Lue keskustelun säännöt.
Näin äidin raivoamassa n. 5 v lapselle
15.01.2025 |
Keskellä kaupunkia. Kun sanoin asiasta hän sanoi "pidä **ttu turpas kii ja huolehdi omista asioistas." Huuto sekä lapselle että minulle kuului varmaan puolen km päähän.
Lapsi vaan itki eikä puhunut mitään ja seurasi hiljaa äitiään katse maassa, äidin raivotessa lapselle.
Onko lasun paikka? Mitä tällaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä?
Huoli jäi lapsesta. Taisi vika olla pelkästään vaan äidin päässä ja lapsen muka hidas kävely vaan tekosyy raivota.
Ja joo on minullakin joskus hermo mennyt mutta tuo oli jo aika pelottavaa käytöstä. Jo alkoi itseänikin ahdistamaan. Voi vaan kuvitella miltä pienestä tuntuu.. ja varmaan on huutaminen vielä pahempaa kotona jos noin avoimesti kehtaa raivota.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran meidän silloin 2- vuotias tytär riistäytyi irti kädestä ja painalsi vilkasliikenteiselle kadulle, autoja tuli ja meni tauotta. Sydän oli pysähtyä ja juoksin perään heti kun oli pieni tauko. Ja huusin suoraa huutoa hänelle, olin niin pelästynyt. Olin pitänyt hyvin tiukasti kiinni ja vielä varoittanut liikenteestä. Kaksivuotias on kaksivuotias ja hän oli vilkas tyttö, mutta se tilanne. Jos joku näki vain vain minut karjumassa, olisi kai ajatellut, että hirveä äiti.
Olisit antanut mennä vaan. Lapselle ei saa huutaa!
Nyt liioittelet.
Kyllä vaaratilanteessa saa. Silloin tehdään mitä vain, jotta saadaan toisen huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran meidän silloin 2- vuotias tytär riistäytyi irti kädestä ja painalsi vilkasliikenteiselle kadulle, autoja tuli ja meni tauotta. Sydän oli pysähtyä ja juoksin perään heti kun oli pieni tauko. Ja huusin suoraa huutoa hänelle, olin niin pelästynyt. Olin pitänyt hyvin tiukasti kiinni ja vielä varoittanut liikenteestä. Kaksivuotias on kaksivuotias ja hän oli vilkas tyttö, mutta se tilanne. Jos joku näki vain vain minut karjumassa, olisi kai ajatellut, että hirveä äiti.
Olisit antanut mennä vaan. Lapselle ei saa huutaa!
Nyt liioittelet.
Kyllä vaaratilanteessa saa. Silloin tehdään mitä vain, jotta saadaan toisen huomion.
Lapsi voi traumatisoitua huutamisesta!
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noita äitejä näkee tiuskimassa pienille lapsilleen yhä useammin. Oma keskittyminen on yleensä kännykässä. Sääliksi käy noita lapsia jossa vanhempi ei ole oikeasti läsnä. Useimmiten nämä lapset ovat vielä poikia eli jotain sukupuolittunuttakin siinä on mukana....
Tätä ketjua lukiessaan haluaa olla tulevaisuudessa hyvä äiti!
Mun naapurustossani asuu äiti, joka huutaa ja kiroilee taaperoikäisille kaksosilleen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran meidän silloin 2- vuotias tytär riistäytyi irti kädestä ja painalsi vilkasliikenteiselle kadulle, autoja tuli ja meni tauotta. Sydän oli pysähtyä ja juoksin perään heti kun oli pieni tauko. Ja huusin suoraa huutoa hänelle, olin niin pelästynyt. Olin pitänyt hyvin tiukasti kiinni ja vielä varoittanut liikenteestä. Kaksivuotias on kaksivuotias ja hän oli vilkas tyttö, mutta se tilanne. Jos joku näki vain vain minut karjumassa, olisi kai ajatellut, että hirveä äiti.
Olisit antanut mennä vaan. Lapselle ei saa huutaa!
Nyt liioittelet.
Kyllä vaaratilanteessa saa. Silloin tehdään mitä vain, jotta saadaan toisen huomion.
Lapsi voi traumatisoitua huutamisesta!
