Lue keskustelun säännöt.
Missä vika kun suhteeni päättyvät usein tästä samasta syystä?
05.02.2025 |
Taustaksi, että olen vajaa nelikymppinen, korkeasti koulutettu, tavallinen ja mukava nainen. En harrasta yhden yön juttuja ollenkaan ja miellän itseni parisuhdeihmiseksi. Olen huomannut, että seurustelusuhteeni ja avoliittoni ovat päättyneet melkein kaikki oikeastaan samasta syystä. Ja olen ruvennut miettimään missä vika. Minussa vai miehissä? Vai valitsenko vääränlaisia miehiä, jotka eivät vain sovi minulle? Vai mistä tässä on kyse?
Eli suhteen alku, ensimmäiset kuukaudet, joskus vuodetkin menee oikein hyvin, mutta sitten mies alkaa vaatimaan minua muuttamaan elämääni siten, että luovun osasta omia tarpeitani, omia menojani. Olen (myös muiden mielestä) luotettava, en petä, en edes vilkuile muita miehiä, kerron aina avoimesti missä olen ja missä menen ja mitä aion. Sitoudun suhteeseen täysillä, kun suhteessa olen. Mutta miehet alkavat suhteen vakiinnuttua vaatimaan, että en matkustelisi yksin, en kävisi jossain harrastuksissani, utelevat läppärini selainhistoriaa, kyselevät kenen kanssa puhun puhelimessa jne. Ja kun kerron, että tykkään matkustelusta, ja jos mies ei halua lähteä mukaan tai ei työn takia pääse matkalle mukaan silloin kun minulla on lomaa, niin tietenkin lähden matkalle silloin yksin, koska rakastan matkustelua. Tulee riitaa, en kuulemma saa lähteä jne. Eli vaikka sitoudun suhteeseen ja mieheen täysillä enkä tee mitään mikä antaisi mitään syytä epäillä pettämistä tms (ja aidosti en petä enkä ole jotenkin jalka oven välissä suhteessa), niin vapauttani elää aletaan rajoittamaan. Tähän en tietenkään suostu, vaan rauhallisesti ja selkeästi totean, että en voi tällaiseen suostua. Tulee lisää riitaa kun en suostu luopumaan tietystä vapaudesta. Ja lopulta en enää kestä sitä että en saa elää elämääni ja jätän miehen.
Miten analysoisit tilannetta? Mitä teen väärin?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Herätät jostain syystä epäilyksiä.
Tunnistan ton itsessäni. Aluksi ei välttämättä mitään ongelmia miehen reissuissa, mutta jos/kun jotain tapahtuu mistä epäilykset herää niin muutun tuollaiseksi, että en enää tykkää miehen reissuista ilman minua.
Saattaa olla joku pieni muutos viestittelyssä tai joku että toimii eri tavalla kuin ennen tai vaikka että huomaa toisen olevan humalassa vähän turhan menevä. En voi sanoa mikä se jokin sinussa on, mutta sanonpa vaan, että joku sen aiheuttaa sinun käyttäytymisessä.
Naisen sormista tämäkin on paremmin sanottu kun vertaa miehen kirjoitukseen jossa 2 - 11 kun kehtaa sika vihjata että naisissa olisi jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoppas itse sen miehen selainhistoriaa. Löytyy prnoa, tinderiä + viestejä muilta naisilta.
T. Kokemusta on
Meillä oli suhteemme alussa reilu 10v sitten kinaa vapauden määrästä. Usemmilla ihmisillä on rahaa ja lomaa rajallisesti. En itse halua suhdetta, jossa eletään vaan arkea ja elämän tähtihetket koetaan jossain muualla. Puolisoni ei oikein tahtonut ymmärtää mikä vika olisi reissata vaan kavereiden kanssa ja mennä sitten yhdessä mökille. Voisinhan minäkin mennä kavereideni kanssa. Minä kaipaan myös yhteisiä matkoja ja yhteistä lomaa. Jos kaikki lomat tai rahat on käytetty kavereihin, se ei ole mahdollista. Onneksi ei tarvinnut erota vaan löysimme balanssin, jossa on molempia.
