Lue keskustelun säännöt.
Äiti on tulossa käymään ja taas alkaa se painoni kommentointi.
26.01.2025 |
En olisi toivonut että tulee käymään mutta tulee toisen läheisen kyydissä. Hirveä stressi mitä laitan päälle ja miten päin olen. Taas alkaa se painon kyttääminen ja naaman nyrpistely kun silmillään seuraa mittojani.
Että kun ahdistaa, niin paljon. Jospa eivät viihdy pitkään.
Kommentit (146)
"Toivottavasti eivät viihdy pitkään...."
Sano itse, että sulla on meno tunnin päästä. Ota elämäsi omiin käsiisi, kun olet ilmeisesti aikuinen.
Ja siitä ylipainostasi. Onko ruoan mässääminenkin oire siitä, ettet osaa elää omaa elämääsi, vaan alistut muiden tai olosuhteiden armoille?
Jos taas et halua miettiä tällaisia hankalia asioita ja ruveta tekemään itse ratkaisujasi, niin sitten joudut vain sietämään äitiä ja seuralaistaan kunnes he kyllästyvät ja lähtevät🤷.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, omalle painolle voi toki tehdä jotakin. Se on täysin oma valinta olla ylipainoinen.
Haista kukkanen, soppaluu.
Siinä kalikkaan kalahti... Ikävä kyllä fakta jolle jokainen mahtaa jotain, ainoastaan hetkittäin jos on joku rankka nestettä keräävä tms muu lääkitys niin paino voi nousta tai jos ei pääse liikkumaan. Mutta muille, se on oma valinta ikävä kyllä, vaikka johtuisikin osatekijöistä. Miksi asia on joistain niin loukkaavaa, kyllähän meistä jokainen tietää miten syödä terveellisesti ja liikkua, kaikilla ei vain aina ole itsekuria ja paino sellainen asia johon haluaisi puuttua tai olisi voimavaroja. Ei silti tarvitse nimitellä hoikkia.
Näinhän se on, ylipaino on
Sivusta, alla olevat kommentit olivat vastauksia kommenttiin "haista kukkanen, soppaluu". Ei se tarkoita että kukaan meistä vastanneista kommentoisi muiden painoa oikeassa elämässä, ihan vain että nämä on todellakin valintoja ellei hetkittäinen tai lopullinen terveydentila johda siihen että voi olla ylipainoinen. Olen itsekin ollut myös ylipainoinen, ja tiedostan että se johtui siitä että söin liian usein herkkuja. En minä silti muiden painoa koskaan kommentoi kasvotusten, mutta tiedostan että asialle voi halutessaan myös tehdä jotain.
Olen jo 57-vuotias ja aina vaan 80-kymppinen äitini jaksaa arvostella, joko olen laihtunut tai lihonut, ja itse taputtelee mahaansa ja sanoo olen laihtunut kaksi kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et laihduta?
Koko ajan laihdutan.
Aloittaja
Mutta Miksi alunperin päätit lihoittaa itsesi?
Se nyt ei ihan tästä kontekstista ilmene.
En muutenkaan ymmärrä ihmisiä,jotka näkevät ensin sen valtavan työn että saavat kerättyä itseensä runsaasti vararavintoa mahdollista tulevaa nälänhätää varten ja sitten yht'äkkiä haluavatkin päästä siitä eroon??
Vuosien työ ihan hukkaan? Miksi?
Jos oma äitini puhuisi noin niin ei oltaisi sen jälkeen väleissä
Miksi annatte läheisenne kohdella teitä huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini puhuisi noin niin ei oltaisi sen jälkeen väleissä
Miksi annatte läheisenne kohdella teitä huonosti?
Tottakai äiti on huolissaan sairaasta lapsestaan. Sehän nyt on päivänselvä asia.
Miten voit nähdä tuon huonona kohteluna?
Vierailija kirjoitti:
Voi että mua tympii nämä ainaiset "laihduta!" huutelijat täällä! Mä melkein toivon, että hekin eräänä päivänä kohtaisivat elämässään sellaisia vaikeuksia tai sairautta, joka lihottaisi heitä. Kun se ei ole aina niin simppeliä!
Vai toivot sinä sairauksia muille!
Sitten voinkin ilahduttaa sua kertomalla, että sain sairauden joka rajoittaa syömistäni sekä määrän että ruoan valikoiman puolesta.
Niinpä muun kärsimyksen ohella olen muuttunut normaalipainoisesta laihaksi. Toisin kuin tässä lihavassa yhteiskunnassa yleisesti luullaan, se ei ole ilo. Montakohan vastahakoista ihailun kommenttia olen saanut kuulla "hoikasta" varrestani ja ihmettelyä miten pysyn tällaisena.
"Sairauden takia, ja antaisin mielelläni sen kaikkineen vaikka sulle". Totta se onkin. Olisin mieluummin terve. Terveen ei ole pakko ahmia niin että lihoo ja sitten pitää vaikeroida siitä mitä muut ajattelevat. Tosiasiassa lihottavia sairauksia on hyvin vähän. Sen sijaan laihduttavia sairauksia on enemmän, jotkut niistä ovat kroonisia.
