Kotirouvat eivät oikeasti ole muodissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Opettelepa mummeli lukemaan. Minä en ole sinua missään yrittänyt opastaa. Minua kun ei kiinnosta vttuakaan, miten sinä elämäsi elät. Kolumnistit taasen kirjoittavat yleisellä tasolla, eivät todellakaan sinusta. Et sinä niin tärkeä henkilö ole, että sinusta kirjoitettaisiin henkilökohtainen kolumni :D"

 

Ei kiinnosta v*uakaan toisten elämä, paitsi selostaa vauviksella, kuka on elätti ja kuka provider ja kuka mitäkin.

Ei siihen elämän kiinnostaminen liity mitenkään, että ymmärtää providerin tarkoittavan samaa kuin elättäjä. Siihen riittää ihan se, että osaa englantia. 

Miten se mies on elättäjä, jos tää ap on perinnyt omaisuutta, jolla kykenee rahoittaa elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Hän kirjoitti ilmiöstä, joka on äärimmäisen pientä marginaalia ja enimmäkseen feikkiä ja leipoi siihen vielä historiattoman taidepoliittisen mielipiteen. Olisi varmasti pystynyt parempaankin, esimerkiksi analysoimaan kyseistä ilmiötä. Ap

Hän kirjoittaa kotirouvista. Heitä on ollut vuosisatoja eikä kaikki heistä ole ollut köyhiä niin kuin sinä olet. Jo 1500-luvulla oli naisia, joilla oli omaa omaisuutta miljoonien verran, mutta ajan tavan mukaisesti elivät "miehen siivellä". 

Hän puhuu kotivaimoista. Mitä se sit ikinä tarkoittaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kotiäitiys on ihan hyvä juttu jos pariskunta niin haluaa ja miehen rahat riittää. Parasta se on lapsillekin.

Tai sitten osa-aikatyö vaimolle. Itse yritin kokoaikatyötä ja olin järjettömän väsynyt. Olin niin väsynyt töiden jälkeen, että ihan oksensin välillä.

Mies teki osansa mutta perheen ja työn yhdistäminen oli mulle liikaa. Olin onnellinen kun jouduin työttömäksi.

Nuoret naiset ei kestä mitään, jos perhe ns väsyttää. Älkää hankkiko perhettä ja tulko valittamaan !

Mistä sen etukäteen tietää, paljon se äitiys väsyttää?

Miksi siitä ei saa valittaa? Miten se on sinulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä olisi kannattanut käydä kouluja ja tehdä töitä"

Epäilen, että olen tehnyt molempia enemmän kuin sinä, olen jos sen verran vanhempi. Ap

Epäilen, että et ole, koska kerroit aiemmin olevasi kotirouva. Ihminen, joka käy töissä ei ole kotirouva. Eikä ikä ole se tekijä, joka kartuttaa työkokemusta. Kyllä siihen tarvitaan ihan työntekoa. 30-vuotiaalla voi olla paljon enemmän työkokemusta kuin 80-vuotiaalla. 

Aloitin työnteon 13v. Sitten opiskelin ja menin naimisiin. Pari lasta muutama vuosi kotona. Sit töitä muutama vuosi. Kotiin taas slomalle, joka jatkunut yli kymmenen vuotta. Opiskelua taas ja nyt työttömänä toipujana. Mieheni on koko ajan käynyt töissä. Olenko siis slomalainen, elätti, pummi, trad. wife vai mikä? Jotain olen perinytkin, ja sitä käytetty yhteisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, erotessa se mies joutuu maksaa elarit ja elättää edelleen niitä lapsia ja nainen ei ole silloin mikään yksinhuoltaja. Sulla on aika pahasti jutuissa nyt puurot ja vellit sekaisin.

Pointti oli että varakkaasta, elättämiseen kykenevästä miehestä erotessaan pienituloinen vaimo päätyy hyvin heikkoon taloustilanteeseen. Ja osasta tulee yksinhuoltajia. Elatusmaksut ovat surkeat, ellei mies vapaaehtoisesti halua maksaa enemmän. Näin ollen pienipalkkaisessa työssä oleva nainen on kutakuinkin yhtä heikossa tai heikommassa asemassa kuin kotiäiti tai -rouva - ratkaisevaahan tässä on varallisuus. Ap

Miten niin?  Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee jakoon puoliksi. Kumpikin lähtee yhtä köyhänä tai rikkaana liitosta. Oma moka jos ampuu itseään jalkaan suostumalla huonoon avioehtoon. 

