Lue keskustelun säännöt.
Näin äidin raivoamassa n. 5 v lapselle
15.01.2025 |
Keskellä kaupunkia. Kun sanoin asiasta hän sanoi "pidä **ttu turpas kii ja huolehdi omista asioistas." Huuto sekä lapselle että minulle kuului varmaan puolen km päähän.
Lapsi vaan itki eikä puhunut mitään ja seurasi hiljaa äitiään katse maassa, äidin raivotessa lapselle.
Onko lasun paikka? Mitä tällaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä?
Huoli jäi lapsesta. Taisi vika olla pelkästään vaan äidin päässä ja lapsen muka hidas kävely vaan tekosyy raivota.
Ja joo on minullakin joskus hermo mennyt mutta tuo oli jo aika pelottavaa käytöstä. Jo alkoi itseänikin ahdistamaan. Voi vaan kuvitella miltä pienestä tuntuu.. ja varmaan on huutaminen vielä pahempaa kotona jos noin avoimesti kehtaa raivota.
Kommentit (165)
Monen vanhemman ongelma on kärsivällisyyden puute. Hermot menee, kun lapsi ei heti osaa/ ymmärrä. Lapselle moni asia joka aikuiselle on itsestäänselvää, vaatii rauhallista kärsivällistä selittämistä ja harjoittelua ennen kuin sujuu. Lapset kyllä haluavat toimia oikein, mutta eivät he itsestään osaa, jos kukaan ei opeta. Lapset tarvitsevat myös kannustusta ja kehuja jotta itsetunto ja usko omaan osaamiseen vahvistuu. Pätee muuten myös aikuisiin. On ihan luonnollista, että kun jostain toiminnasta saa kehuja ja positiivista palautetta, niin sen tekee mielellään uudelleen.
Epäonnistumistakaan ei pidä mennä kuppi nurin, vaan silloin palautellaan lapsi raiteille, ja kerrataan miten lapsen odotetaan toimivan. Pitää myös ymmärtää, että lapsellakin on huonoja päiviä siinä missä aikuisellakin. Lisäksi aikuisen pitää osata säädellä vaatimustasoa lapsen jaksamisen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Huutamisesta jää todella helposti traumat. Huutaminen on vuorovaikutusongelma. Jos vanhempi ei osaa vuorovaikuttaa negatiivisia asioita ilman raivoamista, tämä tarvitsee apua.
Jos joku saa traumoja siitä että äiti huutaa joskus, niin ei tule pärjäämään tässä maailmassa. No joo nykyään on muotia saada traumoja jo siitä, että joku katsoo kohti. Oikeasti te nykyajan traumoja joka asiasta saavat ette sota-aikana olisi pärjännyt
Jatkuva huutaminen voi aiheuttaa ongelmia. Mutta joskus jos hermo menee ja suuttuu, JA sen jälkeen korjaa asian ja suhteen lapseen, lapsi pääsee siitä kyllä yli. (tämä Sinkkoselta lainattuna ajatuksena.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Huutamisesta jää todella helposti traumat. Huutaminen on vuorovaikutusongelma. Jos vanhempi ei osaa vuorovaikuttaa negatiivisia asioita ilman raivoamista, tämä tarvitsee apua.
Toki. Mutta pari kysymystä.
l1. Paljonko tunnet ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista vuorovaikutusongelmaa?
2. Pidätkö mahdollisena, että pystymme kasvattamaan yhdenkään sukupolven kutakuinkin traumattomaksi?
Miten paljon valehtelit vastatessasi noihin, kun kuitenkin tässä toistuvasti esitetään, että pitäisi mennä kurittamaan valmiiksi raivoavaa ihmistä? Moniko edes uskaltaisi mennä tekemään niin, jos raivoaja olisi mies? Ja miettiikö silloin hetkeäkään, lisääkö silloin tilanteen turvallisuutta joko absoluuttisesti tai lapsen silmissä? Ilmeisesti aika harva puuttujista osaa tehdä niin tyynnyttävästi ja rauhoittavasti, vaan mennään pyhän vihan vallassa hämmentämään ylikiehuvaa soppaa niin, että kattila kaatuu. On ihan se ja sama, mikä raivokohtauksen on käynnistänyt, niin sen takana on pelko, jos ei puhuta psykopaatista. Pystytkö ylittämään oman paheksuntasi ja menemään tilanteeseen turvallisuudentunnetta lisäävänä hahmona? En heti usko, sellainen vaatii niin suurta psyykkistä ja sosiaalista lahjakkuutta, että harvoin näkee.
Ai saa huutaa? No ei kyllä normaali ihminen julkisella paikalla raivoa kenellekään. Ei lapselle, eikä aikuiselle. Eikä itseasiassa kyllä raivoa kotonakaan tuolla tavoin kuin aloituksessa on kuvattu. Hullua raivohuutoa kiroilun säestämänä! Ei ole normaalia, vaan pahasti pettää tunne- ja käytöksen säätelykyky. Lapsella tuo on normaalia, ja aikuinen opettaa esimerkin ja ohjaamisen avulla lasta käsittelemään tunteitaan ja säätelemään itseään, ja vähitellen normaali lapsikin oppii rakentavampia tapoja ilmaista itseään. Aikuinen joka ITSE käyttäytyy noin ei kyllä opeta muuta, kuin pelkäämistä ja alistumista, ja toisaalta antaa mallin että on MUKA normaalia käytöstä. Todellisuudessa ihmiset kiertää kaukaa tuollaiset julkisilla paikoilla raivoavat hullut.