Kävin tänään vauvan kanssa muskarissa

Vierailija kirjoitti:

Luin läpi kaikki kuusi sivua kommentteja. Kommenteissa ap haukkuu ihmisiä, tiuskii, kiroilee, kiukuttelee ja haastaa riitaa jokaisen vastaajan kanssa, jonka kommentti ei suoranaisesti voivottele hänen tilannettaan.

Jos tällainen käytös, ylemmyyden tunne ja riidanhaluisuus näkyy edes vähänkin ulospäin, niin en kyllä ihmettele muiden reaktioita. 

Tuosta moikkaamisesta. Ap huikkaa ovelta moikat ja loukkaantuu kun kukaan ei vastaa, haukkuu äidit kermaperseiksi ja on varma, että kyseessä on joku kiusaamisrinki. Miksi aina olettaa pahinta? Itse olisin tuossa tilanteessa ajatellut, että ehkä juuri silloin talvihaalarin kanssa tappeleva toinen äiti nyt ei vain sattunut kuulemaan. Ei se maailmaa kaada. Toki jos jatkuu, niin sitten miettisin, että mitäköhän on tapahtunut. Harvoin kokonainen ryhmä ihmisiä päättää heti ensimmäisenä tapaamiskertana, että tuolle ei sitten puhuta, ellei siihen toki ole mitään järkevää syytä.

No tuo tuli itsellenikin mieleen. Kirjoitin mielestani ystavallisen vastauksen koska aloittajan tilanne aidosti kosketti. Sain niin ilkean vastauksen etta tyrmistyin. Ap on joko todella herkkanahkainen tai sitten sosiaalisesti niin erilainen kuin useimmat muut ihmiset etta ymmartaa ystavallisetkin kontaktit silkaksi veetuiluksi. 

Varmasti ap:n asenne näkyy päälle päin, jos hänen mielestään muskari on suolesta ja muut äidit kermapyllyjä. Tähän lisätään vielä "syrjimisestä" aiheutuva muiden kyräily. En ihmettele ettei haluta tehdä tuttavuutta. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan, vanha kansa sanoo.

Tässä on aloittajalla nähtävissä ihan sama asenne kuin incel-keskustelussa taannoin. Kiukutellaan, kun kukaan ei hyväksy ja ota seuraansa. Kun neuvotaan, että kannattaa aloittaa suhtautumalla itse muihin avoimesti ja positiivisesti, niin sehän on kerrassaan pöyristyttävä ajatus. Kyllä pitää saada olla ihan sellainen kuin on, tullakseen hyväksytyksi ja pyydetyksi seuraan.

Täällä tämä naisten myrkyllisyys todistetaan, näissä kommenteissa. Ei kaikissa mutta suurimmassa osassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muskari ja vauvakerhot eivät tietenkään ole mitenkään pakollisia. Me kävimme niissä, ihan vain lasten takia. Meidän lapsista tuli sosiaalisesti taitavia, ulospäinsuuntautuneita ja ns. haluttua seuraa. Tällainen introvertti-outo-äiti ei vieläkään ymmärrä, miten tuollainen on mahdollista. Ainakin oppivat noissa jotain. Silloin 80-90 -luvuilla kotiäitiys oli normi ja minuakin pidettiin vain kotihoidossa ekaluokkaan asti.

Onko ap muuten kotihoidettu lapsi?

No minä olin lapsena sosiaalinen. Synttäreillä oli silloin kymmenen kaveria helposti. Päiväkodissa alkoi kiusaaminen ja elämä arkana ja pelokkaana. Vanhempieni mukaan kiusaamiseni johtui siitä kun olimme köyhempiä kuin muut. Koulussa kiusaaminen jatkui ja taas syy selitettiin samaksi. 

ap

Ai nyt päivää myöhemmin kerrot sittenkin  olleesi arka. Eilen satuin sen vastaukseeni arvailemaan, ja lietsoit tulta. Kuules mamma, teet itsellesikin palveluksen, jos hyväksyt tilanteen ja lähdet siitä kuntoutumaan. Ei kiukuttelu ja projisointi auta.

Mullekin kävi noin muskarissa, että muut oli jo valmis porukka. Onneksi oli toinenkin uusi äiti ja me ystävystyttiin keskenään. Muut oli aloittaneet jo elo-syyskuussa, mutta meidän vauvat oli syntyneet vasta silloin, joten aloitettiin tammi-helmikuussa. 

Ainoa paikka, mihin mulla on koskaan ollut tervetullut olo, on lasten pyhäkoulu. Siis tämä ihan normikirkon pyhäkoulu on kerran kuussa ja siellä käy todella vähän porukkaa. Olen ajatellut, että he ovat iloisia, että nykyaikana kukaan välittää tuoda edes lapsiaan sinne. Ne toisetkin perheet ovat ihan tolkun ihmisiä ja heillä on fiksuja lapsia. 

