Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?

Työnteko oli ennen muinoin yleistä.  Nykyisin on tuet ja jos käy vuoden terapiassa pääsee työn teosta eroon kokonaan. Boomerit eivät tuollaista äitivihaa ehtineet ees potemaan, äidiltä tuli joskus kirje tai postikortti, sama toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Voi olla. En vaan itse oikein jaksa kun ei minulla ole kuin aviomieheni joka kuuntelee minua. Onneksi siis on hänet, mutta mielestäni tämä ei ole oikein reilu tilanne minua kohtaan. 

ap

Mikä sinut oikeasti saa ajattelemaan,että vanhempasi,jotka kasvattivat sinut,antoivat ruokaa,katon pään päälle,rahaa,käyttivät lääkärissä,maksoivat harrastukset,tukivat sinua ihmiseksi,joka selviää omillaan heidän kuotuaankin jne, ovat enää tuossa iässä velvollisia kohtaamaan sinut kuin pikkulapsen? En voi ymmärtää. Aikuistu jo! Soita auttavaan puhelimeen tai mene psykiatrian polille, kirjoita vaikka päiväkirjaa tai kokonainen kirja,sillä va

Jospa emme taantuisi kiukutteleviksi teineiksi vanhempiamme tavatessamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaapa joskus olla käymättä boomeri vanhempienne luona ja jäätte odottamaan milloin he tulevat teille kylään. Menee monta vuotta tai eivät tule ollenkaan käymään. Sama puheluidenkin kanssa, odottakaa milloin he soittavat. Voi helposti vuosikin mennä ennenkuin muistavat soitella.

Kokeiltu on. Viisi vuotta meni, eivät soittaneet. Sitten jouduin taipumaan käytännön asian takia ottamaan yhteyttä. Ja kyseessä ovat ihan vetreät harmaat pantterit, ei mitkään raihnaiset dementikot. Ja tällaista se on ollut aina. 

Tuli rahapula ja piti pyytää apua?

Miten minustavaikuttaa siltä, että täällä keskustelevat samat lapset, ketkä kirjoittelivat ketjussa Se on sinun syysi kun aikuiset lapset katkaisevat välit vanhempiinsa.

Aina on vika niissä iäkkäissä vanhemmissa kun eivät osaa olla oikein, käyttäytyä ihmisiksi ja puhuvat vääristä asioista. Eivätkä varsinkaan osaa kuunnella oikein kun eivät osaa kuulla mitä se aikuinen lapsi sanoo. Puhuvatkin vain ja ainoastaan omista asioistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ilmiö on näin yleinen kuin tämä ketju antaa ymmärtää, niin monella tulee olemaan yksinäinen vanhuus. Jos ei onnistu luomaan minkäänlaista tunnesidettä lapseensa, niin ei ihme että jää vanhuudessa yksin. Se että ruokkii ja vaatettaa lapsensa on vanhemman minimivelvollisuus, ei mikään välittämisen ja rakkauden osoitus. Jos ei välitä lapsestaan, niin lapsi aikansa yritettyään ei enää hae yhteyttä vanhempaansa, vaan jättää tämän.

Suurin osa terapian käymättömistä, ei katkerista on kuitenkin niitä, jotka yliymmärtävät ja yrittävät viimeiseen asti. Se on yksi hoitamaton traumaoire sekin.

Ja onko tuo vanhempi ikäpolvi jotenkin kateellinen nuoremmille terapioista? Vai ahdistaako se, että siellä nousee esille heidän laiminlyöntinsä? Saa sinne vanhakin mennä. Itse toivoisin, ettei olisi tarvetta terapialle, aidosti eikä denialin tai katkeran kovuuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Työnteko oli ennen muinoin yleistä.  Nykyisin on tuet ja jos käy vuoden terapiassa pääsee työn teosta eroon kokonaan. Boomerit eivät tuollaista äitivihaa ehtineet ees potemaan, äidiltä tuli joskus kirje tai postikortti, sama toisinpäin.

Se on totta, että boomerit ovat vielä traumatisoituneempia ja sairaampia, eivätkä siksi edes osaa suhtautua oikein siihen, että nuorempi polvi yrittää olla terveempi ja katkaista ketjua. 

