Olen 34-vuotias nainen. EN saa miestä.
En vaan saa. Kaksi korkeakoulututkintoa, kilpaurheillut, näytän ihan hyvälle, masentunut ollut koko aikuisikäni.... En kiinnostu kenestäkään. Treffejä yli 400 takana.
Kommentit (108)
Kohtaa ihmiset ihmisinä, miehet tässä tapauksessa, ja etene tarpeeksi hitaasti. Hyväksy epätäydellisyys osana elämää. Näistä on hyvä lähteä.
400 treffiä etkä osannut päättää kenen kanssa jatkat?
Vierailija kirjoitti:
Kohtaa ihmiset ihmisinä, miehet tässä tapauksessa, ja etene tarpeeksi hitaasti. Hyväksy epätäydellisyys osana elämää. Näistä on hyvä lähteä.
Mitä tarkoitat hitaasti etenemisellä ja mitä hyötyä siitä on?
Älä pyöritä noin monia samaan aikaan. Jos suhde etenee platoniselta tasolta, on parempi keskittyä rauhassa yhteen. Sydän pysyy mukana ja ongelmia tulee vähemmän. Yksi sopiva ihminen riittää.
Kaksi korkeakoulututkintoa = "olen parempi kuin te" asenne
"kilpaurheilu" 👍 pitää itsestään huolta.
"näytän ihan hyvälle" 👍 rumat ei kelpaa.
"masentunut ollut koko aikuisikäni" 👎 masennus ei ole viehättävää.
"En kiinnostu kenestäkään"👎 ylimielisyys.
"Treffejä yli 400 takana." 👎 miksi yli 400 kappaletta? Onko vika miehissä vai tässä naisessa?
Vierailija kirjoitti:
Jos on liikaa valinnanvaaa on ihminen tyytymättömämpi. Tutkittu juttu.
Mutta liiallinen valinnanvara meisten tai miksei naistenkin suhteen nuorena on helposti ansa.
Minulla oli paljon valinnanvaraa sinkkuna alle 25 vuotiaana mutta uskon tilanteen muuttuneen nyt huomattavasti kun olen 30v ja äiti.
En ole kyllä sinkku mutta vaikka olisinkin eikä olisi lastakaan niin alkaa monet kiinnostavat miehet olla jo varattuja jne. Tilanne olisi varmasti huomattavasti hankalampi jos olisin 35 tai 40 v. Ehkä isoissa kaupungeissa helpompaa mutta vaikeammaksi menee mitä pienemmällä paikkakunnalla asuu.
Eli tuo karkkikauppatilanne on ohimenevä. Ja tottahan se on, vaikea kiinnostua, jos on liikaa valinnanvaraa. Ehkä kannattaa miettiä tarkemmin minkälainen mies itseä kiinnostaa, ettei noin laajalla skaalalla tutustu.
Ja jatkan vielä että samaistun kyllä tuohon ettet trefferillä kiinnostu noista ihmisistä. Mutta hiukan olet kuitenkin kiinnostunut ja antanut itsellesi ja toiselle mahdollisuuden kun olet treffeille mennyt. Niin tein itsekin ja ehkä viidennen tapailukerran jälkeen oli jonkinlaista kiintymyssuhdetta ehtinyt muodostua mutten koe että olisin treffeillä kehenkään mieheen koskaan ihastunut, ene edes nykyiseen kumppaniin, mutta oli hän kuitenkin sen verran kiinnostavaa seuraa että silloin jatkoin tapailua.
Käyt aidosti sääliksi. Olet vähän kuin ajankuva, kun vaadit itseltäsi niin paljon, etkä anna itsellesi etkä muille mahdollisuutta.
Kyllä sinäkin rakkauden ansaitset. Käännä periksiantamattomuutesi vahvuudeksi. Päätät antaa itsellesi ja toiselle mahdollisuuden. Pidä sitten se päätös.
Minä tein noin, päätin sitoutua ja rakkaus puolisoon vain syvenee vuosien mittaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi korkeakoulututkintoa = "olen parempi kuin te" asenne
"kilpaurheilu" 👍 pitää itsestään huolta.
"näytän ihan hyvälle" 👍 rumat ei kelpaa.
"masentunut ollut koko aikuisikäni" 👎 masennus ei ole viehättävää.
