Lue keskustelun säännöt.
Missä vika kun suhteeni päättyvät usein tästä samasta syystä?
05.02.2025 |
Taustaksi, että olen vajaa nelikymppinen, korkeasti koulutettu, tavallinen ja mukava nainen. En harrasta yhden yön juttuja ollenkaan ja miellän itseni parisuhdeihmiseksi. Olen huomannut, että seurustelusuhteeni ja avoliittoni ovat päättyneet melkein kaikki oikeastaan samasta syystä. Ja olen ruvennut miettimään missä vika. Minussa vai miehissä? Vai valitsenko vääränlaisia miehiä, jotka eivät vain sovi minulle? Vai mistä tässä on kyse?
Eli suhteen alku, ensimmäiset kuukaudet, joskus vuodetkin menee oikein hyvin, mutta sitten mies alkaa vaatimaan minua muuttamaan elämääni siten, että luovun osasta omia tarpeitani, omia menojani. Olen (myös muiden mielestä) luotettava, en petä, en edes vilkuile muita miehiä, kerron aina avoimesti missä olen ja missä menen ja mitä aion. Sitoudun suhteeseen täysillä, kun suhteessa olen. Mutta miehet alkavat suhteen vakiinnuttua vaatimaan, että en matkustelisi yksin, en kävisi jossain harrastuksissani, utelevat läppärini selainhistoriaa, kyselevät kenen kanssa puhun puhelimessa jne. Ja kun kerron, että tykkään matkustelusta, ja jos mies ei halua lähteä mukaan tai ei työn takia pääse matkalle mukaan silloin kun minulla on lomaa, niin tietenkin lähden matkalle silloin yksin, koska rakastan matkustelua. Tulee riitaa, en kuulemma saa lähteä jne. Eli vaikka sitoudun suhteeseen ja mieheen täysillä enkä tee mitään mikä antaisi mitään syytä epäillä pettämistä tms (ja aidosti en petä enkä ole jotenkin jalka oven välissä suhteessa), niin vapauttani elää aletaan rajoittamaan. Tähän en tietenkään suostu, vaan rauhallisesti ja selkeästi totean, että en voi tällaiseen suostua. Tulee lisää riitaa kun en suostu luopumaan tietystä vapaudesta. Ja lopulta en enää kestä sitä että en saa elää elämääni ja jätän miehen.
Miten analysoisit tilannetta? Mitä teen väärin?
Kommentit (178)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voisin sulattaa puolisolleni yhden oman reissun vuodessa tai esim pikkulapsivaihheessa en sitäkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla on friend zonella kiertolaisia odottamassa hetkeä jolla iskeä ja käyt paljon reissussa yksin? Tota... En yhtään ihmettele, että sun selainhistoriaa halutaan kattoa tms. Miehet kyllä ymmärtävät puheen ja tekojen eron. Ja sun tekemisissä näyttää olevan paljon epäluottamusta herättävää.
Ei ole millään friend zonella ketään odottamassa, vaan he ovat oikeita läheisiä ystäviä monen monen vuoden ajalta. Ei mitään random tuttavuuksia, joita olisi friendzonettanut. Ap
Ikäisesi miehet ovat useamman parisuhteen jälkeen varmasti oppineet olla luottamasta naisen sanaan ehdottomana totuutena. Sillä ei ole mitään merkitystä petätkö parisuhteessasi vai et, koska tilanteesi näyttää siltä.
Kukaan ei ole pettämättä sen takia että toinen on mustasukkainen ja kyttää. Vaan pettämättä ollaan vain ja ainoastaan sen takia että rakastetaan ja arvostetaan sitä omaa kumppania niin paljon että ei haluta pettää.
En ymmärrä tätä logiikka jossa epäily ja kyttääminen olisi jotenkin loogista tai sillä muka saavutettaisiin jotain. No ei saavuteta, ainakaan mitään hyvää.
