Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?
20.01.2025 |
Olen siis heidän aikuinen tyttärensä. Kun käyn heillä, he puhuvat lähes koko ajan itsestään. Jos yritän sanoa jotain omaa väliin, he ovat hiljaa tai kääntävät keskustelun itseensä. Onko muilla tällaista ja onko mitään tehtävissä? Vanhempani ovat siis ihan hyväkuntoisia sinänsä.
Kommentit (982)
Vierailija kirjoitti:
Iät? Oletko hitaasti kypsyvä, edelleen henkisesti pikkulapsi? Ehkä olette kaikki vähän huonoja keskustelijoita.
Eikö teillä ole mitään yhteistä yleistä keskustelun aihetta, esim ajankohtaiset tapahtumat?
Mä juttelen 90-vuotiaan isäni kanssa mm. politiikasta, tieteestä, taloudesta, historiasta, hyvinvoinnista, säästä, yhteisistä tuttavista ja vähän kummankin kuulumisista.
Sinä olet aikuinen, jonka toivotaan aikuistuneen. Aikuisuus on pitkälti fokuksen siirtämistä ulos omasta perseestä, puolin ja toisin.
Vaikka pystyt keskustelemaan kaikesta mainitsemastasi isäsi kanssa, et pysty hahmottamaan, mitä tämä keskustelu koskee?
Ethän sinä voi yksin sitä keskustelua käydä, se on monologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ikäpolvi ei välttämättä ole sen kummoisempia aviopuolisolleenkaan. Siis ne samat YKSILÖT, ei koko ikäluokka, joten turha tulla kertomaan, miten juuri sinulla tai sinun vanhemmillasi on keskusteleva ja tunnetasolla kohtaava suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä omahyväisyyttä. Olemme niin hyviä ihmisiä ja vanhempia kun ei työ eikä materia ole meille tärkeitä, vain lastemme hyvinvointi. Ja se näkyy kouluissakin ja sosiaalitoimessa.
Nykykriteereillä tämän hetken keski-ikäiset oltaisiin varmaan huostaanotettu valtavina massoina. Sen ajan tavanomaisen hyvä vanhemmuus on nykymittapuulla täysin ala-arvoista.
Ehkä vain tavanomainen vanhemmuus. Eiväthän he edes yrittäneet olla hyviä.
Esim lasteni kaveripiiri. Kaikilla oli maksull
Ehkemme ees tiedä mitäs se nyt siellä työpaikallaan tekee kun joku outo englanninkielinen nimikin työllä.
Hei, älä välitä tuosta, emme me nuoremmatkaan pysty hahmottamaan niitä töitä, ellemme tee itse samaa.
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 572. Kuten sinäkin kirjoitat me noin 80 olemme ilman rakkautta kasvaneet ja emme ole koskaan sylitelleet lapsiamme.
Siihen ei ole mitään sanomista koska se on täällä vauvan kymmenissä keskusteluissa niin yleistetty.
Siis on ihan turha edes mitenkään sitä kuvaa muuttaa, etenkin kun keskustelee ei niin terveitten kanssa.
Minulla on aikaa olla netissä ja ajatella asioita ja lukeakin paljon. En käytä siihen ainakaan työaikaa kuten varmaan moni.
On siis tässäkin tapauksessa täysin mahdotonta vastata suoraan kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että tämä suuri ikäluokka ei pysty olemaan herkkä ja tunteva, koska sieltä tulisi samalla niin paljon kaikkea pahaa, että on pakko sulkea tunteet kaikkineen ja leikkiä, että kaikki on hyvin.
Siinä taas ehkä piruuttaan joku yleistää.
Ei. Ei piruuttaan. Vaan ihan aidosti yritän ymmärtää, mistä on kyse.
Onhan se todella outoa, että sinäkin reagoit tuolla tavalla, kun hyväntahtoisesti yritetään pohtia, mikä teidät teki tuollaisiksi. Ilmeisesti kotona ei kukaan koskaan ollut mukava, lämmin ja turvallinen? Maailmasta muodostui ikävä kuva tai etenkin ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 572. Kuten sinäkin kirjoitat me noin 80 olemme ilman rakkautta kasvaneet ja emme ole koskaan sylitelleet lapsiamme.
Siihen ei ole mitään sanomista koska se on täällä vauvan kymmenissä keskusteluissa niin yleistetty.
