Vanha äitini tarvii apua ja ja autankin, mutta

Vierailija kirjoitti:

Asun onneksi satojen kilometrien.päässä. Äiti valittaa puhelimitse yli tunnin.puheluita ihan kaikista vääryyksistä mitä hänen omasta mielestään häntä kohtaan on tehty.

Niitä sitten muuten riittää, mitään hyvää ei ole yli 80 vuoden aikana tapahtunut. Mikään ei ole ikinä koskaan milloinkaan ollut hänen omaa syytään.

Narsistinen ja harhaluuloinen ihminen. 

Kun katsot äitiäsi, näet oman vanhuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä siinä on niin ylivoimaista maksaa taksista, jos on hyvä eläke ja kymmien tuhansien säästöt. Voisivat mummut kyläillä ja kahvitella toistensa luona, käydä vaikka kimpassa kaupassa. Mut ei. Tytär on se jota juoksutetaan

Koska tytär on rakas, ne muut mummut eivät ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti

Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?

Minun äidillä on vielä pari elossa olevaa sisarusta. Sanoin äidille, että soita heille vaikka joka päivä. "No kun ne kuitenkin jauhaa vaan omia asioitaan" oli vastaus. Toisen sisaruksen kanssa hänellä menee aina tappeluksi kummalla on pahemmat vaivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti

Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?

Olen introvertti ollut ikäni, nyt 80.  En ole koskaan kaivannut "seurapiirejä", mies oli paras kaverini. 

Lapsille olen sanonut, älkää raijatko minua mihinkään tekemään vessapaperirullista tonttuja ja tuttavuutta tekemään toisten höperöiden kanssa. En viihtyisi kunnan vanhusten jutuissa ja seurakunnan vielä vähemmän, ei ole edes lauluääntä.  En jaksaisi taivaan iloon kaipaavia muita mummuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti

Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?

Mutta samat mummot juttelee ummet lammet ja tyttären perheen asiat kaupan kassalle ja apteekin henkilökunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei se paljon lohduta, mutta meidän aikamme tulee vielä. Meistä tulee vanhana samanlaisia. Kaipaamme tärkeänä oloa ja läheisiämme, pelkäämme yksinäisyyttä ja hylkäämistä. Maailma supistuu pienten konkreettisten asioitten hoitoon.

Vanhuksien käytöksessä ja asenteissa on todella isoja eroja. Toiset ovat edelleen hyviä tyyppejä, kuten ovat aina olleet ja toiset taas lähinnä pahoinpitelevät lapsiaan joko henkisesti tai jopa fyysisesti. Sitten ihmetellään kun lapset eivät käy.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon havainnut, että vanhukset haluaa hoitaa kaiken "paikan päällä" ja ihan ymmärrettävää. Sehän on tuttua heille. Ja bonuksena se, että saa aikuisen lapsen/muun seuralaisen mukaan ja viettämään aikaa kanssaan. Mikäs sen inhimillisempää.

Mutta kun tiistaina aamu on alkanut sillä, että vanhus soittaa kesken aamupalaverin 5 kertaa (no mutta sinähän olet kotona, itse kerroit että et mene toimistolle, mikä ihmeen etä ja mikä ihmeen tiimssi" ja kertoo, että tänään on lääke x loppu. Eikä käy kannassa uusia, kun apteekissa nämä asiat hoidetaan, niin tänään on mentävä. Ja siinä meni sen päivän ylityöt ja näköjään sitte  pilatestuntikin, vaikka oli maksettu. Onneksi teini pääsee omiin harkkoihin kaverin kyydillä, kunhan muistan muistuttaa että sopii kaverin kanssa ajoissa. Ja parempi, että tänään tiistaina kuin huomenna, sillä silloin on kuopuksen fysioterapia. Ja ehjä tässä saisi samalla muorin kauppa-asiat hoidett

Jaa-a. Ennen vanhaan ei vanhukset joutuneet elelemään ilman omaa perhettään. Suomen laissa oli 1960-luvulle saakka, että vanhemmista pitää huolehtia vanhana. 

Useimmat ottivat vanhuksen luokseen (vuorotellen vuodeksi kerrallaan sisarukset) asumaan. Kaupungeissakin siis. Tai sitten naimattomia asui vanhuksen kanssa vanhuksen kodissa. 

Ymmärrettävää, että kaipaa seuraa. 

Ja miten pihejä vanhukset on! Välillä ihan monttu auki ihmettelen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä siinä on niin ylivoimaista maksaa taksista, jos on hyvä eläke ja kymmien tuhansien säästöt. Voisivat mummut kyläillä ja kahvitella toistensa luona, käydä vaikka kimpassa kaupassa. Mut ei. Tytär on se jota juoksutetaan

Koska tytär on rakas, ne muut mummut eivät ole. 