Ei, kaikki ei mene tasan. Tasinkoa voidaan maksaa. Avioerossa tai kuoleman koittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

139. Kolumnissa annetaan ymmärtää, että kotirouvat ovat kaikki juuri tuollaisia pienituloisia ja kouluttamattomia naisia, joiden on vaikea pärjätä eron jälkeen. Siinä ei lainkaan käsitellä sitä merkitystä, mikä varallisuudella näissä tilanteissa on eikä tietenkään sitä tilannetta, ettei avioehtoa ole, jolloin suoritetaan ositus eikä nainen jää tyhjän päälle miehen ollessa varakas.

En oikeastaan nyt jaksa kirjoittaa kaikkea uudelleen mitä olen kirjoittanut, jos pointti menee ohi. Tuo henkilö, joka irvailee minulle toistamalla eri tavoin sitä, että "fyrkkaa pitää olla" kiteyttää siis aika hyvin mitä haluan sanoa. Se on olennainen asia, jota kolumnisti ei lainkaan käsittele. Hänelle kaikki naiset ovat köyhiä ja ainoa oikea työ on palkkatyötä tai lastenhoito ehkä kuitenkin "kovaa hommaa", taide sitten taas ei.

No, herättipähän kolumni erikoisuudessaan näinkin pitkän ke

Ongelma ei ole kolumnin sisältö, vaan se että sinä et tajua sen olevan vain YKSI näkökulma. Ihan varteenotettava sellainen, koska kuten itsekin paasaat, se talouspuoli on hyvä huomoida jos lähtee leikkimään kotirouvaa. Kannattaa opetella, mikä ero on kolumnilla eli mielipidekirjoituksella ja kattavalla perusteellisesti eri näkökulmia esiin tuovalla artikkelilla. Ei sitten käy niin hassusti kuin sinulle nyt, kun otit yksittäisen mielipiteen yleisluontoisena faktana tajuamatta sen olevan vain yhden ihmisen yksi mielipide, joka on kirjoitettu tarkoituksella vain yhdestä näkökulmasta. "

Käsittääkseni tämä yksi näkökulma oli just se, mistä ap halusi keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

149. Yhtenä outona mielipiteenä sen käsittelinkin, ja taivaan kiitos, on näkökulma yleensä hieman fiksumpi. En usko, että kyseinen toimittaja itsekään on kolumniin viiden vuoden kuluttua kovin tyytyväinen. 

Joku tässä keskustelussa kuitenkin jo alkuun ymmärsi mitä ajoin takaa rinnastamalla töissäkäyvän pienipalkkaisen naisen erotilanteen ja kotirouvan, jolla ei ole avioehtoa. 

Mutta mielikuvat kotirouvuudesta ovat vahvat, uusi someilmiö kärjistää vain entisestään, mitä kolumni tietysti ilmentää, varmaankin tahattomasti. Ap

Töissäkäyvä pienipalkkainen nainen ja kotirouva ovat eron tullessa tasan samassa asemassa, jo ei ole avioehtoa. Siitä pitää huolen Suomen laki, jonka mukaan avioliiton päättyessä eroon omaisuus jaetaan puoliksi riippumatta siitä, onko nainen töissä vai ei. Eikä se, ettet sinä tajua ilmiötä somessa elättäjää etsi

Ei, Suomen laki ei vaadi omaisuuden jakamista. Se on tasinko ja se ei ole omaisuuden kahtiajako. Vaikka olis kuin hyvätuloinen mies, voi perhe elää hyvinvoivasti ilman, että mitään varsinaista omaisuutta kerääntyy. Eron tullessa se hyvin ansaitseva mies jatkaa elämäänsä hyvien tulojen turvin, ja kotiäiti jää tyhjäpäälle. Näin voi käydä ja käykin monissa tapauksissa. 