Sen sijaan itsekurin voi jokainen hankkia. Sitten ei tarvitse tuskailla ympäristön kommentteja. Nykyään on lihavia niin paljon, että bussissa joutuu usein litistymään toisen ihmisen ja ikkunan väliin, kun ylilihava ei yksinkertaisesti mahdu omalle paikalleen! Yhteistä näille norsuille on se, että he eivät taatusti pyydä anteeksi vaikka survovat toista. Niin että jossain vaiheessa lihominen on saavuttanut sellaiset mitat, että jos ei itse ymmärrä laihduttaa niin on hyvä että joku toinen huomauttaa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa tilanteissa on aina se huonopuoli, että joutuu näyttelemään ja syömään puolta pienempiä annoksia, että ei näyttäisi suursyömäriltä ja varsinkin jos viipyvät vähänkin pidempään niin voi tulla jo aivan järkyttävä nälkä. Ainoa keino on käydä salaa syömässä makkaraa vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et laihduta?
Koko ajan laihdutan.
Aloittaja
Mutta Miksi alunperin päätit lihoittaa itsesi?
Se nyt ei ihan tästä kontekstista ilmene.
En muutenkaan ymmärrä ihmisiä,jotka näkevät ensin sen valtavan työn että saavat kerättyä itseensä runsaasti vararavintoa mahdollista tulevaa nälänhätää varten ja sitten yht'äkkiä haluavatkin päästä siitä eroon??
Vuosien työ ihan hukkaan? Miksi?
Kuule kun sun ei tarvitsekaan kaikkea ymmärtää. Älä turhaan rasita pientä aivokapasiteettiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini puhuisi noin niin ei oltaisi sen jälkeen väleissä
Miksi annatte läheisenne kohdella teitä huonosti?
Tottakai äiti on huolissaan sairaasta lapsestaan. Sehän nyt on päivänselvä asia.
Miten voit nähdä tuon huonona kohteluna?
Ei se ole huolissaan oloa. Se nimenomaan on huonosti kohtelua. Ihan sama kuka on. Jos alkaa painosta mainitseminen niin sen jälkeen ei olla tekemisissä. Kyllä jo aikuisena tunnistaa että vain kiusaajat ja narsistit tuollaista harjoittaa ja piiloutuu jonkun huolehtimisen taakse
Miksi on niin vaikea myöntää omaa sairauttaan? Onko se lopulta niin iso kynnys hakeutua terapiaan ja saada sieltäkautta apua syömishäriöönsä? Todennäköisimmin siellä on jokin trauma taustalla.
Ehkä lapsuuden kodissa on joutunut kilpailemaan sisarusten kanssa ravinnosta tai jotakin muuta vastaavaa. Terapiasta voisi oikeasti olla apua ja tie tervehtymiseen voisi alkaa. Vaikka vain aluksi pienin vauvan askelin.
Toivon, sinulle parantumista AP ja voimia taisteluusi sairauttasi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 57-vuotias ja aina vaan 80-kymppinen äitini jaksaa arvostella, joko olen laihtunut tai lihonut, ja itse taputtelee mahaansa ja sanoo olen laihtunut kaksi kiloa.
80.vuotiaan on turha odottaa enää muuttuvan miksikään muuksi.
Eikä se kovin kauan enää eläkään, varaudu siihen. Vielä sulla on tilaisuus ottaa selkoa, millaisia traumaattisoivia asioita äidillesi on tapahtunut, jotka ovat tehneet hänestä sellaisen kuin hän on.
Yleensä sukupolvien ketjussa vanhempien elämä on ollut rajumpaa. Katsokaa nykyistä nuorisoa: heille ei edes anneta koulussa numeroita, ettei vain tule paha mieli. Sukupuolen ym. he saavat kuulemma itse päättää. Tuloksena on ihmisiä, joiden käytöksestä ja olemattomista tiedoista ja taidoista on ketju tällä palstalla. Siinä epätoivoiset opettajat tuulettavat tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikea myöntää omaa sairauttaan? Onko se lopulta niin iso kynnys hakeutua terapiaan ja saada sieltäkautta apua syömishäriöönsä? Todennäköisimmin siellä on jokin trauma taustalla.
Ehkä lapsuuden kodissa on joutunut kilpailemaan sisarusten kanssa ravinnosta tai jotakin muuta vastaavaa. Terapiasta voisi oikeasti olla apua ja tie tervehtymiseen voisi alkaa. Vaikka vain aluksi pienin vauvan askelin.
Toivon, sinulle parantumista AP ja voimia taisteluusi sairauttasi vastaan.
Mene hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma äitini puhuisi noin niin ei oltaisi sen jälkeen väleissä
Miksi annatte läheisenne kohdella teitä huonosti?
Tottakai äiti on huolissaan sairaasta lapsestaan. Sehän nyt on päivänselvä asia.
Miten voit nähdä tuon huonona kohteluna?