Veikkaan että vaikutat miehistä sellaiselta, kenen kanssa rakennetaan pitkää ja vakaata parisuhdetta. Eli sua ei pidetä ns yhden illan juttuna tai vaan sellaisena hupiseurana, kenen kanssa halutaan kokea seikkailuja ym. Olet varmaan kokenut turvallisen kiintymyssuhteen lapsena ja sinusta huokuu hyvää oloa ja vakautta, mikä vetoaa moniin. Sitten kuitenkaan et pelkää haasteita ja seikkailuja ja uskallat kokea, koska osaat luottaa että asiat järjestyy (tämä joko lapsuudessa opittu tai sitten olet kasvanut ihmisenä, voit hyvin nykyään ja tiedät omat rajasi ja arvosi). Sitten ehkä huomaat olevasi liian turvallisessa ja ns. Tylsässä suhteessa, koska kumppanisi nauttii siitä tasaisesta turvallisuudesta kanssasi. Haluaisit enemmän kokemuksia ja spontaaniutta ja puolisosi kokee ehkä uhkana tämän, koska hänellä on erilaiset odotukset suhteesi.
älä pienennä itseäsi ainakaan muiden takia. Mutta hyviä miehiä ei ole tänä päivänä joka nurkan takana, eli ei ehkä kannata hyvää miestä vaihtaa vaan sen takia ja että on vähempään tyytyväinen arjessa. Kannattaa avoimesti puhua ja keskustella ja vaikka olette yhdessä, voisiko molemmilla olla sitä omaa juttua missä voi toteuttaa itseään?
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin sulattaa puolisolleni yhden oman reissun vuodessa tai esim pikkulapsivaihheessa en sitäkään
Se vain ei ole sinun sulattamisestasi kiinni että saako joku muu mennä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat normaalilta naiselta joha haluaisi elää omaa itsenäistä elämää. Miesten vuoksi ei kannata muuttua vaan ole jatkossa oma itsesi äläkä luovu mistään. Olet deittaillut täysin vääränlaisia miehiä. Joku joka aidosti välittää sinusta, ei halua muuttaa sinua.
Kiitos. Sitä vain ihmettelen, kun teen jo suhteen ja tutustumisen alussa aika selväksi, että olen aika itsenäinen ihminen, joka tykkää elää itsenäistä elämää ja on tottunut pärjäämään yksin ja omillaan eikä kärsi siitä vaan viihtyy sellaisessa elämässä. Niin mitä järkeä miehen on rakastua minuun, jos sattuu olemaan sellainen mies, joka ei naiselta tuollaista toivo? Ap
Yksin matkustaminen voi olla jonkun miehen mielestä huono juttu. Riippuu tietysti missä matkustelee, mutta se saattaa aiheuttaa mustasukkaisuutta. Minä olen matkustellut paljonkin yksin, mutta kun tässä mietin, niin parisuhteessa ne ns yksin matkustelut on olleet jonkun naiskaverin kanssa. Ei mitään erityistä selitystä, on vaan ollut kivempi matkustella hyvän kaverin kanssa. Jos kääntää toisinpäin ja mun mies lähtisi esim johonkin rantalomakohteeseen yksin, niin kieltämättä olisin vähän mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole vapaa jos olet varattu, eli parisuhteessa. Onhan se outoa jos matkustelee yksin ja tekee normi parisuhdeasioita yksin ollessaan parisuhteessa.
Miksi se on outoa? Olen itse suhteessa ollessani käynyt yksin leffassa, yksin kahvilassa, yksin museossa, yksin syömässä... Olen harrastanut myös sooloseksiä yksin. Mikä näissä siis on ongelma? Tai mikä yksin matkustamisessa on ongelma? Ap vieläpä sanoi pyytäneensä miestä mukaan - ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että jos suhteessa toinen ei halua lähteä matkalle, ei toisenkaan sitten saisi? Tuohan on ihan hirveää elämän rajoittamista. Voisiko joku nyt kertoa, mikä siinä on niin suuri uhka, jos joku tekee suhteessa ollessaan asioita yksin? Miksi kaikki pitäisi tehdä yhdessä? Ja jos noin on, niin eikö silloin sen kumppanin velvollisuus olisi lähteä mukaan reissuun vaikka ei niin huvittaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että haluat parisuhteen, mutta haluat elää silti sinkkuelämää miinus toisten miesten tapailu. Sanot olevasi kumppanillesi läsnä, mutta kuinka läsnä olet kun olet yksin reissussa jossain toisella puolella maailmaa?