Hyvin ansaitsevilla on usein myös velkaa. Se velka katsotaan ensin ja tasingossa otetaan huomioon se osuus, joka velkojen jälkeen omaisuudeksi. 

Sit on keinoja, joilla nää parempituloiset myös "hukkaavat" omaisuutta. Varallisuuden piilottamiseata on lähellä esimerkki omassa suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Enpä olisi uskonut, että näin yksinkertainen asia kuin mitä yritin kirjoittaa ei vain mene jakeluun, ei sitten millään. Ap

Toisilla menee. Olen ymmärtänyt pointtisi koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Omat rahat AINA!

Minulla on käsitys, et aika moni tämän ajan nuori nainen tuon ymmärtää. Kun itse olin nuori, ajattelin noin myös. Silloin se ei ollut mikään itsestäänselvyys. Mut elämä osoitti toisin. Kaikesta huolimatta en ole pystynyt omia rahoja ansaitsemaan. Tai siis maksamaan kaikesta puolia. Miestäni tämä ei harmita, minua kylläkin. Olen kuitenkin hoitanut lapsemme ja jäin kotiin sairaan lapsemme takia. Silloin mieheni kiitti minua tästä. Hän sanoi suoraan, ettei olisi siitä suoriutunut.

Kaikenviimeks kun kaiken elämässämme jaamme, on raha sivuseikka. Mutta jos olisi tullut eri, olisin alkuun ollut todella tiukoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä olisi uskonut, että näin yksinkertainen asia kuin mitä yritin kirjoittaa ei vain mene jakeluun, ei sitten millään. Ap

Sellaista se on, kun vasta vauvapalstalla tajusit, ettei kaikki kotiäidit/rouvat olekaan pienituloisia tulevia yksinhuoltajia. 

Ehkä ei ehkä on. Osa on sitä koka tapauksessa aina. Kaikkea ei voi määritellä aina vain oman elämäntilanteen kautta.

Täällä ollut myös kirjoituksia siitä, kun ero on tullut ja nainen ansainnut aina selkeästi vähemmän kuin mies. Kuinka yllättäin eron jälkeen naisen varallisuus onkin ajan myötä kasvanut, pienistä tuloista huolimatta (vaatii siis kuitenkin jotain tuloja). Kun se elämäntavan on saanut valita itse, on onnistunut rahan säästäminenkin. Varakkaan miehen kanssa elämisen tason on määrännyt se mies isojen tulojen kautta. Monilla kaikki mikä tulee, myös menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä olisi uskonut, että näin yksinkertainen asia kuin mitä yritin kirjoittaa ei vain mene jakeluun, ei sitten millään. Ap

Toisilla menee. Olen ymmärtänyt pointtisi koko ajan.

Hyvä, edes yksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kuvittelevat aina jotenkin kuinka he ovat immuuneja köyhyydelle. Moni nainen ja mies ovat ihan yhden irtisanomisen päässä köyhyydestä. Tietysti kaikki kuvittelevat, että he juuri löytävät uuden työpaikan helposti. Totuus on, että vapaita paikkoja on 43 tuhatta ja työttömiä pitkälti yli 300 tuhatta. Ja moni noista työttömistä on köyhiä. 

Kotiäitinä ja rouvana oleminen on ihan yhtä vaarallista kuin töissä oleminen, tulojen kannalta. Suurin osa ei ole mitään rikkaita, vaan ihan tavis palkasta toiseen eläviä ilman suurempia säästöjä ja sijoituksia. 

Nyt vaan vihan kohteeksi on otettu kotiäidit ja rouvat ja ollaan niin huolestuneita muka heistä. 

Tämä on niin totta. Nuorenpana kaveripiirissä oli monia, joilla oli silloin suht hyvät tulot ja huolettomina elivät sen mukaista elämää. Tunsin itseni yleensä ulkopuoliseksi, kun en voinut yhtäkkiä singahtaa etelään tai Roomaan, enkä voinut ajella taksilla yökerhosta toiseen. 

Nyt tilanne on muuttunut. En edelleenkään huolettomasti voi käyttää rahaa. Lapset on kaikilla isoja. Mutta monilla entisillä huolettomilla on isoja raha- ja elämänlaatuhaasteita. Itse elän vakaassa parisuhteessa omistusosakkeessa. Silloin tällöin voin matkustaa ulkomaillekin. Roomassakin on vihdoin tullut käytyä.

