Näin äidin raivoamassa n. 5 v lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.

Lapselle ei pidä Raivota, vaikka miten menisi hermot. Voi ilmaista väsymistään ja kiirettä, mutta raivoaminen ei käy.

Niinpä! Harva edes kehtaisi raivota aikuiselle tuolla tavalla. Miksi sitten pienelle lapselle? 

Kyllä se on jännä,miten näitä kommentteja tästäkin ketjusta poistellaan,kuten esimerkiksi tämä allaoleva,jonka aikaleima oli 19.09. Eipä enää näy missään,mutta iso aukko kommenteissa tuon klonajan jälkeen kylläkin. Kuka ja millianen ihminen tätä poistelua harrastaa? Kyse on aloituksessa lapsen hyvinvoinnista,ei teidän poistelijoiden narsistisista tarpeista saada harjoittaa henkistä väkivaltaa puolustuskyvytöntä lasta kohtaan! 

"Itse olisin tehnyt välittömästi huoli-ilmoituksen tai nostanut äitiä kohtaan ellaisen metelin että poliisi olisi tullut paikalle. Olisin myös soittanut sosiaalipäivystykseen ja vaikka seurannut naista tai pyytänyt vartijan paikalle selvittämään tilannetta jos tilanne olisi tapahtunut esim kauppakeskuksessa. Nyt lapsi jäi heitteille ja on täysin voimaton tuota raivohullua sekopäätä kohtaan. Toivottavasti pääsee pois ja joku muu on aloittajaa rohkeampi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.

Lapselle ei pidä Raivota, vaikka miten menisi hermot. Voi ilmaista väsymistään ja kiirettä, mutta raivoaminen ei käy.

Niinpä! Harva edes kehtaisi raivota aikuiselle tuolla tavalla. Miksi sitten pienelle lapselle? 

Raivoaahan se lapsikin. Ja ihan sallitusti vielä.

Kyllä minä olisin lyönyt sinua ap turpaan, jos olisit tunkenut väliin kun kasvatan lastani.

Ensi kerralla kannattaa olla tunkematta nenää sellaisiin asioihin mitkä ei sinule kuulu

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on jännä,miten näitä kommentteja tästäkin ketjusta poistellaan,kuten esimerkiksi tämä allaoleva,jonka aikaleima oli 19.09. Eipä enää näy missään,mutta iso aukko kommenteissa tuon klonajan jälkeen kylläkin. Kuka ja millianen ihminen tätä poistelua harrastaa? Kyse on aloituksessa lapsen hyvinvoinnista,ei teidän poistelijoiden narsistisista tarpeista saada harjoittaa henkistä väkivaltaa puolustuskyvytöntä lasta kohtaan! 

"Itse olisin tehnyt välittömästi huoli-ilmoituksen tai nostanut äitiä kohtaan ellaisen metelin että poliisi olisi tullut paikalle. Olisin myös soittanut sosiaalipäivystykseen ja vaikka seurannut naista tai pyytänyt vartijan paikalle selvittämään tilannetta jos tilanne olisi tapahtunut esim kauppakeskuksessa. Nyt lapsi jäi heitteille ja on täysin voimaton tuota raivohullua sekopäätä kohtaan. Toivottavasti pääsee pois ja joku muu on aloittajaa rohkeampi."

"..iso aukko kommenteissa tuon klonajan jälkeen.." korj. ennen. 18.44 oli aiempi ja seuraava 19.12. Miksi tämä kommentti siis tosiaan poistatettu? Jotain perusteluja aina kaipaisi, vai onko palsta täynnä näitä raivohulluja äitejä,jotka eivät osaa hoitaa lapsiaan eivätkä osaa mennä itseensä? En tarkoita normaaleja ihmisiä,sillä jokaisella palaa joskus käämi, mutta aloituksen kuvaus lapsen kohtelusta on todella huolestuttava ja näitä näkee kaupungilla päivittäin. Itse menen usein väliin jos näen,että lasta kohdellaan rumasti,yritän edes viestiä lapselle, että kaikki eivät ole yhtä mu..ja kuin äitisi/isäsi. Liian monta surullista lasta tullut nähtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.

