Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan päätynyt parisuhteeseen ihan vain siksi, ettet ole kehdannut sanoa ei?
21.01.2025 |
Eli olet niin miellyttämishaluinen tyyppi (etkä osaa asettaa rajoja muille), että olet alkanut seurustella tai ehkä muuttanut yhteen tai jopa mennyt naimisiin miehen kanssa, jota et varsinaisesti olisi halunnut, mutta et ole kehdannut kieltäytyäkään?
Ei ole tarkoitus syyllistää tai haukkua, vaan ihan vain herättää keskustelua aiheesta, sillä etenkin naisten keskuudessa tällainen ylikiltteys ja se, ettei kykene sanomaan ei, on melko yleistä.
Kommentit (86)
Olen aloittanut. 16 vuotiaana pidin vain ystävänä erästä muutaman vuoden vanhempaa poikaa. Hän kuitenkin ymmärsi asian toisin. En huomannutkaan kun olin jo muka hänen tyttöystävänsä.... Kerran ajeltiin jossain ja tämä kurvasi jonkun talon pihaan ja tämähän oli hänen vanhempiensa talo. En olisi millään halunnut nousta autosta, mutta äitinsä oli jo tulossa kohti, niin oli pakko. En vaan saanut sanottua tälle hmm miehelle, että en minä tällaista ajatellut. En ajatellut sitäkään vakavasti kun muutin tämän kanssa samaan asuntoon. Kunhan pääsin pois vanhempieni luota. Aloin aika nopeasti sanomasn, että muutan omilleni, että tämä oli virhe. Hän alkoi huutamaan, että enhän minä voi kun hänen vanhempansa ja isovanhempansa suunnittelevat jo ties mitä. Tilanne meni tosi hankalaksi ja mies ilmeni mieleltään sairaaksi. Hän vainosi minua kymmeniä vuosia lähtöni jälkeen ja levitteli juoruja minkä ehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuollaista noi ollakaan. Eihän parisuhdetta aloiteta noin vain.
Ei teininä ainakaaan ajattele asioita mitenkään vakavasti ja lopullisena. Ei silloin mistään parisuhteen aloittamisesta puhuta. Niihin ajaudutaan suurempia miettimättä. Jos taas tämän palstan mielipiteitä lukee, niin kenenkään ei saisi nirsoilla, vaan alkaa seurustelemaan ihan kenen kanssa vain.
En, mutta olen juminut parisuhteessa, joka ajat sitten oli muuttunut toimimattomaksi ja tunteet kadonneet, koska en halunnut että äitini pahoittaa mielensä. Oli/on hyvin kontrolloiva ihminen ja pitää minua omana jatkeenaan, kolmekymppiseksi asti elämäni tärkein asia oli hänen miellyttäminen ja tuntemusten tarkkailu.
Sitten repäisin irti niin parisuhteesta kuin äitini kontrollista. Exä otti asian ihan ok alkusurkeuden jälkeen, mutta äidilleni tämä oli paha paikka ja minä paha paha itsekäs ihminen.
Nykyinen ja ainoa tyttöystäväni. Oli minusta kovasti kiinnostunut ja ihastunut. Itse en oikein tuntenut mitään. Mutta tapailtiin kuitenkin ja ajan kanssa olen häneen kyllä rakastunut, enkä oikein voi kuvitella enää olevani edes kenenkään muun kanssa. Aikalailla täydellinen hän on minulle. Ei ne kaikki hyvät suhteet vaadi alkukipinää tai ihastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskenkasvuisten kokoontumisajot ketjussa. Aika luuseria sakkia. Läheisriippuvuuttahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta olen juminut parisuhteessa, joka ajat sitten oli muuttunut toimimattomaksi ja tunteet kadonneet, koska en halunnut että äitini pahoittaa mielensä. Oli/on hyvin kontrolloiva ihminen ja pitää minua omana jatkeenaan, kolmekymppiseksi asti elämäni tärkein asia oli hänen miellyttäminen ja tuntemusten tarkkailu.
Sitten repäisin irti niin parisuhteesta kuin äitini kontrollista. Exä otti asian ihan ok alkusurkeuden jälkeen, mutta äidilleni tämä oli paha paikka ja minä paha paha itsekäs ihminen.
