo nuorena ja eikä ainakaan itse aiheuttaa itsellensä ehdoin tahdoin sitä lihavuutta. Nuo muut kyllä merkkaavat kanssa ja se on sitten eri asia. tieto on valtaa ja nuorena vitsa väännettävä kansanomaisesti sanottuna.

Minä tulen hyvin kylläiseksi syödessäni hyviä keittoruokia. Eikä lihavuudesta huolta. Itämainen keittiö rokkaa. Ei hamburgerit kuin toisinaan. Pizza juustolla on kyllä hyvää mutta nykyisin en jaksaisi syödä kokonaista. Oon kutistanut vatsalaukkuni lihavat tekevät toisin, he venyttävät. Kylläiseksi tulee joksikin aikaa vaikka vissyä juoden tai ihan vettä. kokeiltu on. Sekä piimä tai tomaattimehu vähän vedellä lantrattuna.

Olen ylipainoinen 68v. nainen, en rupea enää tässä iässä kiusaamaan itseäni vaan nautin elämästä.

Ylipaino ei ole ikinä häirinnyt elämääni.

Joskus ruoka on ainoa asia elämässä joka tuo lohtua. Vai pitäisikö vaan sammuttaa valot?

Minä olisin vielä 40-vuotiaana voinut kirjoittaa tämän. Olin aina ollut pitkä ja hoikka, ei minun tarvinnut tehdä mitään sen eteen. Sitten ihan yhtäkkiä paino alkoi nousta, elämässä mikään ei muuttunut. Sain sen pysäytettyä 75 kiloon (lähtöpaino 55). Hirveällä vaivalla olen pudottanut 5 kiloa, mutta sen jälkeen ei tapahdu enää mitään. Paastoan, ketoilen, juoksen, käyn salilla. Jos saan jonkun hikisen kilon-kaksi pudotettua, se tulee takaisin yhtenä viikonloppuna, kun lopetan laihduttamisen. Jatkuvasti laihduttamalla saan painon juuri ja juuri pidettyä ennallaan. Olen normaalipainoinen, mutta vyötärö on melkein metrin. Kilppari, ferritiini, sokerit kaikki terveen rajalla, mitään ei hoideta koska virallisesti mitään vikaa ei ole missään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan tajua sitä, että jos ja kun huomaa, että paino alkaa nousta, miksi sille asialle ei vaan tee jotain? Ilman laihdutustakin se on vaan niin helppoa syödä vähän terveellisemmin ja liikkua vähän enemmän. Ne tulokset näkyy sitten pitkässä juoksussa.

Ap

Olen eri. Olin jo lapsena pyöreä ja olen koko aikuisikäni joutunut tarkkailemaan painoani, ja todellakin tehnyt asialle jotain, kun paino alkaa nousta. Silti se aina välillä nousee, ja taas joutuu tekemään asialle jotain. Syön muutenkin aina erittäin terveellisesti. Se on ihan pakko monelle meistä, joiden paino muuten nousee helposti. Sinä voit olla onnellinen, että sinulla ei ole tätä ongelmaa. 

Juuri tällaisessa tilanteessa pitää otta pitkän tähtäimen suunnitelma ja yrittää muuttaa kehon reaktiotapoja keskittymällä suolistomikrobiston vähittäiseen muutokseen sekä nälän- ja kylläisyydentunteeseen tottumiseen. Pienet laihdutuskuurit ei vaan toimi, jos keho ok tottunut reagoimaan väärin. Se pitää totuttaa pois vanhoista tavoista. Projektiin menee monta vuotta, mutta se on täysin mahdollinen. Lisää arkiliikuntaa ja lisää lihaksia, enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa ja prosessoituja eli tarvikkeita, tarpeeksi aikaisin nukkumaan menemistä ja ehkä vielä kylmäaltistusta. Jos tuohon kiinnittää 3-5 vuotta huomiota, niin syön hattuni, jos muutoksi ei tapahdu. Sen jälkeen voi sitten vaikka vähän alkaa laihduttakin.

Vierailija kirjoitti:

Parhaita asiantuntijoita lasten kasvatuksessakin ovat ne, joilla ei itsellään ole lapsia.  Painonhallinnassakin pätevät samalla tavalla juuri ne, jotka eivät koskaan ole itse lihoneet. 

No en nyt sanoisi, että ylipainoisetkaan on erityisen taitavia painonhallinnassa. Vai mitä sä ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin vielä 40-vuotiaana voinut kirjoittaa tämän. Olin aina ollut pitkä ja hoikka, ei minun tarvinnut tehdä mitään sen eteen. Sitten ihan yhtäkkiä paino alkoi nousta, elämässä mikään ei muuttunut. Sain sen pysäytettyä 75 kiloon (lähtöpaino 55). Hirveällä vaivalla olen pudottanut 5 kiloa, mutta sen jälkeen ei tapahdu enää mitään. Paastoan, ketoilen, juoksen, käyn salilla. Jos saan jonkun hikisen kilon-kaksi pudotettua, se tulee takaisin yhtenä viikonloppuna, kun lopetan laihduttamisen. Jatkuvasti laihduttamalla saan painon juuri ja juuri pidettyä ennallaan. Olen normaalipainoinen, mutta vyötärö on melkein metrin. Kilppari, ferritiini, sokerit kaikki terveen rajalla, mitään ei hoideta koska virallisesti mitään vikaa ei ole missään. 

Lihoit yhtäkkiä 20 kiloa, vaikka mikään ei elämässäsi muuttunut?

Väsymys, joka tarkoittaa sitä, että ei jaksa liikkua, ei jaksa miettiä mitä suuhunsa laittaa, voisi vaan nukkua. Sitten kun syö samaan tapaan kuin paljon treenatessa niin kiloja tulee. Nyt suunta alaspäin painossa, yritän liikkua jälleen