Lapselle ei pidä Raivota, vaikka miten menisi hermot. Voi ilmaista väsymistään ja kiirettä, mutta raivoaminen ei käy.

Niinpä! Harva edes kehtaisi raivota aikuiselle tuolla tavalla. Miksi sitten pienelle lapselle? 

Raivoaahan se lapsikin. Ja ihan sallitusti vielä.

Se on LAPSI. Hyvänen aika, ei kukaan täysjärkinen rinnasta aikuisen ja pikkulapsen raivoa keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisi sanoa vanhemmalle lapsen kuullen, että ko. käytös on henkistä väkivaltaa ja soitat poliisin paikalle. Poliisi hoitaa asian eteenpäin. 

Ja luulet, että he jäävät paikalle? Ja että poliisilla ei ole tärkeämpää tekemistä kuin kaahata paikalle siksi, että joku oli puhunut kovalla äänellä lapselleen?

Kyllä olet typerä.

Pari vuotta sitten ostin käytettyjä kirjoja naiselta, joka asui Kontulassa. Palasin kotiin Myllypuron kautta metrolla. Samaan vaunuun tuli äiti, jolla oli mukana noin 7- ja 2-vuotiaat lapset. Nainen huusi lapsille hirvittävän kovalla äänellä. Minulle on huudettu lapsena ja on lyötykin, mutten muista sellaista raivoa kuin sillä naisella oli. En uskaltanut sanoa hänelle mitään, sillä pelkäsin hänen käyvän kimppuuni. Tuntui kovin pahalta lasten takia. Oli väärin jättää puuttumatta tilanteeseen.

"Se on LAPSI. Hyvänen aika, ei kukaan täysjärkinen rinnasta aikuisen ja pikkulapsen raivoa keskenään. "

Palstanarsistiäitien mielestä saa rinnastaa. He ovat kykenemättömiä olemaan se aikuinen ja jos joku,vaikka olisikin pieni lapsi,tulee heidän onnensa eteen, se on oksat pois ja lapselle voi antaa opetuksen isän kädestä. Suomen kasvatuskulttuuri on täysin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.

Lapselle ei pidä Raivota, vaikka miten menisi hermot. Voi ilmaista väsymistään ja kiirettä, mutta raivoaminen ei käy.

Niinpä! Harva edes kehtaisi raivota aikuiselle tuolla tavalla. Miksi sitten pienelle lapselle? 

Raivoaahan se lapsikin. Ja ihan sallitusti vielä.

Se on LAPSI. Hyvänen aika, ei kukaan täysjärkinen rinnasta aikuisen ja pikkulapsen raivoa keskenään. 

Kyllä sitä koirallekin kannattaa raivota. Oppii tottelevaisuutta

Kyllä noita äitejä näkee tiuskimassa pienille lapsilleen yhä useammin. Oma keskittyminen on yleensä kännykässä. Sääliksi  käy noita lapsia jossa vanhempi ei ole oikeasti läsnä. Useimmiten nämä lapset ovat vielä poikia eli jotain sukupuolittunuttakin siinä on mukana....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.

Lapselle ei pidä Raivota, vaikka miten menisi hermot. Voi ilmaista väsymistään ja kiirettä, mutta raivoaminen ei käy.

Niinpä! Harva edes kehtaisi raivota aikuiselle tuolla tavalla. Miksi sitten pienelle lapselle? 

Raivoaahan se lapsikin. Ja ihan sallitusti vielä.

Se on LAPSI. Hyvänen aika, ei kukaan täysjärkinen rinnasta aikuisen ja pikkulapsen raivoa keskenään. 

Eli sitä pikkulasta ei saa opettaa käsittelemään tunteitaan rakentavammalla tavalla kuin rääkymällä? Miten hän sitten oppii ikinä hillitsemään itseään niin kuin aikuisen mystisesti pitää osata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.

Lapselle ei pidä Raivota, vaikka miten menisi hermot. Voi ilmaista väsymistään ja kiirettä, mutta raivoaminen ei käy.

Niinpä! Harva edes kehtaisi raivota aikuiselle tuolla tavalla. Miksi sitten pienelle lapselle? 