Minulla sama kokemus. Erosin ensimmäisestä vanhempieni tietoon tulleesta miesystävästä/avokista 30+ ikäisenä. En jaksanut enää välittää mitä kenenkin vanhempi ajatteli tai odotti. Äitini ei ole hyväksynyt asiaa vielä tänä päivänäkään. Olen jo 52 vuotias. Ottaa puheeksi tämän ihmisen harva se kuukausi ja usein ilkkuvassa mielessä. Koska en ole tuonut enään ketään kumppaniani hänen tietoonsa, niin vihjaa lesboudesta, tai että olen aina vaan tämän jonkun äijän kanssa, jonka olisin itse unohtanut jo 20 vuotta sitten, jos hän ei jatkuvasti muistuttaisi asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta olen juminut parisuhteessa, joka ajat sitten oli muuttunut toimimattomaksi ja tunteet kadonneet, koska en halunnut että äitini pahoittaa mielensä. Oli/on hyvin kontrolloiva ihminen ja pitää minua omana jatkeenaan, kolmekymppiseksi asti elämäni tärkein asia oli hänen miellyttäminen ja tuntemusten tarkkailu.
Sitten repäisin irti niin parisuhteesta kuin äitini kontrollista. Exä otti asian ihan ok alkusurkeuden jälkeen, mutta äidilleni tämä oli paha paikka ja minä paha paha itsekäs ihminen.
Minulla sama kokemus. Erosin ensimmäisestä vanhempieni tietoon tulleesta miesystävästä/avokista 30+ ikäisenä. En jaksanut enää välittää mitä kenenkin vanhempi ajatteli tai odotti. Äitini ei ole hyväksynyt asiaa vielä tänä päivänäkään. Olen jo 52 vuotias. Ottaa puheeksi tämän ihmisen harva se kuukausi ja usein ilkkuvassa mielessä. Ko
Kannattaa itsenäistyä kunnolla ensin ennenkuin alkaa parisuhteilemaan.
Olen. Juuri viime viikolla jätin miehen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Periaatteessa kaikki oli hyvin ja tosi kiva mies, mutta mulla ei vaan koskaan syttyneet tunteet tarpeeksi enkä osannut myöntää sitä edes itselleni kuin vasta nyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki parisuhteeni on alkaneet noin 😅
Vierailija kirjoitti:
Olen. Juuri viime viikolla jätin miehen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Periaatteessa kaikki oli hyvin ja tosi kiva mies, mutta mulla ei vaan koskaan syttyneet tunteet tarpeeksi enkä osannut myöntää sitä edes itselleni kuin vasta nyt :(
Pelkuri. Miksi käytät toisia hyväksi? Sulle tekisi hyvää jos kokisit vaikka muutaman vuoden avioliiton jälkeen ollessasi raskaana että miehesi tekisi saman. Mieluiten lennosta oikeaan rakkauteen vaihtaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta olen juminut parisuhteessa, joka ajat sitten oli muuttunut toimimattomaksi ja tunteet kadonneet, koska en halunnut että äitini pahoittaa mielensä. Oli/on hyvin kontrolloiva ihminen ja pitää minua omana jatkeenaan, kolmekymppiseksi asti elämäni tärkein asia oli hänen miellyttäminen ja tuntemusten tarkkailu.
Sitten repäisin irti niin parisuhteesta kuin äitini kontrollista. Exä otti asian ihan ok alkusurkeuden jälkeen, mutta äidilleni tämä oli paha paikka ja minä paha paha itsekäs ihminen.
Minulla sama kokemus. Erosin ensimmäisestä vanhempieni tietoon tulleesta miesystävästä/avokista 30+ ikäisenä. En jaksanut enää välittää mitä kenenkin vanhempi ajatteli tai odotti. Äitini ei ole hyväksynyt asiaa vielä tänä päivänäkään. Olen jo 52 vuotias. Ottaa puheeksi tämän ihmisen
NIin, no nämä on niitä typeriä 15 vuotiaana aloitettuja "suhteita".
