Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Vaikeeta on päiväkodissa töissä. En ole mutta arvostin lasteni hoitajia. Jos en kerran itse tahtonut hoitaa jätin vastuun heille kasvattajina.

Toki se joskus kirpaisi, valitus vaatteista, tyttö pomottaa muita (nyt on pomo) , mitä milloinkin, yks vastas aina opetushetkissä kun osasi asioita eikä odottanut muiden vuoroa ja tuollaista.

Mutta se on vähän niin, talossa talon tavalla. Lapsi on yksi toisten joukossa vaikka äidin sydäntä kuinka kirpoo, maailmassa ei kuitenkaan voi olla se paras ja ainoa silmäterä.

Jos sitä ei kestä kotiin jääminen lapsen kanssa on yksi mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ranskassa 3-vuotiaat menevät kouluun ja istuvat pulpetissa."

Se että 3-vuotiaiden päivähoitoa kutsutaan Ranskassa kouluksi ei tarkoita että se muistuttaisi sitä mikä meillä on 7-vuotiaille. 

 

Ranskalaisten lasten kasvatukseen pätee sama kuin mitä edellä kirjoitettiin Espanjasta. 

Ennen kuin ihannoidaan miten muualla jopa noin pienet osaa olla hiljaa, niin miettikää nyt oikeasti hetki, että miksi. Etenkin kun tiedossa on, välimeren maissa lapset on usein temperamentiltaan jopa vilkkaampia kuin meikäläiset introvertit. Miten ne on saatu istumaan hiljaa?? 

Vai onko mennyt niin pitkä aika fyysisestä kurituksesta, että nykyvanhemmat ei meillä osaa edes kuvitella, mitä se tekee lapselle? Minua kuritettiin, ja olin hiljainen ja "herranpelossa". 

"Olen viettänyt jonkin verran aikaa ranskalaisten kanssa. Siellä ihmetellään kovasti suomalaisten tapaa olla huomioimatta lapsia. Esimerkiksi vierailulla kaikkien lasten kuulumiset kysellään siinä missä aikuistenkin. Teineiltä kysellään, että mitäs mieltä olet politiikasta. Eli kyse ei ole pelkästään pelosta vaan myös toisen näkemisestä ja nähdyksi tulemisesta. Lapsia ihastellaan, kun he käyttäytyvät hyvin, ja hävetään kun he käyttäytyvät huonosti. Keppiä ja porkkanaa. "

Varmaan perhe- tai sukukohtaista. Minun suvussa lapsia ei huomioitu. Mutta miehen suvussa on eri tyyli. Kyllä se pistää silmään, että oho, lapsillekin sanotaan käsipäivää ja kysytään kuulumisia. Yleensä ottaen Suomessa ei kyllä lapsia ihastella, esim spontaanisti kadulla, kyllä toki joku joskus mutta ei mitenkään yleisesti. Lapset on vaan "harmi" ja lähinnä ärsyttäviä.

- Suomessa on paljon masennusta, ja ihannoidaan yksin pärjäämistä - onkohan jotain vertailua tehty muihin kulttuureihin, niihin joissa lapsia ehkä läpsäistään mutta myös kiitellään ja huomioidaan vuolaasti, "koko suku kasvattaa" eikä jätetä yksin? Olisi mielenkiintoista lukea, jos löytyy. 

2,5 vuotta voi olla aika haastava ikä aloittaa päiväkoti, ja lapsi on luultavasti vain sekaisin uudessa ympäristössä. Edessä on myös hyvin pian siirtyminen 3-vuotiaiden ryhmään, missä vaatimustaso esim. riisumisen ja pukemisen, kaveritaitojen ja ryhmässä olemisen suhteen on jo hieman isompi. Jos tähän päiväkoti voi tarjota tukea, kannattaa ottaa vastaan. Hyvää ne siellä tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Niin että good old nahkaremmi käyttöön vai?"

Ennemmin sekin, kuin puukko jonkun kylkeen tai räjähde b-rappuun. 

 

Ei kuritusväkivalta poista väkivaltaa. Aiemmin kuritettiin, ja ihmiset olivat, ihan fakta - väkivaltaisempia myös muuten. Syy-seuraus toimii ihan toiseen suuntaan kuin mitä täällä kuvitellaan. 