Mieluummin se pienempi paha eli trauma kuin kuollut lapsi.
Traumaa voi työstää yhdessä läpi. Kuollutta et koskaan takaisin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noita äitejä näkee tiuskimassa pienille lapsilleen yhä useammin. Oma keskittyminen on yleensä kännykässä. Sääliksi käy noita lapsia jossa vanhempi ei ole oikeasti läsnä. Useimmiten nämä lapset ovat vielä poikia eli jotain sukupuolittunuttakin siinä on mukana....
Tätä ketjua lukiessaan haluaa olla tulevaisuudessa hyvä äiti!
Turha toivo. Et pääse puhelimestasi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omaa lasta saa kasvattaa miten haluaa 😎
Joo, niin varmaan, mutta kaikki ei osaa. Ap:n näkemä räyhääjä äiti ei osaa. Huonosti kasvatettu äiti ei osaa kasvattaa lastaan ja nää periytyy sukupolvelta toiselle.
Minä olen kerran ollut tilanteessa, jossa äiti sanoi lapselleen "saat selkääs kun päästään kotiin". Tilanne oli kyllä varmasti äidillekin kamala, koska lapsi oli karannut ulos kaupasta ja juoksemassa kadulle kun saatiin viime hetkellä kiinni, joten sinällään ymmärrän voimakkaan reaktion, mutta kyllähän tuo huolen jätti että millaista kotona on, jos julkisella paikalla noin sanoo. En vaan tiennyt yhtään heidän henkilöllisyyttään joten minkäs teet. En oikein tajunnut edes puuttua kun jotenkin en ensin edes uskonut korviani että todellako äiti sanoi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin vasta, jos löisi. Ei huutamisesta traumoja jää, jos ei solvata törkeästi. Jos lapsi on vaikka yrittänyt juosta ajotielle tai muuta vaarallista, niin täytyy tehdä selväksi ettei vetele käytös.
Ilmoittaisitko myös silloin, kun lapsi lyö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noita äitejä näkee tiuskimassa pienille lapsilleen yhä useammin. Oma keskittyminen on yleensä kännykässä. Sääliksi käy noita lapsia jossa vanhempi ei ole oikeasti läsnä. Useimmiten nämä lapset ovat vielä poikia eli jotain sukupuolittunuttakin siinä on mukana....
Tätä ketjua lukiessaan haluaa olla tulevaisuudessa hyvä äiti!
Turha toivo. Et pääse puhelimestasi eroon.
Varmasti pääsee. Lapset tuovat paljon aktiviteettia elämään.
Koko perheeseen tulee kuule puhelinlakko ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en muista, että olisin koskaan huutanut vihasta elämäni aikana. Tai no, vauvana/taaperona.
Olen aina vihannut huutamista, sillä se sai minut itkemään lapsena. Äiti ja isä, etenkin isä, menettävät pinnansa todella helposti. Jotain tippuu lattialle --> heti ärhennellään. Liikenne toimii hitaasti --> heti korotetaan ääntä. En osaa jotain millisekunnissa --> heti tiuskitaan. Ihan turhista, pikkuasioista, aletaan huutamaan. Eikö sellainen kuluta ihan hirveästi energiaa? Auta muuten armias, jos tulee riitaa jomman kumman kanssa. Huuto täyttää koko huushollin, eikä itse saa puheenvuoroa, kun: "MINÄ! MINÄ! MINÄ!" Turhauttavaa, helposti selvitettävissä olevat väärinymmärrykset eivät selviä, kun ei malteta olla hiljaa ja kuunnella!