Siis mulle on ihan uutta, että äidit hakisi muskareista kavereita. Luulin, että siellä käydään lapsen takia, jotta lapsella olisi virikkeitä ja hauskaa. Kun keskittyy lapsen viihtymiseen eikä omaansa, löytää varmaan jutun aiheitakin paremmin.

Varmasti koulukiusaaminen on aiheuttanut sinulle sellaisen tunteen, että et voi luottaa ihmisiin. Niin yleensä käy. Se vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista.

Ehdottaisin sellaista, että ottaisit kontaktia yhteen siellä olleista äideistä seuraavassa muskarissa. Alat vain jutella jostain. Kyllä se siitä lähtee. Voi olla että muut aistivat sun epävarmuuden ja ehkä torjunnan ja luulee, että arvostelet heitä tai et pidä heistä. Näet heidät blokkina, vaikka he koostuvat yksilöistä, jotka varmaan kaikki eivät suhtaudu sinuun kielteisesti.

Koulun puolesta pyydän yläkoulun opettajana sinulta anteeksi, että koulu ei onnistunut suojelemaan sinua! Koeta irrottautua niistä lapsuuden ja nuoruuden aikana syntyneistä käyttäytymiskaavoista, suojauksista jne.

Kivoja hetkiä sulle oman vauvan kanssa! Lapsen kasvun seuraaminen vapauttaa usein myös omista lapsuudenaikaisista traumoista ainakin jossain määrin.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä joo joku oikea ystäväkin olemassa ja netin hyvänpäiväntuttuja. Lähinnä ottaa päähän kun teen ilmeisesti jotain väärin jo olemassaoloni suhteen. Koko ajan pitäisi olla sekä rajoista tarkka että rento. Aina on nuo jotkut mammat joilla on koko elämä ollut sitä sopivaa sosiaalisuutta ilman kiusaamustaustaa niin heille kaikki ei ole niin karseaa h***ettiä.

ap

Kertoiko ne sulle siellä taustansa vai? Voithan sä laittaa oman kaupungin faceryhmään ilmon että haluut muiden vauvojen vanhempienkaa sopii vaikka leikkitreffejä tai kahvit.

Ainahan uusia ihmisiä muut kattoo vinoon. T. Samanlaisen kiusaamistaustan omaava.

Mä menin myös aikoinani mukaan uuden harrastuksen isoon harrastusporukkaan, jossa kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja tutut juttelivat tietysti keskenään. Mikä on minusta ihan luonnollista, että jutellaan tutuille ja vieraille se on vähän vaikeampaa.

En todellakaan ole se puheliain sosiaalinen perhonen, joka ui sujuvasti mukaan sosiaalisiin tilanteisiin, mutta menin vain kerta kerran jälkeen. Aluksi kukaan ei puhunut minulle ja oli vähän kiusallinen oli, mutta menin ryhmään mukaan ja otin tavoitteeksi joka kerta puhua edes vähän jonkun kanssa. 

Nyt parin vuoden harrastamisen minut tunnetaan, iloisesti moikataan, tullaan juttelemaan ja ihmiset siirtävät tuolinsa pöytään jossa istui. Olen se ihan sama vähän epäsosiaalinen perhonen edelleen, mutta olen ollut paljon mukana, ja oppinut tuntemaan muita ja he minut. 

Vika ei ole sinussa ap, he eivät vielä vain tunne sinua. Nyt sitkeästi vain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Käy terapiassa käsittelemässä ongelmasi. 

Ja ymmärrä, ettei kukaan sinua tuijota.

Huh. Kuule kyllä tätä ihan oikeasti tapahtuu. Ryhmän ulkopuolelle jättäminen ja mikroaggressiot ovat tosi tyypillisiä naisten parissa. 

Muutettiin aikoinamme HOAS:n opiskelija-asuntolaan, luonnonläheiseen miellyttävään ympäristöön.

Katselin pari päivää kylän kesäistä elämää ja kun pihalla oli n. 3 naisen jutteluryhmä lapsosiaan vahtimassa, päätin rohkeasti lähestyä. Kävelin naisten luo ja sanoin: "Hei, mä olen X tämä on mun lapsi Y. Muutettiin just tänne." Porukka jatkoi juttuaan kuin eivät olisi kuulleet eikä nähneet.

Minulle opetus oli, että aina kun uusia asukkaita ilmaantui sinne hiekkalaatikon äärelle, esittelin itseni, muksuni ja toivotin tervetulleeksi yhteisöön.

Tuosta on nyt tosi kauan, mutta yhä nykyisinkin tapaa ihmisiä, joilta sosiaalinen osaaminen puuttuu täysin. Tällaisten kohdalla olen joskus huomannut, että esim. kyynärpäätaktiikka hallitaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin aikoinamme HOAS:n opiskelija-asuntolaan, luonnonläheiseen miellyttävään ympäristöön.

Katselin pari päivää kylän kesäistä elämää ja kun pihalla oli n. 3 naisen jutteluryhmä lapsosiaan vahtimassa, päätin rohkeasti lähestyä. Kävelin naisten luo ja sanoin: "Hei, mä olen X tämä on mun lapsi Y. Muutettiin just tänne." Porukka jatkoi juttuaan kuin eivät olisi kuulleet eikä nähneet.

