Mitä ajattelet naisista, jotka ovat kotiäiteinä vielä silloinkin kun perheessä

Enemmänkin kotirouva sitten, ehkä? Mäkin olen vaikkei lapsia ole ensimmäistäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkoot. Kiva, että ovat voineet järjestää asiat noin. Ehkä olen vähän kade. :)

Mä vaan haaveilen vastaavasta, että saisi olla kotona, kun lapset tulee koulusta. Olisin tehnyt välipalat valmiiksi ja sitten turistaisi kiireettömästi.

Mitä sinä itse tekisit sillä välin päivät pitkät? Siivoaisit, pyykkäisit ja laittaisit ruokaa?

Päivät pitkät? Minulla on ekaluokkalainen, koulupäivä on 3-4 tuntia. Vielä jos asuu alueella, että täytyy kuskata kouluun eihän tuossa välissä ehdi kuin käydä kaupassa, syödä lounaan ja laittaa koneellisen pyykkiä, niin päivä on siinä. Monet harrastukset alkavat jopa ennen viittä, puhumattakaan milloin pitää mitäkin hankkia, on koululääkärit, opetuskeskustelut, vanhempainillat, kaikki hankinnat ja muut os

No, työssäkäyvät tekevät nuo ihan samat asiat ja käyvät sen lisäksi töissäkin. Kotiäidit aina jaksavat luetella töitään, vaikka ne samat ovat kaikilla muillakin.

Niin, jokaista lueteltua asiaa on ehkä se kerta vuodessa per lapsi, että ei ne nyt kauhean työllistäviä ole (ja vanhempainillat on illalla). Ellei nyt tosi montaa lasta ole, jos niitä kouluikäisiä on monta ja/tai on kovin erityistarpeisia niin sitten tietysti tulee enemmän hommaa ja voi olla jo vaikea saada tehtyä täyttä työaikaa.

Riippuu naisesta. Jos on hellan ja nyrkin välissä tai ei ole koulutusta, niin käy sääliksi. Jos taas on kuten kaverini, jolla on omia osinkotuloja muutama sata tonnia vuodessa, niin käy vähän kateeksi.

Miten joku voi luulla että ei ole kunnianhimoa naisella, joka ei käy töissä? Monilla on esim mainetta taiteen parissa, monissa kädentaidoissa, löytyy historiasta monia naisia jotka ovat tieteen saralla menestyneet jne. Monet sijoittaa, tekee siinä sivussa vaikka ja mitä. Ja sinusta kunnianhimo puuttuu? Anna mun kaikki kestää miten yksinkertaista sakkia täällä on. 

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta mielipiteeseeni, voivat olla monenlaisia persoonia. Oma äitini oli kotiäitinä melko pitkään. Lapset ovat hänelle selkeä ykkönen elämässä, viihtyi kotiäitinä. Oli opiskellut ammatin nuorena ja siirtyi työelämään lasten ollessa vähän vanhempia. Oli omillaan toimeentuleva (varakkaasta perheestä), olisi mennyt töihin jos olisi rahan puolesta pitänyt. On viihtynyt kyllä työelämässäkin. Se miten hänen luonteensa eroaa suuresta osasta ihmisiä on se, ettei ole oikein kunnianhimoa ja hän on hyvin vaatimaton. 

Kuulostaa ihan multa. Olin 17 vuotta kotiäitinä, kun nuorin meni yläasteelle lähdin työelämään. Kokiksi aikoinaan opiskelin ja duunia löytyä aika nopeeta. Mä olen perusduunari. En välitä ylenemisistä tms. vaikka kolmessa vuodessa ylenin halusin tai en. ;) Lähinnä työnkuvan muutoksen takia hain paikkaa. Toimistohommat kiinnosteli ehkä enemmän kuin se lieden ääressä kärvistely. Jos meilläkään olisi ollut yhtään rahasta kiinni elämä, niin olisin lähtenyt duuniin aikaisemmin. En ollut mikään edustusvaimo tai moista elämää eletty. Jalat maassa, mahdollisimman paljon omavaraisesti.

