Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kävin tänään vauvan kanssa muskarissa
Muut muskarilaiset tuntuvat tuntevan toisensa. Kyselevät missä se-ja-se on. Yritän päästä mukaan yhteyteen muiden kanssa, ei onnistu. Lähtiessä joku toinen uusi tyyppi sanoo muille heipat. Hänelle vastataan iloisesti. Sitten kun itse lähden vauvan kanssa sanon "moikka" kuuluvasti ja kukaan ei edes noteeraa. Ryhmän vetäjä taas tuntuu jotenkin säälivän yksinäisyyttäni.
Sitten taas joku sukulainen, tuttu tai neuvolan terkka kyselee ohimennen joko mulla on muita äitikavereita. Kärsin itse kiusaamisesta päiväkodissa ja koulussa yli kymmenen vuotta. Vissiin se "leima" on siirtymässä lapseen kun muut lapset tuntuvat tulevan lapsen lähelle ja yrittävät viedä lapselta lelua tai häiriköivät.
Mitään näistä asioista ei tietenkään ole muiden mielestä edes olemassa. Mieheni sanoi, että hän voi opettaa taitoja joilla puolustan itseäni. Kyse ei saakeli ole siitä, koska osaan puolustaa itseäni vaan että miten v***ssa pääsen tästä leimasta eroon?! Olen aina joko vain ylenkatsottu tai kiusattu ja tuollainen huomiotta jättäminen, paska kohtelu, tuijotus yms. ei lopu koskaan ja silti pitäisi olla SOSIAALINEN!!!! En minä yksin voi sitä olla!!!
Kommentit (285)
141/285
|
04.02.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut täysin sama kokemus lähes joka paikassa. Niin äitinä kuin ihmisenä. Erityisesti nyt äitinä kerhoissa ja muskareissa. Et siis ole yksin ap.
Olen monesti miettinyt mikä mussa on vikana. Onko mussa joku väärä energia, näytänkö vääränlaiselta, käyttäydynkö väärin. Olenko liian ressukka ja hiljainen, vai liian itsevarman oloinen ja puhelias.
Mua helpotti kovasti kun tajusin ja päätin, että minä olen sellainen kuin olen, he ovat sellaisia kuin ovat, enkä tarvitse näitä sisäänpäinlämpiäviä ihmisiä lopulta mihinkään. He vain satunnaisesti sivuavat tietä jota kuljen. Eikä se että he jättävät tervehtimättä ole mun torjuntaa tai hylkäämistä. Minä tervehdin, riittävän kovaan ääneen ja se on heidän nolouttaan jos eivät edes kohteliaisuussääntöjä osaa.
En ole muutenkaan mikään perusmammatyyppi, puistoissa ja hiekkalaatikoilla istuskelu ja vieraitten kanssa jutustelu on mulle enemmä
No mun trauma tuosta "ystävien" hylkäämäksi tulemisesta johtuu myös tästä harhasta, että naisen elämän tärkein asia on ystävät ja jokaisella kunnollisella naisella on YSTÄVIÄ. Sen takia ripustauduin tyyppeihin jotka olivat lähinnä kavereita.
Jos olisin alun perinkin kyseenalaistanut tämän ystävämuotin ja hyväksynyt ettei kaikilla ole jotain frendilaumaa joka auttaa joka tilanteessa en olisi tuhlannut voimavarojani turhuuksiin ja hankkinut itselleni ongelmia. Silloin minulla olisi voinut ollakin aikaa jollekin josta olisi tullut oikea ystävä eikä olisi syntynyt hylkäämiskokemuksen traumaa.
Se on uskomatonta millaisen aivopesun alaisena huomaa olleensa kulttuurisesti kun lakkaa turruttamasta tunteitaan kaljalla. Mun lapsuudessa tuo ystäväpainostus alkoi sydänystävä-höpinällä ja jatkui peruskoulussa samanlaisena painostuksena. Harrastuksen parissa porukkaa jaettiin sitten taas klikkeihin ja voi kun oli kivaa jos putosi ulkopuolelle.
Miksei voida alun perinkin opettaa, että on ok olla vähän ulkopuolinen? Ei miehillekään anneta mitään mallia, että pitää olla jotain miesten bestiksiä. Tälläkin paskalla alistetaan naisia kun annetaan olettaa ettei nainen ole mitään ilman ystävätärlaumaa. Mies saakin olla erakko ja juro. Nainen on vain epäonnistunut vaikka viihtyisi yksin. Tämä siis ulkopuolelta nähtynä, ei tietenkään sisäisenä kokemuksena.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalan raskaasti otatte muskaritkin! Lasten ehdoilla siellä ollaan, yleensä hyvän , koulutetun vetäjän johdolla. En ole koskaan edes noteerannut vanhempia.
