Lue keskustelun säännöt.
Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8243831
Mitähän hittoa nyt taas?
Nyt siis pitäisi alkaa tekemään lapsia köyhyyteen? Kyllähän se on nimenomaan fiksua ja viisasta että lapsia alkaa tekemään vasta sitten kun on oma talous kunnossa eli palkka on riittävän hyvä ja asunto yms asiat kunnossa.
Nyt siis lapsia pitäisi tehdä vaikka palkka olisi surkea millä elättää juuri ja juuri itsensä?
Kommentit (1150)
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Mun naamani aina suorastaan vääristyy inhosta kun näen noita pallopäitä, näyttää joltain kanankyljykseltä. Raskaanaolevat ja imettäjät myös inhottaa. Että pieleen menee, jos kuvittelet että tällaisten postailu herättäisi ihastusta ja vauvanhankintahaluja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Mun naamani aina suorastaan vääristyy inhosta kun näen noita pallopäitä, näyttää joltain kanankyljykseltä. Raskaanaolevat ja imettäjät myös inhottaa. Että pieleen menee, jos kuvittelet että tällaisten postailu herättäisi ihastusta ja vauvanhankintahaluja!
Tietenkin jos menee vauva.fi sivustolle voi näihin kanankyljyspallopäihin törmätä. myös inhottaviin raskaanaoleviin ja imettäjiin.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.
Mä en vain yksinkertaisesti pystyisi elää sen faktan kanssa, että kaikki mun lapsen surut, itkut, murheet, sairaudet, kärsimys ja kuolemakin johtuu minun itsekkäästä halusta lisääntyä. Täytyy olla todella julma ihminen, kun näkee oman lapsensa tuskan, ja pystyy sivuuttamaan sen tosiasian, että se on täysin mun syytä, minä olen tämän aiheuttanut.
Mieti sitä seuraavan kerran, kun lapsesi itkee: se on sun syytä!
Mistä näille lapsille löydetään isät? Suomessa nyt vaan ei ole tarpeeksi pitkiä ja komeita miehiä kaikille naisille. Hirveän harva nykynainen haluaa tyytyä alle keskituloiseen tavismieheen.
Miehet ovat joko luiperoita pukupellejä tai isomahaisia kaljan kittaajia.
Kunnollisia kelpuutettavia on alla prosentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiitos, huoleton on hevoseton ja lapseton ihminen. Nykyään on suurin osa lapsista yhteiskunnan ja kasvatettavana ja elätettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jännä, että metsäläiskansamme kohdalla ei taaskaan nähdä metsää puilta: OMIA LAPSIA EI VAIN HALUTA.
Ei auta mitkään propagandat kellontikityksistä, hedelmällisyydestä, positiiviesimerkkikokemuksista sinappikoneista.
= EI HALUTA ELÄÄ HETKEÄKÄÄN (= ei kuvainnollista tai konkreettista) KAKKAVAIPPAELÄMÄÄ LAPSELLISENA.
= HALUTAAN ELÄÄ VAPAANA JA ILMAN LAPSIA TAI MITÄÄN MIKÄ MILLÄÄN TAVALLA LIITTYY LAPSELLISIIN.
Inhoan vauvoja joten ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos puoliso saa töistä niin hyvää palkkaa ettei perhe saa asumistukea, niin ei pitäisi olla mikään ongelma pärjätä minimi äitiysrahalla. Onhan se sitä paitsi ruhtinaallinen opintotukeen verrattuna."
No ei sen palkan nyt niin kummonen tarvi olla, että tuet menee. Vuokra meillä oli 800€/kk KT-asunnossa. Meillä on aina ollut miehen kanssa omat rahat, eli kummallakin oikeus itse ansaitsemiinsa rahoihin. Mies maksoi toki mun osuuden vuokrasta, mutta muuten maksettiin kaikki edelleen puoliks. Onneks oli säästöjä kertyny kesätöistä.
Toi nyt on vaa tyhmää! Olette yksi perhe ja sinä hoidat yhteistä perheenne jäsentä, joten miksi silloin kaikki rahat olisivat omia? Eiköhän miehesi voi maksaa suurimman osan yhteisistä menoista, jos omat tulosi ovat pienet vanhempainvapaan takia.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näille lapsille löydetään isät? Suomessa nyt vaan ei ole tarpeeksi pitkiä ja komeita miehiä kaikille naisille. Hirveän harva nykynainen haluaa tyytyä alle keskituloiseen tavismieheen.
Tanskasta saa spermaa. Mihin muuhun sitä miestä tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko te lapsista rakkaina puhuvien kommenttien alapeukuttajat edes, miten vihaa tihkuvilta vaikutatte?
Itsereflektion paikka. Mistä kaikesta se inho kumpuaa?
Mitä väliä mistä se kumpuaa, mut kumpuaa kuitenkin :) Itse olen sitä mieltä, että äitiys on kaikista itsekkäin teko mitä voi tehdä. Ja samalla julmaa sitä lasta kohtaan. Se kun ei kärsisi tippaakaan siitä että ei synny. Kärsimykset alkaa vasta kun joku itsekäs hänet synnyttää itselleen, kun ei osaa rakastaa kuin omia geenejään ja on niin mielikuvitukseton ettei muuta täytettä keksi tyhjään elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näille lapsille löydetään isät? Suomessa nyt vaan ei ole tarpeeksi pitkiä ja komeita miehiä kaikille naisille. Hirveän harva nykynainen haluaa tyytyä alle keskituloiseen tavismieheen.
Tanskasta saa spermaa. Mihin muuhun sitä miestä tarvitaan?
