Lue keskustelun säännöt.
Oikea syy masennukseeni oli pikkulapsiaika
23.01.2025 |
Hei,
Olen 37-vuotias äiti ja tajusin tänään kristallin kirkkaasti miksi olen ollut viimeiset 9 vuotta niin allapäin. Nyt kun lapseni ovat kasvaneet 9- ja 7-vuotiaiksi, olen alkanut saada omaa elämääni takaisin. Olen ymmärtänyt, että yksinkertaisesti inhoan pieniä lapsia. Sitä taistelun ja väännön määrää jokaikisestä asiasta. Sotkua ja huutoa. Se että en saa tehdä haluamani asioita vaan lapset pilaavat musiikin kuuntelun, kävelylenkin yms.
Nyt lapset tykkäävät jo mennä harrastuksiin ja kavereilleen. Nukkuvat yönsä. En oikeasti keksi ainuttakaan hyvää asiaa pikkulapsiajassa. Tavallaan olen siitä myös surullinen ja olo on syyllinenkin. Pitkään olen pohtinut olenko vain todella huono äiti vai mikä minua vaivaa kun jatkuvasti olen väsynyt, ärtynyt, haluton.
Nyt en odota enää masentuneena työpäivän päättymistä että kotona jatkuisi jatkuva läsnäolo ja äidinhuutelu. Jos meille olisi kolmas lapsi jostain mielenhöiriöstä tehty niin varmaan olisi loppunut parisuhde ja mielenterveys.
Tunnistaako kukaan vastaavia ajatuksia? Olen siis nyt onnellinen lapsistani kun olemme selvinneet pikkulapsiajan. En pidä pienistä lapsista enkä pelkää sitä kertoa!! Se on ihan ok!
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se onkin kun alkaa vaatia liikoja siivouksen suhteen. Jää lapsetkin silloin toissijaiseksi. Kuka ääliö keksi sen että lapsiperheessä pitäisi kaikki olla niin järjestyksessä? Kuka?
Sellainen ihminen, joka ei ole itse hoitanut omia lapsiaan vuodesta toiseen ihan yksin! Vieläpä niin, että sukulaiset Ruotsissa eikä mitään apua mummoistakaan. Viikkosiivooja tai jokin muu apu kotiäideille ja äkkiää tai sitten esim joku opiskelija työharjoittelun piiristä.
Se yksinäisyys, joka kotiäidin on kohdattava vuodesta toiseen on xzcxzx!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on nyt edessä se kaikkein vaikein ja pahin aika. Lapset ovat olleet tietoisia koko ajan ettei heitä rakasteta nk.pitäisi. Tunne ja vaisto toimii jo vauvoilla. Murrosiän huuruissa tämä nousee esiin ja he osaavat sanoittaa asian. Asiaa ei voi enää korjata joten toivon että jaksat kohdata heidän epätoivonsa ja vihansa sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan! Tein kuitenkin yhden lisää kun isommat olivat alakoulussa.En kadu että lapsi on olemassa, hän on arvokas ja rakas.
Kadun sitä että aloitin rumban taas alusta.Kun pääsin edellisistä "eroon" tein yhden lisää joka rajoittaa kaikessa. Omaa aikaa saan lähinnä kävelylle ja salille. Minua ahdistaa se että minua "kontrolloidaan", koska lapsen tarpeet menevät aina omien tarpeiden ja halujen ohi. Ihan niinkuin kaikki muutkin ihmiset- tykkään ja haluan tehdä niitä asioita joista nautin!Ja tasan sillon kun haluan.
Tämä on jotain, mitä en vaan voi ymmärtää. Miksi, oi miksi joku haluaa ehdoin tahdoin palata lähtöruutuun juuri, kun alkaa helpottaa? Eikö siellä yläpäässä liiku yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa sitä pikkulapsiajan todellisuutta kaunistellaan. Kyllä se on todella uuvuttavaa aikaa.
Samaa mieltä
Nämä ovat niitä heittoja, millä ihmisten käsityksiä ohjaillaan. Esim;
"Isä Aurinkoinen" - Oliko?
"Suomi, maailman onnellisin maa" - Ei minulta ainakaan ole kysytty.
"Rauhanuskonto" - Siltäkö vaikuttaa?
Olisi hyvä uskaltaa muodostaa omat käsitykset. Kyllä se on biologiaan syvään rakennettu halu saada oma lapsi, mutta siitä pitäisi vielä kunnialla selvitäkin ja omata hyvät voimavarat ja mielellään verkostotkin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kauheaa. Kun lapset tulevat kouluikään, niin alkaa helpottaa. Tästä eteenpäin elämäsi vain paranee. Pahin on takana.
