Lue keskustelun säännöt.
Kävin tänään vauvan kanssa muskarissa
Muut muskarilaiset tuntuvat tuntevan toisensa. Kyselevät missä se-ja-se on. Yritän päästä mukaan yhteyteen muiden kanssa, ei onnistu. Lähtiessä joku toinen uusi tyyppi sanoo muille heipat. Hänelle vastataan iloisesti. Sitten kun itse lähden vauvan kanssa sanon "moikka" kuuluvasti ja kukaan ei edes noteeraa. Ryhmän vetäjä taas tuntuu jotenkin säälivän yksinäisyyttäni.
Sitten taas joku sukulainen, tuttu tai neuvolan terkka kyselee ohimennen joko mulla on muita äitikavereita. Kärsin itse kiusaamisesta päiväkodissa ja koulussa yli kymmenen vuotta. Vissiin se "leima" on siirtymässä lapseen kun muut lapset tuntuvat tulevan lapsen lähelle ja yrittävät viedä lapselta lelua tai häiriköivät.
Mitään näistä asioista ei tietenkään ole muiden mielestä edes olemassa. Mieheni sanoi, että hän voi opettaa taitoja joilla puolustan itseäni. Kyse ei saakeli ole siitä, koska osaan puolustaa itseäni vaan että miten v***ssa pääsen tästä leimasta eroon?! Olen aina joko vain ylenkatsottu tai kiusattu ja tuollainen huomiotta jättäminen, paska kohtelu, tuijotus yms. ei lopu koskaan ja silti pitäisi olla SOSIAALINEN!!!! En minä yksin voi sitä olla!!!
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä kumma kun mekin vierailemme tuttavillamme eri paikkakunnalla siellä yleensä kaikki on iloisia ja tervehtivät, kotikylässämme pälyillään, kartetaan kohtaamista ja pakkotilanteessa valehdellaan asioista. En vaan ymmärrä tätä.
Kuulostaa ikävältä paikkakunnalta, en halua edes kysyä missä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä kumma kun mekin vierailemme tuttavillamme eri paikkakunnalla siellä yleensä kaikki on iloisia ja tervehtivät, kotikylässämme pälyillään, kartetaan kohtaamista ja pakkotilanteessa valehdellaan asioista. En vaan ymmärrä tätä.
Muuttakaa pois noin kurjalta alueelta, niillä on paha olla kun tuollain tekevät.
Itse olin lapsen vauva-aikana kaikkein haavoittuvaisimmillani. Sitä ei yhtään lieventänyt netin mammapalstat, joissa auliisti kerrottiin, mitä kaikkea muut äidit tekivät jatkuvasti väärin. Jos et ollut vielä synnytystavaltasi epäonnistunut, joku meni aivan takuulla vakavasti pieleen. Ei se tarkastelun ja neuvojen suma, mikä tuoretta äitiä kohtasi. Samalla kun hormonitoiminta heitti kuperkeikkaa ja koko elämäntilanne oli aivan uusi.
Tuollaisessa kerhossa ovat siinä tilanteessa kaikki. Siellä ei luultavasti kukaan ole tuntenut ketään pitkään. En siis yhtään ihmettele, että siellä ollaan vaivautuneina ja otetaan varoen kontaktia vain tuttuihin ja jotenkin erityisen harmittomilta tuntuviin ihmisiin. Itse en olisi uskaltanut tuollaiseen edes osallistua.
Itse siis antaisin armoa tässä tapauksessa myös niille muille, enkä kaataisi omien odotusteni ja pettymykseni likasankoa heidän niskaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa naisten maailmaan. Naiset osaavat henkisen väkivallan todella hyvin.
Olihan tätä aikanaan joukkuelajin piirissäkin, koulussa, töissä jne. Ei tämä minulle mitään uutta ole. En tajua kuitenkaan mitä teen väärin. On minulla ollut joskus naispuolisia kavereita joista lähes kaikki hylkäsivät tai kohtelivat paskasti.
Mutta miksi joillekin sanotaan se moi ja minulle ei mitään...? Miksi vauvaani tullaan härkkimään?
ap
Jos kaikki kohtelevat sinua kuin pskaa niin oletko koskaan miettinyt omaa käyttäytymistäsi?
