Aikuinen lapsi kadehtii eläkeläisvanhempansa valintoja

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitäisi  teidän mielenvikaisten nykynuorten saada vaikka ei kunnon työhistoriaa edes ole.

Talot, autot, kissat ja koirat ostetaan velaksi. Jos vanhempasi olisivat kävelleet pankkiin hakemaan miljoonalainaa taloa varten, heidät olisi  naurettu ulos.

Suomessa on maailman eniten tukia lapsiperheille, tukia joita muut eurooppalaiet ihmettelevät.

Näitä ei vanhemmillasi ollut:

Äitiysavustus, äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, vanhempainraha, osittainen vanhempainraha, äitiysvapaa, isyysvapaa, kodinhoidon tuki, vanhempainraha, lapsilisä, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha sekä osittainen hoitoraha

Osa näistä oli jo 80-luvulla. Silloin ostettiin velaksi pankin tuella. Ja seuraukset tiedämme kaikki.

Nämä velanottajat ovat nyt 6-kymppisiä.

--

Ennen asuttiin alkuun omakotitalojen yläkerrassa ja säästettiin alkupääomaa omaan YKSIÖÖN. Siellä asui koko perhe, lapset ja vanhemmat ja taas säästettiin, että sai kaksion. Nykyään halutaan suoraan hienot ja isot talot ja asunot. Ei kävisi muovimatto kylppärinseiniin tai ulkohuusi:D

--

No, ei kyllä asuttu 70-80 -luvulla. Ainakin vanhempieni ensiasunto oli omakotitalo. Ihan uusi. Talo on samaa kokoa kuin omani nyt 2025 ja itseasiassa rakennettukin tuona aikakautena. Kun mietin tässä ympärilläni olevia ikätovereideni vanhempia, niin valtaosa rakensi aika nuorena sen talon. Kaupungissa saatettiin asua kerrostalossa tai rivarissa, mutta ikäluokassani (75 syntynyt) kaikilla muistaisin olleen oma huone jo siinä vaiheessa, kun kaverikyläilyt alkoi. Yhden äiti oli vähävarainen yh ja hän jakoi sisaruksensa kanssa huoneen. Eli ei ne perheet ihan ahtaasti asuneet. Pari lasta ja kolme makkaria taisi olla aika tavallinen setti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitäisi  teidän mielenvikaisten nykynuorten saada vaikka ei kunnon työhistoriaa edes ole.

Talot, autot, kissat ja koirat ostetaan velaksi. Jos vanhempasi olisivat kävelleet pankkiin hakemaan miljoonalainaa taloa varten, heidät olisi  naurettu ulos.

Suomessa on maailman eniten tukia lapsiperheille, tukia joita muut eurooppalaiet ihmettelevät.

Näitä ei vanhemmillasi ollut:

Äitiysavustus, äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, vanhempainraha, osittainen vanhempainraha, äitiysvapaa, isyysvapaa, kodinhoidon tuki, vanhempainraha, lapsilisä, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha sekä osittainen hoitoraha

Kuinka vanhoista ihmisistä täällä nyt puhutaan?

Olen 70 v.

Olen saanut 70-luvulla äitiysavustuksen, äitiyspäivärahan, äitiysvapaan. Puolisoni piti ensimmäisen isyysloman esikoisesta 1976. Kotihoidontukea saimme 1979 toisesta lapsesta (Espoon kokeilu, johon pääsimme mukaan). Lapsilisää maksettiin jo minusta itsestäni. -81 syntyneestä lapsesta saatiin vanhempainrahaa (en muista, oliko tuolla nimellä), tällöin lapsen isä oli muutamia kuukausia lapsia hoitamassa.

Tätä minäkin ihmettelen. Olen hyvässä kunnossa. Pari autoimmuunisairautta on. Kävelyllä käyn lähes joka päivä, riippuu ilmoista. 

Töitä olen tehnyt. Kuka olisi hoitanut lapseni ja millä hinnalla ellen minä - heidän ainoa elävä vanhempansa? Tätä ihmettelen myös. Joku tästä olisi saanut korvauksen.