Raivoaahan se lapsikin. Ja ihan sallitusti vielä.

Se on LAPSI. Hyvänen aika, ei kukaan täysjärkinen rinnasta aikuisen ja pikkulapsen raivoa keskenään. 

<

Ei kukaan ole väittänyt, ettei lapsia opeteta. Se on yleensä pitkää prosessi ja siihen ei kuulu aikuisen vastaraivostuminen.

Entäs kun lapsi ei usko? Jatkaa vaan kiljumistaan ja nauraa räkättää päälle? Vanhemman kuuluu lässyttää lässyttämästä päästyään kuin lehmänhermoinen laiskiainen tai nöyrä kynnysmatto?

Ihmisillä menee kyllä sekaisin raivoaminen ja komentaminen. 

Raivoaminen on sellaista sekopäistä huutamista, joka lähtee siitä, että raivoajalla ei ole kontrollia omasta käytöksestä ja ailahteleva mieliala. Jos lasta kasvatat käyttäytymällä kuin raivotautinen hullu, lapsi saa siitä mielenterveysongelmia ja suurella todennäköisyydellä muuttuu sulkeutuneeksi tai käytöshäiriöiseksi.

Komentaminen on lapsen määrätietoista opastusta ja käskemistä, mutta siihen ei pitäisi liittyä mitään pimahtamista. Se on täysin hyväksyttävää ja toivottavaa, jos lapsi ei tottele.

Kyllä aika keinoton pitää olla jos ei muuten osaa lasta kasvattaa kuin pelolla ja häpeällä. 

Minä en muista, että olisin koskaan huutanut vihasta elämäni aikana. Tai no, vauvana/taaperona.

Olen aina vihannut huutamista, sillä se sai minut itkemään lapsena. Äiti ja isä, etenkin isä, menettävät pinnansa todella helposti. Jotain tippuu lattialle --> heti ärhennellään. Liikenne toimii hitaasti --> heti korotetaan ääntä. En osaa jotain millisekunnissa --> heti tiuskitaan. Ihan turhista, pikkuasioista, aletaan huutamaan. Eikö sellainen kuluta ihan hirveästi energiaa? Auta muuten armias, jos tulee riitaa jomman kumman kanssa. Huuto täyttää koko huushollin, eikä itse saa puheenvuoroa, kun: "MINÄ! MINÄ! MINÄ!" Turhauttavaa, helposti selvitettävissä olevat väärinymmärrykset eivät selviä, kun ei malteta olla hiljaa ja kuunnella!

Lapsena jo ajattelin, että vanhempani ovat lapsellisia, kun menettävät malttinsa noin. Minä olin helppo lapsi, äiti kuvaili "positiiviseksi", joten huutaminen ei johdu siitä, että olisin ollut kauhukakara, joka käy vanhempieni hermoille. Olen aina totellut, en ole koskaan saanut kotiarestia, koulussa olin hiljainen/ujo kilttilapsi ja leikin nätisti muiden kanssa.

Kai vanhemmillani oli sitten työstressiä tai jotain. Silti tuntui kauhealta lapsena, kun vanhemmat huusivat ja itkemisen tiesi synnyttävän vain lisää huutoa. Vaikka olenkin kasvattanut sietokykyäni muiden huutamiseen, etenkin huonoina päivinä, riippuen sen kestosta, se saa silti itkemään.

Lapsena en uskaltanut näyttää tunteitani, koska pelkäsin huutoa. Aloin pullottamaan tunteitani joskus eskarissa. Minusta tuli konfliktipelkoinen miellyttäjä. Aina, kun olin tunteitani ilmaissut, se oli kostautunut jotenkin, joten helppoa oli vain sietää ja pitää yllä pokerinaama, ei vängätä vastaan, kun vanhempani päästivät höyryjä.

Nykyään? En tunne kauheasti mitään. Vaikka innostuisin jostakin, kehonkieleni, ilmeeni tai äänenpainotukseni ei juurikaan muutu. En osaa ilmaista tunteitani kunnolla tai sitä, että välitän. Itse en osaa huutaa tai korottaa ääntäni. Aina kysytään: "Anteeksi, nyt en kuullut?" koska puhun niin hiljaisella äänellä. Harvinainen tiuskimisenikin on pelkkää muminaa.