Esimerkki: pidän juhlat, esim. omat syntymäpäiväni ja pyydän sinne kaverini. Lopulta vietän synttärini yksin. Jokainen ns. kaveri perui. Pidän näitä silti kavereina vuosia kun en halu
Sanoisin että kavereiden saamiseen pätee sama kuin parisuhteisiin. Ne tulee silloin kun vähiten odottaa, yleensä silloin kun on jo luovuttanut etsimisen ja osaa rentoutua sopivasti koska mitään odotuksia ei ole. Yritä vaan päättää että pidät hauskaa ihan itsesi vuoksi ja kavereilla ei ole väliä. Käy erilaisissa paikoissa mutta yritä ottaa rennosti äläkä yritä tehdä vaikutusta kehenkään. Hassua mutta silloin tuntuu niitä kavereita löytyvän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa naisten maailmaan. Naiset osaavat henkisen väkivallan todella hyvin.
Mutta mikä on se sääntö millä pelataan?
Olisko joku turvallisuuden tarve. Pitää olla joku ulkopuolinen, joka on ikäänkuin hanskattu pahoilla puheilla ja samalla vahvistaa toveruutta. Ja ainahan löytyy se johon tätä voi soveltaa. Joku tämän kaltainen dynamiikka? Naiset onkin hysteerisiä siinä että eivät joutuisi silmätikuksi. Paitsi ne jotka tekee sen tahalleen. Ap ei ollut kai niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oppiko se vauva laulamaan? Ei.
Äänenavaus tehty loppupäiväksi. Hälinään veit vauvan. Ryhmäytyminen metelissä jo aloitettu.
Ei hyvä. Ei tarpeen.
Pidä lasta sylissä. Laula, heijaa, hyräile, puhu. Pussaa, silitä.
Mitä? Kyllä viimeistään yli puolivuotias lapsi on kiinnostunut muiden lasten katselemisesta ja osana lapsilaumaa toimimisesta. Siksihän niiden kanssa tuollaisiin kerhoihin mennään, että äidin syli tylsistyttää ja vain kitisevät kotona.
Ehkä arat lapset erikseen, sellaisista ei ole kokemusta.
Kyllä siellä muskarissa on ihan musiikillistakin antia. Suomessa on maailmanluokan muskarit.
Omani vein muskariin kuitenkin ihan itseni takia, että saisin vähän seuraa samassa tilanteessa olevista äideistä ja isistä. Meillä on kiva muskariryhmä, mutta pienten vauvojen kanssa oli kyllä aika hiljaista. Kaikki olivat ihan poikki vielä.
Välillä ryhmään on tullut joku uusi ja aina olen pari sanaa vaihtanut, kysellyt jotain lapsesta yms. että uskaltautuu porukkaan mukaan. Mutta ymmärrän jos joku ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile esikoisvauvakerhoa, jos sellainen on? Siellä muutkin ovat varmaan vähemmän tuttuja toisilleen kuin jossain harrastusryhmässä. Itse ainakin sain sieltä tuttuja, toisin kuin muskarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa naisten maailmaan. Naiset osaavat henkisen väkivallan todella hyvin.
Olihan tätä aikanaan joukkuelajin piirissäkin, koulussa, töissä jne. Ei tämä minulle mitään uutta ole. En tajua kuitenkaan mitä teen väärin. On minulla ollut joskus naispuolisia kavereita joista lähes kaikki hylkäsivät tai kohtelivat paskasti.
Mutta miksi joillekin sanotaan se moi ja minulle ei mitään...? Miksi vauvaani tullaan härkkimään?
ap
Miksi VAUVAASI tulee muut VAUVAT härkkimään?
Meinaatko että VAUVA osaa jo tietoisesti kiusata toista VAUVAA?
Hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko toi muskari jossain lähiössä? Esikoisen kanssa kävin muskarissa keskustassa yksityisessä musiikkikoulussa, jossa kaikki äidit olivat avoimia ja fiksuja. Toisen lapsen kanssa oltiin muutettu pari kilometriä keskustan ulkopuolelle (hyvä asuinalue, mutta osa ihmisistä luulee liikoja itsestään) ja mentiin paikalliseen muskariin, kun se oli kätevästi lähellä. Siellä oli juuri tuollaista ummehtunutta, sisäänpäinkääntynyttä touhua. Ei käyty montaa kertaa.
Mutta kokemuksesta voin kertoa, että jos toi sun tapaus oli lähiömuskari, niin valitettavasti ne samat mammat tulevat olemaan sun lapsen päiväkoti- ja koulukavereiden vanhempia. Eli joudut valitettavasti niitä samoja kurppanaamoja näkemään vielä monta kertaa.
tunnistan ulkopuolisuuden hyvin, minua on kiusattu työpaikalla,
en kiusaa ketään,
mutta minua vain inhotaan.
kait se niin vain joskus menee.
