Lue keskustelun säännöt.
Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8243831
Mitähän hittoa nyt taas?
Nyt siis pitäisi alkaa tekemään lapsia köyhyyteen? Kyllähän se on nimenomaan fiksua ja viisasta että lapsia alkaa tekemään vasta sitten kun on oma talous kunnossa eli palkka on riittävän hyvä ja asunto yms asiat kunnossa.
Nyt siis lapsia pitäisi tehdä vaikka palkka olisi surkea millä elättää juuri ja juuri itsensä?
Kommentit (1150)
Sanoisin, että eikö se riittävä toimeentulo ole tarpeeksi? Mitä se omistusasunto ja auto auttaa? Kunhan on pysyvä koti ja vakaat tulot, niin se riittää. Tehkää ihmiset lapsia, jos siltä oikeasti tuntuu, on varmasti tärkeä kokemus, jos itselle toivottu asia.
Minä en lapsia ole halunnut ja onnellinen olen. Samalla ymmärrän, että toisen onni voi tulla toisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei nyt luoda kuvaa, että se lapsettoman elämä keski-iän jälkeen olisi jotain mielenkiintoista. Kun se nuoruus meni "matkustellessa" ja uusia kokemuksia kartuttaessa (lasten kanssa eläminenhän ei ole "kokemus" lainkaan), niin aika tyhjää se loppu on.
Se on aina yhtä kivaa kun lisääntyneet paljastavat kuinka mielikuvituksetonta ja sisällötöntä heidän elämänsä olisi ilman lapsia - eli lapset on hankittu sisällöksi ja vieläpä heiltä vaaditaan lapsenlapsiakin isovanhempia viihdyttämään. On se niin epäitsekästä ja jaloa, että!
Tiedoksesi: meidän vapaaehtoisesti lapsettomien elämä ei ole tylsää eikä tyhjää ilman lapsia, vaikka sinun olisi. Eikä se sisältö tarkoita jotain "viinilasia ystävän kanssa" vaan vain taivas on rajana. Saa myös nautiskella siellä sohvalla vaan, jos niin halua. Me kun olemme vapaat tekemään tai olemaan tekemättä, toisin kuin lisääntyneet.
Yksi parhaista asioista: töiden jälkeen mennä siistiin ja hiljaiseen kotiin, tehdä tai tilata ruokaa ja viettää loppuilta jonkun hyvän kirjan tai sarjan parissa! Ne lapsettoman elämän pienet ilot :) Työt tehty, ei muuta kuin viltti niskaan ja sohvalle venyttelemään nautinnollisesti! Voi ihan vapaasti vaikka nukahtaa, jos siltä tuntuu....tälle ihanuudelle ei voi hintalappua laittaa!
Vierailija kirjoitti:
"Ihan faktaa, tämä on oikeaa historiaa. Suomessa ei saanut nainen mennä esim. baariin ilman miestä 60-luvulla. Naimisiin mentiin 40- ja 50-luvuilla pakosta ja lapsia tuli, halusi tai ei. "
Ei selitä sitä miksi lapsia tehtiin paljon nykyistä enemmän myöskin 70-, 80-, 90-luvuilla sekä 2000-luvun alussa.
No joo mutta ei yhtä paljon kuin juuri sodan jälkeen. 2000-luvulla on Suomessa ollut pääosin oikeistolaiset vallassa ja varsinkin 2010-luvulla. 2000-luvun alussa meni vielä ihan hyvin, kun lamasta oltiin selvitty. Nyt koko maa murenee alta ja oikeastaan koko maailma. Nykyinen aika on yksinkertaisesti perseestä. Hyvä kun itse selviää. Ei pysty ruveta pitään huolta muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näille lapsille löydetään isät? Suomessa nyt vaan ei ole tarpeeksi pitkiä ja komeita miehiä kaikille naisille. Hirveän harva nykynainen haluaa tyytyä alle keskituloiseen tavismieheen.
Tanskasta saa spermaa. Mihin muuhun sitä miestä tarvitaan?