Se ei ole äitivihaa, että käsittelee näitä asioita. Se on itsevihaa ja masennusta, jos ei käsittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Voi olla. En vaan itse oikein jaksa kun ei minulla ole kuin aviomieheni joka kuuntelee minua. Onneksi siis on hänet, mutta mielestäni tämä ei ole oikein reilu tilanne minua kohtaan. 

ap

Mikä sinut oikeasti saa ajattelemaan,että vanhempasi,jotka kasvattivat sinut,antoivat ruokaa,katon pään päälle,rahaa,käyttivät lääkärissä,maksoivat harrastukset,tukivat sinua ihmiseksi,joka selviää omillaan heidän kuotuaankin jne, ovat enää tuossa iässä velvollisia kohtaamaan sinut kuin pikkulapsen? En voi ymmärtää. Aikuistu jo! Soita auttavaan puhelimeen tai mene psykiatrian polille, kirjoita

Tämä ei ole kovin aikuista tekstiä tämäkään. Että sinänsä mielenkiintoista, kun muut yrittävät asiallisesti keskustella kipeistä asioista, ilmestyy yksi kuin kiukutteleva pikkulapsi vaatimaan muilta aikuistumista. Totaalinen itsereflektion puute.

Ja jos on oikeasti tehnyt kaiken tuon luettelemansa, tajuaa, ettei ketju koske niitä perheitä. Ei alkoholistiketjuunkaan mennä kertomaan, että ei meillä vaan juoda kuin saunaolut kahdesti vuodessa, että mitä ihmettä te puhutte.

Jos kysyy kuulumisia ja mitä tekee ym se koetaan uteluna. Jos on vain kuuntelevana korvana eikä kysele, pitää keskustelun lapsen määräämillä alueilla ei ole kiinnostunut. 

Siihen hiljaisuuteen kun alkaa kertomaan omia kuulumisiaan niin se vasta paha asia on. 

Miten teidän kanssa pitää olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko oli ennen muinoin yleistä.  Nykyisin on tuet ja jos käy vuoden terapiassa pääsee työn teosta eroon kokonaan. Boomerit eivät tuollaista äitivihaa ehtineet ees potemaan, äidiltä tuli joskus kirje tai postikortti, sama toisinpäin.

Se on totta, että boomerit ovat vielä traumatisoituneempia ja sairaampia, eivätkä siksi edes osaa suhtautua oikein siihen, että nuorempi polvi yrittää olla terveempi ja katkaista ketjua. 

Se ei ole äitivihaa, että käsittelee näitä asioita. Se on itsevihaa ja masennusta, jos ei käsittele.

Onko täällä useampi  boomerihullu   vai oletko se sama, joka oppi ko sana  Sannalta?

Onpas tässä ketjussa nyt ollut joku häijy ikääntynyt linjoillla. Pthyi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ilmiö on näin yleinen kuin tämä ketju antaa ymmärtää, niin monella tulee olemaan yksinäinen vanhuus. Jos ei onnistu luomaan minkäänlaista tunnesidettä lapseensa, niin ei ihme että jää vanhuudessa yksin. Se että ruokkii ja vaatettaa lapsensa on vanhemman minimivelvollisuus, ei mikään välittämisen ja rakkauden osoitus. Jos ei välitä lapsestaan, niin lapsi aikansa yritettyään ei enää hae yhteyttä vanhempaansa, vaan jättää tämän.

Suurin osa terapian käymättömistä, ei katkerista on kuitenkin niitä, jotka yliymmärtävät ja yrittävät viimeiseen asti. Se on yksi hoitamaton traumaoire sekin.

Ja onko tuo vanhempi ikäpolvi jotenkin kateellinen nuoremmille terapioista? Vai ahdistaako se, että siellä nousee esille heidän laiminlyöntinsä? Saa sinne vanhakin mennä. Itse toivoisin, ettei olisi tarvetta terapialle, aidosti eikä denialin tai katkeran kovuu

Kun on jo eläkkeellä ei tarvitse enää  lääkärinlausuntoja päästäkseen työnteosta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Työnteko oli ennen muinoin yleistä.  Nykyisin on tuet ja jos käy vuoden terapiassa pääsee työn teosta eroon kokonaan. Boomerit eivät tuollaista äitivihaa ehtineet ees potemaan, äidiltä tuli joskus kirje tai postikortti, sama toisinpäin.

Jaa ei? Oma vanhempi ei mennyt edes äitinsä hautajaisiin ja toivottavasti sinun jälkikasvusi toimii samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Voi olla. En vaan itse oikein jaksa kun ei minulla ole kuin aviomieheni joka kuuntelee minua. Onneksi siis on hänet, mutta mielestäni tämä ei ole oikein reilu tilanne minua kohtaan. 

ap

Mikä sinut oikeasti saa ajattelemaan,että vanhempasi,jotka kasvattivat sinut,antoivat ruokaa,katon pään päälle,rahaa,käyttivät lääkärissä,maksoivat harrastukset,tukivat sinua ihmiseksi,joka selviää omillaan heidän kuotuaankin jne, ovat enää tuossa iässä velvollisia kohtaamaan sinut kuin pikkulapsen? En voi ymmärtää. Aikuistu jo! Soita auttavaan puhelimeen tai mene psykiatrian polille, kirjoita

Miksi yleistätte, jos ketju koskee vain niitä, joilla on tuollaiset vanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyy kuulumisia ja mitä tekee ym se koetaan uteluna. Jos on vain kuuntelevana korvana eikä kysele, pitää keskustelun lapsen määräämillä alueilla ei ole kiinnostunut. 

