Lue keskustelun säännöt.
Missä vika kun suhteeni päättyvät usein tästä samasta syystä?
05.02.2025 |
Taustaksi, että olen vajaa nelikymppinen, korkeasti koulutettu, tavallinen ja mukava nainen. En harrasta yhden yön juttuja ollenkaan ja miellän itseni parisuhdeihmiseksi. Olen huomannut, että seurustelusuhteeni ja avoliittoni ovat päättyneet melkein kaikki oikeastaan samasta syystä. Ja olen ruvennut miettimään missä vika. Minussa vai miehissä? Vai valitsenko vääränlaisia miehiä, jotka eivät vain sovi minulle? Vai mistä tässä on kyse?
Eli suhteen alku, ensimmäiset kuukaudet, joskus vuodetkin menee oikein hyvin, mutta sitten mies alkaa vaatimaan minua muuttamaan elämääni siten, että luovun osasta omia tarpeitani, omia menojani. Olen (myös muiden mielestä) luotettava, en petä, en edes vilkuile muita miehiä, kerron aina avoimesti missä olen ja missä menen ja mitä aion. Sitoudun suhteeseen täysillä, kun suhteessa olen. Mutta miehet alkavat suhteen vakiinnuttua vaatimaan, että en matkustelisi yksin, en kävisi jossain harrastuksissani, utelevat läppärini selainhistoriaa, kyselevät kenen kanssa puhun puhelimessa jne. Ja kun kerron, että tykkään matkustelusta, ja jos mies ei halua lähteä mukaan tai ei työn takia pääse matkalle mukaan silloin kun minulla on lomaa, niin tietenkin lähden matkalle silloin yksin, koska rakastan matkustelua. Tulee riitaa, en kuulemma saa lähteä jne. Eli vaikka sitoudun suhteeseen ja mieheen täysillä enkä tee mitään mikä antaisi mitään syytä epäillä pettämistä tms (ja aidosti en petä enkä ole jotenkin jalka oven välissä suhteessa), niin vapauttani elää aletaan rajoittamaan. Tähän en tietenkään suostu, vaan rauhallisesti ja selkeästi totean, että en voi tällaiseen suostua. Tulee lisää riitaa kun en suostu luopumaan tietystä vapaudesta. Ja lopulta en enää kestä sitä että en saa elää elämääni ja jätän miehen.
Miten analysoisit tilannetta? Mitä teen väärin?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Luin aloitukseni uudelleen ja jos itse tiivistäisin sen, niin kysymys on kai siitä, että miksi miehet yrittävät vaatia jollain tavalla ns. vapaata sielua muuttumaan kotihiireksi, kun suhde vakiintuu. Tai miksi valitsen miehiä, joista myöhemmin paljastuu tällainen piirre. Ap
sinulle sopisi avoin suhde, jolloin voisit vapaasti panna kaikkien kanssa.
tai sitten voisit ottaa miehen sijaan vaikka 30 kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat normaalilta naiselta joha haluaisi elää omaa itsenäistä elämää. Miesten vuoksi ei kannata muuttua vaan ole jatkossa oma itsesi äläkä luovu mistään. Olet deittaillut täysin vääränlaisia miehiä. Joku joka aidosti välittää sinusta, ei halua muuttaa sinua.
Kiitos. Sitä vain ihmettelen, kun teen jo suhteen ja tutustumisen alussa aika selväksi, että olen aika itsenäinen ihminen, joka tykkää elää itsenäistä elämää ja on tottunut pärjäämään yksin ja omillaan eikä kärsi siitä vaan viihtyy sellaisessa elämässä. Niin mitä järkeä miehen on rakastua minuun, jos sattuu olemaan sellainen mies, joka ei naiselta tuollaista toivo? Ap
Noin yleistäen, on samantekevää, mitä miehelle sanot. He eivät pääsääntöisesti usko naisen tarkoittavan, mitä sanoo, jos edes kuuntelevat. Tästä johtuu myös puskista tulleet yllätyserot.