Tarvitset itsenäisen aikuisen miehen, nyt olet päätynyt yhteen ihan vääränlaisten jatkuvaa huomiointia kaipaavien kanssa. Minusta on ihan normaali keskustelun aihe treffaillessa että minkä verran niitä omia menoja saa olla. Kyllä tuon varmasti saa muotoiltua hauskasti jo deittiprofiiliinkiin (eri asia sitten se että 95% perusuunoista ei osaa niitä lukea).
Toivon että löydät miehen jolla on ollut samanlainen ongelma aiemmissa suhteissa. Ovatko nämä takertujamiehet olleet muutoin kovin liimaantuvia, esimerkiksi loukkaantuneet tai pommittaneet viesteillä jos et ole heti ehtinyt vastaamaan? Entä minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin aloitukseni uudelleen ja jos itse tiivistäisin sen, niin kysymys on kai siitä, että miksi miehet yrittävät vaatia jollain tavalla ns. vapaata sielua muuttumaan kotihiireksi, kun suhde vakiintuu. Tai miksi valitsen miehiä, joista myöhemmin paljastuu tällainen piirre. Ap
Ei kannata ruveta parisuhteeseen jos haluat elää kuin vapaa sielu. Miehet varmasti kyllästyneet tähän sinun jatkuvaan yksin matkusteluun, en kattois itsekään pitkään.
Yksin tehtyjä matkoja on parisuhteiden aikana ollut 1-4 per vuosi, kaikki max viikon. Ei sen pitäisi paha olla. Ja jokaiseen olen pyytänyt miestä ensin mukaan. Ap
4 viikon reissua vuodessa on jo niin paljon, että käytät melkein kaikki lomasi omaan kivaan, etkä miehen kanssa olemiseen
Älä viitsi trollata tai opettele lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kukaan ei ole pettämättä sen takia että toinen on mustasukkainen ja kyttää. Vaan pettämättä ollaan vain ja ainoastaan sen takia että rakastetaan ja arvostetaan sitä omaa kumppania niin paljon että ei haluta pettää.
En ymmärrä tätä logiikka jossa epäily ja kyttääminen olisi jotenkin loogista tai sillä muka saavutettaisiin jotain. No ei saavuteta, ainakaan mitään hyvää."
Silläpä saavutetaan juuri se, että parisuhde loppuu. Vähintäänkin aiheutetaan pahaa mieltä rakkaalle kumppanille, josjostain syystä hän ei pystykään lopettamaan suhdetta.
En ole itse oikein ymmärtänyt tuota logiikkaa, että rakasta ihmistä halutaan tietoisesti kohdella huonosti. Onko siinä loppujen lopuksi enemmän kuitenkin kyse omistamisen halusta kuin rakkaudesta, en osaa sanoa. Ei se kuitenkaan tervettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vedät puoleesi miehiä jotka pitävät itsenäisistä ja pärjäävistä naisista.
Aikaa menee ja sitten ei olekkaan miehestä kivaa koska et oikeastaan tarvitse häntä mihinkään.
Miehen itsetunnolle on hyväksi jos saa välillä aukasta vaikeat purkin kannet, nostaa alas tavaraa ylähyllyltä, siirtää huonekaluja t m s.
Ap joko alat olemaan julman rehellinen suhteen alusta, jo deitti-ilmotuksessa. Tai sitten alat esittämään avutonta välillä.
Mun exmies sai haluamansa kyvykkään ja itsenäisen naisen. Minut, jolle oli jo pikkutytöstä taottu päähän että pitää pärjätä itte elämässä, eikä odottaa apuja. Ei ollut sekään hyvä.
"Miehen itsetunnolle on hyväksi jos saa välillä aukasta vaikeat purkin kannet, nostaa alas tavaraa ylähyllyltä, siirtää huonekaluja t m s."
