Äiti on tulossa käymään ja taas alkaa se painoni kommentointi.
En olisi toivonut että tulee käymään mutta tulee toisen läheisen kyydissä. Hirveä stressi mitä laitan päälle ja miten päin olen. Taas alkaa se painon kyttääminen ja naaman nyrpistely kun silmillään seuraa mittojani.
Että kun ahdistaa, niin paljon. Jospa eivät viihdy pitkään.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen äitipuoleni.
- Herranjumala syö jotain, onko sulla anoreksia! (Olin nuorena hyvin laiha läpipasko vaikka söin)
- Kauhea miten olet lihonut,se kahden edestä syöminen on kuule vaan sanonta! (kun lihoin raskausaikana)
- Onko kampaajasi ollut humalassa ?
- Siivoaisit joskus
- Meinaako se miehesi loppuelämän olla roskakuski?
- Minä en tule jos sinulla on tuo päälläsi! (ostin mustan häämekon)
Lopulta sanoin isälleni että ta pan sen äm män,jos tuo vielä meille! Äitipuoli tästä tietenkin loukkaantui kun muka aina ollut niin hyvä minulle.
Ihan oikein sanoit isällesi.
Tässä ei ole ollenkaan ongelmana ap:n paino, vaan äidin rajattomuus ja olemattomat käytöstavat.
vanhemmille ikäluokille on tosi tyypillistä, että toisten ulkonäköä kytätään ja ruoditaan ääneen ilman mitään suodattimia. Aina kaivetaan jotain ilkeää, josta voi kuittailla, läheisille päin naamaa ja hieman vieraampia kommentoidaan selän takana
Kysy mutsiltasi, että milloin muori viimeksi kävit pesulla?
Vaihdevuosihiki haisee kamalalle! Suihkuttele drodoranttia vielä sinne päin. Mutsi hei miten toi sun tukkas on noin hamppuinen? Vie peili sen käteen.
Mulla on läheisiä jotka kommentoivat painoani lähestulkoon aina käydessä, ihan sama olenko vuosikymmenien aikana ollut ylipainoinen, normaalikokoinen vai alipainoinen. Aina on ollut joku tarve johonkin kommenttiin ja vaikka useimmiten se onkin ollut että olen sopivan kokoinen ja ei pitäisi laihduttaa, niin siltikin on aika kulunut levy kun sama toistuu aina ja aina... Ei itseäni kiinnostaisi, että on tarve muilla puuttua siihen mille näytän ja joka ikinen kerta kommentoida jotain. Näytän mille näytän ja olen mitä olen, sen hetkiset kommentit ei asiaa mihinkään muuta.
Jos äitisi mainitsee painosi, niin sano hänelle suoraan, että et halua kuulla kommentteja painostasi ja se aihe voidaan jättää keskustelusta pois.
Vierailija kirjoitti:
hienovaraiset eleet, ilmeet ja katseet kertoo, miten et ole tarpeeksi.
No jos ihan suoraan päivitellään painoa, se ei ole mitään hienovaraista.
Tiedän tasan, kuinka vittumaiselta tuo painon kommentointi tuntuu. Todella vittumaiselta se tuntuu silloin, kun olet vielä normaalipainon puolella.
Itse olen saanut vittuilua siitä, että 170 cm pitkänä painoin 62 kg. Että miten voin painaa niin paljon. Äiti itse laiha kuivankesänorava.
jos äiti tulee jonkun muun vanavedessä kutsumatta kylään, sinulla on oikeus olla päästämättä kumpaakaan kotiisi. Välit poikki tollasen mollaajan kanssa, mihin asti ajattelit olla kynnysmatto? Kunnes äitisi kupsahtaa? tää ei ole ilkeilyä vain suoraa tekstiä sellaiselta joka kanssa vuosia sieti pskaa alentavaa alistavaa käytöstä. Ei se lopu ennen kun sille pistää stopin ja se on välit poikki menetelmä, mikään kauniisti puhuminen "mulle tulee sanomisistasi paha mieli" ei toimi. Äitisi tietää tasan mitä tekee ja nauttii siitä.
Meillä muori moittii, kuinka isot kengät. Siis kuinka iso jalka. Painoonkin voi vaikuttaa muttei jalan kokoon.
Täytyy osata pitää puolensa, jos ei osaa, on aika opetella. Nyt ei ole kyse siitä, onko minkä painoinen.