Onko sulla kokemusta edes ylenkatsomisesta tai hyljeksimisestä? Ei varmaan, koska et noteeraa muita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo vittuilu ja :D :D -merkit viittaavat niin viehättävään henkilöön, että ihme jos ei ystäviä tulvi ovista ja ikkunoista. Kyllä ovat kaikki muut järjestään perseestä, sovitaan niin.
Jos joku haukkuu sua narkkariksi vailla perustetta niin alatko miettiä filosofisia? Taidat olla tuo tapaus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut täysin sama kokemus lähes joka paikassa. Niin äitinä kuin ihmisenä. Erityisesti nyt äitinä kerhoissa ja muskareissa. Et siis ole yksin ap.
Olen monesti miettinyt mikä mussa on vikana. Onko mussa joku väärä energia, näytänkö vääränlaiselta, käyttäydynkö väärin. Olenko liian ressukka ja hiljainen, vai liian itsevarman oloinen ja puhelias.
Mua helpotti kovasti kun tajusin ja päätin, että minä olen sellainen kuin olen, he ovat sellaisia kuin ovat, enkä tarvitse näitä sisäänpäinlämpiäviä ihmisiä lopulta mihinkään. He vain satunnaisesti sivuavat tietä jota kuljen. Eikä se että he jättävät tervehtimättä ole mun torjuntaa tai hylkäämistä. Minä tervehdin, riittävän kovaan ääneen ja se on heidän nolouttaan jos eivät edes kohteliaisuussääntöjä osaa.
En ole muutenkaan mikään perusmammatyyppi, puistoissa ja hiekkalaatikoilla istus
Kuka tai missä sinulle on kerrottu tuollainen malli? Vai oletko niitä mielenterveyspotilaita, jotka keksivät tietyn kaavan seuraamalla sivusta eivätkä tajua, että ei sitä ole muualla kuin heidän omassa päässään. Ei ole mitään sydänystäväpakotusta tms. Ei ole mitään peruskoulussa tapahtuvaa aivopesua. Ei ole mitään harrastusten klikkijakoa. Kaikki tuo on omassa päässäsi ja tyypilliseen tapaan syytät siitä muita.
Moni on jo ehdottanut terapiaa, samaa ehdotan minäkin. Edessäsi on vielä paljon vaikeita hetkiä lapsesi kanssa, monenlaista apu tullaan tarvitsemaan. Jos suhtaudut kaikkeet ylemmyydentuntoisesti, koska olet päihdepotilas, niin siitä ei lopulta seuraa mitään hyvää.
Valitettavasti minunkin korviini ja silmiini tulvii ap:n negatiivisuus ja katkeruus, tuollaiset asenteet valitettavasti kyllä heijastuvat ihmisen olemukseen eivätkä ole kovin puoleensavetäviä ominaisuuksia. Ja kärkäs kommentointi. Ymmärrän että ne ovat tietysti osa jonkinlaista puolustusmekanismia, elämän vastoinkäymisissä muotoutuneita, mutta ehkä sinun ap pitäisi juurikin näitä asioita miettiä ja työstää kun nyt kertomasi mukaan käyt jo psykologilla. Katkeruudesta poisoppiminen on vaikeaa mutta mahdollista.
Katkera ja vihainen ihminen ei ole kovin haluttua seuraa. Ja sekin on ok, jos sitä seuraa ei yksinkertaisesti kaipaa, ei se seurankipeys ole mikään naisellinen ominaisuus vaan ainahan on ollut extravertteja ja introvertteja niin miehissä kuin naisissakin. Jonkinlainen päälle tehty kuori ei vain toimi, aitous viehättää aina, mutta ei aitous tarkoita sitäkään että voi töksäyttää ikäviä asioita ja "totuuksia" toisista ihmisistä, vaan aidosti huomioida ja kuunnella toista. Olla vaan ihan ihminen toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä mikään kärkäs edes ole ollut vaan mahdollisimman hyvä ystävä. En kai nyt hemmetti ole IRL tyly tai kärkäs!
ap
Vierailija kirjoitti:
En mä mikään kärkäs edes ole ollut vaan mahdollisimman hyvä ystävä. En kai nyt hemmetti ole IRL tyly tai kärkäs!
ap
No ei kukaan aidosti ystävällinen ja mukava ihminen kirjoittele sellaisia juttuja, joita sinä olet täällä vastaillut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalan raskaasti otatte muskaritkin! Lasten ehdoilla siellä ollaan, yleensä hyvän , koulutetun vetäjän johdolla. En ole koskaan edes noteerannut vanhempia.
Tervehditkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä mikään kärkäs edes ole ollut vaan mahdollisimman hyvä ystävä. En kai nyt hemmetti ole IRL tyly tai kärkäs!
ap
No ei kukaan aidosti ystävällinen ja mukava ihminen kirjoittele sellaisia juttuja, joita sinä olet täällä vastaillut..
Naisten kannattaa sitten miettiä onko ihan viisasta kohdella kanssasisariaan miten sattuu. Olen aika radikaalejakin asioita miettinyt tekeväni tällaisille "ihmisille".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kaunis, hoikka ja tyylikäs?
Äidin on hirveitä. Sama kokemus. Ihan hirveää oli mennä muskariin, avoimeen päiväkerhoon jne lapsen kanssa.
Onneksi enää ei tarvitse. Ihan järkyttäviä paikkoja.
Muskari ja vauvakerhot eivät tietenkään ole mitenkään pakollisia. Me kävimme niissä, ihan vain lasten takia. Meidän lapsista tuli sosiaalisesti taitavia, ulospäinsuuntautuneita ja ns. haluttua seuraa. Tällainen introvertti-outo-äiti ei vieläkään ymmärrä, miten tuollainen on mahdollista. Ainakin oppivat noissa jotain. Silloin 80-90 -luvuilla kotiäitiys oli normi ja minuakin pidettiin vain kotihoidossa ekaluokkaan asti.
Onko ap muuten kotihoidettu lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä mikään kärkäs edes ole ollut vaan mahdollisimman hyvä ystävä. En kai nyt hemmetti ole IRL tyly tai kärkäs!
ap
No ei kukaan aidosti ystävällinen ja mukava ihminen kirjoittele sellaisia juttuja, joita sinä olet täällä vastaillut..
Naisten kannattaa sitten miettiä onko ihan viisasta kohdella kanssasisariaan miten sattuu. Olen aika radikaalejakin asioita miettinyt tekeväni tällaisille "ihmisille".
ap
Käyttäydyt kuin v ï tt upää, suutut kun muut, monoliitiksi niputtamasi naiset eivät kohtele sinua erityisystävällisesti, ja aloitat väkíaltafantasioinnin ja uhkaílun?
Tervettä. Tai 2/5 trollauksesta, päästiin näinkin pitkälle:)
Vierailija kirjoitti:
Oletko kaunis, hoikka ja tyylikäs?
Äidin on hirveitä. Sama kokemus. Ihan hirveää oli mennä muskariin, avoimeen päiväkerhoon jne lapsen kanssa.
Onneksi enää ei tarvitse. Ihan järkyttäviä paikkoja.
Nätti ja hoikka olen kyllä. Liikun paljon silloin kun ei ole kipuja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muskari ja vauvakerhot eivät tietenkään ole mitenkään pakollisia. Me kävimme niissä, ihan vain lasten takia. Meidän lapsista tuli sosiaalisesti taitavia, ulospäinsuuntautuneita ja ns. haluttua seuraa. Tällainen introvertti-outo-äiti ei vieläkään ymmärrä, miten tuollainen on mahdollista. Ainakin oppivat noissa jotain. Silloin 80-90 -luvuilla kotiäitiys oli normi ja minuakin pidettiin vain kotihoidossa ekaluokkaan asti.
Onko ap muuten kotihoidettu lapsi?
No minä olin lapsena sosiaalinen. Synttäreillä oli silloin kymmenen kaveria helposti. Päiväkodissa alkoi kiusaaminen ja elämä arkana ja pelokkaana. Vanhempieni mukaan kiusaamiseni johtui siitä kun olimme köyhempiä kuin muut. Koulussa kiusaaminen jatkui ja taas syy selitettiin samaksi.
ap
Olet käynyt vasta yhden kerren. Käy nyt aluksi vaikka vuosi, ja katso sitten, mikä on tilanne. Sinun jälkeesi tulee varmasti muitakin, jotka tuntevat aluksi itsensä yksinäiseksi. Osaat varmaan silloin ajatella heidän tilannettaan ja yrittää saada heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Vauvat ovat kiinnostuneita toisista lapsista ja heidän leluistaan, ei ole härkkimistä, vaan puhdasta uteliaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olet käynyt vasta yhden kerren. Käy nyt aluksi vaikka vuosi, ja katso sitten, mikä on tilanne. Sinun jälkeesi tulee varmasti muitakin, jotka tuntevat aluksi itsensä yksinäiseksi. Osaat varmaan silloin ajatella heidän tilannettaan ja yrittää saada heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Vauvat ovat kiinnostuneita toisista lapsista ja heidän leluistaan, ei ole härkkimistä, vaan puhdasta uteliaisuutta.