Luultavasti annat alussa sellaisia signaaleja tai sinusta välittyy jotain sellaista, että sinusta kiinnostuvat ovat keskenään samankaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Ei minusta ole tullut suhteen alkuvaiheessa mitään kontrolloivaa käytöstä ilmi. Tai sitten en vain kertakaikkiaan osaa yhtään nähdä sitä ihmisissä. Päinvastoin minusta moni heistä on jotenkin jopa ihaillut tai arvostanut sitä, että olen elänyt aika itsenäistä elämää ja onnistunut rakentamaan hyvää uraa jne, matkustellut yksin ja että selviän oikeastaan ns. kaikesta yksin. Sitten jotain tapahtuu, eikä se enää olekaan heistä hieno asia. Ap
Ehkä ne miehet haluavat tuntea, että he ovat tarpeellisia? Mieti itse miltä tuntuisi, jos toinen sanoisi (sanoilla tai teoilka) että tykkään kyllä susta, mutten tarvi sua mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että haluat parisuhteen, mutta haluat elää silti sinkkuelämää miinus toisten miesten tapailu. Sanot olevasi kumppanillesi läsnä, mutta kuinka läsnä olet kun olet yksin reissussa jossain toisella puolella maailmaa?
En ole ap, mutta siis mitä ihmettä... ihanko oikeasti joku ajattelee, että suhteessa pitäisi olla 24/7 fyysisesti läsnä??? Eihän tuossa sitten voi mennä edes omia vanhempia tapaamaan yksin, ja kaikki ovat menemiset ja harrastukset ovat täysin riippuvaisia siitä, suostuuko kumppani tulemaan mukaan. Täysin epätervettä.
Muita vaihtoehtoja ei ole? Joko 24/7 kylki kyljessä tai mahdollisesti hyvinkin paljon omissa menoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin sulattaa puolisolleni yhden oman reissun vuodessa tai esim pikkulapsivaihheessa en sitäkään
Se vain ei ole sinun sulattamisestasi kiinni että saako joku muu mennä vai ei.
Kyllä se on, jos on lapsia. Tai jos ei ole, saa mennä lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tällaisia ne hedonistin ongelmat ovat, kun harrastuksena on oma itse. onneksi ilmeisesti lapseton. aikaa on vaikka kuinka miettiä sitä, mikä itselle olisi kivaa ja mitä haluaa. tietysti kun muut keskittyy perheeseen, on kiva saada vahvistusta siihen, kuinka jännä se oma elämä sentään on.
Onpas katkeraa puhetta. Yritä sinäkin nauttia elämästäsi. Kyllä ne lapset kasvavat ja sinullakin on taas enemmän aikaa itsellesi.
kiitos tsempistä. ihanat lapset on aikuisia jo, tässä tuli vain sellainen dejavue- tunne omaan parikymppiseen elämänvaiheeseen. sitä itsensä paapomisvaihetta en haluaisi takaisin. tyytymättömyys voi ap: n kaltaisilla iän myötä vielä kasvaa, kun elämästä puuttuu se 'tehtävä'.. matkustelulla ja vapaa-ajalla voi yrittää täyttää elämäänsä, mutta tuskin toimii pitkään. tyytymättömyyttä voi sitten hiertää partnerin naamaan haluamalla lisää vapautta. joo, on muitakin tehtäviä kuin perhe, mutta tässä tulee tuosta matkustelusta iso ongelma. elämä on. mistä tämä katkeruus nyt keksittiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko vielä niistä selainhistorian vahtimisista? Minäkin veikkaan että valitset pettäjämiehiä, jotka epäilevät sinua siitä mitä itse tekevät.
