Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?

Se voi olla vaan sitäkin, että ei olla enää ns. samalla aaltopituudella.  Nuorten asiat on jo sellaisia, ettei vanhat ihmiset ymmärrä niistä mitään.  Jo koulunkäynti ja opiskelukin on ihan muuta kuin ennen vanhaan ja työt ja työpaikat aivan utopiaa.  Vanha ihminen ei välttämättä ymmärrä pitää työntekona sitä, että istutaan kotona netin ääressä.

Ja miten paljon taas nuoremmat on aivan ulalla vanhempien ihmisten asioista!  

Asiat ei vaan kohtaa!

Maailma on muuttunut niin kamalan paljon ihan muutaman vuosikymmenen aikana.  Vanhemmat laittaa jo sellaista ruokaakin, mikä ei heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen ole näiden mielestä ravitsevaa, terveellistä eikä varsinkaan trendikästä.  Ennen lapset tykkäsi makaronilaatikosta.  Nyt se on niin last season, ettei sellaista vanhojen ihmisten ruokaa enää kukaan syö!  Eikä mikään tavallinen peruna ja kastike ole enää ruokaakaan.  Nyt syödään jotain ihme annoksia, joissa on valtavasti punaisia ja tulisia mausteita ja ruuan nimi ihan outo.

Muistan hyvin, kun yksi lapsenlapsi tuli äidille käymään ja ilmoitti, ettei tarvi laittaa mitään ruokaa, hän tuo tullessaan.  Ja sitten mätkäisi pöytään äidin eteen runsaaseen rasvaiseen paperiin käärityn kepabin.  Äiti ei tajunnut siitä yhtään mitään.  Miten sitä edes syödään ja miten se haisee noin väkevältä?  Vähän hän yritti sitä näykkiä, mutta syömättä se jäi. 

Äidin kirjahyllylle naureskellaan ja ollaan tuputtamassa lukulaitetta, millä voi lukea kuulemma kaikki maailman kirjat!  

Ei todellakaan kohtaa maailmat enää.  Siksi kai ne vanhat ihmiset puhuukin mielellään vanhoista ajoista ja asioista.  Jotka taas ei nuorempaa polvea kiinnosta juuri lainkaan. 

Pitää olla lapsia, se on välttämätöntä tai sitten tarjoutua hoitamaan heitä ja huoltamaan taloa.