Lue keskustelun säännöt.
Näin äidin raivoamassa n. 5 v lapselle
15.01.2025 |
Keskellä kaupunkia. Kun sanoin asiasta hän sanoi "pidä **ttu turpas kii ja huolehdi omista asioistas." Huuto sekä lapselle että minulle kuului varmaan puolen km päähän.
Lapsi vaan itki eikä puhunut mitään ja seurasi hiljaa äitiään katse maassa, äidin raivotessa lapselle.
Onko lasun paikka? Mitä tällaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä?
Huoli jäi lapsesta. Taisi vika olla pelkästään vaan äidin päässä ja lapsen muka hidas kävely vaan tekosyy raivota.
Ja joo on minullakin joskus hermo mennyt mutta tuo oli jo aika pelottavaa käytöstä. Jo alkoi itseänikin ahdistamaan. Voi vaan kuvitella miltä pienestä tuntuu.. ja varmaan on huutaminen vielä pahempaa kotona jos noin avoimesti kehtaa raivota.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kerran ollut tilanteessa, jossa äiti sanoi lapselleen "saat selkääs kun päästään kotiin". Tilanne oli kyllä varmasti äidillekin kamala, koska lapsi oli karannut ulos kaupasta ja juoksemassa kadulle kun saatiin viime hetkellä kiinni, joten sinällään ymmärrän voimakkaan reaktion, mutta kyllähän tuo huolen jätti että millaista kotona on, jos julkisella paikalla noin sanoo. En vaan tiennyt yhtään heidän henkilöllisyyttään joten minkäs teet. En oikein tajunnut edes puuttua kun jotenkin en ensin edes uskonut korviani että todellako äiti sanoi noin.
Voisit jo unohtaa. Ilmeisesti sinulla ei ole omia huolia ollenkaan?
No en ole menettänyt yöuniani tuon vieraan lapsen takia joka lienee jo pitkälle teini-iässä. Tuli vain mieleen tätä ketjua lukiessa. Kyllä maailmassa huonoja äitejä on, tiedä sitten millaista heillä kotona. Toisaalta en tykkää siitä, että yhden lyhyen kohtaamisen vuoksi tuomitaan, kuten nyt vauvapalstalla on tyypillisesti tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Huutamisesta jää todella helposti traumat. Huutaminen on vuorovaikutusongelma. Jos vanhempi ei osaa vuorovaikuttaa negatiivisia asioita ilman raivoamista, tämä tarvitsee apua.
Lapsen huutamisesta jää traumat myös. Ja bonuksena kuulovaurio, koska kimeämpi ääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun lapsi ei usko? Jatkaa vaan kiljumistaan ja nauraa räkättää päälle? Vanhemman kuuluu lässyttää lässyttämästä päästyään kuin lehmänhermoinen laiskiainen tai nöyrä kynnysmatto?
Vanhempi opettelee kasvattamista. Ellei pärjää itse, hankkii apua esim. neuvolasta, sosiaalivirkailijoilta.
Ei niiltä opi muuta kuin lässyttämistä. Sinun neuvosi?
Kaikki eivät sovellu vanhemmiksi. Joskus lasten voi olla parempi kokea turvaa ja rakkautta jossain muualla. Ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurustossani asuu äiti, joka huutaa ja kiroilee taaperoikäisille kaksosilleen. :(
Yhdessäkin taaperossa on kädet täynnä töitä, mitä jos tarjoat vaikka apua, voisit vaikka ehdottaa että tulisit siivoo vapaa-aikana, jos toisten asiat niin kovin stressaa niin vois hyvin tehdä jotain hyödyllistä.
Äiditkin ovat ihmisiä. Mielestäni raja menee fyysisessä koskemattomuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mulla on kakat housuissa
Kiljuvilla lapsilla on myös paskat housuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Huutamisesta jää todella helposti traumat. Huutaminen on vuorovaikutusongelma. Jos vanhempi ei osaa vuorovaikuttaa negatiivisia asioita ilman raivoamista, tämä tarvitsee apua.
