Miten teidän varallisuus on karttunut?
Kiinnostaa etenkin, jos teillä ei ole varakkaita vanhempia, ei perintöjä jne. Voiko tyhjästä päästä edes kohtuullisen hyvään tilanteeseen omin voimin? Pelkillä palkkatuloilla tuntuu mahdottomalta.
Kommentit (121)
Ensimmäinen aviomies teki töitä expattina, ja oli pihi, eikä ollut avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään, en arvosta mammonaa.
Voitko tehdä rahaa ja lahjoittaa sen sitten hyväntekevöisyyteen? Ahne ei saa mitää tässä maailmassa. Mutta jos teet hyviä asioita, saat universumin puolellesi.
Aa, koko universumin? Pyydätkö seuraavaksi tiliavaimia?
Usko tai älä. En ole miettinyt rahaa. Minun sydämeni on ollut luovuudessa. Ja silti olen onnistunut vaurastumaan. Ihan kuin universumi olisi halunnut työntää minua eteenpäin.
Ja jos katsot ökyrikkaiden haastatteluja, niin harvallapa on ollut raha puhtaasti mielessä.
Joten yksi suositus: Jos haluat vaurastua, ala tekemään työtä muiden hyväksi. Niinkuin Auri Kananen.
Eli tee kuin Auri Kananen- Luo holding-yhtiö, arvota oma yritys miljoonien arvoksi, ota verovapaata osinkoa täysin perusteettomasti. Todella pyyteetöntä toimintaa? Ja ei, tavallinen oy ei voi kikkailla näin.
Tilinpäätösten ja verotietojen tarkastelu osoittaa, että tehdyillä ratkaisuilla on minimoitu verotus ja maksimoitu verovapaiden osinkojen määrä niin pitkälle kuin laki sallii. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen yläraja on sidottu yhtiön nettovarallisuuteen eli yhtiön arvoon, joka saadaan vähentämällä sen varoista sen velat.
Summa summarum. Vaurastuminen aloitetaankin ihan toisesta päästä kuin rahan miettimisestä.
Ihan ensin: Mitä voin tehdä yhteisön hyväksi? Miten voin auttaa muita ihmisiä? Jotka tarvitsevat apua. Voinko tehdä jotain ilmaiseksi. Mitä osaan parhaiten?
Siitä se sitten lähtee. Hyväntekeväisyyden voi lopulta muuttaa rahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä tekemällä 7 pv viikossa ympäri vuodet
hyvä teitä työn sankareita pitäisi olla enemmän.tuet tulee ti tilille.
Mieluummin niin, ei tarvitse valittaa täällä että 1.27 tilillä ja yksi nakki jääkaapissa, kuinka pärjään tukipäivään.
ahistaako jo huominen työpäivä? tässä grillailen ja otan olutta. ei mitään vittumaisiaaa aamu herätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suurin osa rikastuneista on tehnyt rahaa sillä, että heillä on jokin intohimo tai agenda. Raha on tullut siinä sivussa. Raha ei ole koskaan ollut se päällimmäinen.
Ap, mikä on sun intohimo? Miten haluat auttaa muita? Ala sitä tekemään.
Höpsis. Kyllä mulle ainakin se rahan ansaitseminen on ollut ykkösmotivaattori alan, asuinpaikan jne valinnassa. Elin lapsuuden ja nuoruuden suomen mittakaavassa ääriköyhänä, ja tein kaikkeni että pääsen siitä köyhyydestä pois. En enää koskaan halua kokea sitä pelkoa ja epävarmuutta minkä rahattomuus toi. "Muiden auttaminen" ei merkitse pätkän vertaa, autan itseäni koska kukaan muu ei sitä tee.
Yksi aiemmin kommentoineista
Auti Kananen aloitti siivoamalla ilmaiseksi ihmisten koteja.
Ja ensimmäinen, hän aidosti nauttii siivoamisesta ja toisten auttamisesta. Auttaa sairaita ja ongelmallisia ihmisiä. Hän on varmasti oikeasti hyvä ihminen.
Siihen päälle tulivat videot ja sponsorit sitten.
Kaikki lähti hyväntekeväisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Lähdin monen sadan kilometrin päähän kotoa opiskelemaan DI:ksi...
Kun valmistuin 24-vuotiaana 1980-luvun lopussa, minulla oli opintolainaa 63 000 markkaa...
Yksityiskohtainen, erinomainen erittely siitä miten pienestä kaikki lähtee. Kiitos! Haluaisin tarkistaa, että olivatko opintolainat korkohuojennettuja? 63000 markkaa jotenkin omaan korvaan kuulostaa isolta summalta laman kynnyksellä kun lainakulut nousivat korkeiksi.