Lapsena jo ajattelin, että vanhempani ovat lapsellisia, kun menettävät malttinsa noin. Minä olin helppo lapsi, äiti kuvaili "positiiviseksi", joten huutaminen ei johdu siitä, että olisin oll
Kyllä ajattelin samoin nuorena. Valitettavasti lasten kanssa se pinna vaan on joskus katkennut, kun tarpeeksi tiukoille joutuu. Tuntuuhan se tietenkin tosi pahalta jälkeenpäin. Enimmäkseen olen kuitenkin lempeä äiti ja lapsetkin ovat niin sanoneet, joten tuskin ovat kauheita traumoja saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kerran ollut tilanteessa, jossa äiti sanoi lapselleen "saat selkääs kun päästään kotiin". Tilanne oli kyllä varmasti äidillekin kamala, koska lapsi oli karannut ulos kaupasta ja juoksemassa kadulle kun saatiin viime hetkellä kiinni, joten sinällään ymmärrän voimakkaan reaktion, mutta kyllähän tuo huolen jätti että millaista kotona on, jos julkisella paikalla noin sanoo. En vaan tiennyt yhtään heidän henkilöllisyyttään joten minkäs teet. En oikein tajunnut edes puuttua kun jotenkin en ensin edes uskonut korviani että todellako äiti sanoi noin.
Voisit jo unohtaa. Ilmeisesti sinulla ei ole omia huolia ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun lapsi ei usko? Jatkaa vaan kiljumistaan ja nauraa räkättää päälle? Vanhemman kuuluu lässyttää lässyttämästä päästyään kuin lehmänhermoinen laiskiainen tai nöyrä kynnysmatto?
Vanhempi opettelee kasvattamista. Ellei pärjää itse, hankkii apua esim. neuvolasta, sosiaalivirkailijoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kerran ollut tilanteessa, jossa äiti sanoi lapselleen "saat selkääs kun päästään kotiin". Tilanne oli kyllä varmasti äidillekin kamala, koska lapsi oli karannut ulos kaupasta ja juoksemassa kadulle kun saatiin viime hetkellä kiinni, joten sinällään ymmärrän voimakkaan reaktion, mutta kyllähän tuo huolen jätti että millaista kotona on, jos julkisella paikalla noin sanoo. En vaan tiennyt yhtään heidän henkilöllisyyttään joten minkäs teet. En oikein tajunnut edes puuttua kun jotenkin en ensin edes uskonut korviani että todellako äiti sanoi noin.
Voisit jo unohtaa. Ilmeisesti sinulla ei ole omia huolia ollenkaan?
Ja sinulla ei ole sisältöä elämässäsi, kun täällä provoilet!
Lapsuus kestää tuskallisen kauan. Onneksi kuitenkin lopulta pääsee eroon hänestä, kunhan ei höyrymopiteta hengiltä ennen sitä.
Voin kuule kertoa että joskus se elämäntilanne ihmisellä on niin raskas että ei aina osaa suoritua tilanteista kunniallisesti. Eikä se tarkoita että lapsia kohtelisi silti jatkuvasti näin. Itsekin olin todella stressiherkkä siinä vaiheessa kuin lastensuojelu päätti että asutaan 3kk turvakodissa, tai muuten lapset oltaisiin sijoitettu, seinänaapurin yh äiti ja 5 lasta olivat suoraan helwetistä, ei kuukausiin nukuttu kun nää lapset aloittivat tappelee nukkumaanmenoa klo 23 ja vauva heräisi viel öisin. Hyvä tän äidin oli iltapäivään nukkuu kun ei tarvinnut mennä aamulla töihin. Kyllä siinä itsekin kun lapset ulkona raivosi sorruin heille huutaa että jos eivät ole nyt kiltisti saavat lähteä sinne lastenkotiin. Kyllä oli nii kovasti oma jaksaminen kortilla. Tuollaisissa paikoissa saisi olla kerrostalo tyyppinen ratkaisu. Tää paikka mihin jouduttiin oli Jyväskylässä ja ihan vaan omat makuuhuoneet jokaisella, keittiöt yms tilat olivat yhteiset. Enkä ymmärrä miksi näistä paikoista ei voida edes häätää huonon käytöksen takia, koska jonkinlainen vuorokausirytmi ei minusta olisi liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun lapsi ei usko? Jatkaa vaan kiljumistaan ja nauraa räkättää päälle? Vanhemman kuuluu lässyttää lässyttämästä päästyään kuin lehmänhermoinen laiskiainen tai nöyrä kynnysmatto?
Vanhempi opettelee kasvattamista. Ellei pärjää itse, hankkii apua esim. neuvolasta, sosiaalivirkailijoilta.
Ei niiltä opi muuta kuin lässyttämistä. Sinun neuvosi?
Silloin tomera ja napakka tyyli ;))