Nää huolettomat kuvittelivat varallisuuden  vaan kasvavan. Jotenkin. Bisnesten kasvavan ja palkkavaatimusten toteutuvan. Toisilla mennyt työt alta, toisilla bisnekset kaatuneet.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon rikkaita tässä ketjussa.Jos sitä omaisuutta kuitenkin on itsellä huomattava määrä, niin silloin ei ole taloudellisesti merkitystä, onko kotona vaimona, rouvana vai sinkkuna. Tilanne ei varsinaisesti liity keskusteluun, mitä kannattaa huomioida, jos harkitsee jättäytyvänsä miehen elätettäväksi.

Tätä ihmettelin myös. Aplla oli ihan hyvä pointti. Riippumatta siitä, mikä taloudellinen tilanne hänellä on, tai riippumatta kommentoijien varallisuudesta. 

Suuri osa nuorista varmasti ymmärtää opiskelun ym. merkityksen. Nyt on jostain syystä nostettu tikunnokkaan nää providernaiset. Kuin olisi joku yleisempikin ilmiö. Ja palstalla miehet(?) haukkuu sit yleisesti naisia lokeiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat rahat AINA!

Minulla on käsitys, et aika moni tämän ajan nuori nainen tuon ymmärtää. Kun itse olin nuori, ajattelin noin myös. Silloin se ei ollut mikään itsestäänselvyys. Mut elämä osoitti toisin. Kaikesta huolimatta en ole pystynyt omia rahoja ansaitsemaan. Tai siis maksamaan kaikesta puolia. Miestäni tämä ei harmita, minua kylläkin. Olen kuitenkin hoitanut lapsemme ja jäin kotiin sairaan lapsemme takia. Silloin mieheni kiitti minua tästä. Hän sanoi suoraan, ettei olisi siitä suoriutunut.

Kaikenviimeks kun kaiken elämässämme jaamme, on raha sivuseikka. Mutta jos olisi tullut eri, olisin alkuun ollut todella tiukoilla. 

Mikä elämässä voisi olla tärkeämpää kuin oman sairaan lapsen hoitaminen, jos siihen on kutsumus. Tai vanhempien, minäkin nykyään ainoana lapsena hoidan kaiken, mistä he eivät enää selviä, mikä olisi paljon vaikeampaa, jos kävisin töissä. Kotiäitien ja -rouvien elämäntilanne on todellisuudessa ihan jotain muuta mihin nurkkaan sitä tuossa kolumnissakin ajetaan, nuorten naisten avulla, jotka eivät kaiken lisäksi ole kotirouvia, eivät edes kotivaimoja kumpainenkaan. Ap

207. Kotiäiti jää osituksessa tyhjän päälle, jos hänellä on riittävästi omaisuutta niin ettei miehen tarvitse maksaa mitään. Tai jos on tehty avioehto, tosin sitä voi sovitella pitkän avioliiton ja lasten perusteella oikeudessa. Suomessa kotiäiti jää tyhjän päälle silloin, jos mies on vähävarainen aivan kuten työssäkäyvä pienipalkkainenkin nainen jäisi tyhjän päälle, jos hänen pienipalkkaisella miehellään ei ole muuta kuin velkaa. Jne.

Jotenkin  nämä keskustelut kääntyvät aina niin päin, että kaikki huonot vaihtoehdot kasautuvat kotiäidin kohdalle. Hänet mies jättää, häntä petetään, hän jää tyhjän päälle ja suistuu köyhyteen. Työssäkäyvä nainen on muka turvassa (kuten joku jo osuvasti huomautti). Tuo nyt vain on hölmöä. Ja samantyyppistä skenaariota myös kolumnisti maalaili.

Keskustelu tosin jo toistaa itseään ja iltakin lähenee loppuaan täällä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Noissa jutuissa on aina nuoria, naiveja naisia. Kiinnostaisi nähdä samat naiset 40 vuotta myöhemmin, jätettyinä yh:na, odottelemassa minimikansaneläkettä.