Kouluikäisen kanssa saatkin sitten käydä peruskoulun käytännössä uudestaan. Vanhempien osallistumista edellytetään nykyään aivan käsittämättömän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla, että alkaa helpottaa. Olen itse raskaana, ja vaikka kovasti lasta toivonkin, pelkään tätä jaksamisasiaa. Toivottavasti tästäkin puolesta puhutaan enemmän ja avoimesti ja tarjotaan apua
Annan neuvon: jätä lapsiluku yhteen. Pääset n. tuhat kertaa helpommalla. Tämä on tabu!
yksi lapsi on aika yksinäinen ja kaipaa varmasti sisarusta all the time! Myös aikuisena kuuluisi olla joku ikioma lähisukulain ei tarvitse olla vloppuisin ikinä yksin. Lapsuudessa se on mielestäni kaikkein tärkeintä.
Älä syytä lapsiasi, vaan katso peiliin ja mene itseesi, kanna vastuusi ja suorita velvollisuutesi pystypäin kunnialla loppuun saakka! Sinä olet valintasi tehnyt, kanna vastuu valinnoistasi. Olisit aikoinasi puntaroinut elämääsi,itseäsi ja sitä mitä tehdä. Olet vain lähtenyt ilman suunnitelmaa uhriutuvalla asenteella liikenteeseen, joka on todella haitallinen asia.
En minä sinua ajattele vaan lapsiasi jotka kärsivät sinun vastuuttomuudestasi. Hoida homma kunnialla loppuun saakka lastesi, heidän tulevaisuutensa ja yhteiskunnan takia, jotta lapset eivät jää yhteiskunnan varaan tulevaisuudessakaan. Ovat täyspäisiä, yhteiskuntaan sekä maailmaan jtn hyvää ja kehityksellistä tuovia ihmisiä.
Ottaa kyllä avioon sinun kaltaiset uhriutujat sekä vastuuttomat ihmiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä lapsiasi, vaan katso peiliin ja mene itseesi, kanna vastuusi ja suorita velvollisuutesi pystypäin kunnialla loppuun saakka! Sinä olet valintasi tehnyt, kanna vastuu valinnoistasi. Olisit aikoinasi puntaroinut elämääsi,itseäsi ja sitä mitä tehdä. Olet vain lähtenyt ilman suunnitelmaa uhriutuvalla asenteella liikenteeseen, joka on todella haitallinen asia.
En minä sinua ajattele vaan lapsiasi jotka kärsivät sinun vastuuttomuudestasi. Hoida homma kunnialla loppuun saakka lastesi, heidän tulevaisuutensa ja yhteiskunnan takia, jotta lapset eivät jää yhteiskunnan varaan tulevaisuudessakaan. Ovat täyspäisiä, yhteiskuntaan sekä maailmaan jtn hyvää ja kehityksellistä tuovia ihmisiä.
Ottaa kyllä avioon sinun kaltaiset uhriutujat sekä vastuuttomat ihmiset!
Pahoittelut ulosannistani, älä ota henkilökohtaisesti vaan ajattele että sanoin vain asiat niinkuin ne ovat, tarkoitan hyvää. Olet varmasti hyvä ihminen, ja teet parhaasi mutta muista valintasi ja vastuusi.
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä lapsiasi, vaan katso peiliin ja mene itseesi, kanna vastuusi ja suorita velvollisuutesi pystypäin kunnialla loppuun saakka! Sinä olet valintasi tehnyt, kanna vastuu valinnoistasi. Olisit aikoinasi puntaroinut elämääsi,itseäsi ja sitä mitä tehdä. Olet vain lähtenyt ilman suunnitelmaa uhriutuvalla asenteella liikenteeseen, joka on todella haitallinen asia.
En minä sinua ajattele vaan lapsiasi jotka kärsivät sinun vastuuttomuudestasi. Hoida homma kunnialla loppuun saakka lastesi, heidän tulevaisuutensa ja yhteiskunnan takia, jotta lapset eivät jää yhteiskunnan varaan tulevaisuudessakaan. Ovat täyspäisiä, yhteiskuntaan sekä maailmaan jtn hyvää ja kehityksellistä tuovia ihmisiä.
Ottaa kyllä avioon sinun kaltaiset uhriutujat sekä vastuuttomat ihmiset!
???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa sitä pikkulapsiajan todellisuutta kaunistellaan. Kyllä se on todella uuvuttavaa aikaa.
