Onko normaalia, että iäkkäät vanhempani eivät ole lainkaan kiinnostuneita minusta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä boomereilla oli 1-2 lasta joiden elämän ja mielenterveyden pilasimme käymällä töissä.

Nykyäidit on fiksuja kun lukee lehtiartikkeleja.  Lapsia 4-10, voi olla yksinhuoltajakin tai pariskunta, äiti on kotona lapsia rakastamassa ja joskus isäkin.  Juukelin tuet vaan niin pieniä että pitää käytetyllä autolla ajaa.  Mutta rakkautta, sitä on.

Missä todellisuudessa sinä elät? Lapsia syntyy nyt vähiten ikinä, ja oikeastaan vain hyvätuloisille työssäkäyville yliopistokoulutetuille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jollain tasolla ymmärrän itseensä käpertymisen hyvin iäkkäiden kohdalla. Kun tulee paljon ikää, elämänpiiri pienenee, ei pysty liikkumaan, ei ehkä pysy ajan tasalla maailman menosta jne. 

Mutta valtaosa näistä kokemuksista, niin omanikin, koskee ihan virkeitä vanhuksia. Niin en käsitä sitä, miten naapurin Tyynen tyttären tai jonkun kaukaisen serkun asiat kiinnostavat ja niistä puhutaan, mutta oman tyttären/pojan asiat ei kiinnosta pätkääkään.

Mun äiti on aina ollut kiinnostuneempi muiden asioista kuin minun. Jo peruskouluaikanani huolehti siitä miten muilla meni koulussa ja muuten ja selitti niitä minulle, koulukiusatulle. Minusta ei väliä. Aina on puhunut minulle esim kaikki isäni työkaverien kuulumiset, vaikka en edes ole tavannut heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä boomereilla oli 1-2 lasta joiden elämän ja mielenterveyden pilasimme käymällä töissä.

Nykyäidit on fiksuja kun lukee lehtiartikkeleja.  Lapsia 4-10, voi olla yksinhuoltajakin tai pariskunta, äiti on kotona lapsia rakastamassa ja joskus isäkin.  Juukelin tuet vaan niin pieniä että pitää käytetyllä autolla ajaa.  Mutta rakkautta, sitä on.

Missä todellisuudessa sinä elät? Lapsia syntyy nyt vähiten ikinä, ja oikeastaan vain hyvätuloisille työssäkäyville yliopistokoulutetuille naisille.

Noita lehtijuttuja luen miten tuet ovat riittämättömiä.  Etkö ehdi lukea lehtiä? 

Äitini oli kotiäiti, mutta ei se kotonanolo todellakaan mitään läheisyyttä tai rakkautta taannut. Meidän lasten piti aina lähteä ulos "pois jaloista", että rouva kotiäiti sai olla rauhassa. Toivoinkin että äiti menisi töihin, niin saisi olla koulun jälkeen kotona niin kuin muut lapset saivat eikä aina pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko oli ennen muinoin yleistä.  Nykyisin on tuet ja jos käy vuoden terapiassa pääsee työn teosta eroon kokonaan. Boomerit eivät tuollaista äitivihaa ehtineet ees potemaan, äidiltä tuli joskus kirje tai postikortti, sama toisinpäin.

Boomereiden äidit olivat superihania mummeja meille lapsenlapsille. Boomerit tyrkkivät lapsensa mummolaan surutta iltapäiviksi ja lomien ajaksi, usein myls sairastamaan. Tai sitten mummi kävi boomerin kotona hoitamassa lapset ja passaamassa kotityö

Joo meidänkin lapset olivat siellä 300 kmn päässä iltapäivät mummollay5, asfalttitielle 5 km.

ja vuoropäivinä mummot junalla köröttelivät iltapäiviksi meille soppaa keittämään.

Ymmärrän että oot lapsi ja mummosi on ollut lähellä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus boomereiden ikäluokasta mutta ihan turha vääntääkään ymmärtämättömille jostain maaltamuuton ajasta. Kun kaupunkilaistuminen alkoi ja maaseutu tyhjeni nuorista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyy kuulumisia ja mitä tekee ym se koetaan uteluna. Jos on vain kuuntelevana korvana eikä kysele, pitää keskustelun lapsen määräämillä alueilla ei ole kiinnostunut. 

