En olisi tehnyt yhtään lasta jos ei olisi ollut VAKITUISTA työpaikkaa
Eli siinä ainakin yksi syy miksei ihmiset lisäänny.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskee ainoastaan huuhaahumanisteja, jotka odottavat, että heille tarjoillaan se unelmien vaginaalifilosofianerityisasiantuntijanvirka .
Duunarit ymmärtävät, että työpaikkaa voi vaihtaa, eikä elämä siihen kaadu.
Duunareita ei ole vakinaistettu vuosikausiin. Meilläkin kaikki tulee vuokrafirmoilta.
Kyllä nämä aiheuttavat juuri sitä, että ainoastaan se vähän heikompi aines lisääntyy ja näin se hyvin alkanut tason lasku iloisesti jatkuu jatkumistaan!
Sain lapsen määräaikaisessa työsuhteessa ja se oli ammatillinen itsemurha. En työllistynyt enää vanhalle alalle ja suoritin uuden tutkinnon. Sittemmin olen onneksi ollut hyvässä työmarkkina-asemassa. Kokemukseni tuntuu kuitenkin harvinaiselta, ja useimmat ovat vanhempainvapaiden jälkeen saaneet uusia töitä.
Nollarin alussa oli vielä uskoa tulevaisuuteen ja sain 2 lasta, vaikkei ollut vakityöpaikkaa. Nykyään tuo olisi hulluutta.
Vierailija kirjoitti:
Koskee ainoastaan huuhaahumanisteja, jotka odottavat, että heille tarjoillaan se unelmien vaginaalifilosofianerityisasiantuntijanvirka .
Duunarit ymmärtävät, että työpaikkaa voi vaihtaa, eikä elämä siihen kaadu.
Duunareita on työttömänä nyt ennätysmäärä.
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Vierailija kirjoitti:
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Maailma on muuttunut hurjasti noista ajoista. Tuolloin työpaikan sai käytännössä pyytämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Maailma on muuttunut hurjasti noista ajoista. Tuolloin työpaikan sai käytännössä pyytämällä.
Ei saanut.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Maailma on muuttunut hurjasti noista ajoista. Tuolloin työpaikan sai käytännössä pyytämällä.
Ei saanut.
eri
2001 hain kahdeksaan yritykseen töihin olisin päässyt kuuteen niistä. 2005-2006 hain viiteen paikkaan ja olisin päässyt neljään. Finanssikriisin jälkeen on mennyt yhä vaikeammaksi vaihtaa työpaikka parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Maailma on muuttunut hurjasti noista ajoista. Tuolloin työpaikan sai käytännössä pyytämällä.
Ei saanut.
eri
Sai tai ei, ennen oli ennen ja nyt on nyt (aika mennyt ei palaa). Nykyaika on kituuttamista, kärsimystä ja tyhjää hömppää täynnä sekä parhaimmillaankin epävarmaa.
Vierailija kirjoitti:
"No kun suomalainen työntekijä hinnoitteli itsensä työttömäksi."
Muuten hyvä mutta suomalaisten palkkataso ei ole kilpailijamaihin verrattuna mitenkään korkea ja palkankorotukset olleet viimeiset yli 10 vuotta kilpailijamaiden alapuolella.
En tiedä miten alas pitäisi mennä että oltaisiin kilpailukykyisiä? Joten voisikohan mitenkään olla että yritysten huono menestys ei ole ainakaan ihan kokonaan vain työntekijöiden palkoista kiinni?
Kyllä se just siitä usein on. Ei firmoilla ole varaa nykyiseen palkkatasoon, huomaat varmaan itsekin yt- määrät ja työttömät.
Tokihan se ei työlliselle näy, koska sivukulut ja verot on niin isot.
On myös tosiasia, että Suomessa ihmiset vaatii luxus-elintasoa, vaikka töissä oltais duunarina. Ei Suomen palkkatasossa ole mitään vikaa niiden mielestä, jotka muut taa tänne jostain hi nkuint iasta. Heidän mielestään siivoojan palkka on tosi hyvä, sillä saa katon pään päälle ja ruokaa. Se taas on suomalaiselle liian vähän.