Onko tää nyt lukenut jossain naistenlehdessä? Itse en miehenä kyllä samaistu tähän lainkaan ja tuntuu väitteenä täysin naurettavalta. Mutta mulla on kyllä hyvä itsetunto jo muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apharva mies haluaa oikeasti itsenäistä ja omilla jaloillaan seisovaa naista. Jos siihen lisätään vielä koulutusta ja itsensäarvostusta niinharvaa miestä kiinnostaa. Miesten itseluottamus ei vaan riitä.
Siksi niin monet fiksut naiset on sinkkuina.
Sanoisin, ettei mikään suhde kestä kahta alfaa
minä sanoisin, että pojat ei tykkää itsenäisistä naisista, mutta miehet tykkää.
Tuossahan vastasit itse aika pitkälti siihen, mistä on ehkä kyse: Tietystä vapaudestani en ole valmis joustamaan.
Parisuhde ON vaan monessa kohti nimenomaan sitä joustamista ja kompromisseja, onhan siinä suhteessa kaksi toivottavasti täysipäistä ja tasavertaista aikuista omine haluineen ja tarpeineen ja menneisyyden painolasteineen. Kumpikin tulee johonkin saakka vastaan, se on parisuhde.
Muuten se on vaan kaksi tuttua ihmistä samassa osoitteessa, ja kumpikin touhuaa omiaan mutta on kätevää ja halvempaa asua kaksin.
Olen itse kerran aika nopeasti rimpuillut irti parisuhteesta, jossa toinen alkoi kontrolloida kaikkea ja kaikki olisi pitänyt tehdä yhdessä ja vain miehen ystävien kanssa. Ei ollut lainkaan tervettä mutta onko teillä toisaalta niitä yhteisiä menoja ja yhdessä tekemistä, vai meneekö kumpikin vaan omalla suunnallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap ne miehet sitten kieltäytyneet lähtemästä mukaan matkalle siksi, kun heillä ei ole rahaa siihen? Eli heitä harmittaa, kun sinä et kustanna heille sitä matkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voisin sulattaa puolisolleni yhden oman reissun vuodessa tai esim pikkulapsivaihheessa en sitäkään
Se vain ei ole sinun sulattamisestasi kiinni että saako joku muu mennä vai ei.
On sikäli, että en jatkaisi suhdetta miehen kanssa, joka elää kuin sinkku
Tarkoittaako se, jos tekee joskus yksin asioita, että elää kuin sinkku? Ja kun ap sanoi kysyneensä miestä mukaan, mutta tämä ei lähtenyt, niin mitä hänen siis olisi pitänyt tehdä? Jättää itsekin matkat tekemättä vai?
Sain käsityksen, että ap tekee asioita aika paljon yksin. Eihän sitä jää paljon mitään yhteisiä lomia, jos toinen käyttää omansa yksin reissaam
Sanoi tekevänsä vuodessa 1-4 lyhyttä (tyyliin viikonloppu vai oliko pitkä viikonloppu) matkaa, joille oli myös kysynyt miestä mukaan. Kyllähän tuossa paljon jää yhteistäkin aikaa. Ja ymmärsin, että lomat ovat osittain eri aikaan, enkä ainakaan itse näkisi pointtia sellaisellekaan rajoitukselle, että silloin ei saisi matkustaa yksin vain sen takia, että toinen on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan vastasit itse aika pitkälti siihen, mistä on ehkä kyse: Tietystä vapaudestani en ole valmis joustamaan.
Parisuhde ON vaan monessa kohti nimenomaan sitä joustamista ja kompromisseja, onhan siinä suhteessa kaksi toivottavasti täysipäistä ja tasavertaista aikuista omine haluineen ja tarpeineen ja menneisyyden painolasteineen. Kumpikin tulee johonkin saakka vastaan, se on parisuhde.
Muuten se on vaan kaksi tuttua ihmistä samassa osoitteessa, ja kumpikin touhuaa omiaan mutta on kätevää ja halvempaa asua kaksin.
Olen itse kerran aika nopeasti rimpuillut irti parisuhteesta, jossa toinen alkoi kontrolloida kaikkea ja kaikki olisi pitänyt tehdä yhdessä ja vain miehen ystävien kanssa. Ei ollut lainkaan tervettä mutta onko teillä toisaalta niitä yhteisiä menoja ja yhdessä tekemistä, vai meneekö kumpikin vaan omalla suunnallaan?
