Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Monilla opiskelijoilla oli lapsia menneinä vuosikymmeninä, esim. 1970- ja 80-luvuilla. Ei ollut nuorilla vanhemmilla paljon muuta kuin opintolainaa. 

Nyt kun viisikymppisenä olen seurannut mitä mailmassa tapahtui niin olen todella tyytyväinen kun en ole tehnyt lapsia. Nyt sen huomaa että päätös todellakin on ollut oikea.

Vuokra-asunto voi olla halvempi ratkaisu kuin oma asunto, (pelkästään korot + vastike voi olla enemmän kuin vuokra). Lisäksi vuokra-asunnosta on helppo muuttaa esimerkiksi töiden perässä toiselle paikkakunnalle / toiseen maahan. 

 

kaikessa on puolensa. =) 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

 

Mikä pakko kaveerata rikkaiden kanssa? Kun tarpeeksi moni tekee lapsia köyhänä, löytyy kavereitakin, joilla ei ole KAIKKEA: 

Kun saa lapsia ei saa enää lainaa. Lapsi  vähentää todella paljon asuntolaina rahaa. Jos oisin hankkinut lapset ennen taloa en koskaan pääsisi tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Kun saa lapsia ei saa enää lainaa. Lapsi  vähentää todella paljon asuntolaina rahaa. Jos oisin hankkinut lapset ennen taloa en koskaan pääsisi tähän. 

Olen jotenkin selvinnyt siitä, että tein lapseni 25 vuotiaana, kun olin juuri valmistunut. Ei ollut omistusasuntoa eikä perheessä kahta autoa. Rahan puutetta en tuntenut kokeneeni, ei me eletty köyhyydessä, omistusasunto mulle tuli vasta viiskymppisenä. Jos lapsia aikoo hankkia, niin ei paljoa kannata tuhlata hedelmällisiä vuosia kaikkien niiden hyödykkeiden hankintaan, joita luulee tarvitsevansa: omakotitalo, kaksi autoa, kultainen noutaja ja kesämökki. Lapsen saamisessa naisilla on kolme rajoittavaa riskiä, joita ei voi kiertää: hedelmällisyys, hedelmällisyys ja hedelmällisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

 

 

Ei ennen näin ajateltu, te olette vaan itsekkäitä! 

Isäs oli itsekäs kun sua teki..

En usko että monellakaan se lasten hankinta on asunnosta kiinni. Lapsia ei vaan haluta ja nykyään on täysin hyväksyttyä elää sellaista elämää kuin haluaa. Ei varmasti ennenkään niitä lapsia haluttu mutta paine tietynlaiseen elämään oli todella kova eli naimisiin, omakotitalo ja lapset jne. Minusta se on vain hieno asia että nykyään jokainen saa vapaasti unelmoida ja pyrkiä unelmiaan kohti. On ollut aika jolloin sieltä omalta kotiseudultaankin oli vain haave edes päästä käymään jossain muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vauvojen sylissä pitäminen ja näkeminen lisää tutkitusti niin sanottua vauvakuumetta."

Ja nyt mun pitäisi mennä siis hankiimaan itselleni vauvakuume lähentelemällä toisten vauvoja. Mutta miksi mun pitäis mennä etsimään, missä se vauvakuume piileksii?

tossa varmaan oletetaan että ihmisillä on tuttuja ja kavereita eikä ne vaan homehdu kaiket päivät sisällä jotain av-palstaa lukien

Ei vieläkään vastaa kysymykseen MIKSI pitäisi hankkia vauvakuume.

Ehkä sinäkin tykkäisit koirista ja haluaisit koiran, jos menisit viettämään niiden kanssa aikaa? Ymmärrätkö pointin...

Tässä pidetään lisäksi naisia ja erityisesti lisääntymisikäisiä nuoria naisia ihan

Onko sen paskavaippoja vaihtavan mamman elämä sitten ollut jotenkin enemmän ainutkertaista?

Miksi sinua ärsyttää se että ihmiset elävät sellaista elämää kuin itse haluat, eivätkä sellaista mitä sinä haluat? Mistä tuo kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun viisikymppisenä olen seurannut mitä mailmassa tapahtui niin olen todella tyytyväinen kun en ole tehnyt lapsia. Nyt sen huomaa että päätös todellakin on ollut oikea.