T. Talousjohtaja
On turha muistella miten tuli tehtyä lapset 15v sitten vaikka juuri sillä hetkellä ei ollutkaan vakituista työpaikkaa. Työmarkkinat ovat tiukentuneet huomattavasti ihan lähivuosina ja AI ja töiden ulkoistaminen halpamaihin on vähentänyt vielä radikaalimmin työpaikkojen määrää. Muistan itsekin valmistuessani miten ei tullut mieleenkään etteikö töitä saisi suht pian valmistumisesta kun taas nyt tunnen useampia valmistuneita insinöörejä ja kauppatieteilijöitä joilla on vaikeuksia löytää töitä. Omaakin kurkkua kuristaa ajatus työn menettämisestä sillä muita paikkoja on tarjolla todella vähän. Ja työ on ihan perus elämän edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Maailma on muuttunut hurjasti noista ajoista. Tuolloin työpaikan sai käytännössä pyytämällä.
Ei saanut.
eri
2001 hain kahdeksaan yritykseen töihin olisin päässyt kuuteen niistä.
Minä hain töitä alkaen vuodesta 1996, kun lapsen hoitovapaa loppui. Hain ihan jokaista mahdollista ja mahdotonta työtä. Pahimmillaan määräaikaista työtä haki liki 300 muutakin. Onnekseni sain yli vuotta myöhemmin puolen vuoden palkkatukityöpätkän, joka ei luonnollisesti jatkunut siitä. Sitten tein pientä silppua siellä täällä. 2001 minulle sattui onnenpotku, hakuun tuli vajaan puolen vuoden sijaisuus. Hakijoita oli sillä kertaa vain 37 ja minut valittiin. Sitten pätkää jatkettiin pari kertaa, kunnes minut vakinaistettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Maailma on muuttunut hurjasti noista ajoista. Tuolloin työpaikan sai käytännössä pyytämällä.
Ei saanut.
eri
2001 hain kahdeksaan yritykseen töihin olisin päässyt kuuteen niistä.
Minä hain töitä alkaen vuodesta 1996, kun lapsen hoitovapaa loppui. Hain ihan jokaista mahdollista ja mahdotonta työtä. Pahimmillaan määräaikaista työtä haki liki 300 muutakin. Onnekseni sain yli vuotta myöhemmin puolen vuoden palkkatukityöpätkän, joka ei luonnollisesti jatkunut siitä. Sitten tein pientä silppua siellä täällä. 2001 minulle sattui onnenpotku, hakuun tuli vajaan puolen vuoden sijaisuus. Hakijoita oli sillä kertaa vain 37 ja minut valittiin. Sitten pätkää jatkettiin pari kertaa, kunnes minut vakinaistettiin.
Hain viikko sitten kaupan kassalle, hakijoita oli ollut 250. Siis syrjäkylän kaupan kassalle!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me teimme lapset just silloin kun halusimme tai ainakin meilkein koska molemmilla kerroilla kesti 1,5vuotta että tulin raskaaksi. Uskoimme että elämä kantaa ja näin kävi. Joskus oli vähän tiukkaa kun oli opintolainat ja (maltillinen) asuntolaina. Mutta ei se ole vaarallista vaan hitsasi meitä paremmin vielä yhteen. Yhdessä selvitään! Eka lapsi syntyi -96 ja toinen 2001. Ja ekan lapsen aikaan olimme alle 3kymppisiä. Miehellä oli ok työ ja minulla sellainen mistä sai palkkaa ja sitten olin lasten kanssa kotona. Ihana elämänvaihe.
Maailma on muuttunut hurjasti noista ajoista. Tuolloin työpaikan sai käytännössä pyytämällä.