Enkä omista lapsista saanut kattoon räkijöitä kasvatettuja. Ovat kukin kilpaurheilijoita olleet, lukion kautta yliopistoon.. Yksi on vielä kilpaurheilun parissa, kaksi valmentaa.. opiskelut, duunit ja harrasteet pitää tyttöjä touhukkaana. Kukaan ei ole kaltaiseni kotikissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidäkään laskea muiden varaan elämäänsä ikinä, vaan pitää järsestää elämä niin, että on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. 

Ja unelma on: Herätys klo 6.30, laitat perheelle aamiaista, herätät puolison ja lapset. Huolehdit koululaiset kouluun ja pienemmät tarhaan, riennät töihin. Töiden jälkeen hakemaan pienet tarhasta, kaupan kautta kotiin, laitat ruokaa, siivoat keittiön, kuulustelet läksyjä, neuvot läksyissä, viet lapsen harrastuksiin, teet iltapalaa, laitan pienimmät nukkumaan, luet iltasadun, kaadut puolikuolleena sänkyyn. Mies vaatii avio-oikeuksiaan. 

Tämä siis perheellisellä.

Toinen unelma voi olla. Mies lähtee aamulla töihin, sinä lähetät koululaiset aamulla matkaan ja jään pienten kanssa kotiin. Teet suht rauhassa lounaan, käyt puistossa , leikkikentällä ja tapaat siellä muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia. Käyt kaupassa, kun siellä ei vielä ole ruuhkaa, tulet kotiin valmistat perheelle päivällistä ja otat koululaiset kotona vastaan jne. 

Näistä voi nainen valita. Nykyään otetaan yleensä tuo ensimmäinen  vaihtoehto , koska muutakaan mahdollisuutta ei ole. Yhden palkalla ei Suomessa eletä, eikä ainakaan osteta asuntoa/autoa /matkusteta lomilla jne. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi luulla että ei ole kunnianhimoa naisella, joka ei käy töissä? Monilla on esim mainetta taiteen parissa, monissa kädentaidoissa, löytyy historiasta monia naisia jotka ovat tieteen saralla menestyneet jne. Monet sijoittaa, tekee siinä sivussa vaikka ja mitä. Ja sinusta kunnianhimo puuttuu? Anna mun kaikki kestää miten yksinkertaista sakkia täällä on. 

Niin no nuo luettelemasi historian menestyneet on just niitä naisia, jotka on tehneet muuta kuin olleet kotiäitinä. 

Suomalaisissa on se vika, naisissa, että he elävät muiden takia. Työ on se isoin asia elämässä mitään muuta ei arvosteta. Sääli, sokeita ja laput silmillä. Ja kun on joku muu, joka ei käy töissä vaan pitää huolen lapsista, kodista, itsestään, siinä sivussa elää elämää niin ei se on kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että onpa tylsä elämä jollain.

Tutustumatta kohteeseen? Eihän meistä kukaan voi tietää mitä kukin esim harrastaa. Tai haluaako elämältä muuta kuin "tylsyyttä" ja mikä kullekin on tylsää? :)

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta töissä saa kehittää itseään. Sinulle muodostuu siellä myös ammattiidentiteetti.

Ei kaikkien duunit ole mitään kehitystyöpaikkoja. Linjastolla kun ollaan, niin siinä sitten ollaan. Tai saa vaihtaa joskus toiselle linjastolle. Jippii!

Leipuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidäkään laskea muiden varaan elämäänsä ikinä, vaan pitää järsestää elämä niin, että on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. 

 

Ja unelma on: Herätys klo 6.30, laitat perheelle aamiaista, herätät puolison ja lapset. Huolehdit koululaiset kouluun ja pienemmät tarhaan, riennät töihin. Töiden jälkeen hakemaan pienet tarhasta, kaupan kautta kotiin, laitat ruokaa, siivoat keittiön, kuulustelet läksyjä, neuvot läksyissä, viet lapsen harrastuksiin, teet iltapalaa, laitan pienimmät nukkumaan, luet iltasadun, kaadut puolikuolleena sänkyyn. Mies vaatii avio-oikeuksiaan. 

Tämä siis perheellisellä.