En ole ap, mutta siis mitä ihmettä... ihanko oikeasti joku ajattelee, että suhteessa pitäisi olla 24/7 fyysisesti läsnä??? Eihän tuossa sitten voi mennä edes omia vanhempia tapaamaan yksin, ja kaikki ovat menemiset ja harrastukset ovat täysin riippuvaisia siitä, suostuuko kumppani tulemaan mukaan. Täysin epätervettä.
mistä me tiedetään millainen suhde ap:lla on. Jos vaikka näkevät vain joka toinen viikonloppu ja sitten 4 kertaa vuodessa onkin oma reissu, niin ikävältähän se toisesta tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että haluat parisuhteen, mutta haluat elää silti sinkkuelämää miinus toisten miesten tapailu. Sanot olevasi kumppanillesi läsnä, mutta kuinka läsnä olet kun olet yksin reissussa jossain toisella puolella maailmaa?
En ole ap, mutta siis mitä ihmettä... ihanko oikeasti joku ajattelee, että suhteessa pitäisi olla 24/7 fyysisesti läsnä??? Eihän tuossa sitten voi mennä edes omia vanhempia tapaamaan yksin, ja kaikki ovat menemiset ja harrastukset ovat täysin riippuvaisia siitä, suostuuko kumppani tulemaan mukaan. Täysin epätervettä.
Ei nyt kannata mennä äärimmäisyyksiin, ei tollasesta kukaan ole puhunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin sulattaa puolisolleni yhden oman reissun vuodessa tai esim pikkulapsivaihheessa en sitäkään
Se vain ei ole sinun sulattamisestasi kiinni että saako joku muu mennä vai ei.
On sikäli, että en jatkaisi suhdetta miehen kanssa, joka elää kuin sinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat normaalilta naiselta joha haluaisi elää omaa itsenäistä elämää. Miesten vuoksi ei kannata muuttua vaan ole jatkossa oma itsesi äläkä luovu mistään. Olet deittaillut täysin vääränlaisia miehiä. Joku joka aidosti välittää sinusta, ei halua muuttaa sinua.
Kiitos. Sitä vain ihmettelen, kun teen jo suhteen ja tutustumisen alussa aika selväksi, että olen aika itsenäinen ihminen, joka tykkää elää itsenäistä elämää ja on tottunut pärjäämään yksin ja omillaan eikä kärsi siitä vaan viihtyy sellaisessa elämässä. Niin mitä järkeä miehen on rakastua minuun, jos sattuu olemaan sellainen mies, joka ei naiselta tuollaista toivo? Ap
Yksin matkustaminen voi olla jonkun miehen mielestä huono juttu. Riippuu tietysti missä matkustelee, mutta se saattaa aiheuttaa mustasukkaisuutta. M
Miksi olisit mustasukkainen? Ja okei, voihan noita mustasukkaisuuden tuntemuksia tulla - onhan sekin inhimillinen tunne. Mutta miksi ajatellaan, että sen pitäisi rajoittaa sen toisen elämää? Tuon tunteen voi myös käsitellä itsensä kanssa ja siitä voi päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että haluat parisuhteen, mutta haluat elää silti sinkkuelämää miinus toisten miesten tapailu. Sanot olevasi kumppanillesi läsnä, mutta kuinka läsnä olet kun olet yksin reissussa jossain toisella puolella maailmaa?
En ole ap, mutta siis mitä ihmettä... ihanko oikeasti joku ajattelee, että suhteessa pitäisi olla 24/7 fyysisesti läsnä??? Eihän tuossa sitten voi mennä edes omia vanhempia tapaamaan yksin, ja kaikki ovat menemiset ja harrastukset ovat täysin riippuvaisia siitä, suostuuko kumppani tulemaan mukaan. Täysin epätervettä.
mistä me tiedetään millainen suhde ap:lla on. Jos vaikka näkevät vain joka toinen viikonloppu ja sitten 4 kertaa vuodessa onkin oma reissu, niin ikävältähän se toisesta tuntuu
Jos noin harvoin nähdään, niin silloinhan ne reissut mahtuvat niihin erillisiin aikoihin varsin hyvin.
Parempi pitää rakastajaa. Nämä miehet haluaa kontrolloida sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin sulattaa puolisolleni yhden oman reissun vuodessa tai esim pikkulapsivaihheessa en sitäkään
Se vain ei ole sinun sulattamisestasi kiinni että saako joku muu mennä vai ei.
