Vanha äitini tarvii apua ja ja autankin, mutta

Vierailija kirjoitti:

Miksi te suostutte tuollaiseen? Laskut e-laskuina, apteekkijutut kotiinkuljetuksella ja samoin kauppatavarat kotiin kerran viikossa. Siivoukset hoitaa siivooja. Jos ei kelpaa, niin ilmankin voi olla. 

Koska äiti on minulle rakas enkä voisi häntä kohdella noin.

Jäärä se on meidänkin äiti ja haluaa pompottaa muita mielensä mukaan. Mutta ei mekään  voida suostua perheiden ja omien elämiemme kustannuksella mihin tahansa. Emme aja jonnekin tiettyyn vain koska hän haluaa emmekä juuri silloin kun hän haluaa. Ollaan autettu hankkimaan apuja kotiin ja minä hoidan hänen raha-asiansa. Turvarannekkeeseen yms taipui vasta kun joutui kyllin tiukille terveytensä kanssa ja alkoi pelätä yksin kotona, huolii kotiapua vaikka nirisee jne.  Hyvin vahva persoona.

Pidän visiitit lyhyenä. Onneksi asuu samassa kaupungissa.

Vanhukselle pitäisi järjestää ohkelmanumetot erikseen ja asioiden hoito on oma juttunsa. Mutta kun ei kelpaa mikään kunnan järjestämä viriketoiminta, tai muiden sukulaisten tapaaminen

Hoidan äitini ja anoppini asioita. Toinen jääräpää toisissa, ja toinen toisissa asioissa. Kaikessa en vaan saa tahtoani läpi vaikka puhun kuin Runeberg. Tarkoitan käytännön asioitten helpommaksi tekemistä. Heidänkin tahtoa pitää jnkv kunnioittaa. Tietysti. Luin näitä viestejä, ja vähän lohdutti että samoja murheita muillakin. 

Pistin taas lädet ristiin. Olen 80, ajan autoa, pärjään, pää toimii.  Otan maksettua apua jos tarvitsen.

Lapset on kaukana, toivottavast kuolen saappaat jalassa kuten sisarukseni ja mieheni, en ehdi taakaksi olla.

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti

Minä kun teen kotona töitä niin olen töissä. Sukulaisten ei tarvitse tietää missä niitä teen tai mitä teen. 

Ei se paljon lohduta, mutta meidän aikamme tulee vielä. Meistä tulee vanhana samanlaisia. Kaipaamme tärkeänä oloa ja läheisiämme, pelkäämme yksinäisyyttä ja hylkäämistä. Maailma supistuu pienten konkreettisten asioitten hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukselle pitäisi järjestää ohkelmanumetot erikseen ja asioiden hoito on oma juttunsa. Mutta kun ei kelpaa mikään kunnan järjestämä viriketoiminta, tai muiden sukulaisten tapaaminen

Mikä ihme tuo on? Ihmiset haluavat elää hyvää ja mielenkiintoista arkea, tehdä niitä asioita, jotka ennenkin ovat olleet mielenkiintoisia. He eivät käydä jossain päivähoidossa muiden ehdoilla.

Niin tuttua juttua. Hermot menee täälläkin.

Jäärät voi olla oikeasti tosi raskaita. Mä jouduin vuosi sitten kysymään isältäni, kumman hän on valmis hautaamaan ensin: vaimonsa vai nuorimman tyttärensä. Edes siinä vaiheessa, kun mä sairastuin, isä ei olisi huolinut apua keneltäkään muulta kuin multa. Kun lakkasin lääkärin suosituksesta  vastaamasta puhelimeen, alkoi ulkopuolinen apukin kelvata. 

Ketjussa tulikin esille jo vanhuksen seuran tarve. Mun isä soitteli mulle aiemmin milloin mistäkin asiasta ja sanoi, että tule äkkiä tänne. Kun menin, siellä oli jo kahvi valmiiksi keitetty. Tein pyydetyn homman ja sitten piti jäädä vielä kahvillekin. Ymmärrän kyllä, että muistisairaasta vaimosta ei ole kovin hyvää juttuseuraa, joten monista asioista isä soitti mut apuun vain ja ainoastaan sen takia, että halusi musta juttuseuraa. Kun lakkasin jäämästä kahville (eli hoidin vain sen akuutin homman), väheni isän soitotkin jonkin verran. 

Nyt, kun äiti on jo poissa eikä sairaanhoitajatyttären tarvitse rampata siellä milloin mistäkin ihottumasta, vatsakivusta, huonovointisuudesta jne, tilanne on muuttunut sikäli, että nyt isä tarvitsee autokyytiä milloin minnekin.  Mulla ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, joten nakki napsahti nyt mun siskolleni. Siskoni jäi just eläkkeelle ja varmaan kuvitteli, että nyt voi viettää pidempiä aikoja mökillään, mutta isä on sopinut ensi viikoksi ihan joka ainoalle päivälle jotain menoja. Isä pääsisi kyllä taksillakin, mutta koska kaipaa myös seuraa, niin haluaa siskoni toimivan kuskina. 

Vanhuksen yksinäisyys voi tulla esille just tällä tavalla. Ei ne asiat, mitä tehdään ja miten tehdään, ole lopulta vanhukselle itselleenkään niin tärkeitä kuin mitä antaa ymmärtää. Oleellisempaa vanhukselle on, että saa viettää mahdollisimman paljon aikaansa lastensa kanssa. Ihan sama, vaikka sillä lapsella tulisi sinistä savua korvista ärtymyksen takia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti

Siinäpä se. Vieraita ihmisiä ei voi pompottaa. Vanhana meitä vaivaa vallanhimokin.

Ja mikä siinä on niin ylivoimaista maksaa taksista, jos on hyvä eläke ja kymmien tuhansien säästöt. Voisivat mummut kyläillä ja kahvitella toistensa luona, käydä vaikka kimpassa kaupassa. Mut ei. Tytär on se jota juoksutetaan

Asun onneksi satojen kilometrien.päässä. Äiti valittaa puhelimitse yli tunnin.puheluita ihan kaikista vääryyksistä mitä hänen omasta mielestään häntä kohtaan on tehty.

Niitä sitten muuten riittää, mitään hyvää ei ole yli 80 vuoden aikana tapahtunut. Mikään ei ole ikinä koskaan milloinkaan ollut hänen omaa syytään.

Narsistinen ja harhaluuloinen ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti

Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?

Vierailija kirjoitti:

Ei se paljon lohduta, mutta meidän aikamme tulee vielä. Meistä tulee vanhana samanlaisia. Kaipaamme tärkeänä oloa ja läheisiämme, pelkäämme yksinäisyyttä ja hylkäämistä. Maailma supistuu pienten konkreettisten asioitten hoitoon.

Meidän sukupolvi saa juttuseuraa netistä ja tulevaisuudessa myös tekoälystä

Vanhana ihminen muuttuu lapseksi jälleen. Tulee uhmaikä uudestaan ja kiukuttelua piisaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Hyvin usein nämä jäärät kieltäytyvät kaikista kerhoista kuten myös kotihoidon käynneistä, kuten myös kotiin tuoduista ateriapalvelun ruoista.

Ja sitten taas valitetaan.