Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8243831
Mitähän hittoa nyt taas?
Nyt siis pitäisi alkaa tekemään lapsia köyhyyteen? Kyllähän se on nimenomaan fiksua ja viisasta että lapsia alkaa tekemään vasta sitten kun on oma talous kunnossa eli palkka on riittävän hyvä ja asunto yms asiat kunnossa.
Nyt siis lapsia pitäisi tehdä vaikka palkka olisi surkea millä elättää juuri ja juuri itsensä?
Kommentit (1150)
Vierailija kirjoitti:
En halunnut. Tuli silti. Puitteet oli sentään kunnossa, vaikka olin nuori. Elämä opettaa kyllä kantamaan vastuuta, jos suostu oppimaan. Kaikki ei ole valmiita vanhemmuuteen, vaikka olisi asuntovelkakin maksettuna.
En ole ihmisenä millään lailla vastuuton, en vaan kaipaa lapsia elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nyt pitää olla muutenkin ihan kaikkea, niin ei liene yllätys, että lapsien aikakaan ei ole hyvä oikeastaan koskaan. Kaikki halutaan suunnitella valmiiksi ja varman päälle, vaikka mikään ei ole oikeasti yhtään varmaa.
Mulla ja sulla voi jo olla syöpä johon ei ole hoitoa. Emme vain tiedä sitä vielä.
Joo, kyllä mä tiedän, että kyse on myös todennäköisyyksistä, mutta huvittaa silti, miten nykyihminen kuvittelee sopivan määrän materiaa olevan joku tae hyvälle lapsuudelle. Näin lama-ajan lapsena ei multa puuttunut mitään, vaikka aikuisena ymmärränkin, että me elettiin oikeasti todella köyhästi. Ja nykymittapuulla todellakin puuttui. Ei me käyty ikinä missään muualla kuin sukulaisissa kylässä tai ne meillä. Mutta mitäpä sitä toisaalta lapsena muuta kaipasikaan, serkkujen kanssa oli mukavaa puuhastella. Tosin nykyään ei varmaan ole niitä serkkujakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut. Tuli silti. Puitteet oli sentään kunnossa, vaikka olin nuori. Elämä opettaa kyllä kantamaan vastuuta, jos suostu oppimaan. Kaikki ei ole valmiita vanhemmuuteen, vaikka olisi asuntovelkakin maksettuna.
En ole ihmisenä millään lailla vastuuton, en vaan kaipaa lapsia elämääni.
Monesti lapsia nuorena saaneet olettavat, että ihmisen henkinen kasvu pysähtyy teini-ikään, jos tämä ei saa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä olet kotona lasten kanssa, niin miten kolmekymppisenä pääsee työelämään? Ei mitenkään.
No sitten voi kolmekymppisenä opiskella ammatin. Kun valmistuu, lapset ovat jo isoja, eikä työnantajan tarvitse pelätä, että työntekijä jää usein kotiin hoitamaan sairaita lapsia. Eli työtä voi saada helpommin. Näissä jutuissa on puolensa ja puolensa.
Suurinosa parikymppisistä ei halua lapsia, mikä on täysin ymmärrettävää. Ja on aivan naurettava ajatus, että naisen pitäisi ajoittaa lastenteko sen mukaan mikä työnantajalle on helpointa. Ihan turha ihmetellä miksei naisia lisääntyminen houkuta.
On taas tässä hyvä esimerkki tämän palstan "keskustelun" tasosta.
1 "Jos parikymppisenä olet kotona lasten kanssa, niin miten kolmekymppisenä pääsee työelämään? Ei mitenkään."
2 "No sitten voi kolmekymppisenä opiskella ammatin. Kun valmistuu, lapset ovat jo isoja, eikä työnantajan tarvitse pelätä, että työntekijä jää usein kotiin hoitamaan sairaita lapsia. Eli työtä voi saada helpommin. Näissä jutuissa on puolensa ja puolensa."