Siihen hiljaisuuteen kun alkaa kertomaan omia kuulumisiaan niin se vasta paha asia on. 

Miten teidän kanssa pitää olla?

 

 

Sanopa muuta, ikuisten teinien kanssa paha pärjätä. Onneksi on aikuiset lapset. Ja ei, en käy kutsumatta kylässä, en soittele kuin harvoin, wh ryhmä meillä on. Koska elämässäni ei paljon tapahdu virkistyn kun kuulen heidän matkoistaan. Remonteistaan. Lapsista, lemmikkielukoista.

Heti sait pari alapeukkua,  koska tähän ketjuun ei saa kirjoittaa, jos menee hyvin. Näin joku selvitti aikaisemmin, kun yritin moista vanhusten ja lasten hyvistä väleistä kirjoittaa. N 55 v

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä tiuskii jos yritän kysellä mitä tekee elääkseen kun lasten mukaan ei käy töissä eikä opiskele. Huutaa ja itkettää vanhaa ihmistä. Ikänä en enää kysy sanallakaan kuulumisia! Niin jäi kurja mieli. Anteeksi pyysin ja siihen vastasi kopauttamalla kannat lattiaan ja lähtemällä huoneesta. Sellaiset käytöstavat nuorella naisella.

Jos osaisit olla empaattinen ja omaisit sosiaalisia taitoja, ymmärtäisit miten saada aikaan vastavuoroinen keskustelu.  Suora utelu mahdollisesta hyvinkin kipeästä aiheesta, on, no, utelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä boomereilla oli 1-2 lasta joiden elämän ja mielenterveyden pilasimme käymällä töissä.

Nykyäidit on fiksuja kun lukee lehtiartikkeleja.  Lapsia 4-10, voi olla yksinhuoltajakin tai pariskunta, äiti on kotona lapsia rakastamassa ja joskus isäkin.  Juukelin tuet vaan niin pieniä että pitää käytetyllä autolla ajaa.  Mutta rakkautta, sitä on.

Missä todellisuudessa sinä elät? Lapsia syntyy nyt vähiten ikinä, ja oikeastaan vain hyvätuloisille työssäkäyville yliopistokoulutetuille naisille.

Ja eräillä etnisille vähemmistöille. Mutta heidän perhedynamiikastaan emme nyt varmaan keskustele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä boomereilla oli 1-2 lasta joiden elämän ja mielenterveyden pilasimme käymällä töissä.

Nykyäidit on fiksuja kun lukee lehtiartikkeleja.  Lapsia 4-10, voi olla yksinhuoltajakin tai pariskunta, äiti on kotona lapsia rakastamassa ja joskus isäkin.  Juukelin tuet vaan niin pieniä että pitää käytetyllä autolla ajaa.  Mutta rakkautta, sitä on.

Missä todellisuudessa sinä elät? Lapsia syntyy nyt vähiten ikinä, ja oikeastaan vain hyvätuloisille työssäkäyville yliopistokoulutetuille naisille.

Ja eräillä etnisille vähemmistöille. Mutta heidän perhedynamiikastaan emme nyt varmaan keskustele?

Ja näille perheille joita poimitaan lehtijuttuihin osoittamaan miten vaikeaa on kun lapsiperheitä tuetaan niin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä boomereilla oli 1-2 lasta joiden elämän ja mielenterveyden pilasimme käymällä töissä.

Nykyäidit on fiksuja kun lukee lehtiartikkeleja.  Lapsia 4-10, voi olla yksinhuoltajakin tai pariskunta, äiti on kotona lapsia rakastamassa ja joskus isäkin.  Juukelin tuet vaan niin pieniä että pitää käytetyllä autolla ajaa.  Mutta rakkautta, sitä on.

Missä todellisuudessa sinä elät? Lapsia syntyy nyt vähiten ikinä, ja oikeastaan vain hyvätuloisille työssäkäyville yliopistokoulutetuille naisille.

Plus sille toiselle ääripäälle. Gaussin käyrän keskellä on tyhjintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jollain tasolla ymmärrän itseensä käpertymisen hyvin iäkkäiden kohdalla. Kun tulee paljon ikää, elämänpiiri pienenee, ei pysty liikkumaan, ei ehkä pysy ajan tasalla maailman menosta jne. 