Siis on ihan turha edes mitenkään sitä kuvaa muuttaa, etenkin kun keskustelee ei niin terveitten kanssa.
Minulla on aikaa olla netissä ja ajatella asioita ja lukeakin paljon. En käytä siihen ainakaan työaikaa kuten varmaan moni.
On siis tässäkin tapauksessa täysin mahdotonta vastata suoraan kysymykseen?
Niin turhaa heille jotka ovat jumittuneet "suuret ikäluokat" -teemaan. Se on ihan sama kuin jotkut myrkkypilviin tai myrkkypiikkiin uskovat, he elävät omassa päässään, kaikki muu on valehtelua tai peittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
Ehkä vain tavanomainen vanhemmuus. Eiväthän he edes yrittäneet olla hyviä.
Esim lasteni kaveripiiri. Kaikilla oli maksullisia harrastuksia, siistit vaatteet, pyörät, liikuntavälineet, vietiin ja haettiin tarpeen mukaan, kasvoivat sosiaalisiksi, kotona valvottiin menot, kaljat ja tupakat ei kaveripiireihin kuuluneet. Ruoka-ajat oli, aina ruokaa jääkaapissa, hygieniajutut itsestään selviä. Mökillä kesäisin lähellä mökkeilevien serkkujen kanssa kesäpuuhat. Kannustettiin opiskelemaan. Korvatulehduksia ei ollut, joku antibioottikuuri angiinaan kahdella.
Tietenkin miinusta vanhempien työssäkäynti, al
Kyllä somessa pyörivää " kertakaikkiaan " voi ottaa päästä tuo suuret ikäluokat sitä ja tätä ja vievät rahat ja terveydenhuollon ja ovat ahneita ja julmia ja tunteettomia tai ties mitä.
Minkälaisia ovat ihmiset jotka olettavat ettei tämä heidän pakkomielteinen kohteensa ole netissä enää, joten heihin voi koko elämäntuskansa kaataa.
Ja se on aina näissä vanhuskeskusteluissa, sama joukko jonka teemana on isot ikäluokat yleistää ja syyllistää heitä. Hyvä jos kaikkien muiden ikäluokkien synnyttämät ihmuset in päästään terveitä.
Tämä keskustelu koskee lasten ja vanhempien kohtaamattomuutta, ei sitä, että arvosteltaisiin tietty ikäluokka kaikilta ominaisuuksiltaan.
Minä kuulun itsekin useampaan viiteryhmään, joita parjataan netissä. Ei niitä tarvitse henkilökohtaisesti ottaa. Tiedän itse mitä olen ja joku muu saa ajatella tai kuvitella mitä tahansa.
Ja se, että osa isosta ikäluokasta ei ole päästään terve niin ei se ole heidän oma vikansa. Ovat olosuhteiden uhrit. Se vaan ihmetyttää, että eivät halua tulla sieltä poterostaan, vaikka maailma on muuttunut paljon paremmaksi ja sillä olisi heille paljon annettavaa. Vaatii vaan motivaation ja työtä, kuten laihdutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 572. Kuten sinäkin kirjoitat me noin 80 olemme ilman rakkautta kasvaneet ja emme ole koskaan sylitelleet lapsiamme.
Siihen ei ole mitään sanomista koska se on täällä vauvan kymmenissä keskusteluissa niin yleistetty.
Siis on ihan turha edes mitenkään sitä kuvaa muuttaa, etenkin kun keskustelee ei niin terveitten kanssa.
Minulla on aikaa olla netissä ja ajatella asioita ja lukeakin paljon. En käytä siihen ainakaan työaikaa kuten varmaan moni.
On siis tässäkin tapauksessa täysin mahdotonta vastata suoraan kysymykseen?
Niin turhaa heille jotka ovat jumittuneet "suuret ikäluokat" -teemaan. Se on ihan sama kuin jotkut myrkkypilviin tai myrkkypiikkiin uskovat, he elävät omassa päässään, kaikki mu
Vahvistaa kyllä ajatusta siitä, että ikäluokkasi valitettavasti on keskustelukyvytöntä, kun edelleenkään et pysty vastaamaan kysymykseen vaan koet tarpeelliseksi hyökätä kysymystä vastaan. Vain todennat sitä asiaa, mistä tässä ketjussa puhutaan - keskustelusta ei tule mitään.