No ei saanut. Se oli 1980-luvulla. 90-luvun laman jälkeen nimenomaan vakituiset työpaikat olivat kiven alla. Itse valmistuin juuri pahimpaan lama-aikaan ja sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani 10 vuotta myöhemmin. Miehelläni kesti 12 vuotta.
"On turha muistella miten tuli tehtyä lapset 15v sitten vaikka juuri sillä hetkellä ei ollutkaan vakituista työpaikkaa. Työmarkkinat ovat tiukentuneet huomattavasti ihan lähivuosina "
Juuri nyt on hankala hetki mutta pointti on se että vastaavia hankalia aikoja on ollut aina säännöllisesti. 70-luvun öljykriisi, 90-luvun lama, finanssikriisi, korona jne. Sama toistuu reilun vuosikymmen välein.
Mutta nyt ensimmäistä kertaa se vaikuttaa näin radikaalisti myös syntyvyyteen.
Vierailija kirjoitti:
"On turha muistella miten tuli tehtyä lapset 15v sitten vaikka juuri sillä hetkellä ei ollutkaan vakituista työpaikkaa. Työmarkkinat ovat tiukentuneet huomattavasti ihan lähivuosina "
Juuri nyt on hankala hetki mutta pointti on se että vastaavia hankalia aikoja on ollut aina säännöllisesti. 70-luvun öljykriisi, 90-luvun lama, finanssikriisi, korona jne. Sama toistuu reilun vuosikymmen välein.
Mutta nyt ensimmäistä kertaa se vaikuttaa näin radikaalisti myös syntyvyyteen.
Syntyvyyden lasku tuskin johtuu mistään yhdestä "hankala hetki" (teko)syystä vaan syitä on monia muitakin. Lapsia ja lapsellista elämää ei haluta, kuten ennen kun kerran vaihtoehtoja riittää nykyään ja sosiaalinen paine/painostus helpottaa sekä toisaalta siitäkään ei niin välitetä enää. Karavaani kulkee vaikka besserwisserrakkikoirat kuinka räksyttävät sivusta.
eniten suomessa porsivat tuillaelävät sossunpummi yh:t
Vierailija kirjoitti:
eniten suomessa porsivat tuillaelävät sossunpummi yh:t
Eniten senkin silti mahdollistavat vastuuttomat mättähältämättähälle mälläävät häntäheikit.
naisille lisääntyminen on oma valinta. moni mies taas jää ilman naista nykyisessä feministisessä maailmassa metoon keskellä, joten miehillä ei edes ole valinnan mahdollisuutta.
Työministerit voi ottaa kiväärit käteen ja lähteä rajalle puolustamaan maataan ja omaisuuksiaan, kun aika tulee tai sitten itä tulee ja vie. Tuskin näkee talkoohenkeä takana seisomassa. Saatanan paskahousut! Meidän perhe lähtee kesällä Norjaan neljäksi vuodeksi paremman elintason perään pakoon tästä persulasta. Persut ja jälleen kokoomus oli suuri pettymys. Töitä voi tehdä muuallakin kuin täällä.
Kosiskelkoot vietnamista tykinruokaa halvalla, ei nekään ole niin hulluja ja pyörittelevät täälläkin silmiä kun työnantajan silmä välttää. Muualta tulleetkin ihmetetlee tätä meininkiä työelämässä, mutta kohteliaasti jäävät "ylitöihin", mutta olisi heilläkin muutakin tekemistä työajan jälkeen. Aika moni haluaisi päivälliselle. Aasian maista tulleet ja itä-Euroopasta tulleet on hyvin konservatiivisia sen suhteen, mutta eivät kehtaa sanoa suoraan. Silmiä pyörittelevät ahneille työnantajille täällä. Minä taas nauran paskaisesti ja nyökyttelen että ei helvetti kun hävettää välillä. Kun eihän työläisen henki ole minkään arvoinen heille.
Tarvitaan ennennäkömättömiä LAKKOJA. Syntyvyyslakko on yksi sellainen. Älkää ottako nollatuntihommia vastaan