Mutta valtaosa näistä kokemuksista, niin omanikin, koskee ihan virkeitä vanhuksia. Niin en käsitä sitä, miten naapurin Tyynen tyttären tai jonkun kaukaisen serkun asiat kiinnostavat ja niistä puhutaan, mutta oman tyttären/pojan asiat ei kiinnosta pätkääkään.

Mun äiti on aina ollut kiinnostuneempi muiden asioista kuin minun. Jo peruskouluaikanani huolehti siitä miten muilla meni koulussa ja muuten ja selitti niitä minulle, koulukiusatulle. Minusta ei väliä. Aina on puhunut minulle esim kaikki isäni työkaverien kuulumiset, vaikka en edes ole tavannut heitä. 

Ja petasi sinusta tuolla toiminnallaan koulukiusatun. Olithan saanut ne asetukset valmiiksi jo kotona. Olen pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä boomereilla oli 1-2 lasta joiden elämän ja mielenterveyden pilasimme käymällä töissä.

Nykyäidit on fiksuja kun lukee lehtiartikkeleja.  Lapsia 4-10, voi olla yksinhuoltajakin tai pariskunta, äiti on kotona lapsia rakastamassa ja joskus isäkin.  Juukelin tuet vaan niin pieniä että pitää käytetyllä autolla ajaa.  Mutta rakkautta, sitä on.

Missä todellisuudessa sinä elät? Lapsia syntyy nyt vähiten ikinä, ja oikeastaan vain hyvätuloisille työssäkäyville yliopistokoulutetuille naisille.

 

Noita lehtijuttuja luen miten tuet ovat riittämättömiä.  Etkö ehdi lukea lehtiä? 

Lehtijutut on jostain erityistapauksista. Luuletko, että ihmisten seksielämä on sellainen kuin iltapäivälehdet antavat ymmärtää?

Hyvätuloinen korkeastikoulutettu työssäkäyvä nainen ja lapsia?  Heidän nyt luulisi tietävän nuo psykologiset termit miten lapsi vaurioituu päivähoidosta ja äidin työssäkäynnistä.

Miksi käyttäytyä kuin boomer?

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloinen korkeastikoulutettu työssäkäyvä nainen ja lapsia?  Heidän nyt luulisi tietävän nuo psykologiset termit miten lapsi vaurioituu päivähoidosta ja äidin työssäkäynnistä.

Miksi käyttäytyä kuin boomer?

Kun se lapsi ei vaurioidu siitä äidin työssäkäynnistä, johan se on tässä todettu, että käytätte sitä vain tekosyynä. Yhtä kylmää se kohtelu olisi ollut, vaikka olisitte olleet kotiäitejä. Käytätte vain verukkeena sitä, että töitä oli tehtävä, eikö nainen muka olisi saanut käydä töissä. Tokikaan ei ole hyväksi lapselle viedä sitä kokopäiväiseen hoitoon alle vuoden vanhana, mutta erittäin harva korkeastikoulutettu nainen niin tekisikään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ilmiö on näin yleinen kuin tämä ketju antaa ymmärtää, niin monella tulee olemaan yksinäinen vanhuus. Jos ei onnistu luomaan minkäänlaista tunnesidettä lapseensa, niin ei ihme että jää vanhuudessa yksin. Se että ruokkii ja vaatettaa lapsensa on vanhemman minimivelvollisuus, ei mikään välittämisen ja rakkauden osoitus. Jos ei välitä lapsestaan, niin lapsi aikansa yritettyään ei enää hae yhteyttä vanhempaansa, vaan jättää tämän.

Tänä päivänä on ihan yleistä että ihmisiä jätetään. Puolisoakin vaihdetaan kuin paitaa. Pienet lapsetkin jätetään viuoroviikoksi toiselle vanhemmalle. Tuskin se vanhus kaipaa jos melkein vanhusiässä jo itsekin  oleva lapsensa hänet jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ilmiö on näin yleinen kuin tämä ketju antaa ymmärtää, niin monella tulee olemaan yksinäinen vanhuus. Jos ei onnistu luomaan minkäänlaista tunnesidettä lapseensa, niin ei ihme että jää vanhuudessa yksin. Se että ruokkii ja vaatettaa lapsensa on vanhemman minimivelvollisuus, ei mikään välittämisen ja rakkauden osoitus. Jos ei välitä lapsestaan, niin lapsi aikansa yritettyään ei enää hae yhteyttä vanhempaansa, vaan jättää tämän.