Oon 54 v ja mulla aikuinen tytär. Olen kiinnostunut hänen elämästään, mutta kunnioittavasti. Hänelle on lapsesta asti omat rajat ja yksityisyys olleet tärkeitä.
Multa meinaa mennä hänen asiat välillä ohi. Aihe on nyt kuvitteellinen, mut esim saattaa mainita: kävin juoksemassa. Vastaan okei, tässä kelissäkö,? No et onneks tullut kipeeksi tms. Ja sitten ohitan jatkokysymyksten tekemisen paikan.
Tytär ei oivalla, että kun hän on monista asioistaan yksityinen, en nyt tajunnut, että tää ( edelleen tässä kuvitteellinen aihe) juokseminen olikin isompi juttu, koska hän olikin pidempään miettinyt uutta harrastusta ja oli nyt löytänyt kivat maastot vähän matkaa kotiaan jne jne.
Olisin siis paljon enemmän halunnut osata osoittaa kiinnostusta, jos olisin saanut pienen alustuksen, että kun tytär on pitkään pohtinut uutta harrastusta ( jota en tiennyt) ja nimenomaan liikuntaa ( en tiennyt, muut harrastukset on taiteellisia) ja vihoitellut polvikipu( josta hän ei ollut kertonut) onkin helpottanut, niin hän kokeili juoksua ja se onkin ollut kivaa.
Tän alustuksen myötä olisi mun lamput syttyneet. Olisin ymmärtänyt lauseen " kävin juoksemassa" merkityksen ja tärkeyden hänelle. Ja olisin tietysti halunnut kuulla lisää.
Aina kaikki aikuisten lasten vanhemmat eivät ole ilkeitä itsekeskeisiä kääkkiä, mutta eivät myöskään pienten vauvojensa jokaista elettä tulkkaavia superäitejä. Antakaa siis mahdollisuus kiinnostua aikuisesta lapsesta. Ikätasoisesti, tekisi mieleni lisätä ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Vanhempani joskus hieman kiinnostuvat kuulemaan minusta, mutta se on hyvin vähäistä. Minun kotona he eivät ole jaksaneet käydä vuosiin, vaikka matka ei ole pitkä. Junassa ja bussissa matkustaminen sujuu.
Ajattelen niin, että se liittyy ikääntymiseen ja kuuluu elämänkaareen. Tämä on oikeastaan vapauttavaa jotenkin. Voin tehdä asioita ilman että kysyisin heidän mielipidettä. Aiemmin äidillä oli tapana neuvoa vähän liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon 54 v ja mulla aikuinen tytär. Olen kiinnostunut hänen elämästään, mutta kunnioittavasti. Hänelle on lapsesta asti omat rajat ja yksityisyys olleet tärkeitä.
Multa meinaa mennä hänen asiat välillä ohi. Aihe on nyt kuvitteellinen, mut esim saattaa mainita: kävin juoksemassa. Vastaan okei, tässä kelissäkö,? No et onneks tullut kipeeksi tms. Ja sitten ohitan jatkokysymyksten tekemisen paikan.
Tytär ei oivalla, että kun hän on monista asioistaan yksityinen, en nyt tajunnut, että tää ( edelleen tässä kuvitteellinen aihe) juokseminen olikin isompi juttu, koska hän olikin pidempään miettinyt uutta harrastusta ja oli nyt löytänyt kivat maastot vähän matkaa kotiaan jne jne.
Olisin siis paljon enemmän halunnut osata osoittaa kiinnostusta, jos olisin saanut pienen alustuksen, että kun tytär on pitkään pohtinut uutta harrastusta ( jota en tiennyt) ja nimenomaan liikuntaa ( en tiennyt, muut harrastukset on taiteel
Sulta meni nyt pointti ohi. Miksi muuten syyllistyit, kun kuulostat ihan "normaalilta"? Tässä puhutaan sinun ja minun ikäluokan vanhemmista. Miten sinulla sujuu omien vanhempiesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 572. Kuten sinäkin kirjoitat me noin 80 olemme ilman rakkautta kasvaneet ja emme ole koskaan sylitelleet lapsiamme.
Siihen ei ole mitään sanomista koska se on täällä vauvan kymmenissä keskusteluissa niin yleistetty.
Siis on ihan turha edes mitenkään sitä kuvaa muuttaa, etenkin kun keskustelee ei niin terveitten kanssa.
Minulla on aikaa olla netissä ja ajatella asioita ja lukeakin paljon. En käytä siihen ainakaan työaikaa kuten varmaan moni.
