Lue keskustelun säännöt.
Missä vika kun suhteeni päättyvät usein tästä samasta syystä?
05.02.2025 |
Taustaksi, että olen vajaa nelikymppinen, korkeasti koulutettu, tavallinen ja mukava nainen. En harrasta yhden yön juttuja ollenkaan ja miellän itseni parisuhdeihmiseksi. Olen huomannut, että seurustelusuhteeni ja avoliittoni ovat päättyneet melkein kaikki oikeastaan samasta syystä. Ja olen ruvennut miettimään missä vika. Minussa vai miehissä? Vai valitsenko vääränlaisia miehiä, jotka eivät vain sovi minulle? Vai mistä tässä on kyse?
Eli suhteen alku, ensimmäiset kuukaudet, joskus vuodetkin menee oikein hyvin, mutta sitten mies alkaa vaatimaan minua muuttamaan elämääni siten, että luovun osasta omia tarpeitani, omia menojani. Olen (myös muiden mielestä) luotettava, en petä, en edes vilkuile muita miehiä, kerron aina avoimesti missä olen ja missä menen ja mitä aion. Sitoudun suhteeseen täysillä, kun suhteessa olen. Mutta miehet alkavat suhteen vakiinnuttua vaatimaan, että en matkustelisi yksin, en kävisi jossain harrastuksissani, utelevat läppärini selainhistoriaa, kyselevät kenen kanssa puhun puhelimessa jne. Ja kun kerron, että tykkään matkustelusta, ja jos mies ei halua lähteä mukaan tai ei työn takia pääse matkalle mukaan silloin kun minulla on lomaa, niin tietenkin lähden matkalle silloin yksin, koska rakastan matkustelua. Tulee riitaa, en kuulemma saa lähteä jne. Eli vaikka sitoudun suhteeseen ja mieheen täysillä enkä tee mitään mikä antaisi mitään syytä epäillä pettämistä tms (ja aidosti en petä enkä ole jotenkin jalka oven välissä suhteessa), niin vapauttani elää aletaan rajoittamaan. Tähän en tietenkään suostu, vaan rauhallisesti ja selkeästi totean, että en voi tällaiseen suostua. Tulee lisää riitaa kun en suostu luopumaan tietystä vapaudesta. Ja lopulta en enää kestä sitä että en saa elää elämääni ja jätän miehen.
Miten analysoisit tilannetta? Mitä teen väärin?
Kommentit (178)
161/178
|
05.02.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ehkä ne miehet luulevat, että itsenäinen nainen tarkoittaa, että siivottuaan, pyykättyään, kokattuaan ja otettuaan mieheltä suihin nainen käy kerran viikossa joogatunnilla itsenäisesti. Max. pari tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Ei minusta ole tullut suhteen alkuvaiheessa mitään kontrolloivaa käytöstä ilmi. Tai sitten en vain kertakaikkiaan osaa yhtään nähdä sitä ihmisissä. Päinvastoin minusta moni heistä on jotenkin jopa ihaillut tai arvostanut sitä, että olen elänyt aika itsenäistä elämää ja onnistunut rakentamaan hyvää uraa jne, matkustellut yksin ja että selviän oikeastaan ns. kaikesta yksin. Sitten jotain tapahtuu, eikä se enää olekaan heistä hieno asia. Ap
Ehkä ne miehet haluavat tuntea, että he ovat tarpeellisia? Mieti itse miltä tuntuisi, jos toinen sanoisi (sanoilla tai teoilka) että tykkään kyllä susta, mutten tarvi sua mihinkään.
No mulle tämä olisi unelma. Itsenäinen mies, joka ei tarvitse minulta kodinhoitopalveluita tai muutenkaan hyötyä, vaan on kanssani koska tykkää minusta.
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Mulle on miehet alkaneet jo heti alussa huomautella pukeutumisesta ja meikkaamisesta. Meikkaan siis joskus enkä joka päivä. Mekkoja käytän todella harvoin. Jos wi mun meikittömyys ja sporttityyli iske, niin etsiköön nukkensa muualta. Olen heivannut tuommoiset ukot. Itse eivät todellakaan kulkeneet edes kauluspaita päällä. Ihme touhua. Pitänee kokeilla jotain pukumiestä. Jospa se olisi vähemmän nipo.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt, että tässä ei varmaan edes ole takana mikään epäilys että pettäisin tai mustasukkaisuus muista miehistä vaan kyse on jostain muusta siinä, kun mies haluaa rajoittaa elämääni. Vai tunnenko väärin kun tunnen, että mies haluaa rajoittaa elämääni? Olisiko päinvastoin ns. normaalia, että nainen luopuisi omasta vapaudestaan esim. mennä ja tehdä (yksin), kun on vakiintuneessa suhteessa? Enkä nyt tarkoita mitään alistavan patriarkaalisen kulttuurin maiden käytäntöjä vaan sitä, mikä Suomessakin on ehkä monessa parisuhteessa ja perheessä ollut vain tapana, että nainen on hissukasti paljon kotona ja se minkä kulkee kulkee lähinnä yhdessä miehensä kanssa. Ap
Aloituksesi kuvasi hyvin vaimoni menemisiä. Olet vain ollut väärien miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
no ne viikon reissut vaativat ajallista suunnittelua, ja jos ap ja kulloinenkin mies käyvät töissä, niin kyllä se lomamatkaviikkojen määrä ja ajoitus sulkee joitakin muita yhteisiä aktiviteettivaihtoehtoja pois. kenelle tätä nyt täytyy vääntää?
