Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikea syy masennukseeni oli pikkulapsiaika
23.01.2025 |
Hei,
Olen 37-vuotias äiti ja tajusin tänään kristallin kirkkaasti miksi olen ollut viimeiset 9 vuotta niin allapäin. Nyt kun lapseni ovat kasvaneet 9- ja 7-vuotiaiksi, olen alkanut saada omaa elämääni takaisin. Olen ymmärtänyt, että yksinkertaisesti inhoan pieniä lapsia. Sitä taistelun ja väännön määrää jokaikisestä asiasta. Sotkua ja huutoa. Se että en saa tehdä haluamani asioita vaan lapset pilaavat musiikin kuuntelun, kävelylenkin yms.
Nyt lapset tykkäävät jo mennä harrastuksiin ja kavereilleen. Nukkuvat yönsä. En oikeasti keksi ainuttakaan hyvää asiaa pikkulapsiajassa. Tavallaan olen siitä myös surullinen ja olo on syyllinenkin. Pitkään olen pohtinut olenko vain todella huono äiti vai mikä minua vaivaa kun jatkuvasti olen väsynyt, ärtynyt, haluton.
Nyt en odota enää masentuneena työpäivän päättymistä että kotona jatkuisi jatkuva läsnäolo ja äidinhuutelu. Jos meille olisi kolmas lapsi jostain mielenhöiriöstä tehty niin varmaan olisi loppunut parisuhde ja mielenterveys.
Tunnistaako kukaan vastaavia ajatuksia? Olen siis nyt onnellinen lapsistani kun olemme selvinneet pikkulapsiajan. En pidä pienistä lapsista enkä pelkää sitä kertoa!! Se on ihan ok!
Kommentit (428)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nyt onneksi mennyttä elämää. Yhteiskunnassa olet tehnyt osuutesi. Miesten tehtävä on käydä armeija, ja naisten synnyttää ja kasvattaa kelpo yksilöitä.
Nyyh nyyh sain seksi,parisuhteen ja jälkikasvua masentaa. Naisilla on kyllä helppoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään pienistä lapsista yleisesti, mutta en elää heidän kanssaan 24/7. Minä vain olen sellainen isompien lasten äiti, johtuu varmaan siitä että olen aina ollut todella itsenäinen ja yksin viihtyvä. Parisuhteessakaan en voi sietää jatkuvaa iholla oloa ja roikkumista.
Juuri näin. Minusta olisi ihan ok olla pienen lapsen hoitajana esim 2h päivässä tai välillä viikonloppuja. Jatkuvasti päivästä päivään se on aivan älyttömän uuvuttavaa. En jaksaisi miestäkään niin tiiviisti. Pikkulapsiaika tuntui koko ajan tavallaan raiskatulta kun oma keho oli muiden käytössä koko ajan. Henkisesti ja fyysisesti syliä nostelua kuolaa kuuntele katso äitiiiii t ap
Sua ei ole varmaan sitten raiskattu, jos vertaat äitinä oloa raiskaukseen.
Huh huh.
Olet häpeäksi kaikille raiskatuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään pienistä lapsista yleisesti, mutta en elää heidän kanssaan 24/7. Minä vain olen sellainen isompien lasten äiti, johtuu varmaan siitä että olen aina ollut todella itsenäinen ja yksin viihtyvä. Parisuhteessakaan en voi sietää jatkuvaa iholla oloa ja roikkumista.
Juuri näin. Minusta olisi ihan ok olla pienen lapsen hoitajana esim 2h päivässä tai välillä viikonloppuja. Jatkuvasti päivästä päivään se on aivan älyttömän uuvuttavaa. En jaksaisi miestäkään niin tiiviisti. Pikkulapsiaika tuntui koko ajan tavallaan raiskatulta kun oma keho oli muiden käytössä koko ajan. Henkisesti ja fyysisesti syliä nostelua kuolaa kuuntele katso äitiiiii t ap
Tuo raiskausviittaus vei kaiken mielenkiinnon ketjusta. Poustun.
Am_ma puhuu melko kovia.
Alue: Aihe vapaa
Se on juuri noin