Hoitamaan ja ruokkimaan se ällötys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mumm
Niin että lapsia pitäisi tehdä välttääkseen mahdollisen kitkeröitymisen vanhana? :D Kaikki muutkin perustelut ovat puhtaan itsekkäitä : se mitä sinä saat suhteesta lapseesi. No, samalla olet syypää kaikkiin hänen kokemiin tuskiin, jotka hän joutuu kokemaan siksi että sinussa ei ollut tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että monellakaan se lasten hankinta on asunnosta kiinni. Lapsia ei vaan haluta ja nykyään on täysin hyväksyttyä elää sellaista elämää kuin haluaa. Ei varmasti ennenkään niitä lapsia haluttu mutta paine tietynlaiseen elämään oli todella kova eli naimisiin, omakotitalo ja lapset jne. Minusta se on vain hieno asia että nykyään jokainen saa vapaasti unelmoida ja pyrkiä unelmiaan kohti. On ollut aika jolloin sieltä omalta kotiseudultaankin oli vain haave edes päästä käymään jossain muualla.
Mikä tämä feministinen vasemmistovale on, jota täälläkin "huomaamatta" levitetään koko ajan? Että naiset eivät oikeasti halua ollenkaan lapsia ja että ennen niitä vain oli pakko tehdä, koska nainen oli niin kurja ja alistettu raukka? Historian opiskelu (siis ei minkään halvatun gender-linssin läpi) tekisi hyvää useimmille nykynaisille. Sitä menneisy
Ihan faktaa, tämä on oikeaa historiaa. Suomessa ei saanut nainen mennä esim. baariin ilman miestä 60-luvulla. Naimisiin mentiin 40- ja 50-luvuilla pakosta ja lapsia tuli, halusi tai ei. Siinä jäi oma elämä elämättä monelta naiselta, eikä se vieläkään ole tasa-arvoista vaan yhä tutkimuksien mukaan naiset joutuvat perheissä tekemään suurimman osan kotitöistä ja lapsesta huolehtimisesta, oman työn lisäksi. Vasemmisto sitä ja tätä nönnöönöö, sosialidemokratian ansiosta meillä vielä on edes jonkinlainen tukiverkko. Jos nämä nykyiset persekokkareet sais päättää, niin mitään julkista päivähoitoa jne ei olisi lainkaan ja lapsia syntyisi vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Mun naamani aina suorastaan vääristyy inhosta kun näen noita pallopäitä, näyttää joltain kanankyljykseltä. Raskaanaolevat ja imettäjät myös inhottaa. Että pieleen menee, jos kuvittelet että tällaisten postailu herättäisi ihastusta ja vauvanhankintahaluja!
Oikein INHOTTAA? Sairasta, ja taidat tietää itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.
Mä en vain yksinkertaisesti pystyisi elää sen faktan kanssa, että kaikki mun lapsen surut, itkut, murheet, sairaudet, kärsimys ja kuolemakin johtuu minun itsekkäästä halusta lisääntyä. Täytyy olla todella julma ihminen, kun näkee oman lapsensa tuskan, ja pystyy sivuuttamaan sen tosiasian, että se on täysin mun syytä, minä olen tämän aiheuttanut.
Mieti sitä seuraavan kerran, kun lapsesi itkee: se on sun syytä!
Miten nuorten ajatusmaailma on vääntynyt näin sairaaksi? Outo elämä, kun elämä nähdään näin kamalana...
onnellinen keski-ikäinen
"Ehei kaikki ihmiset eivät ole laumasieluja/tuuliviirejä, jotka säätävät elämänsä/tekemisensä/tekemättä jättämisensä muiden ihmisten ja kulloistenkin alati vaihtuvien muotivirtausten perässä primitiivisesti kyseenalaistamatta (vailla omaa tahtoa ja mielipidettä) apinoiden."
Psykologisten tutkimusten mukaan kyllä valitettavasti ovat. Jopa avioerojen on todettu tarttuvan eli jos ihmisen lähipiirissä erotaan niin hänenkin riskinsä erota kasvaa.
Aika monta mt-ongelmasta kärsivää tässäkin ketjussa, surullista :( Vihasta toki moni saa energiaa elää, mutta ihan hulluahan ja vääristynyttähän se on.
Mitä sinä selität? On nytkin sallittua haluta perhe, siihen oikein kannustetaan. Silti ihmiset ei tahdo. Olisiko mitenkään mahdollista, että elämä oli sen verran erilaista silloin ennen, että perheen perustaminen oli helpompaa? Ja joo, tiedän että ei silloinkaan elämä mitään auvoista ollut ja joka aikana on omat ongelmansa, mutta nykynuoret elää ihan eri maailmassa perheellistymisen suhteen kuin 60-luvun nuoret. Nykyään on lottovoitto jos saa vakituisen työpaikan ja sen verran palkkaa, että pystyy ostamaan oman asunnon. Ja toki se puolisokin olisi kiva olla. Tiedän useamman, jotka haluaisivat lapsia tulevaisuudessa mutta a) eivät löydä puolisoa tai b) eivät voi rehellisesti sanoa että pystyvät elättämään itsensä lisäksi ketään muuta.
Sitäkin ihmettelen, miten et näe yhteyttä sille että esimerkiksi 90-luvun lama-ajan lapset kammoavat ajatusta lasten tekemisestä köyhänä ja epävarmassa tilanteessa. Helppo se on puhua, jos itse teki muksunsa silloin ja koki ongelmat aikuisen perspektiivistä. Ehkäpä nykyiset aikuiset eivät halua toistaa edeltäjiensä virheitä ja pistää ns. pahaa kiertoon.