Opiskeluajan ja 1-2 vuotta valmistumisen jälkeen (en muista enää tarkkaa aikaa) valtio maksoi osan opintolainan korosta, ja itse piti maksaa vain noin 4 % korkoa. Sen jälkeen korko pompahtikin 1990-luvun alkupuolella noin 10 %:iin tai vähän sen yli. Siihen aikaan opintolainan takaisinmaksuaika oli kaksi kertaa opiskeluaika. Maksoin lainaa noin 1000 mk/kk (tosin lasku tuli kahdesti vuodessa eli siinä oli aina kerätty yhteen kuuden kuukauden maksut), josta puolet meni korkoihin ja puolet lyhensi itse lainan pääomaa. Jossain vaiheessa olin saanut kerättyä sen verran säästöjä, että maksoin koko lopoulainan etuajassa pois.
Korkoja kuitenkin helpotti se, että opintolainan korot olivat vähennyskelpoisia verotuksessa. En tosin muista, oliko siinä jokin yläraja, kuinka paljon sai vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suurin osa rikastuneista on tehnyt rahaa sillä, että heillä on jokin intohimo tai agenda. Raha on tullut siinä sivussa. Raha ei ole koskaan ollut se päällimmäinen.
Ap, mikä on sun intohimo? Miten haluat auttaa muita? Ala sitä tekemään.Höpsis. Kyllä mulle ainakin se rahan ansaitseminen on ollut ykkösmotivaattori alan, asuinpaikan jne valinnassa. Elin lapsuuden ja nuoruuden suomen mittakaavassa ääriköyhänä, ja tein kaikkeni että pääsen siitä köyhyydestä pois. En enää koskaan halua kokea sitä pelkoa ja epävarmuutta minkä rahattomuus toi. "Muiden auttaminen" ei merkitse pätkän vertaa, autan itseäni koska kukaan muu ei sitä tee.
Yksi aiemmin kommentoineista
Koskaan et tule vaurastumaan kovin paljon. Sinulla on ajatusvääristymä.
Ei kai kukaan oikeasti kerro tänne rikollispalstalle raha-asioistaan! :D
Että mitähän sitä sitten voisi tehdä yhteisön hyväksi? Tuoda iloa, järjestää jonkin tapahtuman? Palkata nuoria kuntoutujia? Palkata nuoria muuten vain kesätöihin esimerkiksi? Remontoida jonkin ihmisen talon vapaaehtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Että mitähän sitä sitten voisi tehdä yhteisön hyväksi? Tuoda iloa, järjestää jonkin tapahtuman? Palkata nuoria kuntoutujia? Palkata nuoria muuten vain kesätöihin esimerkiksi? Remontoida jonkin ihmisen talon vapaaehtoisesti?
Yhdenkin nuoren kuntoutujan palkkaaminen ja ns. auttaminen on valtava hyvän kierre. Tai vaikka minkä ikäisen vain. Tämä nyt esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että suurin osa rikastuneista on tehnyt rahaa sillä, että heillä on jokin intohimo tai agenda. Raha on tullut siinä sivussa. Raha ei ole koskaan ollut se päällimmäinen.
Ap, mikä on sun intohimo? Miten haluat auttaa muita? Ala sitä tekemään.Höpsis. Kyllä mulle ainakin se rahan ansaitseminen on ollut ykkösmotivaattori alan, asuinpaikan jne valinnassa. Elin lapsuuden ja nuoruuden suomen mittakaavassa ääriköyhänä, ja tein kaikkeni että pääsen siitä köyhyydestä pois. En enää koskaan halua kokea sitä pelkoa ja epävarmuutta minkä rahattomuus toi. "Muiden auttaminen" ei merkitse pätkän vertaa, autan itseäni koska kukaan muu ei sitä tee.
Yksi aiemmin kommentoineista
Koskaan et tule vaurastumaan kovin paljon. Sinulla on ajatusvääristymä. 
Itselläsi on. Hyvin on onnistunut tähän mennessä, netto-omaisuutta on vajaa miljoona ja se kasvaa 100-200 tonnia lisää joka vuosi.
Hautaa jo se hippi-ideologiasi. Mieti nyt ihan tosissaan kaikkia maailman superrikkaita, kyllä heistä on hyväntekeväisyys kaukana.
Tekemällä töitä ja tekemällä outoja sijoituksia. Ostin aikoinaan metsää, joka on tässä 25 vuodessa kasvanut vallan mukavasti ja tuottanut summia, joita en tajunnut sieltä saatavan. Kaikki hakkuut eivät ole avohakkuita, harvennuksen jälkeen ei ole uudistusvelvoitetta. Tein 2000-luvun alussa 10 vuotta töitä ilman lomaa ja noin 350 työpäivää vuodessa, työpaikkoja oli joskus kolmekin. Siitä jäi rahaa säästöön ja sijoituksiin. Myönnetään, nyt kukaan ei suostuisi moiseen, helpompi hakea sossusta ja nauttia toimeentulotuesta Goalla. Sukupolvet ovat erilaisia, minä kuulun siihen itse itsestään ja elämästään vastaavaan.