Kai lastenvanhemmat tietävät näistä asioista paremmin kuin minä, ja ymmärrän asian päälle sitten viimeistään silloin, kun "minulla on omia lapsia". Silti hieman surettaa, että huutaminen on niin normaali asia. Samalla kuitenkin ihmisten temperamentit ovat niin erilaisia, ja ei tunteiden ilmaisua voi ja kannata kieltääkään. Mutta mielestäni pitäisi yhtä lailla normalisoida se, että ei huuda tai osoita vihaisuutta.

N20

Kerran meidän silloin 2- vuotias tytär riistäytyi irti kädestä ja painalsi vilkasliikenteiselle kadulle, autoja tuli ja meni tauotta. Sydän oli pysähtyä ja juoksin perään heti kun oli pieni tauko. Ja huusin suoraa huutoa hänelle, olin niin pelästynyt. Olin pitänyt hyvin tiukasti kiinni ja vielä varoittanut liikenteestä. Kaksivuotias on kaksivuotias ja hän oli vilkas tyttö, mutta se tilanne. Jos joku näki vain vain minut karjumassa, olisi kai ajatellut, että hirveä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olisin lyönyt sinua ap turpaan, jos olisit tunkenut väliin kun kasvatan lastani.

Ensi kerralla kannattaa olla tunkematta nenää sellaisiin asioihin mitkä ei sinule kuulu

WT! XDDDD

Vierailija kirjoitti:

Kerran meidän silloin 2- vuotias tytär riistäytyi irti kädestä ja painalsi vilkasliikenteiselle kadulle, autoja tuli ja meni tauotta. Sydän oli pysähtyä ja juoksin perään heti kun oli pieni tauko. Ja huusin suoraa huutoa hänelle, olin niin pelästynyt. Olin pitänyt hyvin tiukasti kiinni ja vielä varoittanut liikenteestä. Kaksivuotias on kaksivuotias ja hän oli vilkas tyttö, mutta se tilanne. Jos joku näki vain vain minut karjumassa, olisi kai ajatellut, että hirveä äiti.

Tuskin sentään. Eiköhän kaikki paikallaolijat ymmärtäneet, että kyse oli läheltä-piti-vaaratilanteesta aiheutuneesta huolesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä menee kyllä sekaisin raivoaminen ja komentaminen. 

 

Raivoaminen on sellaista sekopäistä huutamista, joka lähtee siitä, että raivoajalla ei ole kontrollia omasta käytöksestä ja ailahteleva mieliala. Jos lasta kasvatat käyttäytymällä kuin raivotautinen hullu, lapsi saa siitä mielenterveysongelmia ja suurella todennäköisyydellä muuttuu sulkeutuneeksi tai käytöshäiriöiseksi.

 

Komentaminen on lapsen määrätietoista opastusta ja käskemistä, mutta siihen ei pitäisi liittyä mitään pimahtamista. Se on täysin hyväksyttävää ja toivottavaa, jos lapsi ei tottele.

 

Kyllä aika keinoton pitää olla jos ei muuten osaa lasta kasvattaa kuin pelolla ja häpeällä. 

Liippaa lähelle omaa lapsuuttani :D

Vierailija kirjoitti:

Kerran meidän silloin 2- vuotias tytär riistäytyi irti kädestä ja painalsi vilkasliikenteiselle kadulle, autoja tuli ja meni tauotta. Sydän oli pysähtyä ja juoksin perään heti kun oli pieni tauko. Ja huusin suoraa huutoa hänelle, olin niin pelästynyt. Olin pitänyt hyvin tiukasti kiinni ja vielä varoittanut liikenteestä. Kaksivuotias on kaksivuotias ja hän oli vilkas tyttö, mutta se tilanne. Jos joku näki vain vain minut karjumassa, olisi kai ajatellut, että hirveä äiti.

 

 

Olisit antanut mennä vaan. Lapselle ei saa huutaa!