Mielipiteesi luokkakokouksesta 50 vuotta lakkiaisten jälkeen?
Haluaisitko oikeasti tavata 50 vuotta sitten lakitetut luokkakaverisi?
Kommentit (64)
En haluaisi. Täällä päin on käsittämätön tempaus, että penkkaripäivänä abien auton perässä on rekka, jossa ajelee ikäloppuja entisiä abeja.
Mitenkähän moni niistä on edes elossa?
Kannatan! Haluaisin vieläkin saada pillua (nyk. vittua) siltä yhdeltä Anitalta, jonka kanssa silloin juttu jäi silloin 50 v sitten hennolle oraalle
En tiedä haluaisinko. Osasta on tullut juoppoja luusereita tai jopa nistejä. Toiset ovat ehkä pärjänneet ja lukeneet itsensä herraksi, kuten minä. Ei kiinnosta!
Miksi? Jos ei ole pitänyt yhteyttä toiseen 50 vuoteen, niin mitä tarvetta on tavata nytkään.
Samantekevää. Jos pidettäisiin kotipaikkakunnalla ja olisin käymässä, saattaisin mennä mutta varta vasten en täältä 400 km päästä lähtisi. Omaisia asuu kyllä lähellä joten tulee siellä käytyä yhä vaikka 40 vuoteen en ole asunut. Siellä itse asiassa pidettiin 20 vuoden jälkeen, mutta silloin en päässyt perhesyistä paikalle; olisin kyllä saattanut mennä. Ainakin neljä on kuollut, yksi minulle aika läheinen lapsena joten en tiedä jaksaisinko nyt enää.
Olin 20 v. luokkakokouksessa. Voisin oikein hyvin mennä 50 v. vastaavaan, mikäli sellainen järjestetään.
En mua lukio tyypit kiinnosta, mutta yläasteen porukkaa on aina kiva nähdä. Osahan niistä tuli lukioonkin, mutta mä olin eri luokalla - vajakkien kanssa - ei mitään pitkää, vaan lyhyttä, lyhyen perään. Jotain imbesillejä.
Miksi ihmeessä haluaisin tavata 70v eläkeläisiä? Niitähän näkee jo tarpeeksi ruokajonossa ja Kuopion Anttilan aulassa?
En todellakaan menisi. Ei ollut mitään yhteistä heidän kanssaan silloin aikoinaan, miksi nyt olisin kiinnostunut.
Olin viimeksi ala-asteen luokkakokouksessa, kun oltiin kolmekymppisiä. Mikään ei juuri ollut muuttunut. Pudokkaista suurin osa on edelleen pudokkaita ja menestyjät menestyjiä. Epäilen, että nyt viisikymppisenä tilanne ei siitä muuksi ole muuttunut.
En menisi, vuosista viis. Ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämät, niiden kanssa olen tekemisissä ilmankin, joiden kanssa haluan olla.
M42
Ei vähempää voisi kiinnostaa. Muutama kaveri on noilta ajoilta jäänyt, ja niihin olen yhteydessä, muut on täysin mitäänsanomattomia minulle.
Ainakaan niitä stalinisteja en haluaisi tavata, jotka ehdottivat, että kukaan uusi abiturientti ei lähtisi sankarihautausmaalle laskemaan seppelettä sotiemme veteraanien sankarihaudalle
Mä näytän olevan se outolintu, joka tykkää käydä luokkakokouksissa. Mä olen itse vielä se järjettömän lihava ja työtön, joka ei ole oikein elämässään pärjännyt. Sitten käydä tapaamassa juristeja, muusikoita ja malleja... Mun pikku tähtihetkiäni.
Olin ainoa 50 vuotta lakkiaisten jälkeen sovitussa luokkakokouksessa. Muut olivat kuolleet. Kyllä nauratti.
Luokkakokoukset ovat yleensä menestyneiden tapaamisia, looserit ei niihin osallistu
Olin vuosipari sitten oman lukioluokkani ainoassa kokoontumisessa, 25-V valmistumisen jälkeen. Suurin osa tuli eli 18/25 kirjoittaneesta.
Suurimmasta osasta oli tullut keskiluokkaa eli opettajia, toimistorottia, virkamiehiä jne.
Sitten puhuttiin niistä, ketkä EI ollut paikalla. Ääripäät oli kuuelmma Lontoossa asuva investointipankkiiri ja joku marketin pakasteosaston vastaava. Vain yksi oli kuollut.
Ihan mielenkiintoista oli tavata, niitäkin joita en niin ollut halunnut.
Miksi ei? Kuulee mitä niille on käynyt.