Jääkö lapsi jostain pois, jos ei käydä ulkomailla?
Me matkustetaan paljon kotimaassa, mutta ei koskaan ulkomailla. Kun esikoisemme 3 v. Sitten syntyi, aloin pohtimaan jääkö hän jostain paitsi, jos emme matkusta ulkomaille? Itsekään en ole ikinä käynyt elämäni aikana Ruotsia ja Viroa kauempana, ja niissäkin vain kerran. Saan kotimaassa matkailusta paljon enemmän irti, eikä ulkomaat juurikaan kiinnosta, varsinkaan nyt tässä globaalisti kriittisessä tilanteessa. Tykkään itse silti mm. Kielistä ja katson netistä tosi paljon ulkomaista sisältöä, tutkin eri maiden historiaa, ympäristöä, kaupunkeja, kulttuureja, ihmisiä, trendejä yms. Eli en tietämättömäksi ole jäänyt silti, vaikka en käytännössä ole Suomesta poistunut.
Kommentit (250)
Paras, mitä voit lapselle antaa, on suvaitsevainen asenne. Se on ainoa syy, miksi lapsia kannattaa ylipäänsä ulkomaille viedä. Näkemään muita kulttuureja, että oppisi kunnioittamaan niitä.
Asioista voi myös puhua, käydä kotimaan tapahtumissa, näyttelyissä, museoissa jne. Matkustus yli rajan ei ole se tärkein juttu. Lasta voi valmistella siihen, että hän uskaltaa lähteä omin päinkin sitten myöhemmin, kun on omat rahat ja passi.
Ehtii matkustaa myöhemminkin. Ei mekään matkusteltu, kun lapset oli pieniä. Miehen ja mun eka ulkmaanmatka oli, kun oltiin oltu 10 vuotta naimisissa ja 7 ja 4 vuotiaat jäi kotiin mummon kanssa. Eka ulkomaanmatka lapsilla oli vasta noin 4 vuoden päästä eikä nuorempi ainakaan muusta nauttinut kuin uima-altaalla olosta ja hotellin ravintolassa syönnistö, kaikki postuminen hotellilta oli rasittavaa. Nyt aikuisena tykkää enemmän, kun pääsee paikkoihin, joissa on hänen mielenkiinnon kohteita.
Kyllä nuo ainakin tykkäsi olla mummolassa maalla, jossa pääsi traktosin ja puimurin kyytiin, käydä katselemassa lehmiä ja hevosia, sai leikkiä kissanpentujen kanssa, käydä järvessä uimassa ja ongelma, kerran kesässä huvipuistossa
Vierailija kirjoitti:
Minusta he jäävät paljosta paitsi. Olen itse matkustellut vauvasta saakka ja enimmäkseen reppureissuja perheen kanssa. Ei all inclusive tai altaan reunalla. Opin paljon ja vieläkin muistelen kaikkea näkemääni. Lähinnä mietin, että jos on varaa matkailla kotimaassa, niin silloin on taatusti varaa myös ulkomailla. En nimittäin itse pysty pienituloisena reissaamaan kotimaassa päiväretkiä lukuunottamatta. Sen sijaan pidennetty viikonloppu jossain Euroopassa kustantaa murto-osan siitä mitä Suomessa samassa ajassa.
Me käytiin Lapissa 2 yötä, minä mies ja taapero. Meni 150e, joista suurin osa bensaan (ajomatkaa tuli yht. 1400km).
Vierailija kirjoitti:
Minusta he jäävät paljosta paitsi. Olen itse matkustellut vauvasta saakka ja enimmäkseen reppureissuja perheen kanssa. Ei all inclusive tai altaan reunalla. Opin paljon ja vieläkin muistelen kaikkea näkemääni. Lähinnä mietin, että jos on varaa matkailla kotimaassa, niin silloin on taatusti varaa myös ulkomailla. En nimittäin itse pysty pienituloisena reissaamaan kotimaassa päiväretkiä lukuunottamatta. Sen sijaan pidennetty viikonloppu jossain Euroopassa kustantaa murto-osan siitä mitä Suomessa samassa ajassa.
Tuleeko sulle koskaan etuoikeutettu-tirkistelijä olo reppureissuilla, kun näet niitä lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta moneen asiaan,s aati sitten ulkomaanmatkoihin ?