Siihen hiljaisuuteen kun alkaa kertomaan omia kuulumisiaan niin se vasta paha asia on. 

Miten teidän kanssa pitää olla?

Sanopa muuta, ikuisten teinien kanssa paha pärjätä. Onneksi on aikuiset lapset. Ja ei, en käy kutsumatta kylässä, en soittele kuin harvoin, wh ryhmä meillä on. Koska elämässäni ei paljon tapahdu virkistyn kun kuulen heidän matkoistaan. Remonteistaan. Lapsista, lemmikkielukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Voi olla. En vaan itse oikein jaksa kun ei minulla ole kuin aviomieheni joka kuuntelee minua. Onneksi siis on hänet, mutta mielestäni tämä ei ole oikein reilu tilanne minua kohtaan. 

ap

Olet oikeassa. Ei ole reilua eikä ole oikein. Tuo sukupolvi on tunnevammainen. Et sinä pysty sille mitään tekemään. Kannattaa haudata haaveet siitä, että äiti vielä ennen kuolemaansa yhtäkkiä kohtaisikin sinut tunnetasolla. Se parantaa omanarvontuntoasi ja vähentää kipua ja pettymystä. 

 Sinulla on oikeus rajata yhteydenpito vastaamaan omia voimiasi ha etenkin sitä minkä koet reiluksi. 

Tässä sinulle tiivistettynä lyhytterapia.

Taas yleistystä, mutta muunlaisista vanhemmistahan ei saanutkaan täsä ketjussa puhua.😏

Siis aikuiset ihmiset käyvät kaatamassa elämän taakkansa vanhustensa syyksi?  Höpöttävät psykologista termistöä ihmisille jotka eivät ymmärrä miten lapsi kärsi jostain asiasta , etkö nyt muori ymmärrä (hienoa termistöä rimpsu) koska mulla oli avain kaulassa ja kävit töissä.  Työ oli tärkeämpi kuin lapsi.

Unohtaen täysin oman elämänsä vaiheet joihin vanhemmat enää ole voineet vaikuttaa, parisuhteet, alkoholi, toilailu.

Ja siis psykologit lähtevät tähän mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyy kuulumisia ja mitä tekee ym se koetaan uteluna. Jos on vain kuuntelevana korvana eikä kysele, pitää keskustelun lapsen määräämillä alueilla ei ole kiinnostunut. 

Siihen hiljaisuuteen kun alkaa kertomaan omia kuulumisiaan niin se vasta paha asia on. 

Miten teidän kanssa pitää olla?

Joo. Yritän jaksaa muistaa ja ymmärtää sen, millainen Suomi oli vuosikymmeniä sitten. Vanhemmalla ikäpolvella ei ole sellaista vastavuoroista keskustelutaitoa eivätkä he edes koe tarvetta harjoitella sellaista. Olen tullut siihen surulliseen lopputulemaan, että he ovat ankarien kasvuolosuhteidensa vankeja siinä mielessä, että ovat jääneet tunnetasoltaan ja tunnetaidoiltaan lapsiksi. Keskustelu on juuri sellaista pinnallista pallottelua ja yksipuolista selostamista kuin lapsen kanssa. Eikä lapsi osaa huolehtia toisesta elollisesta olennosta (jos kasvaa terveesti, traumalapset on sitten oma lukunsa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä tiuskii jos yritän kysellä mitä tekee elääkseen kun lasten mukaan ei käy töissä eikä opiskele. Huutaa ja itkettää vanhaa ihmistä. Ikänä en enää kysy sanallakaan kuulumisia! Niin jäi kurja mieli. Anteeksi pyysin ja siihen vastasi kopauttamalla kannat lattiaan ja lähtemällä huoneesta. Sellaiset käytöstavat nuorella naisella.

Otti varmaa kyselysi vittuiluna, kun tiesi lastensa jo sinulle kertoneen, ettei hän ole töissä, eikä opiskele.