Toinen unelma voi olla. Mies lähtee aamulla töihin, sinä lähetät koululaiset aamulla matkaan ja jään pienten kanssa kotiin. Teet suht rauhassa lounaan, käyt puistossa , leikkikentällä ja tapaat siellä muita samassa elämäntilantee

Miksi ensimmäisessä vaihtoehdossa mies on saamaton luuseri joka ei edes lapsistaan huolehdi ollenkaan ja vinkuu sitten seksiä ja jälkimmäisessä sama tyyppi ois muka kunnollinen aviomies joka antaa vaimolleen riittävästi rahaa? 

Hänellä on varmaan 50-luvun ajatusmallit

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatus että aina mies elättää🙄 Ja hei, työ on työtä, se oikea elämä on ihan jotain muuta, kaikki se mitä voit tehdä ilman velvollisuutta työnantajaa kohtaan on elämää. Tekee asioita mitä rakastaa, näkee maailmaa, näkee lastensa kasvavan ja saa itse hoitaa heitä ja opettaa heille monia asioita. Tylsää se ettei ole töitä🤣🤣 miksi monet sitten haaveilee lottovoitosta että ei tarvitse tehdä töitä... Hiukan tekopyhää. 

Olen kuullut monen naisen sanovan, että jäisi välittömästi kotiin jos se vaan olisi taloudellisesti mahdollista. Sen takiahan se lotto pyörii viikottain. Toivonpilkahdus siitä, että saisi jäädä kotiin määräämättömäksi ajaksi. Kaikillehan sellainen ei sovi, mutta osa pärjää kyllä. Kotiäityys vaatii selkärankaa, että pysyy pää terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatus että aina mies elättää🙄 Ja hei, työ on työtä, se oikea elämä on ihan jotain muuta, kaikki se mitä voit tehdä ilman velvollisuutta työnantajaa kohtaan on elämää. Tekee asioita mitä rakastaa, näkee maailmaa, näkee lastensa kasvavan ja saa itse hoitaa heitä ja opettaa heille monia asioita. Tylsää se ettei ole töitä🤣🤣 miksi monet sitten haaveilee lottovoitosta että ei tarvitse tehdä töitä... Hiukan tekopyhää. 

Näin. Mä olen kotona, lapsia ei ole, mutta oon siis tehnyt kyllä työuraa pitkään ennen tätä rouvailua. Onhan tää nyt kivaa, pelkkää vapaa-aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidäkään laskea muiden varaan elämäänsä ikinä, vaan pitää järsestää elämä niin, että on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. 

 

Ja unelma on: Herätys klo 6.30, laitat perheelle aamiaista, herätät puolison ja lapset. Huolehdit koululaiset kouluun ja pienemmät tarhaan, riennät töihin. Töiden jälkeen hakemaan pienet tarhasta, kaupan kautta kotiin, laitat ruokaa, siivoat keittiön, kuulustelet läksyjä, neuvot läksyissä, viet lapsen harrastuksiin, teet iltapalaa, laitan pienimmät nukkumaan, luet iltasadun, kaadut puolikuolleena sänkyyn. Mies vaatii avio-oikeuksiaan. 

Tämä siis perheellisellä.

Toinen unelma voi olla. Mies lähtee aamulla töihin, sinä lähetät koululaiset aamulla matkaan ja jään pienten kanssa kotiin. Teet suht rauhassa lounaan, käyt puistossa , leikkikentällä ja tapaat siellä muita samassa elämäntilantee

Tuo jälkimmäinen on painajainen jos se kestää kovin monta vuotta. Ei hetken omaa rauhaa koskaan, päivät jatkuvasti kontaktissa lasten kanssa ja illalla mies on vaatimassa omaa osaansa. Töissä saa sentään syödä yleensä lounaansa rauhassa ja vessassakin käydä. Joskus jopa ajatella ja hoitaa jonkun asian kerralla loppuun asti. Toki edellyttäen että mieskin osallistuu perheensä elämään, jos ei osallistu niin mitä sellaisella miehellä edes tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidäkään laskea muiden varaan elämäänsä ikinä, vaan pitää järsestää elämä niin, että on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. 