3 "Suurinosa parikymppisistä ei halua lapsia, mikä on täysin ymmärrettävää. Ja on aivan naurettava ajatus, että naisen pitäisi ajoittaa lastenteko sen mukaan mikä työnantajalle on helpointa. Ihan turha ihmetellä miksei naisia lisääntyminen houkuta. "
Voisiko arvon numero 3 lukea myös kommentin mihin 2 vastaa. Eihän tuossa sun kommentissa ole mitään järkeä kun lukee koko keskustelun.
Lapset ovat tärkein asia, mitä elämässäni on ollut. Vaikka on välillä ollut vaikeaa, täysin merkityksetöntä olisi muuten. Mitä ihmettä tekisin? Matkustan ympäri maailmaa... keräisin osakesalkkuaa.., mitä sillä varallisuudella tekisi? Matkustelisin lisää, perehtyisin kehitysmaiden kulttuuriin? Söisin herkkuruokia superravintoloissa, joissa ruoka on useimmiten mitätöntä? Huumeita ja seksikokemuksia? Tyhjää, olen kokenut. Olen elänyt iduilla myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten saaminen pilasi elämäni. Olen haamu jonka terveys on säpäleinä, kyky vaativaan työhön kadonnut, olen vain lasten orja ilman mahdollisuutta tehdä mitään missä olen hyvä tai mistä nautin.
Katsotaan, onko minusta enää mitään jäljellä siinä vaiheessa kun he ovat isoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä olet kotona lasten kanssa, niin miten kolmekymppisenä pääsee työelämään? Ei mitenkään.
No sitten voi kolmekymppisenä opiskella ammatin. Kun valmistuu, lapset ovat jo isoja, eikä työnantajan tarvitse pelätä, että työntekijä jää usein kotiin hoitamaan sairaita lapsia. Eli työtä voi saada helpommin. Näissä jutuissa on puolensa ja puolensa.
Millä se kolmekymppinen opiskelee ammatin, jos ei enää pääse uudelleenkouluttautumaan kun ensikertalaiskiintiöt on niin valtavat ja kaikki tuet vedetty minimiin? Sitä nyt ei voi kenellekään suositella, että jää kotiin lasten kanssa ennen kuin on mitään ammattia. Aikuisopiskelijoita poljetaan ja heidät halutaan poistaa kouluista, jollet ole huomannut. Vai meinaatko että puoliso elättää ja hoitaa hommat sillä välin kun nainen keskittyy kolmesta viiteen vuoteen sen ammatin hankkimiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tärkein asia, mitä elämässäni on ollut. Vaikka on välillä ollut vaikeaa, täysin merkityksetöntä olisi muuten. Mitä ihmettä tekisin? Matkustan ympäri maailmaa... keräisin osakesalkkuaa.., mitä sillä varallisuudella tekisi? Matkustelisin lisää, perehtyisin kehitysmaiden kulttuuriin? Söisin herkkuruokia superravintoloissa, joissa ruoka on useimmiten mitätöntä? Huumeita ja seksikokemuksia? Tyhjää, olen kokenut. Olen elänyt iduilla myös.
Höh. Se että sun elämä on merkityksetöntä ilman lapsiasi ei nyt kuitenkaan tarkoita, että me lapsettomat kokisimme jotain merkityksen puutetta omissa elämissämme. Minä en juuri matkustele, en kerää osakesalkkua (vaikka ehkä pitäisi?) enkä perehdy kehitysmaiden tai oikeastaan minkäänlaisten maiden kulttuureihin. Syön herkkuruokia jos sille päälle satun, mutta ei se nyt mikään suuri sisältö elämässäni ole. Mun päivät menee ihan vaan siinä, että käyn töissä, käyn harrastuksissa, vietän aikaa mieheni ja ystävieni kanssa ja ihan itsekseni. Puuhastelen omia juttujani ja nautin siitä, että elämä ei ole yhtä päiväkotirallia tai sairastelukierrettä (jota olen kyllä nähnyt, kun päiväkodissa olen työskennellyt). Mulla on omia tulevaisuudensuunnitelmia ihan itseäni varten (toki puoliso kuuluu niihin myös), enkä mitenkään näe miten lapsi sinne sekaan sopisi jos vaikka sellaisen haluaisin. Koen, että elämäni on tällä hetkellä ihan riittävän hyvää ja en kaipaa siihen yhtään enempää stressin aiheita.