Parisuhteessa pitää osata joustaa ja tehdä kompromisseja, mutta ei sen kuulu tarkoittaa oman elämän tarpeetonta rajoittamista. Se joustaminen tarkoittaa sitä, että kun toinen nukkuu, ei itse ala just silloin imuroida tai jos silloin kuuntelee musiikkia tai katsoo leffaa, tekee sen kuulokkeilla (vaikka muuten tekisi kaiuttimilla). Tai ottaa huomioon toisen esim. siinä, ettei kutsu kavereita kotiin, kun toinen on väsynyt tai kipeä (silloin voi nähdä kavereita vaikka kahvilassa tai näiden luona). Tai kun tehdään yhteisiä vapaa-ajanviettosuunnitelmia, ei jyrää pelkkiä omia toiveita läpi, vaan on valmis tekemään myös toisen toivomia asioita.
Joustaminen ja kompromissit ei kuulu tarkoittaa omista harrastuksista luopumista tai sitä, että kumppani saa rajoittaa omia tekemisiä, kuten vaikka sitä, voiko mennä viikonlopuksi Turkuun katsomaan jotain teatteriesitystä ja museoihin.
t. Eri
Kuulostaa, että valitset vääränlaisia miehiä. Eli miettisin mikä asia näissä tapailemissasi miehissä yhdistää heitä? Miksi kiinnostut just tällaisista miehistä? Löytyykö siitä syy ja piirre jota alkaa välttämään jatkossa. Millainen isäsi oli? Itsellä ollut sama vika, miehet olivat kuin isäni jota inhosin joten siksi kaikki loppuivat kun en halua isäni tyyppistä miestä. Uskon, että tuohon sun miesvalintaan on joku syy. Nyt sun täytyy tehdä itsetutkiskelua ja päättää että et enää viehäty tällaisista vääränlaisista miehistä. Jos ei muu auta niin aina voi mennä myös psykologin kanssa juttelemaan. Hän osaa varmasti auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli suhteemme alussa reilu 10v sitten kinaa vapauden määrästä. Usemmilla ihmisillä on rahaa ja lomaa rajallisesti. En itse halua suhdetta, jossa eletään vaan arkea ja elämän tähtihetket koetaan jossain muualla. Puolisoni ei oikein tahtonut ymmärtää mikä vika olisi reissata vaan kavereiden kanssa ja mennä sitten yhdessä mökille. Voisinhan minäkin mennä kavereideni kanssa. Minä kaipaan myös yhteisiä matkoja ja yhteistä lomaa. Jos kaikki lomat tai rahat on käytetty kavereihin, se ei ole mahdollista. Onneksi ei tarvinnut erota vaan löysimme balanssin, jossa on molempia.
Hyvä, että löysitte toimivan lopputuloksen. Pakko kuitenkin kommentoida, että en oikein tajua millä logiikalla matka kaveriporukassa olisi elämän tähtihetki enemmän kuin mökkeily kumppanin kanssa? Kyllä ainakin itse koen, että toimivassa suhteessa rakkaan ihmisen kanssa ihan vain se pelkkä arki on täynnä tähtihetkiä. Mutta joo, kyllä silti itsekin haluaisin matkustaa mieluummin kumppaneiden kuin kavereiden kanssa, joskaan en pidä yhtään ongelmana sitä, jos suhteessa oleva matkustaa yksin tai kavereiden kanssa.
Kyllä ainakin itse koen, että toimivassa suhteessa rakkaan ihmisen kanssa ihan vain se pelkkä arki on täynnä tähtihetkiä. Mutta joo, kyllä silti itsekin haluaisin matkustaa mieluummin kumppaneiden kuin kavereiden kanssa, joskaan en pidä yhtään ongelmana sitä, jos suhteessa oleva matkustaa yksin tai kavereiden kanssa.