Minähän juuri olin kiinnostunut siitä, että mitä nyt tekee kun ei työtä eikä opiskelua. Kyllähän aikuisen ihmisen jotain oletetaan tekevän elääkseen. Jostain pitää rahaa saada. Yrittäkää nyt päättää saako olla kiinnostunut vai ei!

"Mitä tekee elääkseen", kun jo tiesit, ettei ole töissä. Ajattelitko, että tekee jotain pimeitä bisneksiä tai myy käsitöitään facebookissa? Kyllä lapset olisi tämän maininneet.

Eiköhän se poikasi häntä ja perhettään elätä, niinkuin niin monia kotiäitejä, jotka eivät aktiivisesti etsi töitä. En sano, että se on oikein, mutta se on poikasi ja miniäsi välinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ilmiö on näin yleinen kuin tämä ketju antaa ymmärtää, niin monella tulee olemaan yksinäinen vanhuus. Jos ei onnistu luomaan minkäänlaista tunnesidettä lapseensa, niin ei ihme että jää vanhuudessa yksin. Se että ruokkii ja vaatettaa lapsensa on vanhemman minimivelvollisuus, ei mikään välittämisen ja rakkauden osoitus. Jos ei välitä lapsestaan, niin lapsi aikansa yritettyään ei enää hae yhteyttä vanhempaansa, vaan jättää tämän.

Suurin osa terapian käymättömistä, ei katkerista on kuitenkin niitä, jotka yliymmärtävät ja yrittävät viimeiseen asti. Se on yksi hoitamaton traumaoire sekin.

Ja onko tuo vanhempi ikäpolvi jotenkin kateellinen nuoremmille terapioista? Vai ahdistaako se, että siellä nousee esille heidän laiminlyöntinsä? Saa sinne vanhakin mennä. Itse toivoisin, ettei olisi tarvetta te

 

Kun on jo eläkkeellä ei tarvitse enää  lääkärinlausuntoja päästäkseen työnteosta eroon.

Tässä tämä tulee taas kiteytettynä. 

Joku kirjoitti, ettei tämä polvi tunne edes itse itseään.

Ja moni on kirjoittanut, että työ meni kaiken edelle. 

Hei, ei sinne terapiaan mennä siksi, että päästäisiin eroon töistä vaan siksi, että olisi kykyä jatkaa töissä. Mutta se, miksi sinne ensisijaisesti mennään, on oma itse. Ja oman itsen vuoksi on terapiaan mennyt 80-90 -vuotiaitakin. Mutta jos käsitys omasta itsestä on se, että on työkone niin miksipä sitä sitten sinne tosiaan menisi, elleivät menneisyyden haamut joku päivä valtaa tajuntaa, jolloin on "pakko" mennä tai masentua tai ryypätä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvikysymys, varmaan ovat tottuneet että seurassa kun ollaan, vanhempien asiat on tärkeämpiä kuin nuorempien.

Voi olla. En vaan itse oikein jaksa kun ei minulla ole kuin aviomieheni joka kuuntelee minua. Onneksi siis on hänet, mutta mielestäni tämä ei ole oikein reilu tilanne minua kohtaan. 

ap

Mikä sinut oikeasti saa ajattelemaan,että vanhempasi,jotka kasvattivat sinut,antoivat ruokaa,katon pään päälle,rahaa,käyttivät lääkärissä,maksoivat harrastukset,tukivat sinua ihmiseksi,joka selviää omillaan heidän kuotuaankin jne, ovat enää tuossa iässä velvollisia kohtaamaan sinut kuin pikkulapsen? En voi ymmärtää. Aikuistu jo! Soita auttava

Miksi yleistätte, jos ketju koskee vain niitä, joilla on tuollaiset vanhemmat?

Tämän ketjun AIHE on tietyn ikäluokan tietynlaiset vanhemmat. Ihan helppouden vuoksi jokaiseen kommentiin ei tarvitse kirjoittaa disclaimeria siitä, että eivät toki ihan jokainen tuon ikäpolven ihminen ole tuollaisia. Itselleni on osunut tuollaiset vanhemmat ja suurimmalle osalle ystäviäni myös, että ei se varsin harvinaistakaan ole ja olemme ihan päihteettömistä keskiluokkaisista perheistä.

Minua surettaa ja ärsyttää myös tämä, että valtaosa tämänkin ketjun vanhemman sukupolven kommenteista on kuin näsäviisaan lapsen inttämistä. Kuten todettu, empatia ja keskustelutaito puuttuvat. 

Ja joo, varmaan tuntuu, että teitä kohtaan "hyökätään". Oikeasti tässäkin ketjussa varmaan suurin piirtein jokainen olisi toivonut sitä, että välit olisivat voineet olla hyvät ja välittävät, puolin ja toisin.