Me ollaan ajateltu, että matkailu ulkomailla on osa tavanomaista elämää osa monen työtä, että lasten pitää saada tottumus ja tuntuma siihen. Vähän samoin, kuin että meidän täytyy opettaa käyttämään metroa ja ratikkaa, vaikka asutaan ihan pöndellä. Sitten kun saa kutsun kaverin häihin Italiaan tai pitää/saa lähteä yksin työmatkalle Miamiin, tietää pärjäävänsä missä vaan.
Jää, ulkomailla matkustamisesta mutta eipä muusta jää paitsi. Kaikki eivät tee ihan kaikkea samaa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ehtii matkustaa myöhemminkin. Ei mekään matkusteltu, kun lapset oli pieniä. Miehen ja mun eka ulkmaanmatka oli, kun oltiin oltu 10 vuotta naimisissa ja 7 ja 4 vuotiaat jäi kotiin mummon kanssa. Eka ulkomaanmatka lapsilla oli vasta noin 4 vuoden päästä eikä nuorempi ainakaan muusta nauttinut kuin uima-altaalla olosta ja hotellin ravintolassa syönnistö, kaikki postuminen hotellilta oli rasittavaa. Nyt aikuisena tykkää enemmän, kun pääsee paikkoihin, joissa on hänen mielenkiinnon kohteita.
Kyllä nuo ainakin tykkäsi olla mummolassa maalla, jossa pääsi traktosin ja puimurin kyytiin, käydä katselemassa lehmiä ja hevosia, sai leikkiä kissanpentujen kanssa, käydä järvessä uimassa ja ongelma, kerran kesässä huvipuistossa
ongelma=ongella
Vierailija kirjoitti:
Minusta he jäävät paljosta paitsi. Olen itse matkustellut vauvasta saakka ja enimmäkseen reppureissuja perheen kanssa. Ei all inclusive tai altaan reunalla. Opin paljon ja vieläkin muistelen kaikkea näkemääni. Lähinnä mietin, että jos on varaa matkailla kotimaassa, niin silloin on taatusti varaa myös ulkomailla. En nimittäin itse pysty pienituloisena reissaamaan kotimaassa päiväretkiä lukuunottamatta. Sen sijaan pidennetty viikonloppu jossain Euroopassa kustantaa murto-osan siitä mitä Suomessa samassa ajassa.
Kyllä neljän hengen perhe viettää Suomessa vkloppumatkan halvemmalla kuin jos lähtisi jonnekinpäin Eurooppaa.
Me ei matkustella ympäristösyistä ja lapset on omaksunut myös ekologisen elämäntavan. En usko, että he itsekään tulevat matkustelemaan, koska ovat kasvaneet näihin arvoihin ja elävät itsekin niiden mukaisesti omissa kodeissaan. Ovat siis jo nuoria aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei 3 vuotias muista mitään, missä on reissattu.
Näin. Tämän ikäisille Korkeasaaressakin hauskinta on puun oksalla keikkuva orava. Pienet asiat on hauskinta pienille. Rantoja löytyy Suomestakin. Ulkomaille veisin kouluikäisenä, enkä silloinkaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ajateltu, että matkailu ulkomailla on osa tavanomaista elämää osa monen työtä, että lasten pitää saada tottumus ja tuntuma siihen. Vähän samoin, kuin että meidän täytyy opettaa käyttämään metroa ja ratikkaa, vaikka asutaan ihan pöndellä. Sitten kun saa kutsun kaverin häihin Italiaan tai pitää/saa lähteä yksin työmatkalle Miamiin, tietää pärjäävänsä missä vaan.
Täytyy sanoa, että en vie lasta lomilla työpaikallenikaan, vaikka oletan, että lapsista tulee työssäkäyviä joskus.
Ei lomaohjelmistoa valita sen mukaan, että elämässä on "pakko" tehdä jotain. Loma on rentoutumista varten. Rautiovaunussakin käydään, kun on jokin syy matkustaa ratikalla, ei siksi ettei muksu muuten tajua, että on olemassa ratikka, jolla voi matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta he jäävät paljosta paitsi. Olen itse matkustellut vauvasta saakka ja enimmäkseen reppureissuja perheen kanssa. Ei all inclusive tai altaan reunalla. Opin paljon ja vieläkin muistelen kaikkea näkemääni. Lähinnä mietin, että jos on varaa matkailla kotimaassa, niin silloin on taatusti varaa myös ulkomailla. En nimittäin itse pysty pienituloisena reissaamaan kotimaassa päiväretkiä lukuunottamatta. Sen sijaan pidennetty viikonloppu jossain Euroopassa kustantaa murto-osan siitä mitä Suomessa samassa ajassa.