Koskaan, KOSKAAN ei pidä jättää kohtaloaan toisen ihmisen varaan ellei ole aivan pakko.

🙋Täällä yks. Ei pitänyt, mut niin kävi. Vanhuus vähän huolettaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon rikkaita tässä ketjussa.Jos sitä omaisuutta kuitenkin on itsellä huomattava määrä, niin silloin ei ole taloudellisesti merkitystä, onko kotona vaimona, rouvana vai sinkkuna. Tilanne ei varsinaisesti liity keskusteluun, mitä kannattaa huomioida, jos harkitsee jättäytyvänsä miehen elätettäväksi.

Tätä ihmettelin myös. Aplla oli ihan hyvä pointti. Riippumatta siitä, mikä taloudellinen tilanne hänellä on, tai riippumatta kommentoijien varallisuudesta. 

Suuri osa nuorista varmasti ymmärtää opiskelun ym. merkityksen. Nyt on jostain syystä nostettu tikunnokkaan nää providernaiset. Kuin olisi joku yleisempikin ilmiö. Ja palstalla miehet(?) haukkuu sit yleisesti naisia lokeiksi. 

Kiva kun tajusit. Provider-naiset ja onlyfans, itsensä myyminen ja polyamoria yms. ovat klikkiotsikoita pienenpienestä marginaalista. Palstalla puhutaan kuin kaikki naiset eläisivät niin, nuoret nyt ainakin, mutta sama ajattelu on ilmeisesti levinnyt Hesarin kolumnistin inspiraatioon asti. Ei ihan sitä mitä odotan Hesarilta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa jutuissa on aina nuoria, naiveja naisia. Kiinnostaisi nähdä samat naiset 40 vuotta myöhemmin, jätettyinä yh:na, odottelemassa minimikansaneläkettä.

Koskaan, KOSKAAN ei pidä jättää kohtaloaan toisen ihmisen varaan ellei ole aivan pakko.

🙋Täällä yks. Ei pitänyt, mut niin kävi. Vanhuus vähän huolettaa...

Kotiäitiydessä on se huono puoli, että eläke jää pienemmäksi kuin se olisi työelämässä. Tosin jos työ on ollut pienipalkkainen, työuralla on työttömyysjaksoja tai on pienyrittäjä, eläke ei välttämättä olisi sen suurempi. Kiinteää omaisuutta monilla on ja sijoituksiakin osalla, kaikessa omaisuudessa on huomioitava, että kallein vaihe elämän lopussa rahoitetaan omasta  kukkarosta eli siitä ei ole oikein mitään hyötyä, että eläke on suuri, se tuo vain suuremmat hoitomaksut. Ja esimerkiksi metsäomaisuus vaikuttaa samalla tavalla, huom. vaikka siitä ei olisi tuloja pennin killinkiä. Siksi omaisuus kannattaa antaa ennakkoperintönä tai lahjana perillisille hyvissä ajoin. Tämän olen jo aloittanut. Käänteinen asuntolaina on erittäin hyvä, jos puuttuu käyttövaraa eikä ole muuta omaisuutta ennen sitä vaihetta, kun muuttaa hoivakotiin. 

Itse toivon eutansiapillerin tuloa, haluaisin kuolla arvokkaasti sitten kun on aika. Siinä säästyy paljon yhteiskunnan rahaa, sillä elämän viimeinen vuosi on yleensä se kaikkein kallein ja itselle sekä omaisille tuskallisin. Minulla ei ole mitään uskonnollista vakaumustakaan, joka tuon estäisi. Soisin eläimelle yhtä arvokkaan kuoleman kuin lemmikkieläimille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kuvittelevat aina jotenkin kuinka he ovat immuuneja köyhyydelle. Moni nainen ja mies ovat ihan yhden irtisanomisen päässä köyhyydestä. Tietysti kaikki kuvittelevat, että he juuri löytävät uuden työpaikan helposti. Totuus on, että vapaita paikkoja on 43 tuhatta ja työttömiä pitkälti yli 300 tuhatta. Ja moni noista työttömistä on köyhiä. 

Kotiäitinä ja rouvana oleminen on ihan yhtä vaarallista kuin töissä oleminen, tulojen kannalta. Suurin osa ei ole mitään rikkaita, vaan ihan tavis palkasta toiseen eläviä ilman suurempia säästöjä ja sijoituksia. 