Lääkkeeksi: run.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Ei minusta ole tullut suhteen alkuvaiheessa mitään kontrolloivaa käytöstä ilmi. Tai sitten en vain kertakaikkiaan osaa yhtään nähdä sitä ihmisissä. Päinvastoin minusta moni heistä on jotenkin jopa ihaillut tai arvostanut sitä, että olen elänyt aika itsenäistä elämää ja onnistunut rakentamaan hyvää uraa jne, matkustellut yksin ja että selviän oikeastaan ns. kaikesta yksin. Sitten jotain tapahtuu, eikä se enää olekaan heistä hieno asia. Ap
Miehet ihailevat itsenäisyyttäsi ja rohkeuttasi elämäsi sinkkuvaiheessa, mutta yleensä ihminen on valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja, kun eletään parisuhteessa. Sinä et siihen kykene tai ole valmis kompromissiin vaikkapa siirtämällä omaa lomaasi, jotta pääsette yhdessä reissuun. Tämä itsekkyytesi ärsyttää ja yllättää miehet, jotka ovat tottuneet siihen, että yleensä molemmat kumppanit siirtyvät parisuhdemoodiin seurustelun vakiintuessa ja kykenevät ottamaan myös kumppanin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Ei minusta ole tullut suhteen alkuvaiheessa mitään kontrolloivaa käytöstä ilmi. Tai sitten en vain kertakaikkiaan osaa yhtään nähdä sitä ihmisissä. Päinvastoin minusta moni heistä on jotenkin jopa ihaillut tai arvostanut sitä, että olen elänyt aika itsenäistä elämää ja onnistunut rakentamaan hyvää uraa jne, matkustellut yksin ja että selviän oikeastaan ns. kaikesta yksin. Sitten jotain tapahtuu, eikä se enää olekaan heistä hieno asia. Ap
Miehet ihailevat itsenäisyyttäsi ja rohkeuttasi elämäsi sinkkuvaiheessa, mutta yleensä ihminen on valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja, kun eletään parisuhteessa. Sinä et siihen kykene tai ole valmis kompromissiin vaikkapa siirtämä
Ei ne minun omat matkat ole olleet pois yhteisistä. Jokaiseen yhteiseen matkaan on minun puolelta ollut hyvä mahdollisuus ja varaa. Ap
Yleensä tämä on niinpäin, että nainen rajoittaa miehen menoja. Etsi siis sellainen mies jolla on jo suhteen alussa myös omia menoja niin olette varmasti tyytyväisiä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat normaalilta naiselta joha haluaisi elää omaa itsenäistä elämää. Miesten vuoksi ei kannata muuttua vaan ole jatkossa oma itsesi äläkä luovu mistään. Olet deittaillut täysin vääränlaisia miehiä. Joku joka aidosti välittää sinusta, ei halua muuttaa sinua.
Kiitos. Sitä vain ihmettelen, kun teen jo suhteen ja tutustumisen alussa aika selväksi, että olen aika itsenäinen ihminen, joka tykkää elää itsenäistä elämää ja on tottunut pärjäämään yksin ja omillaan eikä kärsi siitä vaan viihtyy sellaisessa elämässä. Niin mitä järkeä miehen on rakastua minuun, jos sattuu olemaan sellainen mies, joka ei naiselta tuollaista toivo? Ap
Jotkut miehet haluavat hallita naista. Ehkä he ajattelevat, että alat myötäillä lopulta heitä jos muovaamisesi halutunlaiseksi alkaa hyvin pienin,huomaamattomin askelin. Katsovat, kuinka pitkälle rajojasi voi venyttää.
Jotkut miehet jopa "haistavat" ketä voi alistaa/hallita ja kuka antaa lopulta periksi.
Minuakin on koeteltu. Olen erittäin itsenäinen ja luulin, että olen turvassa alistajilta/muovaajilta/manipuloijilta, sillä olen vahva ja minulla on hyvä itsetunto ja pidän voimakkaasti omista rajoistani kiinni. Silti niin vain kävi, että hetkeksi otteeni herpaantui vuosien rakkauspommituksessa, ensimmäistä kertaa elämässäni luulin, että minut hyväksyttiin täysin. Toisin kävi. Naamion putoamiseen kesti vain pidemmän aikaa ja hallitseminen/muovaaminen/manipulointialkoi vähitellen. Lopulta heräsin rakkaussumusta ja erosin. Elämäni paras päätös. Nyt päätin pysyä sinkkuna.
Näillä tiedoin kuulostaa hiukan klassiselta anxious-avoidant -vastapari-ilmiöltä. Varmaan siinä on kaksi toimintavaihtoehtoa: joko uutta kumppania etsiessä korostat, että et tule haluamaan symbioosisuhdetta vaan säilyttää tietyn kunnioittavan etäisyyden; ja sitten jos kumppanin ahdistus kuitenkin nousee jossain vaiheessa esille, pyydät että istutte rauhassa juttelemaan asiat läpi - kerrot että sinulle on tärkeä kuulla syyt, miksi mies ei esimerkiksi halua, että lähtisit nyt reissuun itseksesi.