Lapsen huutamisesta jää traumat myös. Ja bonuksena kuulovaurio, koska kimeämpi ääni.
Sitten vanhempi on hyvä ja ilmoittaa sossuille asian, niin saa elää itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun lapsi ei usko? Jatkaa vaan kiljumistaan ja nauraa räkättää päälle? Vanhemman kuuluu lässyttää lässyttämästä päästyään kuin lehmänhermoinen laiskiainen tai nöyrä kynnysmatto?
Vanhempi opettelee kasvattamista. Ellei pärjää itse, hankkii apua esim. neuvolasta, sosiaalivirkailijoilta.
Ei niiltä opi muuta kuin lässyttämistä. Sinun neuvosi?
Kaikki eivät sovellu vanhemmiksi. Joskus lasten voi olla parempi kokea turvaa ja rakkautta jossain muualla. Ikävä kyllä.
Ei vaan neuvosi, miten vanhemman tulisi toimia ylläkuvatussa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Huutamisesta jää todella helposti traumat. Huutaminen on vuorovaikutusongelma. Jos vanhempi ei osaa vuorovaikuttaa negatiivisia asioita ilman raivoamista, tämä tarvitsee apua.
Lapsen huutamisesta jää traumat myös. Ja bonuksena kuulovaurio, koska kimeämpi ääni.
Tulppaa emättimesi. Ihmisiä on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurustossani asuu äiti, joka huutaa ja kiroilee taaperoikäisille kaksosilleen. :(
Yhdessäkin taaperossa on kädet täynnä töitä, mitä jos tarjoat vaikka apua, voisit vaikka ehdottaa että tulisit siivoo vapaa-aikana, jos toisten asiat niin kovin stressaa niin vois hyvin tehdä jotain hyödyllistä.
Ei stressaa. Ja mulla on ihan omakin elämä. Naapuri vaikuttaa sitä paitsi niin ikävältä ihmiseltä, että mieluiten pidän hajurakoa. :)
Vierailija kirjoitti:
Äiditkin ovat ihmisiä. Mielestäni raja menee fyysisessä koskemattomuudessa.
Ei mene. Voi repiä hiuksista/parrasta ristiriitatilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Huutamisesta jää todella helposti traumat. Huutaminen on vuorovaikutusongelma. Jos vanhempi ei osaa vuorovaikuttaa negatiivisia asioita ilman raivoamista, tämä tarvitsee apua.
Lapsen huutamisesta jää traumat myös. Ja bonuksena kuulovaurio, koska kimeämpi ääni.
Sitten vanhempi on hyvä ja ilmoittaa sossuille asian, niin saa elää itsekseen.
Miten ne sossut sille huutamiselle osaa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurustossani asuu äiti, joka huutaa ja kiroilee taaperoikäisille kaksosilleen. :(
Yhdessäkin taaperossa on kädet täynnä töitä, mitä jos tarjoat vaikka apua, voisit vaikka ehdottaa että tulisit siivoo vapaa-aikana, jos toisten asiat niin kovin stressaa niin vois hyvin tehdä jotain hyödyllistä.
Ei stressaa. Ja mulla on ihan omakin elämä. Naapuri vaikuttaa sitä paitsi niin ikävältä ihmiseltä, että mieluiten pidän hajurakoa. :)
Voisivatpa lapsetkin pitää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiditkin ovat ihmisiä. Mielestäni raja menee fyysisessä koskemattomuudessa.
Miksi? Miksi koskeminen olisi jotenkin selvästi pahempaa kuin huutaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurustossani asuu äiti, joka huutaa ja kiroilee taaperoikäisille kaksosilleen. :(
Yhdessäkin taaperossa on kädet täynnä töitä, mitä jos tarjoat vaikka apua, voisit vaikka ehdottaa että tulisit siivoo vapaa-aikana, jos toisten asiat niin kovin stressaa niin vois hyvin tehdä jotain hyödyllistä.