Tänä päivänä on ihan yleistä että ihmisiä jätetään. Puolisoakin vaihdetaan kuin paitaa. Pienet lapsetkin jätetään viuoroviikoksi toiselle vanhemmalle. Tuskin se vanhus kaipaa jos melkein vanhusiässä jo itsekin  oleva lapsensa hänet jättää.

Suurten ikäluokkien isät eivät pitäneet lapsia edes vuoroviikoin, mutta ei mennä nyt siihen. Tämä keskustelu taitaa painottua äitisuhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutulta kuulostaa. Äitiäni ei ole jaksanut kiinnostaa vaikkapa uuden ammattini opiskelu. Olen äitini ainoa lapsi, ja äitini ei tiedä mitä opiskelen mutta jotain vaikeaa kuitenkin. Puhelut eivät koskaan ole alle puolen tunnin mittaisia, mutta niissä ihan muodon vuoksi kysytään että mitä minulle kuuluu ja siihen paras vastaus on että täällä sitä tavallista. Äitini sitten selostaa minulle mitä joku ihminen jota en ole koskaan tavannut on sanonut ja kuinka jonkun minulle uppo-oudon ihmisen uppo-oudolla puolisolla tai lapsella on joku sairaus. Omia tuntemuksia ja arkisia kokemuksia kuten mitä kassajonossa tapahtui tai mitä apteekin farmaseutti sanoi käydään myös perusteellisesti lävitse. Ja äitini on ihan henkisesti terve ja akateemisesti koulutettu.

Aina siellä käydessä ja puhelun jälkeen mietin kovasti sitä, että missä kohdin äiti on muuttunut vai onko meillä ihan oikeasti aina ollut tällaiset välit. Muistan että jo päiväkoti-iäs

Omat isovanhempani ovat tällaisia. Eivät jaksa paneutua kuuntelemaan jälkeläistensä kuulumisia, eivätkä tykkää jutella syvällisiä, vitsailla tai analysoida eri ilmiöitä ja asioita. Menevät aina vähän vaikeiksi kun kyselee jotain esim. heidän nuoruudestaan. Sen sijaan jostain random taaperon ripulista, Irmelin siskontytön rumasta vaasista ja naapurin Kaisan Amerikan matkasta kyllä jaksetaan jutella kerta toisensa jälkeen. 

Missä nämä nykyiset kasikymppiset oikein ovat omaksuneet tällaisen epäkeskustelemisen kulttuurin?

Äiti on aina äiti. Äidin on vastattava lapsen tarpeisiin vaikka lapsi olisi 60. Kaikki äidit eivöt siihen pysty vaan puhuvat polvikivuistaan.

Onko normaalia, että aikuinen ihminen on niin riippuvainen siitä, että vanhempansa jaksaisivat olla koko aikaisesti kiinnostuneita. Olen kohta seitsenkymppinen nainen, kaksi aikuista lasta. Olen toki kiinnostunut heidän elämästään, mutta minulla on omakin elämäni vielä toistaiseksi elettävänä. Samaa toivon lapsilleni eli, että eläisivät sitä omaa elämäänsä. Meillä on erittäin hyvät välit mutten jaksaisi/haluaisi elää vain heidän kauttaan. Iloitsen tietenkin jos heillä elämä menee hyvin ja ovat onnellisia.  Onneksi saan olla ja elää heidän puolestaan kuin täysvaltainen ihminen. En myöskään ole sukulaisten/kummin kaimojen elämästä/lapsistaan kiinnostunut. Tiedän, että minut nyt teilataan täysin mielipiteeni vuoksi. Ei haittaa, en myöskään elä muutenkaan iälleni määriteltyjen sopivien arvojen mukaan. Mikäli vanhempanne eivät jaksa kiinnostua teidän elämästänne etsikää elämäänne muita ihmisiä jotka ovat juuri teistä kiinnostuneita. Ehkäpä vanhempanne ovatkin ajatelleet, että vihdoinkin saa asettaa sen oman elämänsä etusijalle.

Pointti on siinä, että nämä vanhemmat ovat AINA asettaneet oman elämänsä etusijalle. Onnittelut sinulle, jos sinulla on terve suhde lapsiisi.