Lue keskustelun säännöt.
Oikea syy masennukseeni oli pikkulapsiaika
23.01.2025 |
Hei,
Olen 37-vuotias äiti ja tajusin tänään kristallin kirkkaasti miksi olen ollut viimeiset 9 vuotta niin allapäin. Nyt kun lapseni ovat kasvaneet 9- ja 7-vuotiaiksi, olen alkanut saada omaa elämääni takaisin. Olen ymmärtänyt, että yksinkertaisesti inhoan pieniä lapsia. Sitä taistelun ja väännön määrää jokaikisestä asiasta. Sotkua ja huutoa. Se että en saa tehdä haluamani asioita vaan lapset pilaavat musiikin kuuntelun, kävelylenkin yms.
Nyt lapset tykkäävät jo mennä harrastuksiin ja kavereilleen. Nukkuvat yönsä. En oikeasti keksi ainuttakaan hyvää asiaa pikkulapsiajassa. Tavallaan olen siitä myös surullinen ja olo on syyllinenkin. Pitkään olen pohtinut olenko vain todella huono äiti vai mikä minua vaivaa kun jatkuvasti olen väsynyt, ärtynyt, haluton.
Nyt en odota enää masentuneena työpäivän päättymistä että kotona jatkuisi jatkuva läsnäolo ja äidinhuutelu. Jos meille olisi kolmas lapsi jostain mielenhöiriöstä tehty niin varmaan olisi loppunut parisuhde ja mielenterveys.
Tunnistaako kukaan vastaavia ajatuksia? Olen siis nyt onnellinen lapsistani kun olemme selvinneet pikkulapsiajan. En pidä pienistä lapsista enkä pelkää sitä kertoa!! Se on ihan ok!
Kommentit (355)
Musta tuntuu tosi vaikealta isomman lapsen vanhemmuus. Pienelle äiti kelpaa ja riittää ja on se maailman ihanin, mutta isompi on kriittinen ja kiittämätön. Jos sitä joskus erehtyy luulemaan itseänsä hyväksi vanhemmaksi niin tämä esikoisen kyllä kumoaa ne luulot. Raskasta olla tällainen likasanko. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teette lapsenne noin vanhoina? Parikymppisenä jaksaa yöherätykset ja muut kommervenkit paljon paremmin. Mun esikoinen meni jo lukioon ollessani 37-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette lapsenne noin vanhoina? Parikymppisenä jaksaa yöherätykset ja muut kommervenkit paljon paremmin. Mun esikoinen meni jo lukioon ollessani 37-vuotias.
Ainakin minua olisi harmittanut olla parikymppisenä hoitamassa vauvaa kun kaverit pitää hauskaa. Saati jos mies olisi häipynyt ja olisin ollut nuori yksinhuoltaja.
Minulla oli erittäin helpot lapset; söivät ja nukkuivat hyvin, olivat terveitä, ei mitään koliikkia tai korvatulehduskierrettä. Olivat iloisia ja temperamentiltään helppoja ja kilttejä. Olin 30 ja 38 vuotias kun lapset syntyivät ja isä oli arjessa 100% mukana.
Pikkulapsi aika oli elämäni parasta aikaa. Olin nuorena saanut humputtelut humputella ja lasten syntyminen oli elämäni kohokohta. Nyt kun vanhin on jo 20 ja nuorin 13 v alkaa tehdä surutyötä lasten kasvamisesta pikku hiljaa isoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikkein pahinta on pikkulapsiperheet kylässä! Ei koskaan enää meille. Ohis.