- N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Mun naamani aina suorastaan vääristyy inhosta kun näen noita pallopäitä, näyttää joltain kanankyljykseltä. Raskaanaolevat ja imettäjät myös inhottaa. Että pieleen menee, jos kuvittelet että tällaisten postailu herättäisi ihastusta ja vauvanhankintahaluja!
Oikein INHOTTAA? Sairasta, ja taidat tietää itsekin.
Inhottaako itseäsikin salaa ja haluaisit kostaa oman taakkasi ja onnettomuutesi mahd. monelle muullekin, koska miksi muuten vieraiden ihmisten inhotukset sinuakaan kiinnostaisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tärkein asia, mitä elämässäni on ollut. Vaikka on välillä ollut vaikeaa, täysin merkityksetöntä olisi muuten. Mitä ihmettä tekisin? Matkustan ympäri maailmaa... keräisin osakesalkkuaa.., mitä sillä varallisuudella tekisi? Matkustelisin lisää, perehtyisin kehitysmaiden kulttuuriin? Söisin herkkuruokia superravintoloissa, joissa ruoka on useimmiten mitätöntä? Huumeita ja seksikokemuksia? Tyhjää, olen kokenut. Olen elänyt iduilla myös.
Ajatella, että toiset löytävät merkityksensä ja täyttymyksensä jostain ihan muusta kuin pelkkien omien haarovälipeikkojen (länsimaiseen kerskakulutukseen) tehtailusta?
Minä asetin lapsenteon ehdoksi 17 vuotta sitten vakityön, avioliiton, omistusasunnon ja miehen, joka tekee kotitöitä ja hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin. Näin kävi ja yksi lapsi tehtiin. Vieläkin ollaan yhdessä ja lapsi ja koti yhdessä hoidettu. En tyytyisi vähempään, enkä tekisi lasta huonoon suhteeseen tai köyhyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Totuus: kun Jeesus ei ole sydämessä, oikeastaan millään ei ole niin väliä. Ihminen ei enää halua luonnollisiakaan asioita, joita lisääntyminenkin nyt on.
Jeesus on rakkaus ja tuo rauhan sydämeen <3 (Eikä kiukkuinen alapeukutus tätä faktaa muuta)"
Todellisempi totuus: et saa propagandapulinoillasi jeezzuzzta tai lisääntymistä pakolla hakattua kenenkään <3:meen.
Totta kai kannattaa tehdä lapset vakaaseen tilanteeseen, jossa elatuskykyä ja omia voimavaroja on mietitty. Ihan ihme haihattelua, että lapsi tuo leivän tullessaan. Työllistyminen ei ole mitenkään helppoa eikä edes korkealle kouluttautuminen nykyään tuo monellakaan alalla vakautta, joten ei ehdoin tahdoin kannata huonontaa omaa työmarkkina-asemaansa ennen kuin on jalansija työelämässä ja kokemusta.
Ylipäätään iljettää, että niin moni ei yhtään mieti sitä lapsen kantaa joka huutelee näitä porsimisfantasioitaan. Lapsi ei pyydä tänne syntyä, vaan joku muu tekee sen päätöksen omista, itsekkäistä lähtökohdistaan. Kyllä silloin olisi vähintään kohtuullista pyrkiä takaamaan lapselle mahdollisimman hyvät lähtökohdat sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Köyhyys ja ongelmat periytyvät hyvin tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tärkein asia, mitä elämässäni on ollut. Vaikka on välillä ollut vaikeaa, täysin merkityksetöntä olisi muuten. Mitä ihmettä tekisin? Matkustan ympäri maailmaa... keräisin osakesalkkuaa.., mitä sillä varallisuudella tekisi? Matkustelisin lisää, perehtyisin kehitysmaiden kulttuuriin? Söisin herkkuruokia superravintoloissa, joissa ruoka on useimmiten mitätöntä? Huumeita ja seksikokemuksia? Tyhjää, olen kokenut. Olen elänyt iduilla myös.