On siis tässäkin tapauksessa täysin mahdotonta vastata suoraan kysymykseen?
Niin turhaa heille jotka ovat jumittuneet "suuret ikäluokat" -teemaan. Se on ihan sama kuin jotkut myrkkypilviin tai myrkkypiikkiin uskovat, he elävät omassa päässään, kaikki mu
Vahvistaa kyllä ajatusta siitä, että ikäluokkasi valitettavasti on keskustelukyvytöntä, kun edelleenkään et pysty vastaamaan kysymykseen vaan koet tarpeelliseksi hyökätä kysymystä vastaan. Vain todennat sitä asiaa, mistä tässä ketjussa puhutaan - keskustelusta ei tule mitään
Niin totta! Tämä antaa aika hyvän kuvan mitä se keskustelun taso on. Sitä ei siis ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 572. Kuten sinäkin kirjoitat me noin 80 olemme ilman rakkautta kasvaneet ja emme ole koskaan sylitelleet lapsiamme.
Siihen ei ole mitään sanomista koska se on täällä vauvan kymmenissä keskusteluissa niin yleistetty.
Siis on ihan turha edes mitenkään sitä kuvaa muuttaa, etenkin kun keskustelee ei niin terveitten kanssa.
Minulla on aikaa olla netissä ja ajatella asioita ja lukeakin paljon. En käytä siihen ainakaan työaikaa kuten varmaan moni.
On siis tässäkin tapauksessa täysin mahdotonta vastata suoraan kysymykseen?
Niin turhaa heille jotka ovat jumittuneet "suuret ikäluokat" -teemaan. Se on ihan sama kuin jotkut myrkkypilviin tai myrkkypiikkiin
Sinulle ei loppujen lopulta kuulu kenenkään yksityisasiat, kenenkään lapsuuskoti tai mikä on jonkun perheen hellimistyyli. Jos joku puhuu yleisesti. Typerää ees tivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 572. Kuten sinäkin kirjoitat me noin 80 olemme ilman rakkautta kasvaneet ja emme ole koskaan sylitelleet lapsiamme.
Siihen ei ole mitään sanomista koska se on täällä vauvan kymmenissä keskusteluissa niin yleistetty.
Siis on ihan turha edes mitenkään sitä kuvaa muuttaa, etenkin kun keskustelee ei niin terveitten kanssa.
Minulla on aikaa olla netissä ja ajatella asioita ja lukeakin paljon. En käytä siihen ainakaan työaikaa kuten varmaan moni.
On siis tässäkin tapauksessa täysin mahdotonta vastata suoraan kysymykseen?
Niin turhaa heille jotka ovat jumittuneet "suuret ikäluokat" -teemaan. Se on ihan sama kuin jotkut myrkkypilviin tai myrkkypiikkiin
Oletko huomannut miten jumittunut olet suuret ikäluokat pahoja teemaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
Ehkä vain tavanomainen vanhemmuus. Eiväthän he edes yrittäneet olla hyviä.
Esim lasteni kaveripiiri. Kaikilla oli maksullisia harrastuksia, siistit vaatteet, pyörät, liikuntavälineet, vietiin ja haettiin tarpeen mukaan, kasvoivat sosiaalisiksi, kotona valvottiin menot, kaljat ja tupakat ei kaveripiireihin kuuluneet. Ruoka-ajat oli, aina ruokaa jääkaapissa, hygieniajutut itsestään selviä. Mökillä kesäisin lähellä mökkeilevien serkkujen kanssa kesäpuuhat. Kannustettiin opiskelemaan. Korvatulehduksia ei ollut, joku antibioottikuuri angiinaan kahdella.
KIrjoittaja taisi puhua että muiden ikäluokkien lapset on onneksi päästään terveitä, vain isojen ikäluokkien lapset sekopäitä kun huonot vanhemmat.
Minä olen vielä melko nuori ja ihan mielenkiinnosta luen joskus myös näitä palstoja. Yleistys suuret ikäluokat negatiivisessa mielessä kyllä pistää silmään. Ilmeisesti joku promille heistä ovat kasvattijina olleet kylmiä ja tunteettomia. Kyllä tässä leimaaminen on ilmiselvää. Et voi sanoa suuret ikäluokat jos tarkoitat jotain vähemmistöä tästä osasta.ja lukijan pitäisi ymmärtää niin.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Vanhempani joskus hieman kiinnostuvat kuulemaan minusta, mutta se on hyvin vähäistä. Minun kotona he eivät ole jaksaneet käydä vuosiin, vaikka matka ei ole pitkä. Junassa ja bussissa matkustaminen sujuu.