Ei stressaa. Ja mulla on ihan omakin elämä. Naapuri vaikuttaa sitä paitsi niin ikävältä ihmiseltä, että mieluiten pidän hajurakoa. :)
Voisivatpa lapsetkin pitää :(
En yhtään ihmettele miksi lapsia hankitaan. Ei niiden vanhempien seuraa kukaan vapaaehtoisesti halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun lapsi ei usko? Jatkaa vaan kiljumistaan ja nauraa räkättää päälle? Vanhemman kuuluu lässyttää lässyttämästä päästyään kuin lehmänhermoinen laiskiainen tai nöyrä kynnysmatto?
Vanhempi opettelee kasvattamista. Ellei pärjää itse, hankkii apua esim. neuvolasta, sosiaalivirkailijoilta.
Ei niiltä opi muuta kuin lässyttämistä. Sinun neuvosi?
Kaikki eivät sovellu vanhemmiksi. Joskus lasten voi olla parempi kokea turvaa ja rakkautta jossain muualla. Ikävä kyllä.
Ei vaan neuvosi, miten vanhemman tulisi toimia ylläkuvatussa tilanteessa?
Pitkäjänteinen, kärsivällinen, säännönmukainen toimintamalli, jossa asiat selostetaan ennalta, tapahtumaongelmahetkellä ja kerrataan jälkikäteen. Lapsi tietää, mitä seuraa mistäkin ja miksi asiat eivät ole sallittuja. Ei fyysistä eikä henkistä väkivaltaa, jämpti asenne. Pidempään selostamiseen kuluisi tunti. Ulkopuolista apua voi hakea, ellei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurustossani asuu äiti, joka huutaa ja kiroilee taaperoikäisille kaksosilleen. :(
Yhdessäkin taaperossa on kädet täynnä töitä, mitä jos tarjoat vaikka apua, voisit vaikka ehdottaa että tulisit siivoo vapaa-aikana, jos toisten asiat niin kovin stressaa niin vois hyvin tehdä jotain hyödyllistä.
Ei stressaa. Ja mulla on ihan omakin elämä. Naapuri vaikuttaa sitä paitsi niin ikävältä ihmiseltä, että mieluiten pidän hajurakoa. :)
Voisivatpa lapsetkin pitää :(
En yhtään ihmettele miksi lapsia hankitaan. Ei niiden vanhempien seuraa kukaan vapaaehtoisesti halua.
Eikä vanhemmat halua lapsiaan enää sitten kun on selvinnyt, millaisia sekopäitä ne ovat. Lapsi ei välttämättä ole luonnostaan puhdas, vilpitön, autuas, hyväsydäminen tabula rasa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kerran ollut tilanteessa, jossa äiti sanoi lapselleen "saat selkääs kun päästään kotiin". Tilanne oli kyllä varmasti äidillekin kamala, koska lapsi oli karannut ulos kaupasta ja juoksemassa kadulle kun saatiin viime hetkellä kiinni, joten sinällään ymmärrän voimakkaan reaktion, mutta kyllähän tuo huolen jätti että millaista kotona on, jos julkisella paikalla noin sanoo. En vaan tiennyt yhtään heidän henkilöllisyyttään joten minkäs teet. En oikein tajunnut edes puuttua kun jotenkin en ensin edes uskonut korviani että todellako äiti sanoi noin.
Voisit jo unohtaa. Ilmeisesti sinulla ei ole omia huolia ollenkaan?
Sama asennevamma oli tuolla aloitustektissä kuvatulla äidillä. Hänellä oli kova kiire hankkia ongelmia itselleen ja lapselleen ja sitten ihmetellään miksi elämä on raskasta kun on itse kaikki ongelmat hankkinut omalla näköalattomalla toiminnallaan.
Huonoa kasvatusta, jos ei voi näyttää lapselle että suuttuessaan saa huutaakin. Pimeeksi mennyt.
Huutamisesta jää todella helposti traumat. Huutaminen on vuorovaikutusongelma. Jos vanhempi ei osaa vuorovaikuttaa negatiivisia asioita ilman raivoamista, tämä tarvitsee apua.