Hellyydellä kasvatetut lapset tulevat kohtelemaan muita ihmisiä hellästi ja empaattisesti- poislukien se yksi prosentti ihmisistä, joihin ei auta mikään, psykopatia on periytyvää eikä sitä voi kasvattaa pois. Mutta jos psykopatiaan taipuvaista lasta kurittaa, hänestä tulee vielä pahempi eli sadisti. Joten, sellainenkin lapsi ansaitsee - tai häntä kannattaa - kasvattaa hellyydellä. 

Vierailija kirjoitti:

2,5 vuotta voi olla aika haastava ikä aloittaa päiväkoti, ja lapsi on luultavasti vain sekaisin uudessa ympäristössä. Edessä on myös hyvin pian siirtyminen 3-vuotiaiden ryhmään, missä vaatimustaso esim. riisumisen ja pukemisen, kaveritaitojen ja ryhmässä olemisen suhteen on jo hieman isompi. Jos tähän päiväkoti voi tarjota tukea, kannattaa ottaa vastaan. Hyvää ne siellä tarkoittaa. 

Pitää muistaa sekin, että moni lapsi on harjoitellut päiväkotitaitoja vauvasta saakka. Heihin nähden kotoa suoraan tullut 2,5 -vuotias on taidoillisesti jäljessä muita. Ei erityislapsi tietenkään, mutta tarvitsee tukea.

Tässä keskustelussa käytettyjä termejä: maalittaminen ja ajojahti. Puuttuuko ihmisiltä kyky ottaa palautetta vastaan ja ymmärrys siitä että oma ainokainen voi käyttäytyä kotona kaiken huomion sekä vallan saadessaan täysin erilaisesti kuin päiväkodissa, jossa on nimenomaan tarkoitus oppia toimimaan ryhmässä yhteisten pelisääntöjen mukaan. Aika oleellisia taitoja yteiskuntakelpoisuuden näkökulmasta. Ja ihan älykkyydestä riippumatta.

Päiväkodeissa voi olla myös vaka "ammattilaisten" luoma hierarkia, johon ei vaikkapa ryhmään tulleen uuden lapsen temperamenttinen luonne sovi.

On valmiit kaverit ja se yksi ongelmatapaus, jonka kanssa asiat sujuu hyvin, kun ei tule poikkeamia- kaikki sietävät tilannetta ja välttelevät sitä hankalaa herkästi raivostuvaa lasta.

Tämä uusi lapsi on eloisa ja haluaa olla kaikkien kaveri, sekä haluaisi myös joskus vuoron leikkiä sillä ongelmalapsen suosikkilelulla. Tämä uusi lapsi laulaa jotain laulua, josta se ongelmallinen raivostuu. Tämä uusi lapsi seuraa hämmentyneenä yhden lapsen hyssyttelyyn käytettyjä resursseja ja ajattelee että minäkin haluaisin huomiota yhtä paljon- näköjään sitä saa raivoamalla. Sitten tämä uusi päättää ketran ottaa sen hiekkalapion jota tämä ongelmallinen on tottunut käyttämään- haluaahan hänkin leikkiä sillä vuorostaan. Lounaalla hänkin haluaa istua ikkunan vieressä, onhan siinä paikassa jotain erityistä kun tuokin aina haluaa siihen.

Kamelin selkä katkeaa ja tämä raivoaja saa uuden kohteen joka rikkoi hänen kuplansa. Samalla uusi lapsi saa syyt niskoilleen jatkossa ihan kaikesta, koska pk tätien mielestä "ärsytti tahallaan" tai "haastoi riitaa...

Tekstin lukemalla voitte päätellä että kyseisessä pk ryhmässä oli paljon muitakin ongelmia eikä auta että yhdestä lapsesta alettiin leipoa syyllistä kaikkeen (myös silloin tapahtuneisiin asioihin, kun oli kotona kipeänä).

Oli semmoinen näytelmä etten olisi uskonut näkeväni. Tuohon episodiin tuhlattiin pk toimista johtuen vaikka minkä ammattilaisten resursseja aivan turhaan.

Että tällaistakin hupia yhteiskunnan rahoilla jotkut voivat harrastaa.