Onpas ihme ja kumma, miten ihmiset voivat saada sisältöä elämäänsä eri jutuista. Mun elämään sisällön ja tärkeyden toi hevoset. Jo lapsena halusin oman hevosen, sitä kuitenkaan saamatta. Valitsin ammattinikin sen perusteella, että on varaa pitää hevosta. Valmistumisen ja työelämän aloituksen jälkeen kolmekymppisenä sain toteutettua tuon suurimman unelmani ja olen vihdoin hevosenomistaja. Jos en voi olla hevosten kanssa, mulla ei ole syytä elää. Lapsi vain pilaisi tämän kaiken ja veisi elämältäni sen tärkeimmän sisällön.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kannattaa tehdä lapset vakaaseen tilanteeseen, jossa elatuskykyä ja omia voimavaroja on mietitty. Ihan ihme haihattelua, että lapsi tuo leivän tullessaan. Työllistyminen ei ole mitenkään helppoa eikä edes korkealle kouluttautuminen nykyään tuo monellakaan alalla vakautta, joten ei ehdoin tahdoin kannata huonontaa omaa työmarkkina-asemaansa ennen kuin on jalansija työelämässä ja kokemusta.
Ylipäätään iljettää, että niin moni ei yhtään mieti sitä lapsen kantaa joka huutelee näitä porsimisfantasioitaan. Lapsi ei pyydä tänne syntyä, vaan joku muu tekee sen päätöksen omista, itsekkäistä lähtökohdistaan. Kyllä silloin olisi vähintään kohtuullista pyrkiä takaamaan lapselle mahdollisimman hyvät lähtökohdat sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Köyhyys ja ongelmat periytyvät hyvin tehokkaasti.
Veit sanat suustani, juuri näin se on.
Itsellä näin: opiskelu, ensiasunto ja vakitöihin, sitten sijoitusasunnon osto ja kumppanin löytyminen ja perheasunnon osto, mökin osto ja sitten lapsia.
Lapseton ei tiedä mistä jää paitsi, vain jos on lapsia sen voi tietää. Uskokaa lapsettomat, että elämä saa aivan eritason merkityksen vanhempana ja tehkää lapsia hyvät ihmiset. Muuten tulet katumaan vanhana kun live laugh and wine ei tehnyt onnelliseksi..
Venäjän trollit iskeneet palstalle ja yrittävät puhua suomalaisia väkttämään lastentekoa sillä se on Venäjän intressissä jos Suomi heikkenee. Me ei olla venäläisten puolella vaan perheellistytään!
Omistusasuntoasiassa ei ole kyse vain siitä asunnosta, vaan koko taloustilanteen huonontumisesta ilman näkyiä paremmasta.
Synnyin kasarin ja ysärin vaihteessa ja vanhempani olivat kouluttamattomia duunareita matalapalkkaisella alalla. Silti heillä oli jo silloin omistusasunto ja auto. Käytettiin serkkujen vanhoja vaatteita ja lelut oli kirpputorilta, mutta mitään ei puuttunut.
He jatkoivat samoissa työpaikoissa, 10-vuotiaana käytiin ensimmäistä kertaa kunnon ulkomaan matkalla ja asunto vaihtui isompaan. Tuli toinen auto ja lisää matkoja. Tällaista kehitystä ei meidän sukupolvi ole nähnyt, ollaan kouluttauduttu korkeammalle mutta työpaikkoja on vaikea saada, usemmalla ei ole koskaan ollut kokoaikaista ja vakituista työtä. Varallisuutta ei usemmilla ole mahdollista kerryttää normaalilla työnteolla peruspalkasta, päin vastoin, ihmiset köyhtyvät vuosi vuodelta.
Alue: Aihe vapaa
Suurinosa parikymppisistä ei halua lapsia, mikä on täysin ymmärrettävää. Ja on aivan naurettava ajatus, että naisen pitäisi ajoittaa lastenteko sen mukaan mikä työnantajalle on helpointa. Ihan turha ihmetellä miksei naisia lisääntyminen houkuta.