Todellakin naulan kantaan. Vanhukset toivovat yhteyttä omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. 

Ei toiset samanikäiset merkitse mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun onneksi satojen kilometrien.päässä. Äiti valittaa puhelimitse yli tunnin.puheluita ihan kaikista vääryyksistä mitä hänen omasta mielestään häntä kohtaan on tehty.

Niitä sitten muuten riittää, mitään hyvää ei ole yli 80 vuoden aikana tapahtunut. Mikään ei ole ikinä koskaan milloinkaan ollut hänen omaa syytään.

Narsistinen ja harhaluuloinen ihminen. 

Kun katsot äitiäsi, näet oman vanhuutesi.

Niinkö, olen toivoakseni tullut isääni. Lapseni ovat edelleen.puheväleissä kanssani, toisin oli äitini kanssa kun olin heidän iässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun onneksi satojen kilometrien.päässä. Äiti valittaa puhelimitse yli tunnin.puheluita ihan kaikista vääryyksistä mitä hänen omasta mielestään häntä kohtaan on tehty.

Niitä sitten muuten riittää, mitään hyvää ei ole yli 80 vuoden aikana tapahtunut. Mikään ei ole ikinä koskaan milloinkaan ollut hänen omaa syytään.

Narsistinen ja harhaluuloinen ihminen. 

Kun katsot äitiäsi, näet oman vanhuutesi.

Sinulla on nyt jo kaikki huonosti vaikla olet nuorempi.  Omahyväisenä voin todeta  etten koskaan soita lapsille päin, he soittavat jos on asiaa. Whatsapp viestejä voin laittaa joskus. Enemmän oikeestaan viesteillä kommunikoidaan.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset kaipaa seuraa ja juoksuttaa omaisia myös omaksi turvakseen. Mukaan johonkin eläkeläiskerhoon, että löytyy sisältöä päiviin. 

Ehdotin tätä. Oli keskustelupiiriä, ristikkokerhoa, neulontakerhoa, yhteisruokalua. 'Mitä minä siellä niitten kanssa puhuisin????' Oli kommentti

Tää on oikeasti ihan hyvä kommentti. Mitä SINÄ puhuisit vieraille ihmisille, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ne omat kiinnostuksenkohteet ei enää ole ulottuvilla?

Mutta samat mummot juttelee ummet lammet ja tyttären perheen asiat kaupan kassalle ja apteekin henkilökunnalle.

Miten ihmeessä kaikilla on avuttomat ja höpelöt äidit?  Kaupan kassatytölle noin 20v mukako sanoisin muuta kuin kiitos!  Tai apteekissa?

Taidan olla outo 80 v.  Tosi outo kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun onneksi satojen kilometrien.päässä. Äiti valittaa puhelimitse yli tunnin.puheluita ihan kaikista vääryyksistä mitä hänen omasta mielestään häntä kohtaan on tehty.

Niitä sitten muuten riittää, mitään hyvää ei ole yli 80 vuoden aikana tapahtunut. Mikään ei ole ikinä koskaan milloinkaan ollut hänen omaa syytään.

Narsistinen ja harhaluuloinen ihminen. 

Kun katsot äitiäsi, näet oman vanhuutesi.

Niinkö, olen toivoakseni tullut isääni. Lapseni ovat edelleen.puheväleissä kanssani, toisin oli äitini kanssa kun olin heidän iässään.

Mieti myös omaa osuuttasi asiaan. Äitisi kertomana asia saattaisi kuulostaa erilaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun onneksi satojen kilometrien.päässä. Äiti valittaa puhelimitse yli tunnin.puheluita ihan kaikista vääryyksistä mitä hänen omasta mielestään häntä kohtaan on tehty.

Niitä sitten muuten riittää, mitään hyvää ei ole yli 80 vuoden aikana tapahtunut. Mikään ei ole ikinä koskaan milloinkaan ollut hänen omaa syytään.

Narsistinen ja harhaluuloinen ihminen. 

Kun katsot äitiäsi, näet oman vanhuutesi.

Tai sitten ei näe. Isä oli vanhuksena hyvin erilainen kuin äiti on ja persoonana muutenkin. Olen isäni kaltainen ja luulen että vanhanakin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä siinä on niin ylivoimaista maksaa taksista, jos on hyvä eläke ja kymmien tuhansien säästöt. Voisivat mummut kyläillä ja kahvitella toistensa luona, käydä vaikka kimpassa kaupassa. Mut ei. Tytär on se jota juoksutetaan

Koska tytär on rakas, ne muut mummut eivät ole. 

Todellakin naulan kantaan. Vanhukset toivovat yhteyttä omiin lapsiin ja lapsenlapsiin. 

