Miksi suosittelijoille laitetaan niin suuri painoarvo työnhaussa?

Suosittelija toimi vanhaan hyvään aikaan, kun ihmisellä oli 1 esimies.

Nykysin voi olla matriisissa 5 pomoa, joista kukaan ei oikein tiedä mitä teet, kollegat on jossain intiassa ja lisäksi kaikki työskentelee eri firmoissa. Kukaan ei vastaa mistään. Että ketähän siinä kysyisi?

Suosittelija on henkilö, joka suosittelee. Ei kukaan ota suosittelijaksi ihmistä, joka ei kertoisi positiivisia asioita. Mikä järki koko jutussa on? Soitat suosittelijalle kysyäksesi, että onko hyvä tyyppi ja valmiiksi tiedät mitä hän tulee vastaamaan :D

Kukaan ei varmasti suosittelijana juoruile esim. ylempänä mainitusta alkoholiongelmasta. Ihan hölmöä odottaa, että suosittelija olisi rehellinen. Hän on suosittelija!

19 lisää, että minuahan oli edellinen työnantaja suositellut ihan aiheellisesti. Jaskanpauhaajat olivat kuitenkin antaneet toista kuvaa sinne norsunluutorniin. Sen talon ahkerimman tyypin kanssa tulin toimeen loistavasti, mutta nämä jotka eivät tykänneet tavastani tehdä asioita tehokkaasti eivät tykänneet minustakaan. Oikestaan minun palkkaamiseni oli turha, ei sinne edes lisäkäsiä tarvittu. Yksi teki työt ja kaksi teki välillä jotain sillä osastolla. Muissa työpaikoissa on sekä työkaverit että työnantajat tykänneet asenteestani. Olen niitä vaihtanut joko parempaan tai konkurssin jälkeen. 

Olen pyytänyt aina työtodistukseen kirjallisen arvioinnin. Pitäisi riittää suositteluksi. Olen pyytänyt siksi, että tiedän olevani hyvä työntekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelijathan ovat olleet perusvaatimus jo vuosikymmeniä, etenkin jos hakee muuta kuin aloitustason paikkaa. Kyllähän se ihmisestä kertoo jos ei kymmenien vuosien kokemuksella ole yhtään suosittelijaa.

Kuten sanottua. Suosittelija löytyy aina, kun sitä tarvitaan. Onko hän oikeasti työkaverini onkin sitten eri juttu. Ja tämä on se ongelma, jonka vuoksi koko sirkus on niin typerä. Sillä on ehkä merkitystä jossain korkealla johtajatasolla, jossa väki tuntee toisensa ja huijaaminen on mahdotonta - mutta keskijohto? Ihan turhaa.

Itse olen hyvä ja tunnollinen työssäni, hyvät työtodistukset, joissa arviot erinomaisia. Suosittelijoita en ole yksinkertaisesti kehdannut pyytää,,,,olen sillä tavalla ujo. Se tuntuu jotenkin kiusalliselta. Keskustelen kyllä,,,,,,,,mutta en omista asioistani. Työt hoidan kyllä. 

Mutta ymmärrän kyllä suosittelijoiden tärkeyden. Joskushan pomot voivat tuntea toisensa. Suhteilla minäkin saisin töitä varmaan helpommin,,,,mutta minkäs teet :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen suosittelijan aina löytää kun joku sitä kysyy - mutta en pidä kummoisena meriittinä. Voisin laittaa soittamaan vaikka isälleni (eri sukunimi) ja sanoa, että on vanha esihenkilöni (olen ollut samassa firmassa töissä). En varmasti jäisi kiinni. Vastaavalla tavalla aion tulevaisuudessa suositella omaa tytärtäni aina kun suosittelija tarvitaan.

Juu, onnea vaan. Toivottavasti tyttärelläsi on muitakin meriittejä kuin valehteleva vanhempi. 

Niin kauan kuin tämä systeemi on käytössä, sitä hyväksikäytetään. Miksen tekisi niin kuin muutkin? Ei se ole etu muihin nähden, kun muutkin huijaavat.

Tämä suosittelijajuttu tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta pokkuroinnilta. On joskus huvittanut työpaikoilla se älytön nuolenta ja narskujen eteenpäin pyrkiminen. 

Kaikkihan itseään parhaaksi kehuu. Ei yksikertaisesti kykene luottamaan ihmisten puheisiin mitä ne kertoo itsestään joten on pakko kysyä muilta millainen tämä ihminen oikeasti on

Mä voin itse luetella kaikki hyvät pomot tiskiin, mutta jos tämä, jolle ne luettelen, ei tunne niistä samantien ketään, niin silloin hän ei ole itse kartalla asioista, eli ihan turhaa lässynläätä. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelijathan ovat olleet perusvaatimus jo vuosikymmeniä, etenkin jos hakee muuta kuin aloitustason paikkaa. Kyllähän se ihmisestä kertoo jos ei kymmenien vuosien kokemuksella ole yhtään suosittelijaa.