Kuten sinä, en minäkään monia noista mainitsemistasi asioista kumppanilta sulattaisi (selaushistorian utelu - ei todellakaan, mitä ihmettä?), mutta jos näistä ei keskustele, voi jäädä väärinkäsityksiä tai ainakin missaa tilaisuuden oppia, mistä kaikessa voisi olla kyse. Mainitsit, että miehet eivät ole suostuneet avaamaan sanomisiaan ja käyttäytymistään enempää, mutta mietin, voisiko tähän vaikuttaa? Sanomalla, että toivoisin oikeasti että voisin ymmärtää sinua, pystyisitkö siis selittämään, mistä on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näillä oireilla mitä kerroit syy on täysin aloittajassa itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tämä on niinpäin, että nainen rajoittaa miehen menoja. Etsi siis sellainen mies jolla on jo suhteen alussa myös omia menoja niin olette varmasti tyytyväisiä molemmat.
Eihän se sitten enää olisi kivaa. Kukaan ei mankuisi ja monkuisi perään, vaan itselle saattaisi herätä ajatus, että missähän se "kumppani" tällä kertaa on ja mitä tekemässä.
Ehkä olisi syytä katsoa peiliin, ja samalla miettiä omia ajatuksiaan puolisosta ja elämästä yleensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tällaisia ne hedonistin ongelmat ovat, kun harrastuksena on oma itse. onneksi ilmeisesti lapseton. aikaa on vaikka kuinka miettiä sitä, mikä itselle olisi kivaa ja mitä haluaa. tietysti kun muut keskittyy perheeseen, on kiva saada vahvistusta siihen, kuinka jännä se oma elämä sentään on.
Onpas katkeraa puhetta. Yritä sinäkin nauttia elämästäsi. Kyllä ne lapset kasvavat ja sinullakin on taas enemmän aikaa itsellesi.
kiitos tsempistä. ihanat lapset on aikuisia jo, tässä tuli vain sellainen dejavue- tunne omaan parikymppiseen elämänvaiheeseen. sitä itsensä paapomisvaihetta en haluaisi takaisin. tyytymättömyys voi ap: n kaltaisilla iän myötä vielä kasvaa, kun elämästä puuttuu se 'tehtävä'.. matkustelulla ja vapaa-ajalla voi yrittää täyttää elämäänsä, mutta tuskin toimii pitkään. tyytymätt
Siis jos ap tekee muutaman viikonloppureissun vuodessa, niin ei se minusta kuulosta sitä, että matkustelulla täytetään elämää - voi jestas sentään. Ihan normaalia elämää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi millaisia ne miehet sitten ovat persoonaltaan? Tuleeko kontrolloiva käytös jotenkin ilmi jo tapailuvaiheessa?
Ei minusta ole tullut suhteen alkuvaiheessa mitään kontrolloivaa käytöstä ilmi. Tai sitten en vain kertakaikkiaan osaa yhtään nähdä sitä ihmisissä. Päinvastoin minusta moni heistä on jotenkin jopa ihaillut tai arvostanut sitä, että olen elänyt aika itsenäistä elämää ja onnistunut rakentamaan hyvää uraa jne, matkustellut yksin ja että selviän oikeastaan ns. kaikesta yksin. Sitten jotain tapahtuu, eikä se enää olekaan heistä hieno asia. Ap
Miehet ihailevat itsenäisyyttäsi ja rohkeuttasi elämäsi sinkkuvaiheessa, mutta yleensä ihminen on valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja, kun eletään parisuhteessa. Sinä et siihen kykene tai ole valmis kompromissiin vaikkapa siirtämä
En ole ap, mutta pakko kysyä, että saako nykyisin työpaikoilla siirrellä lomia sillä perusteella, että haluaa loman samaan aikaan kun kumppanilla on? Itse olen ollut siinä käsityksessä, että työnantaja päättä loma-ajat.
Vierailija kirjoitti:
No sepä, kun kaikki kokevat nämä tavoillaan. Itse rakastan matkustamista. Se on minulle arkea parempi tähtihetki. En halua kumppania, joka ei halua jakaa tätä kanssani. Sinun, ap:n tai kenenkään muukaan ei tarvitse ajatella samoin. Kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Pääasia, että kukin itse tunnistaa omat rajansa ja osaa sanoittaa ne.
Se on kuitenkin varmaa, ettei sellaista (ainakaan tasavertaista) parisuhdetta olekaan, missä ei yhtään joutuisi joustamaan.
Olen tuo, jolle vastasit, ja ymmärsit ehkä viestini vähän väärin. Minäkin tykkään matkustamisesta, mutta pointtini oli se, että minulle tähtihetki ei muodostu vain siitä, mitä tehdään, vaan olennaista on, kenen kanssa sen jakaa.
Näin on käynyt minullekin. Kaikkeen kielto.