Mun luontainen päivärytmi menee niin että nukkumaan menen noin klo 01, siis nykyisin. Ja nousin lasten takia heidän aijataulujensa mukaisesti. Vein harkkoihin autolla, tein ruuat, hoidin kodin.

Kyllä mullekin räyhättiin aikoinaan että pitää nousta aamulla aikaisin kun niin oli tapan feodaaliyhteuskunnassa aikoinasn. Meillä tai mulla ei ole koskaan ollut esim elukoita. Miksi pitäisi nyt nousta aamuteelle esim klo 7. En nuku päiväunia. Ihmisilla on omat sisäiset kellonsa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli aikaisemmin hyvä ketju jossa oli kommentteja puoleen ja toiseen . Mutta sekin poistettiin kuten niin monta ketjua ennenkin , en kyllä ymmärrä että miksi. Tämä on kyllä aika uusi ilmiö että nuoret ihmiset kadehtii vanhempiaan, jotka kuitenkin ovat tehneet yleensä pitkän työuran, kasvattaneet paljon useampia lapsia kuin nykyperheellä on, ja pääsääntöisesti ilman noita kaiken maailman tukia, joista nykypolvi saa nauttia. Taitaa vissiin olla niitä liikaa kun työnteko ei enää kiinnosta. Ilmaiseksi pitäisi saada seinästä rahaa. Kyllä aikaisempikin sukupolvi on omasta selkänahastaan tuon elintasonsa repinyt, ihan turha kadehtia jos itse ei muuta viitsi kuin takapuoltaan levittää. Hävetä saisitte. Ennen vanhaan  raadoimme juuri sen takia että omilla lapsillamme olisi parempi ja helpompi elämä, samoin meitä edeltävä sodasta selvinnyt sukupolvi. Ei olisi näköjään kannattanut ,jos kiitollisuuden sijaan on nykyään tämä muiden kade

Niin mistä pitää olla kiitollinen? Miten elämä on helpompaa? Ei mikään ole nykyään kiinni viitsimisestä. Ihmisten pitää viitsiä ihan hirveästi, että saavat leivän pöytään ja päälle muuta kuin ylähuulen. Moni "helpottava " systeemi, byrokratiaa myöten, on pelkkää elämisen haittaa. Työkin on monella sellaista, että jos tärkeä yhteys ei toimi niin mikään ei toimi. 

Ikäni on 68. En ole kovin nuori siis. Nyt en puhu asunnoista ym materiasta, vaikka sellaisenkin osaksi ehdin rahoittaa.

Ihmettelen asennettasi. 

Olen edelleen tämä 68-vuotias aloittaja. En ikinä höpöttänyt lapsilleni mitään kiitollisuusvelasta minua kohtaan. Itselleni sitä hoettiin kyllä. Sillä suorastaan lyötiin. Samoin piti kunnioittaa. 

Itse olin 12-vuotiaana eka kertaa kesätöissä. Lukion kävin iltaisin työn ohessa. Lapseni ovat saaneet onneksi lyhyet kesätyöpätkät 16-vuotiaina, kävivät normaalin päivälukion. 

Tukia sain: lapsilisän ja asumistuen osittain omistamaani asuntoon. Lapset saivat perhe-eläkkeet isänsä jälkeen. Sama isä. Emme olleet naimisissa.

Mutta vaikuttaa siltä että nyt kaikki saavat kadehtia ketä vain. Se sattuu, kun asioista ei tiedetä ja hullua minun olisi puolustella nyt itseäni. Tein enemmän kuin kaksinhuoltajat. Ilman tukea.

Minä olen sitä mieltä että nukun omalla aikataulullani. En toitota ja leveile sillä. Äkkiä kiehahtanut lapseni vain hämmästytti minua. Joskus aiemminkin olen joutunut sanomaan, että jos tarvitaan jotain uusia ohjeita niin kysyn niitä. Älä tunge mun alueelle tietämään mikä on oikein ja mikä väärin.

Olen aloittaja.

Työttömäksi jouduin kolme kertaa ennen esikoisen syntymää. Lama 90-luvun alussa.

Autoimmuunisairauteni tulivat esiin suuressa stressissä lasten isän kuoltua.