Oisko vaikka isäksi ja kasvattajaksi sille lapselle? Lapsesta etäinen isä on niin väsynyttä ja vanhaa että siitä soisi jo päästä eroon, kyllä miehen pitää osallistua muuhunkin kuin alullepanoon. Harva nainen haluaa olla itsellinen vanhempi.
"Ihmiset ajattelevat, että lasten saaminen on hirveän hankalaa ja raskasta. Että kun lapset ovat syntyneet, ei koskaan voi tehdä enää mitään kivaa. Ajatellaan, että oma elämä loppuun kun lapset syntyvät.
No kyllä se ainakin oman kokemukseni mukaan noin meni. Lapsi kun syntyy niin ei siitä sitten enää lähdetä kyllä yhtään mihinkään kolmeen vuoteen ainakaan. Kotona olet, nopeasti korkeintaan kuntosalilla voit töiden jälkeen käydä. Realiteetti kuitenkin on että siitä omasta lapsestasi lopulta kukaan muu ei ole kiinnostunut. Vaikka miten luvataan hoitaa ja auttaa, niin kyllä se on max pari tuntia apua ja se on siinä. Oli mummo tai sisarus.
Lopputulos: ei koskaan voi tehdä enää mitään kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuvittelee, että lapsettoman elämä jotenkin lässähtää keski-iässä ja sen jälkeen, niin ei ymmärrä vapaaehtoista lapsettomuutta ollenkaan. Ei siinä ole kyse nuoruuteen hirttäytymisestä tai piletyksestä, vaan aivan tavallisesta elämästä.
Mahdollinen lässähdys on todennäköisempää lapselliselle, kun keski-iässä lapset lähtevät elämään omaa elämää ja vanhemmille tulee iso muutos elämään.
Nimenomaan ei kannata nykyään hankkia omistusasuntoa ennen lasten hankkimista, jos on milloinkaan kannattanut. Opiskeluaikana voisi olla parasta saada lapset. Eron, työttömyyden tai sairauden tullessa pitää vielä myydä asunto riitaisesti ja jäädä ilman mitään tukia, kunnes kertynyt varallisuus on käytetty. (Yleensähän nuo kriisit tulevat samoihin aikoihin) Kultaan tai bitcoineihin kannattaa piilottaa rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa kuolee noin 60 tuhatta joka vuosi ja vauvoja syntyy alta 7 tuhatta.
"Miten nuorten ajatusmaailma on vääntynyt näin sairaaksi? Outo elämä, kun elämä nähdään näin kamalana...
onnellinen keski-ikäinen"
Aika moni lapsentekoikäinen aikuinen on joutunut kasvamaan perheessä, jossa vanhemmat ei ole olleet läsnä lapsilleen ja vaikka lapsen tarpeista on ns. pidetty huolta, hänet on silti jätetty ilman hoivaa ja läsnäoloa. Sitä se lama teetti ja tämä alkaa olla sukupolvikokemus. Vastahan sitä on tutkittu, että nykyään vanhemmat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan ennen. Kyllä se jotain ihmiselle tekee, jos ei ole saanut hyvää perhemallia jo pienestä pitäen. Voi myös olla mielenterveysongelmia, mitä projisoi lapsiin.
Kaikki velat ei todellakaan ajattele noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi lapsellisille, me lapsettomat eletään aivan samanlaista elämää kuin tekin, mutta ilman lapsia. Ja kun teidän lapset ovat kotoa muuttaneet, niin meidän elämät näyttää yllättävän samanlaisilta. Eli huoli pois, lapsettomuudessa ei ole mitään kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eikö se riittävä toimeentulo ole tarpeeksi? Mitä se omistusasunto ja auto auttaa? Kunhan on pysyvä koti ja vakaat tulot, niin se riittää. Tehkää ihmiset lapsia, jos siltä oikeasti tuntuu, on varmasti tärkeä kokemus, jos itselle toivottu asia.
Minä en lapsia ole halunnut ja onnellinen olen. Samalla ymmärrän, että toisen onni voi tulla toisista asioista.