Kyllä neljän hengen perhe viettää Suomessa vkloppumatkan halvemmalla kuin jos lähtisi jonnekinpäin Eurooppaa.
Eikä aikaa mene hukkaan lentokentillä.
Riippuu sun asenteesta. Jos menette matkalle ja jaksat valittaa joka asiasta ja pidät yllä ajatusta, ettei tämä sinua yhtään kiinnosta, niin parempi pysyä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta he jäävät paljosta paitsi. Olen itse matkustellut vauvasta saakka ja enimmäkseen reppureissuja perheen kanssa. Ei all inclusive tai altaan reunalla. Opin paljon ja vieläkin muistelen kaikkea näkemääni. Lähinnä mietin, että jos on varaa matkailla kotimaassa, niin silloin on taatusti varaa myös ulkomailla. En nimittäin itse pysty pienituloisena reissaamaan kotimaassa päiväretkiä lukuunottamatta. Sen sijaan pidennetty viikonloppu jossain Euroopassa kustantaa murto-osan siitä mitä Suomessa samassa ajassa.
Tuleeko sulle koskaan etuoikeutettu-tirkistelijä olo reppureissuilla, kun näet niitä lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta moneen asiaan,s aati sitten ulkomaanmatkoihin ?
En ole tuo jolta kysyit, mutta voin sanoa, että ainakaan omat lapseni eivät ole Lontoon museoissa tai Berliinin leikkipuistoissa kovinkaan paljon kohdanneet sellaisia lapsia, joihin nähden he kokisivat olevansa erityisen etuoikeutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Paras, mitä voit lapselle antaa, on suvaitsevainen asenne. Se on ainoa syy, miksi lapsia kannattaa ylipäänsä ulkomaille viedä. Näkemään muita kulttuureja, että oppisi kunnioittamaan niitä.
Asioista voi myös puhua, käydä kotimaan tapahtumissa, näyttelyissä, museoissa jne. Matkustus yli rajan ei ole se tärkein juttu. Lasta voi valmistella siihen, että hän uskaltaa lähteä omin päinkin sitten myöhemmin, kun on omat rahat ja passi.
Sait jo yläpeukun, mutta haluan erikseen sanoa, että hieno kommentti.
No ei, eikä pikkulapsi kaipaa mitään ulkomaanmatkailua mitenkään. Ihan voi mennä vaikka naapurikaupunginosaan retkelle, tai metsään, rannalle, grillaamaan jonnekin, pulkkamäkeen jne. ja ne ovat lapselle suuria elämyksiä. Aikuiset ovat usein pettyneitä, kun vievät lapset vaikka Korkeasaareen ja lapset keskittyvät siellä katselemaan vaikka muurahaisia ja varpusia. :-D
No 3-vuotiaan takia ei kyllä ole mitään syytä lähteä ulkomaille, jos te itse ette halua. Hän ei kaipaa sellaista vielä pitkään, pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin jää paitsi, niistä ulkomaanmatkoista. Oma lapsi on 10 ja on käynyt vuosittain 2-3:lla ulkomaan matkalla.
Ai siksi, että saa kehuskella koulussa?
Olen eri, mutta ei meidän lapsi koskaan kertonut koulussa matkoista. Sovimme tästä etukäteen. On hyvä oppia, että asioita voi pitää vaan omana tietonaan. Ei matkusteltu kehumisen vuoksi, vaan haluttiin näyttää maailmaa. Myös kurjuutta ja köyhyyttä turistialueiden ulkopuolella. Itse en lapsena päässyt kuin Tukholmaan, mutta muistan vieläkin sen reisun, laivamatkan ja erilaisuuden Suomeen verrattuna. Kaikki eivät pidä matkailusta, mutta sehän on ihan ok.
Me ei matkusteta ulkomaille sen rasittavuuden takia. Pitkä matka kentälle taksilla, vilkkaat lapset ja sen tavaroiden käsittelyn matkan jälkeen vieraselukoiden vuoksi (kokemusta niistäkin). Ei kiitos enää. Asuntovaunu läheiselle meren rannalle on meidän juttu nyt toistaiseksi.
No niistä ulkomaanmatkoista jää paitsi. Ei kuulu meidän perheen tapoihin. Kyse ei ole rahasta, ei vaan oo käyty. Joskus kysyneet miksi ei käydä, mut eivät vingu eikä vikise, hyväksyvät.