Olen kyllä nukkumiseni ja oman aikatauluni ansainnut.

Turha minulle on tulla nalkuttamaan miten minua edellinen sukupolvi se vasta hyvä. Se minua nyt pelottaa että sekoavatko lapseni stresseistään.

Ammatinvalinta tai asuinpaikkavalinta kysymys, jos töihin joutuu nousemaan aamulla ennen 6. Koko ikäni olen tehnyt töitä, joissa on liukuva työaika ja aloittanut työt mahdollisimman myöhään aamulla. Tosin se on tarkoittanut sitä, että töitä joutuu  tekemään monta tuntia sen jälkeen, kun klo 6 työt aloittaneet ovat lopettaneet, mutta elämä on valintoja.

Lapsellasi on elämä todella hyvin, jos ei keksi muuta nurisemista kuin miten pitkään oma äiti nukkuu aamuisin. Kiukutteleva kolmekymppinen on noloa ja kertoo suhteestanne, jos annat hänen paukutella lapsellisia mielipiteitä siitä miten elämääsi elät. Mitäs, jos olisitkin halvaantunut ja joutuisit makaamaan koko päivän kotonasi muiden avustettavana? Tulisiko lapsesi auttamaan vai riehuisi, miten äiti vaan makaa. Kannattaa vähän suhteuttaa hänelle, mihin oikeasti kannattaisi puuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Me nuoremmat ollaan sekä hoidettu lapset että käydään palkkatöissä. Ja kohta ilmeisesti hoidetaan teidätkin venkulat, jotka ette viitsi edes pitää itseänne kunnossa. Että ymmärrän lasta, ei tuo sinun panoksesi kovin kummoiselta kuulosta, me ei luultavasti edes päästä ikinä eläkkeelle. 

Lässynlässyn. Ihan samalla tavalla ollan hoidettu lapset ja käyty töissä jo 70-luvulla. Kunto on kohdillaan vielä 78 vuotiaanakin. Hiihtokelejä odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Lapsista sai myös vähennystä aina 90-luvun alkuun saakka ja asuntolainan korkovähennykset oli mahtavat. Lisäksi lapsilisä oli oikeasti ihan hyvä nykyaikaan nähden. Olen saanut esikoiseni 2004 ja siitä päivästä tähän päivään lapsilisä on pysynyt suunnilleen samana. Välillä vähän nousi, sitten laski jne. 21 vuotta samalla tasolla? Äitini muistelee saaneensa meistä jo 90-luvulla suunnilleen sama, mitä lapsilisä on tänäpäivänä.

Oletteko muuten huomanneet, että nämä asuntolainan korkovähennyksetkin niistettiin pois, kun niitä ei enää nämä tietyt ikäluokat tarvitse? Tuntuu, että jokainen päätös, aivan jokainen, potkii nuorempia päähän ja nostaa vanhoja. 

Juttelin kerran huumorintajuisten vanhempieni kanssa näistä päätöksistä ja poliittisista linjauksista. Kysyin, että mitä hyötyä on haalia itselleen etuja ja rahaa, kun kerran rahaa ei käytetä ja se jätetään perinnöksi kuitenkin. Vanhempiani tuo naurat

Korothan oli vähän aikaa sitten melkein negatiiviset. Mitä apua muka vähennyksistä olisi ollut silloin tai nyt pari prossaa? Silloin vähennykset auttavat oikeasti, kun korot ovat 80- ja 90-lukujen tasolla eli korkeimmillaan 18 %. Tämä siis asuntolainan korko. Kulutusluottoja ei tuolloin edes ollut eikä kukaan olisi ollut niin hullu, että yli 10 %: n korolla ottaisi lainaa vaikka etelänmatkoja varten.

Vierailija kirjoitti:

Me nuoremmat ollaan sekä hoidettu lapset että käydään palkkatöissä. Ja kohta ilmeisesti hoidetaan teidätkin venkulat, jotka ette viitsi edes pitää itseänne kunnossa. Että ymmärrän lasta, ei tuo sinun panoksesi kovin kummoiselta kuulosta, me ei luultavasti edes päästä ikinä eläkkeelle. 