No ei kyllä Euroopan matka mitään valtavaa ajallista suunnittelua vaadi, ja pääosinhan tämän voi tehdä silloin kun siihen on aikaa. Olen itse menossa hiihtolomamatkalle lasten kanssa, ja eniten aikaa meni hotellin etsimiseen, kun kävin lukemassa TripAdvisorista käyttäjäkokemuksia. Mutta senkin tein parissa tunnissa yhtenä iltana. Lentolipun ostamiseen taisi mennä puolisen tuntia kaikkine vertailuineen. Ja siinä nyt ei kauan nokka tuhise kun selvittää paikallisen julkisen liikenteen ja tsekkaa nähtävyydet.
Mutta onko se nyt niin kauhea asia, jos parisuhteessa oleva käyttää välillä aikaa johonkin muuhunkin kuin suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoppas itse sen miehen selainhistoriaa. Löytyy prnoa, tinderiä + viestejä muilta naisilta.
T. Kokemusta on
Jep, nuo pahimmat epäilijät ovat niitä, jotka itse tekevät kiellettyjä juttuja. Epäilevät, että muutkin käyttäytyvät niin kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli suhteemme alussa reilu 10v sitten kinaa vapauden määrästä. Usemmilla ihmisillä on rahaa ja lomaa rajallisesti. En itse halua suhdetta, jossa eletään vaan arkea ja elämän tähtihetket koetaan jossain muualla. Puolisoni ei oikein tahtonut ymmärtää mikä vika olisi reissata vaan kavereiden kanssa ja mennä sitten yhdessä mökille. Voisinhan minäkin mennä kavereideni kanssa. Minä kaipaan myös yhteisiä matkoja ja yhteistä lomaa. Jos kaikki lomat tai rahat on käytetty kavereihin, se ei ole mahdollista. Onneksi ei tarvinnut erota vaan löysimme balanssin, jossa on molempia.
Itsellänikin on kokemusta tästä. Mut halutaan vaan tylsiin kotileikkeihin ja kaikki hauska tehdään sitten kavereiden kanssa. No mä kyllä valitsen siinä tapauksessa sinkkuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komeat miehet ovat mustasukkaisia ja narsisteja yleensä eli alkavat määräilemään naista ettet saa mennä yksin minnekkään reissuun ja pitää näyttää kenelle soitat ja kenen kanssa henkaat.
Se on tietenkin oma valintasi eli valitse vääränlaisia miehiä eli valitset miehen ulkonäön perusteella.
Mun kokemuksella lyhyet ja ei-niin-komeat miehet on tällaisia. Epävarmoja
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa kariutuneissa suhteissasi on yks yhteinen tekijä: sinä, ap.
Olet moderni voimaantunut nainen, et ilmeisesti ole äitimatskua, etkä oikeasti parisuhdematskua.
Ai siellä on apn miehen kaltainen mies 🙄Mikä olet määrittelemään kenenkään parisuhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle olisit loistoemäntä. Yleensä naiset ovat juuri niitä, jotka vaativat sitä ainaista yhdessäoloa ja suunnitellaan asiat yhdessä tehtäviksi. Minulle sopis hyvin, että akka lähtis omaan reissuun ja minä saisin sillä välin touhuta niitä juttuja mistä itse tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa kariutuneissa suhteissasi on yks yhteinen tekijä: sinä, ap.
Olet moderni voimaantunut nainen, et ilmeisesti ole äitimatskua, etkä oikeasti parisuhdematskua.
Nyt tulee kyllä voimakas vastalause! Moderni, voimaantunut nainen voi olla oikein hyvää äitimatskua ja vaimomatskua. Äitinä olet vieläpä esimerkkinä lapsillesikin, ja mikäs sen parempi esimerkki kuin moderni, voimaantunut nainen. Itsekin olen, eikä se ole miehelleni ongelma, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain epävakaat ihmiset syyllistävät kontrolloinnin uhria.😁 Pitkästä aikaa avasin tämän palstan, ja heti tuli äärimmäistä alleviivausta siitä, kuinka upeaa on elää aidosti tasapainoisen puolison ja muutenkin lähipiirin kanssa. Ilmeisesti tuollaisia aloituksessa kuvattuja sekopäitä on enemmänkin, mikä on aika surullista kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin aloitukseni uudelleen ja jos itse tiivistäisin sen, niin kysymys on kai siitä, että miksi miehet yrittävät vaatia jollain tavalla ns. vapaata sielua muuttumaan kotihiireksi, kun suhde vakiintuu. Tai miksi valitsen miehiä, joista myöhemmin paljastuu tällainen piirre. Ap
Ei kannata ruveta parisuhteeseen jos haluat elää kuin vapaa sielu. Miehet varmasti kyllästyneet tähän sinun jatkuvaan yksin matkusteluun, en kattois itsekään pitkään.