Joka alalla on myös mätäpaiseita, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

Olin lapsena hyvin arka. Ja nyt aikuisena tajuan että olisin oikeesti tarvinnut jotain erityistä tukea. Mulla oli varmaan myös mutismi kun enhän mä puhunut mitään kenellekään aikuiselle eskarissa. Ja muiden lapsien kanssa olin vain mukana mut en mä niissä leikeissä paljon tehnyt mitään mikä olis vaatinut puhumista :D Ja tää sama jatkui läpi peruskoulun ja lukion. Ehkä vähän lieveni esim. pystyin vastaamaan opettajalle ees jotain jos se kysyi mut edelleen oli ongelmallista kun en saanut sanaa suustani monessa tilanteessa ja eihän mulla kavereita ollut puhumattomuuden takia.

Mut tää mun arkuus, puhumattomuus ja kaverittomuus aina kuitattiin joka terveystarkastuksessa tai muun ammattilaisen toimesta että kyllä iän myötä rohkaistuu. No en rohkaistunut. Minusta kasvoi vain sitten arjessa toimintakyvytön aikuinen kun puhelinsoitot, kaupassakäynnit ja tälläset ahdisti. Eikä kesätöihinkään kukaan halunnut ottaa varpaita tuijottelevaa ahdistuvaista ja puhumatonta nuorta. Ja jatko-opiskelut myös jäi kesken (korkeakoulussa vaaditaan jo niin paljon esillä olemista ja puhumista ja verkostojen luomista että en mä pärjännyt ja sit masennuin ja syrjäydyin.) 

Minä olen sen 2,5 v:n äiti, jonka lapsesta tuli siis päiväkodissa huonoa palautetta:

Ei meillä lapsi missään tynnyrissä kasvanut. Lapsen kanssa käytiin vauvana vauvakerhossa ja 1 v iästä alkaen avoimissa perhekerhoissa. Me vanhemmat vietiin lasta leikkipuistoihin ja kirjastoihin. Lapsi oli ollut srk:n kerhossa 2 v-2,5 v iässä eli ei mennyt kylmiltään päiväkotiin.

Häiritsee tämä ajatus, että kotona ei opetettaisi asioita lapselle tai lapsi kasvaisi ihan ilman kontaktia muihin lapsiin.

Minun lapseni on juuri tällainen, josta päiväkodin muutamat aikuiset nurisevat aina, että kun on niin työläs ja vilkas lapsi.

Sama lapsi on oikein suosittu päiväkodissa muiden lasten keskuudessa, häntä juostaan innoissaan halimaan ja tervehtimään, kun menee aamulla päiväkotiin. 

Kas kummaa, kun lapsi ei muiden lasten mielestä ole mikään mulkero, vaikka aikuiset sitä mieltä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa voi olla myös vaka "ammattilaisten" luoma hierarkia, johon ei vaikkapa ryhmään tulleen uuden lapsen temperamenttinen luonne sovi.

On valmiit kaverit ja se yksi ongelmatapaus, jonka kanssa asiat sujuu hyvin, kun ei tule poikkeamia- kaikki sietävät tilannetta ja välttelevät sitä hankalaa herkästi raivostuvaa lasta.

Tämä uusi lapsi on eloisa ja haluaa olla kaikkien kaveri, sekä haluaisi myös joskus vuoron leikkiä sillä ongelmalapsen suosikkilelulla. Tämä uusi lapsi laulaa jotain laulua, josta se ongelmallinen raivostuu. Tämä uusi lapsi seuraa hämmentyneenä yhden lapsen hyssyttelyyn käytettyjä resursseja ja ajattelee että minäkin haluaisin huomiota yhtä paljon- näköjään sitä saa raivoamalla. Sitten tämä uusi päättää ketran ottaa sen hiekkalapion jota tämä ongelmallinen on tottunut käyttämään- haluaahan hänkin leikkiä sillä vuorostaan. Lounaalla hänkin haluaa istua ikkunan vieressä, onhan siinä paikassa

Olisipa kiva välillä kuulla tämmöinen tarina toisenkin osapuolen värittämänä. Hirveän harvoin yksi pieni lapsi on täydellinen ja toinen ongelmallinen, ja vielä harvemmin täydellisestä tehdään syypää.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on juuri tällainen, josta päiväkodin muutamat aikuiset nurisevat aina, että kun on niin työläs ja vilkas lapsi.

Sama lapsi on oikein suosittu päiväkodissa muiden lasten keskuudessa, häntä juostaan innoissaan halimaan ja tervehtimään, kun menee aamulla päiväkotiin. 