Haista sinä sisälukutaidoton vttu. Monenko lapsen äitinä sinä olet jäänyt leskeksi?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on sinusta huolissaan. Haluaisi sinulle päivärytmin.

Eläkeläisen ei ole mikään pakko nousta klo 6, vaan klo 12 on ihan hyvä aika. 

Jokin on mennyt kasvatuksessa pieleen kun aikuinen lapsi sanoo äidilleen tuolla tavalla.

Tottakai sun pitää nukkua puoleen päivään vähintäänkin. Kyllä se muuten käy terveyden päälle jos tarpeeksi unta ei saa. En jaksais itsekkään nousta aamutuimaan, jos illasta aamun pikkutunneille olisin baarissa ja tulisin kotiin aamulehden kanssa yhtä aikaa. Et näköjään ole oppinut, että yöt on nukkumista varten.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai sun pitää nukkua puoleen päivään vähintäänkin. Kyllä se muuten käy terveyden päälle jos tarpeeksi unta ei saa. En jaksais itsekkään nousta aamutuimaan, jos illasta aamun pikkutunneille olisin baarissa ja tulisin kotiin aamulehden kanssa yhtä aikaa. Et näköjään ole oppinut, että yöt on nukkumista varten.

Hereilläolo kotona selvinpäin on ihan normaalia 😌

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Jokin on mennyt kasvatuksessa pieleen kun aikuinen lapsi sanoo äidilleen tuolla tavalla.

Taitaa olla ajan henki haukkua eläkeläisiä ja kadehtia kaikkia kaikesta. Lisäksi mangutaan joka välissä, että elämä on mulle epäreilua, kun naapurilla on vaikkapa uusi auto. Kateus rumentaa niin sisältä kuin ulkoa. Se pitäisi osata kääntää voimavaraksi ja saada tsemppaamaan enemmän oman elämän eteen.

Onko nyt niin, että kun uskontokin hienoine periaatteineen ja elämänviisauksineen on työnnetty taka-alalle, ihmiset ovat hukanneet hyvän elämän perusteet, jotka eivät ole raha ja tavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on sinusta huolissaan. Haluaisi sinulle päivärytmin.

Eläkeläisen ei ole mikään pakko nousta klo 6, vaan klo 12 on ihan hyvä aika. 

Ei ole pakko, ei todellakaan. Ainoa mikä on jopa eläkeläisille tärkeää on kunnollinen päivärytmi. Kukaan täysjärkinen liikuntakykyinen eläkeläinen ei makaa rötkötä puoleen päivään. Aloittajalla on iso ongelma. Kyllä kaiken päivää nukkujalla ei ole sosiaalista elämää, koska muut eläkeläiset ovat jo tehneet vaikka mitä ja siirtyneen kotiin ruokailemaan ja ottamaan kenties 20 min päikkärit (aloittaja vasta ryömii vällyjen alta). Sitten on taas valmis liikkumaan ja hankkimaan luonnollisen väsymyksen, jotta saa hyvät yöunet ja pirteänä herää taas uuteen aamun. 

Itse en keskustelisi tuosta ollenkaan. Sinä elät kuten haluat, eikä se kuulu aikuiselle lapsellesi mitenkään. Samoin kuin ei sekään oletko joskus aiemmin tehnyt hänen mielestään tarpeeksi töitä vai et - tämä keskustelu ei johda mihinkään, itse toteaisin vaan jos syyttäisi ettei ole tehnyt tarpeeksi työtä, että no sinä olet siis sitä mieltä, selvä, ja vaihtaisin puheenaihetta.

Mä kadehdin vähän myös mun eläkeläisvanehmpia, mutta en minä sitä niille ilmaise. Mun kateus johtuu siitä, että molemmilla on isompi eläke kuin mun palkka sairaanhoitajana. Ja matkustelujaan ja hienoa omakotitaloaan, kun itse asun Helsingissä pienessä kaksiossa. Yleensä heidän elämäänsä, uramenestystään jne. Töitä tekivät kyllä pitkään ja paljon, tekivät ison luokkanousun jne. Kadehdin, mutta ymmärrän että se on mun luonteenheikkous, eikä heidän syy.