Palkkatuloilla. Kouluavustajasta insinööriksi ihan vaan toimeentulon vuoksi. Eka oikea työpaikka periferiassa ja työkokemuksella takaisin ihmisten ilmoille. Menin kylläkin ottamaan pienipalkkaisen miehen, mutta rahanarvoinen hyöty remonteissa ja autohuollossa :)
Aloin sijoittaa pienillä summilla samaan aikaan asuntolainan kanssa. Nyt omat ja teinin sijoitukset näyttää jo ihan kivalle. Lisäksi aina palkkapäivänä lähtee muutama satanen säästötilille hankalasti saataville.
Ekalla perinnöllä tuli hankittua vain lisää kuluja eli kaupunkiasunto. Toisella perinnöllä ensin kartutettiin kuolinpesää vuokratuloilla, sittemmin laitoin siihenkin omaa ja lainarahaa, lunastin itselleni ja remontoin. Näin viitisen vuotta myöhemmin sanoisin ettei taloudellisesti tainnut kannattaa, mutta onpahan viihtyisä ja rauhallinen yksiö, ja teini saa siitä aikaanaan jos ei muuta niin vakuudet omaan asuntolainaansa.
Perinnöt tuli vasta kun koti oli velaton.
En todellakaan hautaa hippi-ideologiaani. Sanna Marinin mielestä olisi mielenkiintoinen ajatus pelastaa velkarahalla ilmastoa. No nyt mietin, voisinko ottaa lainaa johonkin omaan hyväntekeväisyysprojektiini?
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan hautaa hippi-ideologiaani. Sanna Marinin mielestä olisi mielenkiintoinen ajatus pelastaa velkarahalla ilmastoa. No nyt mietin, voisinko ottaa lainaa johonkin omaan hyväntekeväisyysprojektiini?
Taidankin työllistää jonkin innokkaan nuoren kesätöihin, vaikka ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Ihan sen takia, että tulee hyvä mieli, kun voi hiukan auttaa.
Ja tiedä, mitä hienoja ideoita sillä nuorella on, kun on nuorta energiaa. Ideat on arvokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan hautaa hippi-ideologiaani. Sanna Marinin mielestä olisi mielenkiintoinen ajatus pelastaa velkarahalla ilmastoa. No nyt mietin, voisinko ottaa lainaa johonkin omaan hyväntekeväisyysprojektiini?
Taidankin työllistää jonkin innokkaan nuoren kesätöihin, vaikka ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Ihan sen takia, että tulee hyvä mieli, kun voi hiukan auttaa.
Ja tiedä, mitä hienoja ideoita sillä nuorella on, kun on nuorta energiaa. Ideat on arvokkaita.
Nuorilla on joskus hiukan outo ja hullu käsitys maailmasta. Tiktok maailma. Mutta sellaiseksi maailma on mennyt. Ehkä tosiaan kannattaa kuunnella nuoria ihmisiä.
Mieheni vanhemmat koulujakäymättömiä, anoppi kotona, appi kaupungin huoltotöissä. Elivät tosi säästeliäästi ja se elämäntyyli periytyi miehellenikin.
Osti poikamiehenä kaksion pääkaupunkiseudulta. Asunto oli maksettu kun tutustuimme- minä pienipalkkaisessa työssä
työsuhdeasunnossa. Mulla ei ollut säästöjä eikä varakkaita vanhempia. Myimme kaksion, asuimme vuokralla jonkin aikaa
ja siitä omakotitaloon. Appivanhemmilta jäi aika hyvät perinnöt kun oli vain kaksi jakajaa.
Vanhemmillani ei ollut aikoinaan ylimääräistä rahaa mitä jakaa meille lapsille, olen työläisluokasta. Kannustivat kuitenkin opiskelemaan ja kustansivat aikanaan keskikouluopinnot, ennen kuin peruskoulu tuli paikkakunnallemme ja pääsin siirtymään sinne.
Myöhemmin otin pankkilainaa, n 30.000€, yliopisto-opintoihin ja valmistuin insinööriksi. Tein töitä IT-alalla, maksoin takaisin opintolainaani, ostin asunnon ja sijoitin rahastoihin.
Myin äskettäin asuntoni 200.000 € voitolla ja sijoitin osan rahastoihin. Aikaisemmat rahastosijoitukset ovat myös tuottaneet jonkin verran voittoa.
Opiskelut, työt ja sijoitukset asuntoon ja rahastoihin ovat kerryttäneet omaisuutta.
Paljon on myös ollut onnea mukana ajoitusten suhteen.
Olen myös kiitollinen siitä että vanhempani aikanaan kannustivat opintoihin ja pitivät huolen siitä että pääsin keskikouluun, josta oli mahdollisuus jatkaa opintoja. Myös yhteiskunnalle olen kiitoksen velkaa hyvästä ja osittain ilmaisesta koulujärjestelmästä!
N62