Olen käynyt jo useamman kerran! Voit muutenkin tunkea boldauksesi vaikka perseeseesi.
ap
En ole kyllä kummankaan lapsen kohdalla saanut mistään muskarista ketään äitikavereita. Kerran viikossa ohjattua toimintaa hetken ajan lapsille, miten siinä ehtisi tutustua muihin vanhempiin. Huomasin kyllä, että vauvamuskareissa oli joskus ryhmiä jo entuudestaan toisensa tuntevia äitejä vauvoineen. Itse sain äitikavereita puolivuotiaiden ryhmäneuvolasta ja myöhemmin läheisestä leikkipuistosta. Mutta tosi ikävää ja huonoa käytöstä, jos eivät aikuiset ihmiset edes vastaa tervehdykseen. Kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap , aivan selvästi sinä tarvitset monen vuoden terapian. Itsetuntosi on nollassa ja sitä et myönnä. Millainen on geeniperimäsi? Onko sukulaisillasi tai vanhemmillasi samanlaista ongelmaa.
Minulla on läheinen,joka on pitkän elämän aika aina ollut kiusattu, ongelmien syy on aina muut. Minua ei ole ikinä kiusattu. Kukaan ei ole ikinä ollut syyllinen , jos minulla on ollut ylämäkeä. That is it!
Älä nyt viitsi. Sinulla ei ole ammattitaitoa määritellä ap:n terapiatarvetta. Ja turha tulla nyt väittämään olevaso asiantuntija. Silloin et todellakaan tulisi yhden viestin perusteella tuollaista heittämään.
Ja jos olet sitä mieltä, ettei sinua kukaan, koskaan, missään ole kohdellut huonosti tai ollut töykeä, niin kyllä silloin olet myös hiukan sokea ympäristöllesi. Ei siinä mitään, kivahan se on, että näkee maailman vaaleanpunaisten silmälasien läpi, mutta ripaus realismia on hyvä olla mukana, jos toisten ihmisten kokemuksia katsoo tarpeelliseksi kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap , aivan selvästi sinä tarvitset monen vuoden terapian. Itsetuntosi on nollassa ja sitä et myönnä. Millainen on geeniperimäsi? Onko sukulaisillasi tai vanhemmillasi samanlaista ongelmaa.
Minulla on läheinen,joka on pitkän elämän aika aina ollut kiusattu, ongelmien syy on aina muut. Minua ei ole ikinä kiusattu. Kukaan ei ole ikinä ollut syyllinen , jos minulla on ollut ylämäkeä. That is it!
Älä nyt viitsi. Sinulla ei ole ammattitaitoa määritellä ap:n terapiatarvetta. Ja turha tulla nyt väittämään olevaso asiantuntija. Silloin et todellakaan tulisi yhden viestin perusteella tuollaista heittämään.
Ja jos olet sitä mieltä, ettei sinua kukaan, koskaan, missään ole kohdellut huonosti tai ollut töykeä, niin kyllä silloin olet myös hiukan sokea ympäristöllesi. Ei siinä mitään, kivahan se on, että näkee maailman vaaleanpunaisten silmälasien läpi,
Älä nyt viitsi. Sinulla ei ole ammattitaitoa määritellä ap:n terapiatarvetta. Ja turha tulla nyt väittämään olevaso asiantuntija. Silloin et todellakaan tulisi yhden viestin perusteella tuollaista heittämään.
Ja jos olet sitä mieltä, ettei sinua kukaan, koskaan, missään ole kohdellut huonosti tai ollut töykeä, niin kyllä silloin olet myös hiukan sokea ympäristöllesi. Ei siinä mitään, kivahan se on, että näkee maailman vaaleanpunaisten silmälasien läpi, mutta ripaus realismia on hyvä olla mukana, jos toisten ihmisten kokemuksia katsoo tarpeelliseksi kommentoida.
Jos lukee ajatuksella aloittajan vastaukset läpi, näkee sekä merkkejä traumaattisesta menneisyydestä, haasteista tunne-elämän kanssa että töykeitä vastauksia myös ystävällisiin viesteihin. Ihan terapian tarvetta arvioimatta.
Tämä ei tietenkään poista sitä, että muskarissa voi todellakin olla huono ilmapiiri tai möllejä vanhempia.
Eri
Alue: Aihe vapaa