Jos on ollut pitkään samassa paikassa, eikä halua työpaikalla kenenkään tietävän, että hakee muualle. Ja jostain kymmenien vuosien takaa voi olla hankala hankkia suosittelijoita, kun entiset pomot ovat voineet jo eläköityä ja ihmisten sukunimet ja yhteystiedot vaihtua moneen kertaan. Muutenkin joku kesätyö/hanttihomma hamasta menneisyydestä, mikähän painoarvo?

Ja suosittelijan voi muutenkin sopia kaverin tai sukulaisen kanssa. 

Onko tiimityöskentelijä, pitääkö asiat itsellään, miten suhtautuu työpaineisiin, ylemmältä taholta annettuihin ohjeisiin jne jne .Kai siinä hartaan paitsi sopivaa ihmistä työhön myös että työ sopii hakijalle. Ettei tule valittua sellaista, joka puolen vuoden päästä kokee  olevansa väärässä paikassa.

Itse katson aina onko hakemukseen listattu suosittelijoita ja se on minun silmissäni bonus. Ei toki ratkaiseva tekijä.

Meidän korkeakouluharjoittelijamme ja sijaisuuksiin palkatut (olen töissä valtiolla) kysyvät minua joskus suosittelijaksi ja minun ei toistaiseksi ole tarvinnut kieltäytyä.

Yhden kerran minulle on suosittelijan ominaisuudessa soitettu ja juttelin työpaikan edustajan kanssa vartin verran varmaan kyseisestä hakijasta. Hän oli kärkihakija ja halusivat hiukan kuulla lisää.

Raha ei liikkunut mihinkään suuntaan, joten höpinät korruptiosta voi unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelijathan ovat olleet perusvaatimus jo vuosikymmeniä, etenkin jos hakee muuta kuin aloitustason paikkaa. Kyllähän se ihmisestä kertoo jos ei kymmenien vuosien kokemuksella ole yhtään suosittelijaa.

Kuten sanottua. Suosittelija löytyy aina, kun sitä tarvitaan. Onko hän oikeasti työkaverini onkin sitten eri juttu. Ja tämä on se ongelma, jonka vuoksi koko sirkus on niin typerä. Sillä on ehkä merkitystä jossain korkealla johtajatasolla, jossa väki tuntee toisensa ja huijaaminen on mahdotonta - mutta keskijohto? Ihan turhaa.

Muutama spesifi kysymys työtehtävistä ja valhe paljastuu.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelija on henkilö, joka suosittelee. Ei kukaan ota suosittelijaksi ihmistä, joka ei kertoisi positiivisia asioita. Mikä järki koko jutussa on? Soitat suosittelijalle kysyäksesi, että onko hyvä tyyppi ja valmiiksi tiedät mitä hän tulee vastaamaan :D

Kukaan ei varmasti suosittelijana juoruile esim. ylempänä mainitusta alkoholiongelmasta. Ihan hölmöä odottaa, että suosittelija olisi rehellinen. Hän on suosittelija!

Ei se ihan noin mene. Oma maineeni on pelissä, koska ala on suhteellisen pieni. En rupea ihan vaan soopaa höpöttämään vaikka olisin suosittelijaksi ryhtynytkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvä ja tunnollinen työssäni, hyvät työtodistukset, joissa arviot erinomaisia. Suosittelijoita en ole yksinkertaisesti kehdannut pyytää,,,,olen sillä tavalla ujo. Se tuntuu jotenkin kiusalliselta. Keskustelen kyllä,,,,,,,,mutta en omista asioistani. Työt hoidan kyllä. 

Mutta ymmärrän kyllä suosittelijoiden tärkeyden. Joskushan pomot voivat tuntea toisensa. Suhteilla minäkin saisin töitä varmaan helpommin,,,,mutta minkäs teet :-)

Kehtaa vaan. Ei se vaadi muuta kuin: saanko laittaa sinut suosittelijaksi työhakemukseeni? Ei siinä mene kuin kaksi sekuntia. Itse olen aina suostunut, kun on pyydetty. Siksi tiedän, että huonot työntekijät eivät edes pyydä. Ja siksi suhtaudun itse pienellä varauksella hakemukseen, johon ei ole pyydetty suosittajia.

Huonosta työntekijästä pääsee helpommin eroon, kun "suosittelee" muualle.

Olen viimeisimpiin neljään paikkaan hakenut iöman suosittelijaa. Eikö se ole vähän vanhanaikaista? Siis käyttää suosittelijaa?

Itselläni esimiehet vaihtuivat vuosittain, enkä puhunut kuin yt-neuvotteluissa tai kahvihuoneessa harvoin, mitään tietoa työnkuvastani ei ollut. Mitä arvoa heidän suositteluistaan olisi, puoliakaan heistä en olisi suositellut? Miksi olisin hankkinut heidän yhteystietojaan tai miksi minua olisi suositeltu, kun lähdin yrityksestä vaikka minun tahdottiin jäävän?

Osta prepaid liittymä ja anna numero haistattelijalle. Kun soittaa, muuta ääntäsi ja kehu niin vimmatusti ja harmittele kun lähdit firmasta.