Samaa mieltä
Nämä ovat niitä heittoja, millä ihmisten käsityksiä ohjaillaan. Esim;
"Isä Aurinkoinen" - Oliko?
"Suomi, maailman onnellisin maa" - Ei minulta ainakaan ole kysytty.
"Rauhanuskonto" - Siltäkö vaikuttaa?
Olisi hyvä uskaltaa muodostaa omat käsitykset. Kyllä se on biologiaan syvään rakennettu halu saada oma lapsi, mutta siitä pitäisi vielä kunnialla selvitäkin ja omata hyvät voimavarat ja mielellään verkostotkin.
Jotkut puhuvat myös ihanasta vauvantuoksusta. Onko sekin jokin keksitty satu? En ole huomannut sellaista todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä lapsiasi, vaan katso peiliin ja mene itseesi, kanna vastuusi ja suorita velvollisuutesi pystypäin kunnialla loppuun saakka! Sinä olet valintasi tehnyt, kanna vastuu valinnoistasi. Olisit aikoinasi puntaroinut elämääsi,itseäsi ja sitä mitä tehdä. Olet vain lähtenyt ilman suunnitelmaa uhriutuvalla asenteella liikenteeseen, joka on todella haitallinen asia.
En minä sinua ajattele vaan lapsiasi jotka kärsivät sinun vastuuttomuudestasi. Hoida homma kunnialla loppuun saakka lastesi, heidän tulevaisuutensa ja yhteiskunnan takia, jotta lapset eivät jää yhteiskunnan varaan tulevaisuudessakaan. Ovat täyspäisiä, yhteiskuntaan sekä maailmaan jtn hyvää ja kehityksellistä tuovia ihmisiä.
Ottaa kyllä avioon sinun kaltaiset uhriutujat sekä vastuuttomat ihmiset!
Pahoittelut ulosannistani, älä ota henkilökohtaisesti vaan ajattele että sanoin vain asiat niinkuin ne ovat, tarkoitan hyvää. Olet varmasti hyvä ihminen, ja teet parhaasi mutta muista valintasi ja vastuusi.
Nyt kun meillä on nuoria isiä pilvin pimein, joilla ei isyydestä ole oikein mitään mallia, niin kai sinä tolkutat tätä myös heille? Meillähän on sellainen matemaattinen ongelma, että kun perheet ovat jo valmiiksi pieniä ja aina enemmän hajallaan, niin ilman aktiivista parittamista on hyvin vaikea ihmisten löytää myönteisiä tapoja hitsautua parempaan aikuisuuteen kiinni. Eli iso osa meistä on menettänyt paljon turvallisuudentunteestaan jo tämänkin takia, saati sitten kun lisätään siihen matala palkkataso, epävarmat työurat ja jatkuvasti kohonneet oletukset, miten varoissaan pitäisi kuitenkin olla. Minkäänlainen vastuuntunto ei oikein riitä siinä vaiheessa, kun olet vuosia nukkunut aivan liian vähän ja siihen tulee minkäänlaista lisäongelmaa. Useimmat siinä vaiheessa havaitsevat olevansa paljon huonompia vanhempia kuin mitä ikinä kuvittelivat mahdolliseksi. Mitä vastuuntuntoisempi olet, sitä syvempään kuoppaan siinä putoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa sitä pikkulapsiajan todellisuutta kaunistellaan. Kyllä se on todella uuvuttavaa aikaa.
Samaa mieltä
Nämä ovat niitä heittoja, millä ihmisten käsityksiä ohjaillaan. Esim;
"Isä Aurinkoinen" - Oliko?
"Suomi, maailman onnellisin maa" - Ei minulta ainakaan ole kysytty.
"Rauhanuskonto" - Siltäkö vaikuttaa?
Olisi hyvä uskaltaa muodostaa omat käsitykset. Kyllä se on biologiaan syvään rakennettu halu saada oma lapsi, mutta siitä pitäisi vielä kunnialla selvitäkin ja omata hyvät voimavarat ja mielellään verkostotkin.
Jotkut puhuvat myös ihanasta vauvantuoksusta. Onko sekin jokin keksitty satu? En ole huomannut sellaista todellisuudessa.