Ajattelen niin, että se liittyy ikääntymiseen ja kuuluu elämänkaareen. Tämä on oikeastaan vapauttavaa jotenkin. Voin tehdä asioita ilman että kysyisin heidän mielipidettä. Aiemmin äidillä oli tapana neuvoa vähän liikaa.
Eikö keski-ikäisenä ala jo olla itse se tietäjä ja taitaja? Miksi niin monet jotenkin riippuvat siinä äidissä? Vanhemmat itsenäistyvät lapsistaan eivätkä roiku heissä mutta sitren kaivataankin sitä äidin hössötystä.
Vanhana on muuten ikävä olla yökylässä. Ei oikein uskalla yöllä liikkua, tai nousta aamulla ylös tai ei illalla pääse nukkumaan vaikka jo väsyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Oon 54 v ja mulla aikuinen tytär. Olen kiinnostunut hänen elämästään, mutta kunnioittavasti. Hänelle on lapsesta asti omat rajat ja yksityisyys olleet tärkeitä.
Multa meinaa mennä hänen asiat välillä ohi. Aihe on nyt kuvitteellinen, mut esim saattaa mainita: kävin juoksemassa. Vastaan okei, tässä kelissäkö,? No et onneks tullut kipeeksi tms. Ja sitten ohitan jatkokysymyksten tekemisen paikan.
Tytär ei oivalla, että kun hän on monista asioistaan yksityinen, en nyt tajunnut, että tää ( edelleen tässä kuvitteellinen aihe) juokseminen olikin isompi juttu, koska hän olikin pidempään miettinyt uutta harrastusta ja oli nyt löytänyt kivat maastot vähän matkaa kotiaan jne jne.
Olisin siis paljon enemmän halunnut osata osoittaa kiinnostusta, jos olisin saanut pienen alustuksen, että kun tytär on pitkään pohtinut uutta harrastusta ( jota en tiennyt) ja nimenomaan liikuntaa ( en tiennyt, muut harrastukset on taiteel
"Aihe on nyt kuvitteellinen, mut esim saattaa mainita: kävin juoksemassa. Vastaan okei, tässä kelissäkö,? No et onneks tullut kipeeksi tms. Ja sitten ohitan jatkokysymyksten tekemisen paikan."
Miksi syyllistyt selittelemään, kun aihe ei selkeästi koske sinua? Tässä ketjussa aiheena olevat vanhemmat olisivat vastanneet esim jollakin seuraavalla tavalla:
- Se naapurin Martta laittoi taas biojätteeseen muovipussin, on se p3rk3l3 kun se ei ikinä opi valivali... (aiheen täysi vaihto)
- jaa naapurin martan tytär juoksi maratonin, oli kuulema kuudes tässä kuussa, siinä vasta reipas tyttö, mutta se onkin sellainen hoikka ja urheilullinen (vertaaminen johonkin parempaan ja oman lapsen vaivihkainen negaaminen)
- sinäkö, juoksemassa? Hahahaas no et sinä kyllä mikään juoksija ole, älä nyt hulluja puhu (suora haukkuminen)
- just oli lehdessä että juoksusta saa vaan vammoja, täysin typerä harrastus, pitihän se arvata että valitse just tuollaista typerää, aina sun puolesta saa hävetä ja pelätä (harrastuksen leimaaminen typeräksi)
- /hiljaisuus / (täysi ignooraaminen)
Ja vielä, puhutaan ihmisistä joiden reaktio keskusteluyritykseen on AINA tällaista, ei yksittäisiä lipsahduksia.
Kenelle tahansa ikäluokalle kirjasuositus:
Juha Klaavu, Lapsuuden kehityksellinen trauma - syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen.
On sellainen, että kuka tahansa ymmärtää sisällön, ei ole vaikeaa tiedetekstiä.
Normaalia jos toinen vanhemmista ei ole laisinkaan kiinnostunut, toisen kyllä tulisi paitsi siinä tapauksessa että lapsessa jotain sosiaalista kanssakäymistä vaikeuttavaa, esimerkiksi elämäntavoissa.