No sepä, kun kaikki kokevat nämä tavoillaan. Itse rakastan matkustamista. Se on minulle arkea parempi tähtihetki. En halua kumppania, joka ei halua jakaa tätä kanssani. Sinun, ap:n tai kenenkään muukaan ei tarvitse ajatella samoin. Kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Pääasia, että kukin itse tunnistaa omat rajansa ja osaa sanoittaa ne.
Se on kuitenkin varmaa, ettei sellaista (ainakaan tasavertaista) parisuhdetta olekaan, missä ei yhtään joutuisi joustamaan.
On ok pyytää, että puoliso joustaa omista menoistaan yhteisten menojen vuoksi. Esim pyytää että ap ei mene yksin Berliiniin vaan kyseisenä ajankohtana lähdetään yhdessä Tukholmaan. Mutta ei ole ok pyytää, että puoliso joustaa omista menoistaan siksi, että toinen ei vain halua hänen lähtevän mutta ei ole mitään muuta syytä eikä voida edes yhdessä mennä samaan aikaan muualle. Esim että ap:lla on lomaa ja mies on töissä ja ap ei voisi lähteä Berliiniin lomallaan vaan pitäisi käkkiä yksin kotona loma vaikka mies on pois kotoa eli töissä.
Komeat miehet ovat mustasukkaisia ja narsisteja yleensä eli alkavat määräilemään naista ettet saa mennä yksin minnekkään reissuun ja pitää näyttää kenelle soitat ja kenen kanssa henkaat.
Se on tietenkin oma valintasi eli valitse vääränlaisia miehiä eli valitset miehen ulkonäön perusteella.
Olen tämä jolle matkat on tähtihetkiä. Puolisoni on parhaillaan viikon matkalla kavereidensa kanssa. Se on ok, koska hänellä jää vielä sekä lomaa, että rahaa reissata myös minun kanssani. Hän otti siksi jopa osan lomarahoista vapaana. Jos tämä kaverimatka polttaisi koko vuoden lomabudjetin, se ei olisi minulle ok, vaikka itse olen tämän viikon töissä enkä edes olisi päässyt mukaan. Se olisi tarkoittanut, että matka minun kanssani ei onnistuisi.
ja tähän vielä lisään;
itseasiassa on hyvin tyypillistä, että vaikka suhteen alussa käydään tietyt pelisäännöt, odotukset voi muuttua matkan varrella. Olet kertonut suhteen alussa itsenäisyydestäsi ja tarpeistasi. Onko nämä näkynyt suhteen aikana kuinka selvästi? Vai otatko nämä puheeksi silloin, kun kaipaat jotain enemmän? On hyvin tyypillistä esimerkiksi puhua suhteen alussa omista tarpeista ja esimerkiksi halusta matkustaa itsenäisesti. Usein käy niin, että suhteen alkutaipaleella (ensimmäiset vuodet on kuitenkin tyypillisesti vielä kuherruskuukautta, kun puhutaan pidemmistä suhteista) nämä sanat eivät kohtaa tekojen kanssa ja itsenäinen matkustelu ei tule kuitenkaan kyseeseen, koska halu olla toisen kanssa on suuri. Sitten kun alkuhuuma hiipuu hieman, nämä puheet otetaan usein puheeksi uudelleen. Eli nämä kaipuut heräävät silloin, kun tyytymättömyys johonkin osa-alueeseen lisääntyy. Puoliso voi siksi liittää näihin puheisiin pelkoja, mustasukkaisuutta, hämmästyä yms, koska ei ymmärrä mistä nämä nyt yhtäkkiä kumpuaa.
Voisit ottaa puheeksi asian niin, että muistutat häntä siitä mistä ollaan alussa puhuttu ja mitä olet itsestäsi kertonut. Voisit myös selittää, miksi nämä asiat nousee nyt esille että haluat esimerkiksi matkustaa ja siihen ei vaikuta se, että jokin sinussa tai suhteessanne olisi muuttunut.
täällä on melko paljon kommentteja, missä huokuu minäkeskeisyys ja se, että mies leimataan nyt heti mustasukkaiseksi ja omistavaksi. Avoimella keskustelulla, toisen ymmärtämisellä ja rauhaa rakentamalla pääsee todennäköisesti pidemmälle.