Ei se riitä, ainakaan itselleni. Vuokrakoti ei ole pysyvä koti ja siitä maksat vuokranantajalle kovaa hintaa. Samalla elät siinä pelossa, että vuokrat nousee kohtuuttomaksi tai sut potkitaan pois asunnosta jonkun syyn vuoksi. Lisäksi vuokrakodit on joko ahtaita, tai hirveän kalliita jos ovat riittävän suuria kun se muksu on päässyt pinnasänkyiän yli. Vakaat tulot tällä hetkellä ei ole mitään, minkä pohjalle rakentaa tulevaisuutta, jos ei ole kertynyt säästöjä tai mitään mitä muuttaa rahaksi hädän hetkellä. Auto auttaa ihan lapsetontakin ja auto on monelle perheelle välttämättömyys, jos ei asu aivan ydinkeskustassa. Tehkööt jokainen lapsensa vaikka asuisivat sillan alla, ei se minulle kuulu. Itse en suostuisi tuomaan omaa lastani oman köyhyyteni keskelle ahtaisiin tiloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eikö se riittävä toimeentulo ole tarpeeksi? Mitä se omistusasunto ja auto auttaa? Kunhan on pysyvä koti ja vakaat tulot, niin se riittää. Tehkää ihmiset lapsia, jos siltä oikeasti tuntuu, on varmasti tärkeä kokemus, jos itselle toivottu asia.
Minä en lapsia ole halunnut ja onnellinen olen. Samalla ymmärrän, että toisen onni voi tulla toisista asioista.
Ei se riitä, ainakaan itselleni. Vuokrakoti ei ole pysyvä koti ja siitä maksat vuokranantajalle kovaa hintaa. Samalla elät siinä pelossa, että vuokrat nousee kohtuuttomaksi tai sut potkitaan pois asunnosta jonkun syyn vuoksi. Lisäksi vuokrakodit on joko ahtaita, tai hirveän kalliita jos ovat riittävän suuria kun se muksu on päässyt pinnasänkyiän yli. Vakaat tulot tällä hetkellä ei ole mitään, minkä pohjalle rakentaa tulevaisuutta, jos ei ole kertynyt säästöjä tai mitään mitä muuttaa rahaksi
Kukin tehkööt tavallaan. Maailma saattaa tuntua hirveän pelottavalta ja epävakaalla nuoresta aikuisesta. Näin täti-ihmisenä voin sanoa, että ei se ole niin kamalaa. Tietenkin asioihin pitää varautua, olla taloudellista puskuria, samalla se ei tarkoita suuria omaisuuksia ja itse asiassa elämä voi olla riskittömämpää ilman omistusasuntoa. Kyllä niitä neliöitä saa, jos elää keskustan ulkopuolella. Toki asuminen on kallista.
Olen sun kanssa niin samaa mieltä :)..neiti edelleen 56 veenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.
Mä en vain yksinkertaisesti pystyisi elää sen faktan kanssa, että kaikki mun lapsen surut, itkut, murheet, sairaudet, kärsimys ja kuolemakin johtuu minun itsekkäästä halusta lisääntyä. Täytyy olla todella julma ihminen, kun näkee oman lapsensa tuskan, ja pystyy sivuuttamaan sen tosiasian, että se on täysin mun syytä, minä olen tämän aiheuttanut.
Mieti sitä seuraavan kerran, kun lapsesi itke
Täällä kyllä eräs 5-kymppinen joka myöskin tiedostaa kyseiset faktat :D Tuohan on aivan yksiselitteinen juttu: jos ei synny, ei kärsi. Empaattinen ihminen ei kestä nähdä kärsimystä, empatiakyvytön katsoo oman lapsensa kipuja tuntematta syyllisyyttä. Ja ihan tuubaa vihjata, ettei elämässä olisi paljon kipua,menetyksiä ja sydänsurua. Jos et ole niitä kokenut, niin odota vaan.
Vierailija kirjoitti:
"Miten nuorten ajatusmaailma on vääntynyt näin sairaaksi? Outo elämä, kun elämä nähdään näin kamalana...
onnellinen keski-ikäinen"
Aika moni lapsentekoikäinen aikuinen on joutunut kasvamaan perheessä, jossa vanhemmat ei ole olleet läsnä lapsilleen ja vaikka lapsen tarpeista on ns. pidetty huolta, hänet on silti jätetty ilman hoivaa ja läsnäoloa. Sitä se lama teetti ja tämä alkaa olla sukupolvikokemus. Vastahan sitä on tutkittu, että nykyään vanhemmat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan ennen. Kyllä se jotain ihmiselle tekee, jos ei ole saanut hyvää perhemallia jo pienestä pitäen. Voi myös olla mielenterveysongelmia, mitä projisoi lapsiin.