Miten sitten ratkaiset ongelman, että toinen tykkää matkustelusta, mutta toinen ei halua mukaan, tai ei pääse, koska ei saa lomaa samaan aikaan? Todennäköisesti ei ole edes neuvoteltu lomien ajankohdista, jotta pääsisi, joten tuossa jälkimmäisessäkin todennäköisesti pohjimmiltaan kyse siitä, ettei halua. Eli ajatuksena on, että kun minä en nyt halua, niin ei nyt sitten ollenkaan kumpikaan matkusteltaisi, ei yhdessä eikä yksinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat normaalilta naiselta joha haluaisi elää omaa itsenäistä elämää. Miesten vuoksi ei kannata muuttua vaan ole jatkossa oma itsesi äläkä luovu mistään. Olet deittaillut täysin vääränlaisia miehiä. Joku joka aidosti välittää sinusta, ei halua muuttaa sinua.
Kiitos. Sitä vain ihmettelen, kun teen jo suhteen ja tutustumisen alussa aika selväksi, että olen aika itsenäinen ihminen, joka tykkää elää itsenäistä elämää ja on tottunut pärjäämään yksin ja omillaan eikä kärsi siitä vaan viihtyy sellaisessa elämässä. Niin mitä järkeä miehen on rakastua minuun, jos sattuu olemaan sellainen mies, joka ei naiselta tuollaista toivo? Ap
Mulla on ollut myös sama kuvio kahdessa pitkässä suhteessa. Viimeisin jopa sanoi itsenäisyyteni olleen syy miksi ihastui minuun. Kuitenkin heti yhteen muuton jälkeen alkoi murjottaminen menoistani. Ei halunnut itse lähteä mukaan, mutta paheksui kun minä halusin. Valitettavasti aloin huomaamattani toimia miehen mieliksi, ja jäämään kotiin. Myös kutsut ystäviltä alkoivat vähentyä. Siihen väliin tuli lapsi, enkä ehtinyt kaipailla omia menoja pariin vuoteen. Sitten kun aloin taas toivoa omaa aikaa, mies oli suorastaan pöyristynyt, kun en ollutkaan halukas kököttämään kotona lopun elämää. Olen miettinyt myös miksi hänenlaisensa sitten minusta kiinnostuu, ja olen tullut siihen lopputulokseen, että saamattomat miehet toivovat itselleen reipasta nasta, mutta vain kotiin touhuamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Ei minusta ole tullut suhteen alkuvaiheessa mitään kontrolloivaa käytöstä ilmi. Tai sitten en vain kertakaikkiaan osaa yhtään nähdä sitä ihmisissä. Päinvastoin minusta moni heistä on jotenkin jopa ihaillut tai arvostanut sitä, että olen elänyt aika itsenäistä elämää ja onnistunut rakentamaan hyvää uraa jne, matkustellut yksin ja että selviän oikeastaan ns. kaikesta yksin. Sitten jotain tapahtuu, eikä se enää olekaan heistä hieno asia. Ap
Ehkä ne miehet haluavat tuntea, että he ovat tarpeellisia? Mieti itse miltä tuntuisi, jos toinen sanoisi (sanoilla tai teoilka) että tykkään kyllä susta, mutten tarvi sua mihinkään.
Aika heikko itsetunto pitää miehellä olla, jos tulkitsee tuon niin, ettei ap tarvitse miestä mihinkään. Siis vain sen takiako ei muka tarvitse miestä mihinkään, jos haluaa lomansa aikana käydä matkoilla, eikä kärvistellä yksin kotona?
Huomaa, että miestä on kyllä pyydetty mukaan matkalle, mutta mies ei ole joko halunnut tai pystynyt järjestämään lomaa samaan aikaan. Jos kyse on vain siitä, ettei kerta kaikkiaan ole pystynyt, niin kannattaa jatkossa suunnitella lomien ajankohdat yhdessä ja hyvissä ajoin etukäteen. Mutta ei sekään selitä vielä sitä, että mies ei päästä ap:tä lähtemään. Kyllä tuo miehen käytös viittaa turhaan rajoittamiseen.
Jos ei ole tarvetta perustaa perhettä, niin kannattanee olla suosiolla yksin. Ei tarvitse tehdä kompromisseja, ei väitellä turhista asioista, vaan voi käyttää aikansa maksimaalisesti itselleen.
Minä pyysin miestä vuosia mukaan reissuihin, retkille, ystävien juhliin, mökeille, ravintoloihin, teattereihin. Ei lähtenyt. Kävin vain harvoin, koska mieluummin olisin lähtenyt hänen kanssaan. Ja kyllä, hän käy viihteellä tai näkee kavereitaan ilman minua. Ilmeisesti olisi tyytyväisin jos olisin aina vain kotona. Nyt olen kyllästynyt tähän, ja alkanut käydä haluamissani menoissa yksin. Mies on sitten keksinyt, että minulla on varmaan toinen mies. Huolimatta siitä, että olen vuosia pyytänyt mukaan.