No olen kyllä.Olin tapaillut miestä parien treffien verran ja kolmansilla varmaan ihan vain ovulaatioon liittyvän halukkuuteni vuoksi treffit meni fyysisiksi. Mies oli sellainen herkkä ja aidosti kunnollinen tapaus, joka piti sen jälkeen selviönä, että seurustella ja mä sit vaan aloin seurustella. Seurusteltiin puoli vuotta ja mies alkoi puhua yhteen muuttamisesta...siinä kohtaa sitten sanoin, etten nää meillä yhteistä tulevaisuutta ja erottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen. Mutta ei se ollut mitään miellyttämisen halua tai etten olis uskaltanut kieltäytyä. Tapasin ihan kivan miehen, ajauduttiin tapailemaan ja seurustelemaan. Kivaa oli, mutta ei siinä mitään suuria tunteita ollut kummankaan puolelta. Lopulta erottiin kun mun piti muuttaa työn takia kauemmas eikä kaukosuhde houkuttanut kumpaakaan. Nykyään miehellä on ihan mahtava vaimo ja lapsia, itse olen sinkku. Olen vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut. 16 vuotiaana pidin vain ystävänä erästä muutaman vuoden vanhempaa poikaa. Hän kuitenkin ymmärsi asian toisin. En huomannutkaan kun olin jo muka hänen tyttöystävänsä.... Kerran ajeltiin jossain ja tämä kurvasi jonkun talon pihaan ja tämähän oli hänen vanhempiensa talo. En olisi millään halunnut nousta autosta, mutta äitinsä oli jo tulossa kohti, niin oli pakko. En vaan saanut sanottua tälle hmm miehelle, että en minä tällaista ajatellut. En ajatellut sitäkään vakavasti kun muutin tämän kanssa samaan asuntoon. Kunhan pääsin pois vanhempieni luota. Aloin aika nopeasti sanomasn, että muutan omilleni, että tämä oli virhe. Hän alkoi huutamaan, että enhän minä voi kun hänen vanhempansa ja isovanhempansa suunnittelevat jo ties mitä. Tilanne meni tosi hankalaksi ja mies ilmeni mieleltään sairaaksi. Hän vainosi minua kymmeniä vuosia lähtöni jälkeen ja levitteli juoruja minkä ehti.
Oletko muissakin suhteissa ollut lompakkoloinen?
Olen. Ja lopulta rakastin sitä jätkää mielettömästi.
Teininä joo, kun kaveri oli jo käynyt väittämässä pojalle, että suostun seurustelemaan hänen kanssaan. Oltiin yhdessä neljä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään sinkkuna ja tuntui että ei mulla vaan tunteita tule hirveästi kehenkään. Ajattelin että vika on minussa ja saattoihan se ollakin. Sitten tapasin mukavan ja nätin naisen. Ei mulla tunteita häneenkään varsinaisesti syttynyt, vaikka kaiken järjen mukaan olis kait pitänyt. Nainen oli hullaantunut muhun ja jotenkin se sitten johti siihen että alettiin olla yhdessä. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Sitten vasta tuli vastaan elämässä nainen, kehen ihan oikeasti ihastuin. Ihan hirveä syyllisyydentunto tottakai, mutta en mä voinut elämääni hukkaankaan heittää. Otin eron ja aloitin suhteen tämän ihmisen kanssa, mihin ihan aidosti ihastuin ja myöhemmin rakastuin. Paska jätkä, joo tiedän, mutta en mä velvollisuudesta vaan voinut olla. Kyllähän mä opin ex-vaimoani tavallani rakastamaan ajan kanssa, mutta kun en ikinä häneen varsinaisesti ihastunut, niin aina siitä puuttui se jokin. En kadu, se oli ihan kivaa aikaa silti ja lapsi kuitenkin saatiin.
Hän varmaan katuu, haaskasit aika monta vuotta toisen ihmisen elämää.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta olen juminut parisuhteessa, joka ajat sitten oli muuttunut toimimattomaksi ja tunteet kadonneet, koska en halunnut että äitini pahoittaa mielensä. Oli/on hyvin kontrolloiva ihminen ja pitää minua omana jatkeenaan, kolmekymppiseksi asti elämäni tärkein asia oli hänen miellyttäminen ja tuntemusten tarkkailu.
Sitten repäisin irti niin parisuhteesta kuin äitini kontrollista. Exä otti asian ihan ok alkusurkeuden jälkeen, mutta äidilleni tämä oli paha paikka ja minä paha paha itsekäs ihminen.
Onnittelut! Terveisin Viisikymppinen terapiasta
Kyllä mulle kävi noin. Seksiä vaan teke oikeesti mieli, mut toinen halus parisuhteeseen.