On huonoa käytöstä arvostella toisen painoa ja ulkoista olemusta. Jos tuollaisen arvostelun kohteeksi joutuu, niin täytyy osata pistää sille stoppi. Ja ihan tiukasti. Suuttukoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmeiseti lihavat antaa myötätuntonsa. Mikseivät ihmiset vain tajua että on itselläänkin parempi olla normaalipainoisena. Mua inhottaa tuo jatkuva herkuttelu ja ihmisten halu pysyä lihavana.
Tänä päivänä hoikka/laiha ihminen on tyyliin Sanna Marin. Tavis ei siihen kuosiin pääse vaikka kuinka laihduttaa. Veikkaan ihan hatusta että about 170 cm ja alle 50 kg. Kuinka monta läheistä sulla mahtuu tohon kuosiin? Paitsi jos diggaat alaikäisistä, niistä löytyy varmaan ihan kolkytkiloisiakin.
Ei tarvi olla papukeppi, vaan riittää ihan normaali paino. Mä pidän itseäni normaali painoisena tällä hetkellä. Olen 165 pitkä ja painan 60 kiloa. Farkkujen (Levikset) tuumakoko 28.
Mihin ihmeeseen ihmisiltä on kadonnut pyrkimys olla normaalipainoinen? Terveydenhuollon kustannukset paisuu vaan ja mielestäni ongelmaan ei puututa riittävän topakasti.
Olen itse entinen ylipainoinen enkä ikinä enää halua palata siihen, kyllä elämä normaalipainossa on niin paljon parempaa ja siihen on kyllä syynsä miksi meillä tällainen määritys on.
Ei kai paino ole ainoa saavutuksesi? Kerro, mitä olet tehnyt ja saavuttanut työssä ja harrastuksissa tms.
Vierailija kirjoitti:
Niin, omalle painolle voi toki tehdä jotakin. Se on täysin oma valinta olla ylipainoinen.
Minä olin nelikymppiseksi asti alipainoinen, ja voi vttu miten vanhempani kiusasivat siitä.
Tuohan on vain välittämistä. Jos toisi suklaata, niin tahtoisi tosissaan eroon sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on läheisiä jotka kommentoivat painoani lähestulkoon aina käydessä, ihan sama olenko vuosikymmenien aikana ollut ylipainoinen, normaalikokoinen vai alipainoinen. Aina on ollut joku tarve johonkin kommenttiin ja vaikka useimmiten se onkin ollut että olen sopivan kokoinen ja ei pitäisi laihduttaa, niin siltikin on aika kulunut levy kun sama toistuu aina ja aina... Ei itseäni kiinnostaisi, että on tarve muilla puuttua siihen mille näytän ja joka ikinen kerta kommentoida jotain. Näytän mille näytän ja olen mitä olen, sen hetkiset kommentit ei asiaa mihinkään muuta.
Samaa minullekin joka ikinen kerta. Johtuisko maalaisuudesta? Sivistymättömyydestä ja matalasta koulutustasosta.
Minun laiha äitini teki juurinpäinvastaista: kehui, jos olin lihonut muutaman kilon. Ei sekään nyt hyvä ollut. Minä halusin menestyä koulussa ja siitä sain kiitosta. Paino nyt on yksi turhimmista kommentoinnin aiheista. Supermallit voivat olla anoreetikkoja ja se heille suotakoon, jos haluavat pilata hormonitoimintansa ja elämänsä.
Olet nössö, jos et saa sanotuksi mitään, vaan kuuntelet hänen kommenttejaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, omalle painolle voi toki tehdä jotakin. Se on täysin oma valinta olla ylipainoinen.
Haista kukkanen, soppaluu.
Sano, että kamalaa kun äitisi on vanhentunut ja rupsahtanut ja kysy, miten pitkällä se aivosyöpä jo on. Lisäksi voit kysyä hoitotahdosta.
Tulee mieleen äitipuoleni.
- Herranjumala syö jotain, onko sulla anoreksia! (Olin nuorena hyvin laiha läpipasko vaikka söin)
- Kauhea miten olet lihonut,se kahden edestä syöminen on kuule vaan sanonta! (kun lihoin raskausaikana)
- Onko kampaajasi ollut humalassa ?
- Siivoaisit joskus
- Meinaako se miehesi loppuelämän olla roskakuski?
- Minä en tule jos sinulla on tuo päälläsi! (ostin mustan häämekon)
Lopulta sanoin isälleni että ta pan sen äm män,jos tuo vielä meille! Äitipuoli tästä tietenkin loukkaantui kun muka aina ollut niin hyvä minulle.