Kas kummaa, kun lapsi ei muiden lasten mielestä ole mikään mulkero, vaikka aikuiset sitä mieltä ovat.

Päiväkodin aikuinen kutsui lastasi mulkeroksi? Tämä on jo erikoista. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä todellisia haittoja on siitä, että lapsi luokitellaan erityistarpeiseksi?

He saavat parempaa tukea ja enemmän huomiota, eikö niin?

P.S..

En todellakaan tiedä.

 

Esim. lentäjäksi ei Suomessa sitten pääse, eikä veturin/raitiovaunun kuljettajaksi tai merimieheksi. Vakuutuksia ei tahdo saada, eikä lääkärissä oteta ongelmia vakavasti, käsketään vain olemaan positiivisempi ja joustavampi. Ja Euroopan historiasta löytyy vielä paljon, paljon vakavampaakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sen 2,5 v:n äiti, jonka lapsesta tuli siis päiväkodissa huonoa palautetta:

Ei meillä lapsi missään tynnyrissä kasvanut. Lapsen kanssa käytiin vauvana vauvakerhossa ja 1 v iästä alkaen avoimissa perhekerhoissa. Me vanhemmat vietiin lasta leikkipuistoihin ja kirjastoihin. Lapsi oli ollut srk:n kerhossa 2 v-2,5 v iässä eli ei mennyt kylmiltään päiväkotiin.

Häiritsee tämä ajatus, että kotona ei opetettaisi asioita lapselle tai lapsi kasvaisi ihan ilman kontaktia muihin lapsiin.

Perhekerhossa, vauvakerhossa ja kirjastossa on yksi aika ratkaiseva ero päiväkotiin nähden. Oma vanhempi on paikalla. On aika eri juttu toimia vieraassa ympäristössä ilman omaa vanhempaa kuin vieraassa ympäristössä vanhemman kanssa. Kuten sanottu, lapsi on hetkellisesti pallo hukassa, koska 2,5 v on haastava aika vieroittua vanhemmista, jos tämä ilmaus olisi nyt sinulle parempi. Aika ja turvallisen suhteen luominen johonkin päiväkodin aikuiseen - siis erityinen tuki /huomio, auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sen 2,5 v:n äiti, jonka lapsesta tuli siis päiväkodissa huonoa palautetta:

Ei meillä lapsi missään tynnyrissä kasvanut. Lapsen kanssa käytiin vauvana vauvakerhossa ja 1 v iästä alkaen avoimissa perhekerhoissa. Me vanhemmat vietiin lasta leikkipuistoihin ja kirjastoihin. Lapsi oli ollut srk:n kerhossa 2 v-2,5 v iässä eli ei mennyt kylmiltään päiväkotiin.

Häiritsee tämä ajatus, että kotona ei opetettaisi asioita lapselle tai lapsi kasvaisi ihan ilman kontaktia muihin lapsiin.

Tsemppiä- olen tuo jolla vastaavia kokemuksia.

Mekin olimme olleet aiemmin toisessa päiväkodissa mutta muuton takia pk vaihto. Kokemusta oli siis ennen ja jälkeen tuon, onneksi muut kokemukset positiivisia.

Ole rohkea ja vaihda ryhmää tai päiväkotia jos tilanne vaatii. Kannattaa ainakin avata keskustelua ja kysyä eivätkö he todella näe lapsessa mitään hyvää.

Kyllä päiväkoteihinkin voi eksyä töihin sinne sopiattomia ihmisiä, ja kyllä niistä pitää olla huolissaan. Tuollainen voi pahimmillaan vaikka pilata lapsen mielenterveyden ja minäkuvan.

Aikuisetkin voi kiusata eikä se muutu epäkohdista vaikenemalla.

Ihmisillä on uskomaton kyky sulkea pois mielestään puuttumista vaativat epäkohdat. Jos itselle ei ole tapahtunut samaa niin kyseenalaistetaan kertoja samantien.

Ajatko myös onnettomuuspaikan ohi, koska eihän kenellekään voi oikeasti tapahtua mitään?