 

Ja unelma on: Herätys klo 6.30, laitat perheelle aamiaista, herätät puolison ja lapset. Huolehdit koululaiset kouluun ja pienemmät tarhaan, riennät töihin. Töiden jälkeen hakemaan pienet tarhasta, kaupan kautta kotiin, laitat ruokaa, siivoat keittiön, kuulustelet läksyjä, neuvot läksyissä, viet lapsen harrastuksiin, teet iltapalaa, laitan pienimmät nukkumaan, luet iltasadun, kaadut puolikuolleena sänkyyn. Mies vaatii avio-oikeuksiaan. 

Tämä siis perheellisellä.

Toinen unelma voi olla. Mies lähtee aamulla töihin, sinä lähetät koululaiset aamulla matkaan ja jään pienten kanssa kotiin. Teet suht rauhassa lounaan, käyt puistossa , leikkikentäl

No, koska niinhän se menee. Seuraa vaan tätäkin palstaa, monessa perheessä mies edelleen tulee töistä ja makaa sohvalla, joka töllää puhelintaan tai pelaa. minä ja mun rahat.

Kotiäityyden mahdollistajapuolisot sitten taas ovat itsekin usein perhekeskeisä osallistujia. rahat ja aika ovat yhteisiä. Hoitaa läksyt, kun toinen tekee ruokaa tai toisinpäin.

Aivan eri tyyppisiä ihmisiähän näissä on osalistujat.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli tuollainen. Se sitten kostautui myöhemmin. Tästä syystä en missään nimessä tekisi itse noin enkä suosittele muillekaan. Ei se ole edes lasten etu eikä naisen itsensä varsinkaan niin miksi kerjätä verta nenästään.

Millä tavalla kostautui? Oletko itse äitisi kanssa hyvissä väleissä?

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta mielipiteeseeni, voivat olla monenlaisia persoonia. Oma äitini oli kotiäitinä melko pitkään. Lapset ovat hänelle selkeä ykkönen elämässä, viihtyi kotiäitinä. Oli opiskellut ammatin nuorena ja siirtyi työelämään lasten ollessa vähän vanhempia. Oli omillaan toimeentuleva (varakkaasta perheestä), olisi mennyt töihin jos olisi rahan puolesta pitänyt. On viihtynyt kyllä työelämässäkin. Se miten hänen luonteensa eroaa suuresta osasta ihmisiä on se, ettei ole oikein kunnianhimoa ja hän on hyvin vaatimaton. 

Minkä ikäisiä te lapset olitte kun äitisi meni töihin?

En mitään ihmeempää, kuulostaa hyvältä.

"No, työssäkäyvät tekevät nuo ihan samat asiat ja käyvät sen lisäksi töissäkin. Kotiäidit aina jaksavat luetella töitään, vaikka ne samat ovat kaikilla muillakin." 

Eihän tuossa sanonuttukaan, etteikö muutkin tekisi. Eikä ollut kyse mistään töiden luettelemisesta tuossa mielessä kuin sinä sen otit, vaan hän vain kertoi mihin päivät saa kulumaan. 

Mutta mieti nyt itse, että jos voisit valita: kodinhoito, kaupassa käynnit, ruoat, mahdolliset pihatyöt ym. sen muutaman tunnin aikana kaikessa rauhassa, kun lapset ovat koulussa (alakouluikäisillähän tuo ei ole kuin 3-5 h). Illat sitten pyhitetty perheelle. Siisti koti, kaikki valmista, kaikki hommat hoidettu, kun perhe on illalla paikalla. Ei mitään aikataulusumplimisia, väsyneenä ärsytyksiä ja stressejä, että kuka hoitaa kotona mitäkin sillä aikaa kun toinen kuskaa harrastuksiin ja kun olis se oma kokouskin jne. 

Vastaan se, että kotiin tullessa ihan kaikki on tekemättä. Silmät ristissä alat vääntää äkkiä jotain pöperöä perheelle ja toisella kädellä heittelet tiskejä koneeseen ja kolmannella pyykkejä ja siinä samalla kuulustelet lapselta enkun sanoja jne. Siis tätähän se normaali arki työssäkäyvillä on, mutta jos voisikin valita toisin...?