Nyt vaan vihan kohteeksi on otettu kotiäidit ja rouvat ja ollaan niin huolestuneita muka heistä. 

Tämä on niin totta. Nuorenpana kaveripiirissä oli monia, joilla oli silloin suht hyvät tulot ja huolettomina elivät sen mukaista elämää. Tunsin itseni yleensä ulkopuoliseksi, kun en voinut

Hyvä pointti tämäkin,  johon en ehtinyt eilen illalla kommentoida. Kotirouvia on tosi vähän, itse tunnen itseni lisäksi kaksi (elossaolevaa), minua vanhempia eli siirtyneet äskettäin kotirouvan tittelistä eläkeläisen titteliin. Toinen on koko elämänsä kotirouva ja asunut ulkomailla, toinen on tehnyt töitäkin kuten minä, molemmilla erittäin onnellisen ja tiiviin oloinen liitto ja omaisuuttakin on kertynyt. Kun puolison kanssa viettää paljon aikaa, liitosta tulee usein vakaa ja kestävä, jolloin eron riski on pienempi. En tunne yhtään ainoaa kotiäidin perhettä, jossa pariskunta olisi eronnut. Sen sijaan perheissä, joissa käydään töissä, on eroaminen yleisempää. Pääosa kavereista on ollut pitkissä liitoissa, mutta osa niistä on purkautunut lasten aikuistuttua. On vieraannuttu, työelämä on ottanut veronsa yhteisestä ajasta. Ruuhkavuodet kaikki tuttavani sinnittelivät läpi, mutta ehkä kaikkein ikävintä on erota juuri kun on päässyt eläkkeelle. Siitä ei tietääkseni ole tutkimustietoa, mutta itse veikkaisin kokemukseni perusteella, että kotiäitien avioliitot ovat kestävämpiä. Toki muullakin on tosi paljon merkitystä, eniten tietysti sillä miten hyvin yhteen sovitaan.

Mutta sille ei ainakaan ole mitään näyttöä, että kotiäitien liitot olisivat vähemmän kestäviä, vaikka näissä keskusteluissa ja kolumnissa se on yksi pääargumenteista ja pelottelun aihe. MIkä tahansa avioliitto voi päättyä ja päättyyhän se muutenkin aina joskus, puolison kuolemaan viimeistään. Ap

Tunnen neljä sisarta, joista kolme vanhinta ryhtyi kotirouviksi. Sisarten isä kuoli kuusikymppisenä ja jätti kaikille lapsilleen melko suuren perinnön. Kaikki sisaret menivät naimisiin, saivat lapsia ja heidän liittonsa kestivät vanhuuteen saakka.

Kaksi vanhinta sisarusta luovutti kaiken taloudellisen päätäntävallan perheessä miehilleen. Vaikka suuri osa rahoista oli vaimon perintöä, niin mitään ei voinut ostaa, jos siihen ei ollut miehen lupaa. Mies oli perheen pää ja päätti kaikesta. Molempien naisten avioliitto kesti kuolemaan asti, mutta he elivät miehensä henkisen ja taloudellisen vallan alaisina.

Toiseksi nuorin sisar ryhtyi myös kotirouvaksi. Hän pystyi säilyttämään omaisuutensa ainakin osittain omassa päätösvallassaan. Mies kävi töissä ja iltaisin edustustilaisuuksissa. Vaimo oli pääsääntöisesti kotona. Kun lapset aikuistuivat, vaimo oli edelleen kotona, mutta tekemistä oli liian vähän. Avioliitto ei ollut onnellinen. Vaimo tylsistyi ja masentui. Hänestä tuli arka, eikä hän mielellään poistunut kotoa. Eläkkeelle jäätyään mies harrasti kodin ulkopuolella, mutta vaimo jäi lähes aina kotiin. Vuosi vuodelta vaimon elinpiiri supistui supistumistaan.

Nuorin sisar (äitini) opiskeli itselleen ammatin ja kävi töissä. Hänestä tuli rohkea ja aktiivinen. Hän säilytti itsenäisen päätösvallan kaikkiin asioihinsa.

M47