"En kiinnostu kenestäkään"👎 ylimielisyys.
"Treffejä yli 400 takana." 👎 miksi yli 400 kappaletta? Onko vika miehissä vai tässä naisessa?
Tällaiset kommentit 👎 päättelevät liikaa ja tuomitsevat sen perusteella
Jos et kiinnostu ihmisistä, niin eihän ongelma ole siinä, että et kelpaa muille, mitä voisi olettaa otsikosta, vaan se ettei ne muut kelpaa sulle.
Sinussa on itsessäsi vikaa. Tee itsellesi jotakin. Hyvää jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos et kiinnostu ihmisistä, niin eihän ongelma ole siinä, että et kelpaa muille, mitä voisi olettaa otsikosta, vaan se ettei ne muut kelpaa sulle.
Totta, tää sen selittää. Aloittajan pitäisi vain seurustella kenen tahansa kanssa, kiinnosti tai ei. Siten tämä ratkeaa
Vierailija kirjoitti:
400 treffiä etkä osannut päättää kenen kanssa jatkat?
Ei se kelpuuta ketään jota saattaisi kiinnostaa mutta ilmeisesti ei itsekään kovin kiinnostava ihminen kun ketään ei kiinnosta hänen seuransa sitten kovinkaan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kiinnostu ihmisistä, niin eihän ongelma ole siinä, että et kelpaa muille, mitä voisi olettaa otsikosta, vaan se ettei ne muut kelpaa sulle.
Totta, tää sen selittää. Aloittajan pitäisi vain seurustella kenen tahansa kanssa, kiinnosti tai ei. Siten tämä ratkeaa
Np periaatteessa näin, kannattaa antaa mahdollisuuksia. Jos ei ymmärrä muiden ihmisten päälle niin saattaa turhaan hylätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaa ihmiset ihmisinä, miehet tässä tapauksessa, ja etene tarpeeksi hitaasti. Hyväksy epätäydellisyys osana elämää. Näistä on hyvä lähteä.
Mitä tarkoitat hitaasti etenemisellä ja mitä hyötyä siitä on?
Etenemistä varovaisemmin siitä lähtökohdasta, että ennen muuta tutustuu toiseen ihmisenä tarpeeksi. Rakentaa luottamusta ja turvallisuutta ennen etenemistä muuhun. Silloin säästyy paljolta, kun näkee ensin onko potentiaalia eikä anna itsestään liikaa heti. Kommunikaatio on kuitenkin tärkeää ja se, millainen toinen on ihmisenä. Kaveripohjalta lähteminen on aliarvostettua. Siinä nimittäin näkee, onko kemiaa muuhunkin ja sopisiko toinen kumppaniksi vai onko edes kaveruus pidemmän päälle toimivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kiinnostu ihmisistä, niin eihän ongelma ole siinä, että et kelpaa muille, mitä voisi olettaa otsikosta, vaan se ettei ne muut kelpaa sulle.
Totta, tää sen selittää. Aloittajan pitäisi vain seurustella kenen tahansa kanssa, kiinnosti tai ei. Siten tämä ratkeaa
Np periaatteessa näin, kannattaa antaa mahdollisuuksia. Jos ei ymmärrä muiden ihmisten päälle niin saattaa turhaan hylätä.
Miehet siis haluaa että heitä roikotetaan treffeillä vaikkei kiinnostaisi? Erikoista. Mulla on aina ollut päinvastainen asenne.
Aloituksessa mikään ei varsinaisesti sano, etteikö mahdollisuuksia olisi sitä paitsi annettu. 400 treffiä ei tarkoita 400 miestä.
Femcelin elämää, ei sen enempää ole luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaa ihmiset ihmisinä, miehet tässä tapauksessa, ja etene tarpeeksi hitaasti. Hyväksy epätäydellisyys osana elämää. Näistä on hyvä lähteä.
Mitä tarkoitat hitaasti etenemisellä ja mitä hyötyä siitä on?
Etenemistä varovaisemmin siitä lähtökohdasta, että ennen muuta tutustuu toiseen ihmisenä tarpeeksi. Rakentaa luottamusta ja turvallisuutta ennen etenemistä muuhun. Silloin säästyy paljolta, kun näkee ensin onko potentiaalia eikä anna itsestään liikaa heti. Kommunikaatio on kuitenkin tärkeää ja se, millainen toinen on ihmisenä. Kaveripohjalta lähteminen on aliarvostettua. Siinä nimittäin näkee, onko kemiaa muuhunkin ja sopisiko toinen kumppaniksi vai onko edes kaveruus pidemmän päälle toimivaa.