Kaikki velat ei todellakaan ajattele noin.
Se että tuijottaa puhelintaan puhelinta tuijottavan kakaran kanssa samassa tilassa ei ole sama asia kuin lapsen kanssa ajan viettäminen :D Ennen vanhemmat saattoi olla kotona kun lapset oli pihalla, mutta olivat aina läsnä, jos lapsi tarvitsi.
Nykyvanhemmat tuijottaa puhelinta lapsen vieressä, vaikka tämä karjuisi kuin päätä leikattaisi. Että mitenhän SE heijastuu tulevien aikuisten lapsihaaveisiin?
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä olet kotona lasten kanssa, niin miten kolmekymppisenä pääsee työelämään? Ei mitenkään.
No sitten voi kolmekymppisenä opiskella ammatin. Kun valmistuu, lapset ovat jo isoja, eikä työnantajan tarvitse pelätä, että työntekijä jää usein kotiin hoitamaan sairaita lapsia. Eli työtä voi saada helpommin. Näissä jutuissa on puolensa ja puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.
Mä en vain yksinkertaisesti pystyisi elää sen faktan kanssa, että kaikki mun lapsen surut, itkut, murheet, sairaudet, kärsimys ja kuolemakin johtuu minun itsekkäästä halusta lisääntyä. Täytyy olla todella julma ihminen, kun näkee oman lapsensa tuskan, ja pystyy sivuuttamaan sen tosiasian, että se on täysin mun syytä, minä olen tämän aiheuttanut.
Mieti sitä seuraavan kerran, kun lapsesi itke
Totuus: kun Jeesus ei ole sydämessä, oikeastaan millään ei ole niin väliä. Ihminen ei enää halua luonnollisiakaan asioita, joita lisääntyminenkin nyt on.
Jeesus on rakkaus ja tuo rauhan sydämeen <3 (Eikä kiukkuinen alapeukutus tätä faktaa muuta)
No ei tuo taloudellinen aspekti rajoitu vain siihen ettei nuorilla ole enää varaa omistusasuntoihin ilman perintörahoja tms, vaan myös ihan siihen että tulevaisuus on yhä epävarmempi. Vakituisen työsuhteen saaminen todella vaikeaa ja vaikka saisikin, olet kokemattomana se ensimmäinen yt:issä ulos laitettava. Tutkinnoista käytännössä vain lääkäreillä uuden työpaikan saanti on helpohkoa. Nykyisin jopa ekonomeilla ja insinööreillä alkaa olemaan työttömyysluvut korkealla Suomessa.
Liki jokainen ikäisistäni vanhoista koulukavereistani, jotka ovat suunniteltuja lapsia hankkineet/hankkimassa, ovat niitä jotka ovat muutenkin jääneet koulu- ja työpudokkaina Kelan tukien varaan roikkumaan. Elintason tipahtaminen ja perheen ruokkiminen ei niin mietitytä, kun on muutenkin jo asennoitunut siihen ettei siitä tarvitse itse huolehtia.
t. 28-vuotias lapseton
En halunnut. Tuli silti. Puitteet oli sentään kunnossa, vaikka olin nuori. Elämä opettaa kyllä kantamaan vastuuta, jos suostu oppimaan. Kaikki ei ole valmiita vanhemmuuteen, vaikka olisi asuntovelkakin maksettuna.
"Ihan faktaa, tämä on oikeaa historiaa. Suomessa ei saanut nainen mennä esim. baariin ilman miestä 60-luvulla. Naimisiin mentiin 40- ja 50-luvuilla pakosta ja lapsia tuli, halusi tai ei. "
Ei selitä sitä miksi lapsia tehtiin paljon nykyistä enemmän myöskin 70-, 80-, 90-luvuilla sekä 2000-luvun alussa.