Jaa, kyllä minä nuuhkin haikeana lastani, kun se vauvantuoksu alkoi lopulta kadota. Tavoitin sen pitkälle leikki-ikään asti hänestä. Hän ymmärsi jo itsekin mitä tein, kun nuuhkin häntä ja sanoin, että susta on tulossa jo niin iso poika, ettet enää edes haise vauvalle kohta yhtään. Ja että mä kerään nyt muistoja siitä, kun olit ihan tosi pieni. Hänestä se oli hauskaa ja minusta haikeaa. Vaikka allekirjoitan aloituksen täysin. Ilman vauvantuoksua olisi varmaan ollut vielä paljon raskaampia nuo vuodet. Toki meilläkin oli ongelmana isovanhempien sairastumiset. Oma äitini oli niin epävarma, että kerran uskalsin jättää vauvan hänen viereensä sohvalle, ja hän kysyi mitä tekee jos se alkaa huutaa. No, äiti taputteli sitten muksua ja leikki sen olevan kissa. Meni ihan hyvin se kolme minuuttia, mutta minä itkahdin kulman takana. Siinä oli se tukiverkosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, aivan karsea vaihe. Ei mikään ihme että porukka eroaa nykyään ja lähtee vuoroviikkotouhuun.
Ei ole lapselle kiva ratkaisu tollainen😡
Joskus ei ole parempaakaan ratkaisua listalla. Tervetuloa todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä minä rakastan tuota ekaluokkalaista enemmän kuin ikinä. No, ekat puoli vuotta vauvan kanssa oli ihanaa pesimistä. Mutta sitten piti jo aloittaa aikatauluttaminen. Syödä pitää 5 kertaa päivässä ja tissiä päälle.
Pikkuhiljaa se arki puskee päälle ja koko ajan väsyttää. Elämä on harmaata paksaa ja maistuu halvalle kahville.
Ei jaksa kuin välttämättömän, jos sitäkään. Ulkoillaan, mutta vain omassa pihassa. Ei puhettakaan, että jaksaisi mennä johonkin monella bussilla eläimiä katsomaan.
Koko ajan painaa huono omatunto siitä, miten on huono äiti ja kumppani. Jos yrittää saada omaa aikaa, se on aina joltain toiselta pois. Lapsilta tai mieheltä.
Tuossa se on, tämän päivän nainen vaatii OMAA AIKAA. Kahden keskenmenon jälkeen sain kaksi lasta, jälkimmäisellä oli pitkä koliikki, ei muuta mainittavaa.
Hoitovapaa nuorNykyään joutuu vaatimaan, eikä sitä omaa aikaa saa siltikään. Ei ole tuuraajia. Kotirouvamaailmassa lapsen voi tiputtaa pariksi tunniksi naapuriin siksi aikaa kun kävi jossain. Tai viedä yhtä kotirouvalle kaverille. On ihan eri asia hoitaa arkea, kun tietää että siinä on joustoa, vuorovaikutusta toisten aikuisten kanssa ja ymmärtävää avunantoa. Kukaan ei olettanut sinun tuijottavan lastasi herkeämättä ensimmäiset vuodet joka hetki.
Kun äitien työvoimasta otetaan kaikki irti myös palkkatöissä samalla kun äitiyden vaatimustaso vain kasvaa, siitä on leikki kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla, että alkaa helpottaa. Olen itse raskaana, ja vaikka kovasti lasta toivonkin, pelkään tätä jaksamisasiaa. Toivottavasti tästäkin puolesta puhutaan enemmän ja avoimesti ja tarjotaan apua
Annan neuvon: jätä lapsiluku yhteen. Pääset n. tuhat kertaa helpommalla. Tämä on tabu!
yksi lapsi on aika yksinäinen ja kaipaa varmasti sisarusta all the time! Myös aikuisena kuuluisi olla joku ikioma lähisukulain ei tarvitse olla vloppuisin ikinä yksin. Lapsuudessa se on mielestäni kaikkein tärkeintä.
Onneks ei ole sisaruksia itselläni ja onneks mulla on vain yksi lapsi.
Samaa mieltä kuin ap. Mulla oli pitkään vauvakuume (tästä angstista huolimatta), mutta nyt huomaan että mulla ei ole enää niin hinku saada uusia lapsia.
T. Kahden tytön (6 ja 8 vuotiaat) äiti, 36 v
Siis aivan karmeaa aikaa. Joka ikinen päivä vuoden ympäri täyttä työtä, laitat ruokaa, vahdit ettei lapsi tee mitään tappavan typerää, annat huomiota (äiti kato äiti kato), huolehdit aina toisten tarpeista.
Samaistun. Pienet lapset on toisaalta ihania, mutta se hoitaminen ja kasvattaminen rikkoo hermot täysin ja vie elämänhalun. Yks riitti mulle.
Niin kannattaa miettiä haluaako asua lasten kanssa Suomessa. Nuo on Suomesta johtuvia ongelmia.