Minusta se on ollut paljon stressittömämpää, jos pikkulapsiperheet oli meillä kylässä silloin kum meilläkin oli lapset ihan pieniä! Mikään ei ole stressaavampaa kuin yrittää keskustella "sivistyneesti" lapsetttomien pariskuntien kanssa samalla,kun omat pienet lapset tarvitsi huomiota :D
Mutta jos tuli toinen pikkulapsiperhe kylään, niin lapset leikkivät myös keskenään, siinä Sao itsekin samalla juoda kahvia. Eikä muutenkaan tarvinnut hulinaa ja keskustelujen keskeytyksiä stressata, kun samassa tilanteessa oleva ymmärtää kyllä täysin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän erikoiselta. Oletko varma, että taustalla ei ole esimerkiksi vaativuutta tai liian vähiä voimia? Mun mielestä pikkulapsiaika on ollut rankkuudestaan huolimatta aivan ihanaa. Pienet ovat niin äärettömän vilpittömiä ja avoimia. Mikään ei ole parempaa kuin vaikka 3v. joka tulee halaamaan ja sanoo täydestä sydämestään "äiti mä rakastan sua". Tuskin ihan samaa suloisuutta on luvassa isompana :/
Huonot tukiverkot. Apua saatiin ja saadaan miehen kanssa harvoin. Esikoisella lisäksi nepsyilyä. T. Ap
Jos Ap esikoisella nepsyilyä- niin ne hankaluudet vasta alkavat: koulukiusaamiset, raivokohtaukset, teiniangstit jnp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on esikoinen ADD ja kuopus ADHD. Silti olivat kilttejä ja koulu sujui hyvin. Kavereita paljon ja arki ihan normaalia lapsiperhe arkea. Meillä oli paljon rakkautta ja rajoja. Koulunkäynnissä tuettiin paljon. Pidettiin hyvin arjen rutiineista kiinni, ei liikaa pelaamista tai ruutuaikaa, säännölliset ruoka-ajat, ja joka päivä aikaisin nukkumaan. Kotona oli rentoa ja rauhallista. Ei erityislapsi tarkoita aina kaoottista arkea ja vaikeaa kouluelämää tai antisosiaalista käytöstä.
Hyvä, että vihdoin on kääntynyt parempaan suuntaan. Haitko ja saitko masennukseesi apua? Toipuminen olisi voinut olla nopeampaa. Monella taitaa olla toisinpäin. Nykymaailman työelämä uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kauheaa. Kun lapset tulevat kouluikään, niin alkaa helpottaa. Tästä eteenpäin elämäsi vain paranee. Pahin on takana.
Paitsi jos lapsi sairastuu fyysisesti tai psyykkisesti. Mielenterveysongelmat ja päihderiippuvuus valitettavan yleisiä nuorilla.
No tietysti. Voihan lapsi vaikka jäädä auton alle ja kuolla, mutta noin yleensä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikkein pahinta on pikkulapsiperheet kylässä! Ei koskaan enää meille. Ohis.
Minusta se on ollut paljon stressittömämpää, jos pikkulapsiperheet oli meillä kylässä silloin kum meilläkin oli lapset ihan pieniä! Mikään ei ole stressaavampaa kuin yrittää keskustella "sivistyneesti" lapsetttomien pariskuntien kanssa samalla,kun omat pienet lapset tarvitsi huomiota :D
Mutta jos tuli toinen pikkulapsiperhe kylään, niin lapset leikkivät myös keskenään, siinä Sao itsekin samalla juoda kahvia. Eikä muutenkaan tarvinnut hulinaa ja keskustelujen keskeytyksiä stressata, kun samassa tilanteessa oleva ymmärtää kyllä täysin <3
Jep, toisia samassa tilanteessa olevia on mukavampi tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotttakaas vaan ku ne on teinejä.Tulee ikävä pikkulapsiaikoja.
Joo sähän sen tiedät
Kiitos avoimen rehellisestä tekstistä
Se jatkuva valppaana olo on oikeasti tosi kuormittavaa
Erikoista on lähinnä se, että pitää useampi lapsi vääntää ennenkuin tajuaa ettei pidä pikkulapsista? Ei kannata tehdä mukuloita vauvakuumehuuruissa.
On mies ,talo, auto ja aina seksiä yhyy
Kyllä! Samaa mieltä.