Minulle opetus oli, että aina kun uusia asukkaita ilmaantui sinne hiekkalaatikon äärelle, esittelin itseni, muksuni ja toivotin tervetulleeksi yhteisöön.

Tuosta on nyt tosi kauan, mutta yhä nykyisinkin tapaa ihmisiä, joilta sosiaalinen osaaminen puuttuu täysin. Tällaisten kohdalla olen joskus huomannut, että esim. kyynärpäätaktiikka hallitaan hyvin.

Näitä sosiaalisia käytännön taitoja pitäisi yläkoulussa harjoitella, esim. itsensä esittelyä, tai sitä, miten esittelee muille uuden ihmisen, jonka tuo esim. kavereiden tapaamiseen. Harjoitutin omia oppilaitani: heidän piti pienryhmissä esitellä kuvitteellinen serkkunsa muille, joku esitti serkun roolia. :) Tarpeellisempaa kuin sanaluokkien tahkoaminen, minusta.

Tunnistan tuon saman tunteen. Mulla ei ole vauvaa tai lasta ylipäätään, mutta tuo porukoissa näkymättömäksi itsensä tunteminen on tosi tuttua ja tapahtuu lähes joka kerta. Minua on myös kiusattu lapsena ja nuoruudessa, aikuisenakin vielä joissain yhteyksissä, ja se on vaikuttanut ja saanut olemaan varuillaan koko ajan. Se voi vaikuttaa alitajuisesti myös olemukseen ja käytökseen. Olen myös nepsy, joten varmastikin käytökseni voi vaikuttaa oudolta niistä jotka eivät tunne, vaikka en nyt koe mitenkään erikoisen oudosti käyttäytyväni.

Toisin sanoen, se oma epävarmuus voi näkyä vaikka ei haluaisikaan ja suosittelen ottamaan "saan olla täällä ja olen yhtäö arvokas kuin muutkin"-asenteen ja voit kokeilla vaikka aktiivisempaa juttelua tervehtimisen lisäksi. Jos sama homma jatkuu, selvästi näissä ihmisissä on jotain vikaa ja ansaitset parempaa seuraa. Leuka ylös ja rohkeasti! Mutta hyväksy myös jos ihmiset eivät halua tutustua, suomalaiset ovat myös hyvin kömpelöitä introvertteja usein.

Vierailija kirjoitti:

No oppiko se vauva laulamaan? Ei.

Äänenavaus tehty loppupäiväksi. Hälinään veit vauvan. Ryhmäytyminen metelissä jo aloitettu.

Ei hyvä. Ei tarpeen.

Pidä lasta sylissä. Laula, heijaa, hyräile, puhu. Pussaa, silitä.

Mitä? Kyllä viimeistään yli puolivuotias lapsi on kiinnostunut muiden lasten katselemisesta ja osana lapsilaumaa toimimisesta. Siksihän niiden kanssa tuollaisiin kerhoihin mennään, että äidin syli tylsistyttää ja vain kitisevät kotona. 

Ehkä arat lapset erikseen, sellaisista ei ole kokemusta.

Vauva ssa ei saa keskus tella työn hakemisesta. Y pito poistaa, kun on liian asiallinen aihe.

Vierailija kirjoitti:

En mä mikään kärkäs edes ole ollut vaan mahdollisimman hyvä ystävä. En kai nyt hemmetti ole IRL tyly tai kärkäs!

ap

Jos valitat jostain asiasta, kaikki ei valitettavasti kykene ottamaan vastaan viestiäsi, vaan alkavat puolustautua syyttelemällä sinua. Nykyään näitä herkkähipiäinen röyhkimyksiä on paljon.

Kannattaa miettiä, kaipaako heidän seuraansa. Monesti kun yksi heistä poistuu, muut puukottavat selkään. Edessä ollaan aina maireita.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ap:n asenne näkyy päälle päin, jos hänen mielestään muskari on suolesta ja muut äidit kermapyllyjä. Tähän lisätään vielä "syrjimisestä" aiheutuva muiden kyräily. En ihmettele ettei haluta tehdä tuttavuutta. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan, vanha kansa sanoo.

Pitää erottaa hyvät tavat siitä,  mitä negatiivista joku tai jotkut herättää.  Niinhän joutuu tekemään yhtämittaa.  Muskari kai sitten koetaan jonkinlaiseksi piiriksi, jossa katsotaan tarkemmin muiden asenteet ja otetaan jopa oikeus kyräillä.  Toinen mikä voi olla, on se suomalainen oman ja toisen tilan loukkaamattomuus.  Uuden henkilön kohdalla sitä  luonnostaan noudatetaan, Jutustellutaidothan ei siinä kehity, ei ne taidot ole kiinni mistään traumoista tai itsetunnoista.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa naisten maailmaan. Naiset osaavat henkisen väkivallan todella hyvin.

Mutta mikä on se sääntö millä pelataan?