Älä silti a.p ajattele että kaikki tekee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kattelitko mammojen antavia povivakoja ja haaveilit pääsystä naimaan naista?
Jätä ne kaula-aukot rauhaan. Äideillä on rinnat kasvaneet yllättäen ja samoja vaatteita vetävät päälleen. Näkyy enemmän kuin tarpeeksi 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noista rinnoista, järkevä äiti kyllä peittää rintansa, kuka haluaa katsella persevakoa.
Vierailija kirjoitti:
No oppiko se vauva laulamaan? Ei.
Miksi muskari?
Äänenavaus tehty loppupäiväksi. Hälinään veit vauvan. Levottomuus tilattu. Ryhmäytyminen metelissä jo aloitettu.
Ei hyvä. Ei tarpeen.
Pidä lasta sylissä. Laula, heijaa, hyräile, puhu, pussaa ja silitä. Vauvan kanssa ollaan hissukseen. Vauva tykkää rauhasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet vielä uusi ja muut keskenään tuttuja. Kun käyt pari kertaa, tutustutte puolin ja toisin. Tsemppiä!
Suomalaiset on älyttömän surkeita sosiaalisissa taidoissa. Monessa muussa maassa tajutaan, että uuteen ihmiseen kuuluu ottaa kontaktia. Ja halutaankin. Takapajula täynnä tunnekylmiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsen vauva-aikana kaikkein haavoittuvaisimmillani. Sitä ei yhtään lieventänyt netin mammapalstat, joissa auliisti kerrottiin, mitä kaikkea muut äidit tekivät jatkuvasti väärin. Jos et ollut vielä synnytystavaltasi epäonnistunut, joku meni aivan takuulla vakavasti pieleen. Ei se tarkastelun ja neuvojen suma, mikä tuoretta äitiä kohtasi. Samalla kun hormonitoiminta heitti kuperkeikkaa ja koko elämäntilanne oli aivan uusi.
Tuollaisessa kerhossa ovat siinä tilanteessa kaikki. Siellä ei luultavasti kukaan ole tuntenut ketään pitkään. En siis yhtään ihmettele, että siellä ollaan vaivautuneina ja otetaan varoen kontaktia vain tuttuihin ja jotenkin erityisen harmittomilta tuntuviin ihmisiin. Itse en olisi uskaltanut tuollaiseen edes osallistua.
Itse siis antaisin armoa tässä tapauksessa myös niille muille, enkä kaataisi omien odotusteni ja pettymykseni likasankoa heidän niskaansa.
Todella huonon kuvan annat tällaisella käytöksellä itsestäsi. Jos ei pysty edes heippaa sanomaan niin ehkä ei kannata osallistua, se kun kuitenkin kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Olemalla ilkeä aiheutat muille pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä joo joku oikea ystäväkin olemassa ja netin hyvänpäiväntuttuja. Lähinnä ottaa päähän kun teen ilmeisesti jotain väärin jo olemassaoloni suhteen. Koko ajan pitäisi olla sekä rajoista tarkka että rento. Aina on nuo jotkut mammat joilla on koko elämä ollut sitä sopivaa sosiaalisuutta ilman kiusaamustaustaa niin heille kaikki ei ole niin karseaa h***ettiä.
ap
Ainakin sun kielenkäyttö tuntuu olevan sellaista, että ainakin minua pelottaisi, enkä kyllä haluaisi, että lapseni olisi ihmisen lähellä, joka kiroilee koko ajan.
Tuo toisia syyllistävä asenne ei ainakaan paranna tilannetta. Joku tuolla heti alkuun sanoi, että hakeudu terapiaan ja olen kyllä samaa miletä. Hyökkäävä asenne muita kohtaan ei ole hyvä. Ja aina kaikki on muiden syytä.
Minä olen huolissani ap:n vauvasta, kun ap luulee, että hänen vauvaansa tullaan härkkimään ja , että ap:n mielestä näköjään kaikki muut äidit on perseestä ja yleensä kaikki naiset on perseestä ja hyljänneet hänet. Jos ihan kaikki muut tuntuu kamalailta ihmisiltä, niin pitäisikö jo miettiä, että missä se vika on?
Onko ap:llä mt-ongelmia/ vainoharhaisuutta.
Se on kyllä kumma kun mekin vierailemme tuttavillamme eri paikkakunnalla siellä yleensä kaikki on iloisia ja tervehtivät, kotikylässämme pälyillään, kartetaan kohtaamista ja pakkotilanteessa valehdellaan asioista. En vaan ymmärrä tätä.