Itse olen 33 ja todella tyytyväinen etten hankkinut lapsia. Joskus sitä mietin, mutta aloin huomata mitä se perhearki teki monille ystävilleni sekä siskolleni. Muuttuivat ihan eri ihmisiksi eivätkä hyvällä tavalla. Arki on raskasta ja hermot kireällä. Yhden ystävän kanssa oltiin työkavereitakin mutta välit meni kokonaan pilalle koska hän ei halunnut yrittää edes ymmärtää miksi minä lapseton en voi aina vaihtaa vuoroja hänen mielensä mukaan kun hänellä olisi ollut jotain lapsiin liittyvää menoa ja yksi joulu katkaisi sitten välit täysin kun en suostunut tekemään hänen iltavuoroaan.

Joillekin perhearki toki sopii hyvin ja elämä näyttää rullaavan oikein kivasti, mutta monille se vain on liikaa eivätkä he pärjää kovinkaan hyvin joka näkyy sitten niissä lapsissakin. Tämä nyt on kärjistetty esimerkki mutta yhden perheen tiedän joka on hyvin köyhä ja heidän teininsä varastaa itselleen sitä sun tätä kun ei vanhemmilla ole varaa hankkia hänelle mitään.

Lasten tekemisestä huolehtivat nykyisin muualta tulleet, joten kantasuomalaisten ei tarvitse lisätä enäää Suomen väkilukua.

Ei kiinnosta mitkään tutkijan mielipiteet. Ei oo rahaa, yhteiskunta murenee, ei ole vastuunsa kantavaa miestä. Monet miehet haluaa lapsen, mutta ei hoitaa sitä seuraavat 18 vuotta. Pitäkää tunkkinne. Minä varmistan, että on sen verran rahaa vanhana, että pystyn maksamaan hoivakodista jossain aurinkoisessa paikassa. 

Vierailija kirjoitti:

En usko että monellakaan se lasten hankinta on asunnosta kiinni. Lapsia ei vaan haluta ja nykyään on täysin hyväksyttyä elää sellaista elämää kuin haluaa. Ei varmasti ennenkään niitä lapsia haluttu mutta paine tietynlaiseen elämään oli todella kova eli naimisiin, omakotitalo ja lapset jne. Minusta se on vain hieno asia että nykyään jokainen saa vapaasti unelmoida ja pyrkiä unelmiaan kohti. On ollut aika jolloin sieltä omalta kotiseudultaankin oli vain haave edes päästä käymään jossain muualla. 

Todella hyvä kommentti. 

"Ei varmasti ennenkään niitä lapsia haluttu mutta paine tietynlaiseen elämään oli todella kova eli naimisiin, omakotitalo ja lapset jne."

En usko että se menee ihan noin. Ihmiset alkavat haluta samoja asioita joita muutkin ihmiset tekevät. Ihminen on laumaeläin ja matkii helposti muita koska ei halua erottua. Jos muillakin on lapsia niin aletaan itsekin haluta lapsia. Jos muillakaan ei ole lapsia niin lapsia ei niin helposti halua itsekään.

Ja se halu on silloin ihan aito, ei mikään pakko.

Miksi tehdä lapsia romahuspisteessä olevaan maailmaan? Altistaa heidät koulujärjestelmälle jossa ei ole enää mitään jäljellä siitä menestyksestä mitä joskus oli? Jos lapsia tehdään, heidän vanhempansa tulee olla yhdessä tappiin asti. Näin ei kuitenkaan (länsimaissa ole) vaan puolet avioliitoista päättyvät eroon. Sitten pitäisi muka hyväksyä se, että entinen kumppanisi saa tapailla muita vaikka teillä on yhteisiä alaikäisiä lapsia.

Jostain sitten löytyy aina tällainen tutkija, joka kertoo minkä ikäisenä pitäisi ruveta yrittämään jos haluaa niin ja niin monta lasta bla bla. Lopettakaa. Ihmiset on yksilöitä, myös biologisesti. Jotku saa syövän parikymppisenä, toiset saa lapsia nelikymppisenä. Tämä on tällaista naisten pelottelua. Toivottavasti tällaisten viisastelijoiden palkkaa eivät maksa veronmaksajat

Vierailija kirjoitti:

Vuokra-asunto voi olla halvempi ratkaisu kuin oma asunto, (pelkästään korot + vastike voi olla enemmän kuin vuokra). Lisäksi vuokra-asunnosta on helppo muuttaa esimerkiksi töiden perässä toiselle paikkakunnalle / toiseen maahan. 

 

kaikessa on puolensa. =) 

Jaa, samalla tavalla sitä muuttaessa ottaa mukaansa irtaimiston omasta tai vuokrakämpästä. En näe mitään eroa??

Oman etuna on tosin se että sen voi jättää vuokralle tai myydä ja on kivasti vararahastoa. Vuokralaisella rahat on menneet vuokraidännän taskuun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin vuokralla rivaripätkässä, ok-talo ostettiin kun lapset olivat 6v. ja 8v. Ei mitään järkeä tuhlata hedelmällisimpiä vuosia siihen, että ihan koko pakan pitäisi olla kasassa etukäteen, kunhan on edellytykset (esim. koulutus/opiskelupaikka) pärjätä tulevaisuudessa.