On sikäli, että en jatkaisi suhdetta miehen kanssa, joka elää kuin sinkku
Tarkoittaako se, jos tekee joskus yksin asioita, että elää kuin sinkku? Ja kun ap sanoi kysyneensä miestä mukaan, mutta tämä ei lähtenyt, niin mitä hänen siis olisi pitänyt tehdä? Jättää itsekin matkat tekemättä vai?
Aika monesti näissä parisuhdeongelmissa on kyse siitä, ettei osata puhua ja käsitellä asioita ennen kuin ollaan siinä parisuhteessa. Kukin miettii sitten osaltaan, että mikähän tässä meni *ituiks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että haluat parisuhteen, mutta haluat elää silti sinkkuelämää miinus toisten miesten tapailu. Sanot olevasi kumppanillesi läsnä, mutta kuinka läsnä olet kun olet yksin reissussa jossain toisella puolella maailmaa?
En ole ap, mutta siis mitä ihmettä... ihanko oikeasti joku ajattelee, että suhteessa pitäisi olla 24/7 fyysisesti läsnä??? Eihän tuossa sitten voi mennä edes omia vanhempia tapaamaan yksin, ja kaikki ovat menemiset ja harrastukset ovat täysin riippuvaisia siitä, suostuuko kumppani tulemaan mukaan. Täysin epätervettä.
Ei nyt kannata mennä äärimmäisyyksiin, ei tollasesta kukaan ole puhunut.
No miksi sitten on ongelma, jos menee yksin matkalla sen vuoksi, että kumppani ei halunnut lähteä mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin sulattaa puolisolleni yhden oman reissun vuodessa tai esim pikkulapsivaihheessa en sitäkään
Se vain ei ole sinun sulattamisestasi kiinni että saako joku muu mennä vai ei.
On sikäli, että en jatkaisi suhdetta miehen kanssa, joka elää kuin sinkku
Tarkoittaako se, jos tekee joskus yksin asioita, että elää kuin sinkku? Ja kun ap sanoi kysyneensä miestä mukaan, mutta tämä ei lähtenyt, niin mitä hänen siis olisi pitänyt tehdä? Jättää itsekin matkat tekemättä vai?
Sain käsityksen, että ap tekee asioita aika paljon yksin. Eihän sitä jää paljon mitään yhteisiä lomia, jos toinen käyttää omansa yksin reissaamiseen. Ja jos kerran suhteet kaatuu aina tähän samaan, niin ratkaisuna ap jättää reissut vähemmälle. Hänelle se reissaaminen taitaa silti olla tärkempää kuin mikään suhde. On valittava mikä on tärkeintä, aina ei voi saada kaikkea
Parisuhde on myös kompromisseja. Minäkin tykkään matkustaa yksin. Mutta jos mies ei pääse mukaan, saatan minäkin jättää väliin. Keksimne sitten jotain muuta yhdessä. Ehkä ruokit mustasukkaisuutta, ja olet liian itsenäinen parisuhteeseen. Tunnistan nimittäin itseni aloituksestasi. Nyt ihana parisuhde, eikä edes tee mieli matkustaa yksin tai olla niin superitsenäinen nainen.
Vedät puoleesi miehiä jotka pitävät itsenäisistä ja pärjäävistä naisista.
Aikaa menee ja sitten ei olekkaan miehestä kivaa koska et oikeastaan tarvitse häntä mihinkään.
Miehen itsetunnolle on hyväksi jos saa välillä aukasta vaikeat purkin kannet, nostaa alas tavaraa ylähyllyltä, siirtää huonekaluja t m s.
Ap joko alat olemaan julman rehellinen suhteen alusta, jo deitti-ilmotuksessa. Tai sitten alat esittämään avutonta välillä.
Mun exmies sai haluamansa kyvykkään ja itsenäisen naisen. Minut, jolle oli jo pikkutytöstä taottu päähän että pitää pärjätä itte elämässä, eikä odottaa apuja. Ei ollut sekään hyvä.
En ole ap, mutta siis mitä ihmettä... ihanko oikeasti joku ajattelee, että suhteessa pitäisi olla 24/7 fyysisesti läsnä??? Eihän tuossa sitten voi mennä edes omia vanhempia tapaamaan yksin, ja kaikki ovat menemiset ja harrastukset ovat täysin riippuvaisia siitä, suostuuko kumppani tulemaan mukaan. Täysin epätervettä.