Ei toiset samanikäiset merkitse mitään. 

Samaiset vanhukset ovat voineet olla ihan kadoksissa omilta lapsiltaan, kun ovat olleet 45-75 v. kun on se vanhuksen oma seurapiirielämä vienyt ihan mennessään, eikä mitään apua ole omille lapsille tullut edes pyydettäessä. 

Sitten yhtäkkiä pitäisi päivystää 24/7/365 vaikka on oma perhe ja työ hoidettavana. Ei mitään kohtuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ja miten pihejä vanhukset on! Välillä ihan monttu auki ihmettelen.

Jos sinäkin saisit  1300 kuussa voisit olla pihi.

Siitä vuokra, lääkkeet, ruoka, puhelin ym

Ihmiskunnan historiassa on epäluonnollista, että vanhukset jätetään asumaan yksin. Siis eivät asu perheyhteisönsä kanssa. 

Jos se on muistisairaus, niin se vaan oireilee nii. Ei sille äitisi mahda mitään.

Omalla äidillä lähimuisti heikkenee. Itse ymmärtää ja harmittelee, kun muisti menee ja tiedostaa sen.

Tuo muistisairaus vie aloitekykyä. Äiti pitää vahdata, että syö ja ottaa lääkkeet. Vaikka sanon asiasta ja hän sanoo, että kyllä tekee, niin usein se menee vaan ohi. Ja on jäänyt lääke ottamatta tai lämmittämäänsä ruoka syömättä. Eteisessä saattaa istua pitkään vaatteet päällä, muttei pääse eteenpäin.

Aivot sen tekee. Olenkin nyt alkanut soittamaan uudelleen perään ja lääkkeet vahtinut puhelimessa, samoin syömisen.

Helposti otan itseeni, kun äiti ei tee asioita, kuten on suunniteltu. MUTTA tuo muistisairaus on se, mikä vaikuttaa noin -ja yritän olla armollisempi äidille ja armollisempi itselleni, että vaikka kuinka haluan, niin asiat ei vaan mene niin.

Muistisairasta ei sovi muistuttaa muistamattomuudesta, koska se vaan syö henkistä olotilaa. Ei hän tahallaan tuota tee.

Itse olen paakattanut aika paljon, mutta nyt yritän olla fiksusti. Huomaan äidin muistin heikkenevän pikkuhiljaa enemmän. Moneen asiaan kuitenkin pystyy. Ymmärrys eikä äly tässä sairaudessa katoa.

Kannattaa tutkituttaa kunnolla, että mikä muistisairaus on kyseessä ja hankkia siitä sitten tietoa.

Julkisella jättivät tutkimatta kunnolla (tyytyivät Alzheimerin diagnoosiin)- jatkettiin tarkempiin tutkimuksiin yksityiselle erikoistuneelle lääkärille ja sieltä saatiin tietoa lisää. On muu muistisairaus tämä, kuin tuo Alzheimerin.

Kannattaa jakaa vastuuta ja hankkia apuja.

Nro 47: "Jaa-a. Ennen vanhaan ei vanhukset joutuneet elelemään ilman omaa perhettään. Suomen laissa oli 1960-luvulle saakka, että vanhemmista pitää huolehtia vanhana. 

Useimmat ottivat vanhuksen luokseen (vuorotellen vuodeksi kerrallaan sisarukset) asumaan. Kaupungeissakin siis. Tai sitten naimattomia asui vanhuksen kanssa vanhuksen kodissa. 

Ymmärrettävää, että kaipaa seuraa."

Totta, mutta nämä tämän päivän vanhukset laittoivat omat vanhuksensa vanhainkoteihin, koska tosiaan tuo laki muuttui jo silloin, kun tämän päivän vanhukset olivat vielä nuoria. Eivät he niitä mökinmummoja ottaneet omiin kerrostaloasuntoihinsa kaupunkiin vaan mummot olivat kotipaikkakuntansa vanhainkodeissa, jos eivät kotonakaan enää pärjänneet. Siellä vanhainkodeissa oli mummoille seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti pääsee kauppaan hyvin kävellen, mutta liukkaalla kelillä tarvii nastat ja ne taas on liukkaat kaupassa. Olen ehdottanut, että  tuon ostokset listan mukaan ja hän voi tehdä erikseen kävelylenkit. Ei käy. Pitää päästä itse valitsemaan ne tasan 6 tuotetta joka viikko

Mun äidin pitää päästä Prismaan JOKA PÄIVÄ. Siskoni asuu vieressä mutta kaupassakäyntiapu ei kelpaa. Sitten äiti valittaa ylämäkeä ja ottaa taksin. Matkaa n. 700 m.