Mitä ajattelet naisista, jotka ovat kotiäiteinä vielä silloinkin kun perheessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkoot. Kiva, että ovat voineet järjestää asiat noin. Ehkä olen vähän kade. :)

Mä vaan haaveilen vastaavasta, että saisi olla kotona, kun lapset tulee koulusta. Olisin tehnyt välipalat valmiiksi ja sitten turistaisi kiireettömästi.

Mitä sinä itse tekisit sillä välin päivät pitkät? Siivoaisit, pyykkäisit ja laittaisit ruokaa?

Päivät pitkät? Minulla on ekaluokkalainen, koulupäivä on 3-4 tuntia. Vielä jos asuu alueella, että täytyy kuskata kouluun eihän tuossa välissä ehdi kuin käydä kaupassa, syödä lounaan ja laittaa koneellisen pyykkiä, niin päivä on siinä. Monet harrastukset alkavat jopa ennen viittä, puhumattakaan milloin pitää mitäkin hankkia, on koululääkärit, opetuskeskustelut, vanhempainillat, kaikki hankinnat ja muut os

Tätä minäkin aina ihmettelen että millä ne kotirouvat oikein täyttää päivänsä. Minä olin kotona kun lapset oli pieniä koululaisia ja ihan hyvin ehti kotitöiden ja harrastuskuskausten ohessa tehdä myös 4-5 tuntia töitä (tein etänä). En tiedä mihin tuon ajan olisi kuluttanut jos ei olisi ollut töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi luulla että ei ole kunnianhimoa naisella, joka ei käy töissä? Monilla on esim mainetta taiteen parissa, monissa kädentaidoissa, löytyy historiasta monia naisia jotka ovat tieteen saralla menestyneet jne. Monet sijoittaa, tekee siinä sivussa vaikka ja mitä. Ja sinusta kunnianhimo puuttuu? Anna mun kaikki kestää miten yksinkertaista sakkia täällä on. 

Miten voi tulla mainetta tieteen (tai taiteenkaan) parissa tekemättä töitä 😀 Eiköhän se tieteen/taiteen tekeminen nimenomaan ole sitä työtä. 

Moni on niin systeemin pauloissa ja perustaa oman arvonsa sen varaan että suorittaa systeemiä. Elämä sit toisia koulii jossain kohtaa niin, että oppivat vähän avarakatseisuutta muita kohtaan - toiset ei opi koskaan. 

Olen ollut elämässä monenlaista (kotiäiti, työtön, matalapalkkaduunissa, ja ns. paremmassa työssä jne ..  on ihmisiä joille olen aina ollut silti yhtä arvokas ja sama ihminen.  Sitten on niitä, joille olen kiinnostava vain kun olen ollut paremmassa asemassa hierarkiassa. Näiden "statuspellejen" ystävyys ei ole totta, enkä uskoutuisi mistään todellisesta koskaan ikinä heille. 

Ei ole työtä, vaan monet ovat tehneet nimenomaan asioita, mitä he rakastavat, se ei ole työtä ellei siitä makseta palkkaa🙄🙄 itse ainakin teen paljon asioita, mutta en tee töitä. Jos on intohimo johonkin asiaan ja siinä tulee hyväksi, se ei tarvitse sitä että on töissä. Ihme lokerointia taas jollakin.

Itse en ole ikinä hypännyt tuohon oravanpyörään. Nytkin oli ihana loma lasten kanssa pohjoista kierrellen 2kk, vailla huolta mistään kiireistä. Se on elämää.

Jonkun mielestä siis ei voi tulla vaikka arvostetuksi maalariksi, jos ei töissä?

Periaatteen tasolla kannatan kaikkien perheiden oikeutta sopia työnjaosta itselleen parhaiten sopivalla tavalla, mutta en voi olla pitämättä valintaa jäädä vuosikausiksi työelämän ulkopuolelle vastuuttomana. Taloudellinen riippuvaisuus toisesta on aina riski, varsinkin kun nykyään todennäköisyys avioerolle on suunnilleen 50-50. 

Vierailija kirjoitti:

Periaatteen tasolla kannatan kaikkien perheiden oikeutta sopia työnjaosta itselleen parhaiten sopivalla tavalla, mutta en voi olla pitämättä valintaa jäädä vuosikausiksi työelämän ulkopuolelle vastuuttomana. Taloudellinen riippuvaisuus toisesta on aina riski, varsinkin kun nykyään todennäköisyys avioerolle on suunnilleen 50-50. 

Joillain rouvilla voi myös olla omaa valuuttavarantoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen entisen naapurini. Eron jälkeen joutui sitten töihin. 

Saiko töitä helposti? Nykyaikana kun ei edes korkeakoulutus ja oman alan työkokemus ole mikään tae työnsaannista, niin luulisi vuosikausia kotona olleen työllistymisen olevan aika vaikeaa. Koulutuksen tietotaito auttamattomasti vanhentunutta ja työkokemusta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että onpa tylsä elämä jollain.

Palkkatyössä kun päivät ovatkin niin suunnattoman jännittäviä... 🤔

Tunnen pari. Toinen on opettaja ja toinen keskisuurenp perheyhtiön enemmistöosakas. 

Molemmat elävät ja rahoittavat elämää pääomatuloilla, tekevät hyväntekeväisyyttä, auttavat suvun vanhuksia, harrastavat paljon, matkustelevat jne. Tosin, eivät yksin tee kotitöitä, molemilla käy siivooja. 

Toisella neljä lasta ja toisella 5. 

Ja suoraan sanoen, haluaisin olla heidän asemassaan. Ollaan hyviä ystäviä, jo lapsuudesta alkaen.