Ei se ole huolissaan oloa. Se nimenomaan on huonosti kohtelua. Ihan sama kuka on. Jos alkaa painosta mainitseminen niin sen jälkeen ei olla tekemisissä. Kyllä jo aikuisena tunnistaa että vain kiusaajat ja narsistit tuollaista harjoittaa ja piiloutuu jonkun huolehtimisen taakse
Niin ja kun ihan yleisesti on tiedossa, että ylipainoisuuden taustalla on aina jokin sairaus ja se, että lääkkeet lihottavat. Lihavuus itsessään ei ole sairaus, vaan mielenterveyslääkkeistä johtuva sivuoire.
Tätä ihmisten on vaikea ymmärtää.
Mun äiti on samanlainen, hän kritisoi aivan kaikkea ulkonäössäni. Äiti myös lyttää ja estelee tyyliin: 'älä mene opiskelemaan, et sinä siellä pärjää, tuo työpaikka on sinulle liian vaikea jne.' Ja sitten kun pärjäänkin, hän koko ajan kyselee: 'Koska tulet järkiisi ja luovutat.'
Olen äitini kanssa tekemisissä niin vähän kuin suinkin mahdollista ja nyt hän uhriutuu että: 'Minä en ymmärrä, olen niin hyvä äiti aina ollut sinulle.'
Me ollaan käyty jopa terapiassa setvimässä välejämme ja aina siellä on ymmärtävinään ja saadaan sopu, mutta heti kun istunto loppui niin kaikki unohtui ja läskittely vaan jatkui.
Osalla ihmisistä on vaan aina tarve kommentoida ja arvostella kaikkea ja kaikkia.
Olen 28-vuotias nainen ja ollut pitkään masentunut ja kärsinyt monista vaikeista asioista, kuten raiskauksen kohteeksi joutuminen, väkivaltainen parisuhde, kohdun ulkoinen raskaus ja melkein hengenlähtö nuorena jne.. Kesti kauan ennenkuin pääsin elämään kiinni. Useasti sukutapaamisissa muut ovat päässeet hehkuttamaan tohtorintutkintojaan ja maisteriopintojaan. Suvussani kaikki serkut ovat korkeastikoulutettuja. Meitä serkkuja on 12. Olin pitkään ainoa joka oli jäänyt ilman koulutusta. Olin vain pelkästään se nätti serkku jonka ajateltiin tyytymään olemaan vain kaunis.
Lopulta viime vuonna pääsin opiskelemaan opettajaksi Helsinkiin. Olen tosi iloinen asiasta. Löysin pari vuotta sitten myös ihanan miehen. Koko sukuni on ollut jopa hieman katkeranoloinen menestyksestäni. Tapaamisilla minut ohitetaan aika nopeasti keskusteluista. En tiedä sitten. Olenko vain niin sietämätön vai mistä tuulee :D
Pitkän alustuksen jälkeen totean itsevarman asenteen ja oman rauhan itsensä kanssa olevan paras ase tuollaisissa tilanteissa. Menen tapaamisiin kuolettavan nättinä ja lempeänä. Omana aurinkoisena itsenäni. En häpeile menneisyyttäni tai tee siitä vaikeaa asiaa välillemme. Olen itse pelkästään ystävällinen ja levollinen. Jos aistin negatiivisia viboja muilta ohitan ne vain rintarottingilla!
Niin no..
Onhan se tietysti saakelin noloa olla pläski ja joutua häpeämään itseään ihmisten edessä. Äiti vain häpeää sinua kun sinä häpäiset itsesi ja koko suvun kaikkien ihmisten edessä. Naapurin koirakin häpeää sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et laihduta?
Koko ajan laihdutan.
Aloittaja
Mutta Miksi alunperin päätit lihoittaa itsesi?
Se nyt ei ihan tästä kontekstista ilmene.
En muutenkaan ymmärrä ihmisiä,jotka näkevät ensin sen valtavan työn että saavat kerättyä itseensä runsaasti vararavintoa mahdollista tulevaa nälänhätää varten ja sitten yht'äkkiä haluavatkin päästä siitä eroon??
Vuosien työ ihan hukkaan? Miksi?
naiset menevät aina muotivillitysten perässä. ensin tuli muotiin kehopositiivisuus ja kaikki mammat lihottivat itsensä siiderivalaiksi. nyt on taas toinen muoti ja vaivalla kerätyistä läskeistä yritetään päästä eroon.
Miten te himoläskit edes jaksatte koko ajan vetää niitä donitseja jatkuvasti naamaan?
Nyt ei tullut kommentointia painosta onneksi, varmaan koska olin jo valmiiksi etäinen ja sekin varmasti auttoi kun emme olleet kaksin samassa tilassa. Oikeastaan oli ihan mukava tapaaminen. Ainoastaan vähän kommentoi siitä mitä juon mutta se nyt ei tuntunut missään eikä se ilkeilyä ollut.
Hyvä näin, kerrankin pitkästä aikaa ei jäänyt huono olo tapaamisesta.
Aloittaja