Jos ette ole koskaan tätä tehneet niin seuratkaa hetki päiväkodin ulkoilua aidan takaa. Ei tarvitse olla mikään salapoliisi huomatakseen aikuisten ikäviä äänensävyjä, tiuskimista, hädän huomioimatta jättämistä, lasten heikohkoa valvontaa ja jopa kiusaamistapauksia, joihin ei puututa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sen 2,5 v:n äiti, jonka lapsesta tuli siis päiväkodissa huonoa palautetta:

Ei meillä lapsi missään tynnyrissä kasvanut. Lapsen kanssa käytiin vauvana vauvakerhossa ja 1 v iästä alkaen avoimissa perhekerhoissa. Me vanhemmat vietiin lasta leikkipuistoihin ja kirjastoihin. Lapsi oli ollut srk:n kerhossa 2 v-2,5 v iässä eli ei mennyt kylmiltään päiväkotiin.

Häiritsee tämä ajatus, että kotona ei opetettaisi asioita lapselle tai lapsi kasvaisi ihan ilman kontaktia muihin lapsiin.

No mutta ota sitten ammattilaisten näkemys ja huoli tosissasi sekä mahdolliset tarjottavat tukitoimet käyttöön. Mistä me vieraat ihmiset voidaan tietää millainen sinun lapsesi on ja miten häntä on kasvatettu. Enenevässä määrin tuntuu vaan olevan vanhempia, jotka eivät hoida rooliaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sen 2,5 v:n äiti, jonka lapsesta tuli siis päiväkodissa huonoa palautetta:

Ei meillä lapsi missään tynnyrissä kasvanut. Lapsen kanssa käytiin vauvana vauvakerhossa ja 1 v iästä alkaen avoimissa perhekerhoissa. Me vanhemmat vietiin lasta leikkipuistoihin ja kirjastoihin. Lapsi oli ollut srk:n kerhossa 2 v-2,5 v iässä eli ei mennyt kylmiltään päiväkotiin.

Häiritsee tämä ajatus, että kotona ei opetettaisi asioita lapselle tai lapsi kasvaisi ihan ilman kontaktia muihin lapsiin.

Tsemppiä- olen tuo jolla vastaavia kokemuksia.

Mekin olimme olleet aiemmin toisessa päiväkodissa mutta muuton takia pk vaihto. Kokemusta oli siis ennen ja jälkeen tuon, onneksi muut kokemukset positiivisia.

Ole rohkea ja vaihda ryhmää tai päiväkotia jos tilanne vaatii. Kannattaa ainakin avata keskustelua ja kysyä eivätkö he todella näe lapsessa mitään hy

Ei ihan riitä vielä epäkohdaksi se, että lapsesta ja hänen sopeutumisesta päiväkotiin joku on huolissaan ja on kerännyt perusteita huolelle. Näistä postauksista ei ole tullut ilmi, onko jotain muita syitä tulkita ryhmä ja sen aikuiset huonoksi. 

On niitä oikeasti huonojakin ryhmiä kyllä, ja sen näkee ilmapiiristä heti. Huonoissa ryhmissä on väliinpitämättömät aikuiset, jotka eivät lapsista välitä, ja ovat niin vähän vuorovaikutuksessa heidän kanssa kuin mahdollista. Ryhmän annetaan villiintyä ja sitten valitetaan kun lapset eivät käyttäydy.  

Minua epäiltiin alle kouluikäisenä erityislapseksi, koska puin ulkovaatteet hieman hitaammin kuin muut. Äitini sitten kysyi, että oletko huomannut ettei lapsella ole koskaan kengissä lunta tai vaatteita ei tarvitse korjailla, kun on niin huolellinen. Epäiltiin siis toiminnanohjauksen haasteita, joita ei ole. On mennyt vähän yli tuo touhu.

Vierailija kirjoitti:

Minua epäiltiin alle kouluikäisenä erityislapseksi, koska puin ulkovaatteet hieman hitaammin kuin muut. Äitini sitten kysyi, että oletko huomannut ettei lapsella ole koskaan kengissä lunta tai vaatteita ei tarvitse korjailla, kun on niin huolellinen. Epäiltiin siis toiminnanohjauksen haasteita, joita ei ole. On mennyt vähän yli tuo touhu.

Saman suuntaisia seikkoja meilläkin. Pedantti lapsi tekee tietyt itselleen tärkeät asiat muuta tarkemmin ja soppa on valmis. Uskomatonta, että jotkut puolustelee tätä toimintaa. Järki käteen.