Miksi tehdä lapsia köyhyyteen tai epävakaaseen tilanteeseen? 

Saa tuollaista ihmetellä. En loukkaantuisi ollenkaan. Sen sijasn kuvottavaa on että samat ihmettelivät voivat jopa tahalleen sabotoida jonkun perheen elämää aika rankastikin rikoksin. jotta voisivat sanoa: Kato mitä mä sanoin. Tapahtuu ikäviä asioita hos ei ole vakaa talous ja kaikki kunnissa! 

Noh, jotkut tietää niistä ja ainakin ylsi uhreista tietää. 

Asiat xx eivät johtuneet sosioekonomisesta asemasta, taloudellisesta tilanteesta eikä henkilöiden persoonasta tsi muusta. Ja nekin mitkä johtuivat oli sabotoiden saatu aikasn.  Ei ollut edes sattumia tsi epäonnea. Oli vsin ssbotoituja vastoinkäymisiä, jotka aiheutettu käyttäen hyväksi rikoksia ja vastenmielisiä moraalittomia keinoja Valheita, lavastuksia, ja väärennyksiä. 

Sellaisua mitä tavis tomppelit eivät osaa edes kuvitella. 

Omat vanhempani olivat "vanhoja", kun synnyin, isäni oli yli 40 vuotias. Heilläkään ei ollut pakka kasassa, vaan olivat uusioperhe, äidilläni kaksi vanhempaa lasta aikaisemmasta kulissiavioliitosta, jossa ei rahaa puuttunut Helsingin hienostoalueella. Vanhempani taas aloittivat syntyessäni tyhjästä. Isäni kuoli kun olin 29-vuotias, parikymppisenä jo jouduin miettimään isäni sairasteluja ja mahdollista kuolemaa, kun suurin osa joutuu vasta 40-50 vuotiaana huolehtimaan vanhemmistaan. 

Siispä halusin aina itse lapsia nuorena, vaikka opiskelut eivät olleet pulkassa. Ja olen tyytyväinen. Tunnen etten jaksaisi enää nyt nelikymppisenä pikkulapsielämää samalla tavalla, lisäksi miehellä todettiiin muutama vuosi sitten rakenteellinen sydänvika, en tiedä olisimmeko edes uskaltaneet hankkia lapsia nyt vanhempana. Raha ei ole lasten kanssa ihan kaikki, vaan myös terveys ja jaksaminen on eri tasolla nuorempana. Lisäksi lapset tarvitsevat tukea vielä teini-ikäisinä ja vanhempinakin. Tosin meillä menee ihan hyvin nykyään taloudellisestikin. Tärkein tuki tällä hetkellä kuitenkin on esim. lukiolaisen auttaminen pitkänmatikan läksyissä ja muu hänen valintojensa tukeminen. Se paras vanhempi on läsnäoleva vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani olivat "vanhoja", kun synnyin, isäni oli yli 40 vuotias. Heilläkään ei ollut pakka kasassa, vaan olivat uusioperhe, äidilläni kaksi vanhempaa lasta aikaisemmasta kulissiavioliitosta, jossa ei rahaa puuttunut Helsingin hienostoalueella. Vanhempani taas aloittivat syntyessäni tyhjästä. Isäni kuoli kun olin 29-vuotias, parikymppisenä jo jouduin miettimään isäni sairasteluja ja mahdollista kuolemaa, kun suurin osa joutuu vasta 40-50 vuotiaana huolehtimaan vanhemmistaan. 

Siispä halusin aina itse lapsia nuorena, vaikka opiskelut eivät olleet pulkassa. Ja olen tyytyväinen. Tunnen etten jaksaisi enää nyt nelikymppisenä pikkulapsielämää samalla tavalla, lisäksi miehellä todettiiin muutama vuosi sitten rakenteellinen sydänvika, en tiedä olisimmeko edes uskaltaneet hankkia lapsia nyt vanhempana. Raha ei ole lasten kanssa ihan kaikki, vaan myös terveys ja jaksaminen on eri tasolla nuorempana. Lisäksi lapset tarvitsevat tukea vielä te

Ehkä olet raihnainen nelikymppinen, koska hankit lapsia nuorena? Mulla ei mitään vikaa jaksamisen kanssa nelikymppisenä, omat vanhemmat oli kans melkein nelikymppisiä kun minä synnyin ja ovat yhä täällä. Ihmiset tekee omat valintansa. Ja ne elintavat!