Mä sanoisin että tää ei toimi kaikille. Jotkut huomaa heti toimiiko, eikä lämpene kaveripohjalta. Toiset lämpiää. Kyllä sen tuossa iässä jo tietää.
Mulla on mennyt monet kaverisuhteet miesten kanssa piloille just tän hitaasti lämpenemisen vuoksi, ja kun en ite koskaan ole lämmennyt ajan kanssa jos en heti lämpene, niin näkisin että tässä on iso riski tuhlata kaikkien aikaa ja särkeä sydämiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtaa ihmiset ihmisinä, miehet tässä tapauksessa, ja etene tarpeeksi hitaasti. Hyväksy epätäydellisyys osana elämää. Näistä on hyvä lähteä.
Mitä tarkoitat hitaasti etenemisellä ja mitä hyötyä siitä on?
Etenemistä varovaisemmin siitä lähtökohdasta, että ennen muuta tutustuu toiseen ihmisenä tarpeeksi. Rakentaa luottamusta ja turvallisuutta ennen etenemistä muuhun. Silloin säästyy paljolta, kun näkee ensin onko potentiaalia eikä anna itsestään liikaa heti. Kommunikaatio on kuitenkin tärkeää ja se, millainen toinen on ihmisenä. Kaveripohjalta lähteminen on aliarvostettua. Siinä nimittäin näkee, onko kemiaa muuhunkin ja sopisiko toinen kumppaniksi vai onko edes kaveruus pidemmän päälle toimivaa.
Mä sanoisin e
Joo tuo hankaloittaa, kun jotkut on sellaisia, että "kemiaa" joko on heti tai sitten ei, eikä asia muutu, toiset taas toista ääripäätä eli kenenkään kanssa ei ole kemiaa ennen kuin tuntee jo hyvin ihmisenä kaveripohjalta, ja kaikkea näiden ääripäiden väliltä. Tärkeintä tosiaan lienee, että tuntee itsensä miten homma itsellä menee, eikä usko toisten, aivan erilaisten ihmisten kokemuksia, esim. metsästä jotain ensi näkemältä tulevaa kemiaa jos on ihminen jolle sellaista ei koskaan tule, tai tuhlaa aikaansa sellaisten kanssa joihin ei koskaan tule seksuaalista vetoa jos tietää että se tulee joko kerrasta tai ei koskaan.
Omalla kohdalla homma menee näiden ääripäiden väliltä, mikä on hämännyt. Voin tuntea nimittäin välitöntä seksuaalista vetoa, mutta vain äärimmäisen komeita kohtaan. Sellaisiin taas ei oma "tasoni" riitä. Taviksiin joudun tutustumaan kaveruuden kautta, ja ihastun jos persoona miellyttää ja sopii omani kanssa yhteen. Mutta ymmärsin vasta lähempänä neljääkymppiä, että mulla toimii tuo kaveruuden kautta tiekin, sitä ennen vaan manailin, että on kurjaa kun ei saa ketään kenestä kiinnostuu itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kiinnostu ihmisistä, niin eihän ongelma ole siinä, että et kelpaa muille, mitä voisi olettaa otsikosta, vaan se ettei ne muut kelpaa sulle.
Totta, tää sen selittää. Aloittajan pitäisi vain seurustella kenen tahansa kanssa, kiinnosti tai ei. Siten tämä ratkeaa
En ehdota mitään tuon kaltaista. Mutta onhan tämä nykyinen ajattelutapa ihan järjetön, että jos on värisokea, niin ongelma ei itseasiassa olekaan katsojassa vaan niissä väreissä.
Ihana tarina. Oon kans ollut superihastunut työkaveriin, mut en koskaan uskaltanut paljastaa hänelle sitä. Siispä sinkkuna loppuelämä todennäköisesti. Tällainen demiseksuaali ei tosiaan ihastu helposti sormia napsauttamalla. Mut sitten ku ihastuu ni avaruuskaan ei riitä sille tunteelle ja se tunne kans kestää :) N32